Kirjoittaja MrB » 18 Syys 2014, 09:04
Olin viidennellä luokalla kun jouduin kiusatuksi. Kiusaajan kanssa olin ollut samalla luokalla kolmannesta luokasta eteenpäin ja ei meidän välillämme ollut mitään kummempaa aiemmin. Yhtäkkiä tämä poika alkoi vaan välitunnilla vaatia minua olemaan hänen seurassaan ja kuuntelemaan hänen juttujaan. Hän erotti minut omista kavereistani, piti tiukasti kiinni kättäni kivuliaasti vääntäen ja joka välitunti kävelytti kanssaan kauemmas muista oppilaista ja puhui minulle milloin mistäkin. Usein kiroten ja käyttäen rivoja ja irstaita ilmausksia sikäli mitä nyt sen ikäisenä lapsi on kuullut tai osaa.
Kiusaamista kesti onneksi vain muutamia viikkoja, mutta se oli jokavälituntista. Onneksi luokkamme silloinen "johtohahmo" ja "kovis" huomasi tämän ja tuli minulta kahdenkesken kysymään kiusasiko tämä poika minua. Vastasin että kyllä ja sen jälkeen tämä luokkamme kovis piti tälle kiusaajalleni puhuttelun ja kiusaaminen loppui siihen. Minulle jäi hyvä mieli, koska tällainen kaikkien "pahana poikana" pitämä kovis olikin ollut tarkkaavainen, huomannut kiusaamisen ja puuttui siihen.
Tämä kiusaajani oli syvästi uskonnollisesta perheestä, en enää muista minkä liikkeen uskovaisia perhe oli, ei kuitenkaan lestdiolaisia. Hänen äitinsä oli paikallisen seurakunnan näkyvä aktiivitoimija ja lapset aina koulussa ylitsevuotavan kilttejä ja asiallisia - silloin kuin opettajia tai aikuisia oli paikalla. Minulle jäi tämän pojan kiusanteosta ja puheista sellainen käsitys, että hän joutui elämään kovassa kurissa ja nuhteessa ja oli sitten päättänyt kostaa sen jollekulle koulussa kiusaamalla ja purkamalla omaa pahaa oloaan toiselle. Minä olin valikoitunut hänen uhrikseen varmasti siksi, että olin hiljainen ja huomaamaton oppilas. Hän ajatteli ilmeisesti voivansa hyväksikäyttää minua oman pahan olonsa purkamiseen ilman että sitä huomattaisiin.