Sivu 1/2

Koulukiusaaminen

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 00:53
Kirjoittaja Petsor
Kenellä on kokemuksia ko. asiasta. Minulla on viime torstailta karvaita kokemuksia. Mutta onnekksi omalla luokalla on uskovaisia joihin voi tukeutua, toki hekään ei kehtaa kiusaajalle tulla antamaan päin näköä nyrkillä. :cry: Mutta juuri sen takia näistä uskovaisista koulukavereista iloitsen kun ne on tukena aina tarpeen vaatiessa. Opettajat ei paljon valvo välitunteja ja silloin nämä yleensä tapahtuu, ja usein opettajan selän takana. Tulipa nyt mieleen tällainen asia tänne.

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 01:05
Kirjoittaja Nepheg
Kannattaisi varmaan mennä kertomaan jollekin opettajista jos sinua kiusataan. Pyydä jotain kaveria mukaan, jos et itse uskalla.

Minua yritettiin yläasteella kiusata, mutta löin ennen kuin kiusaaja ehti sen tehdä. Pelkäsin kyllä, kun se oli paljon isompi kuin minä.
Kiusaajan nenästä tuli verta aika paljon ja hän uhkasi hakata minut myöhemmin, tosin ei koskaan enää tehnyt muuta kuin huuteli välitunneilla kaveriporukan keskeltä.

En kehota sinua tekemään kuin minä. Yleensä tuloksena on tappelu ja häviö. :( Mutta minulla taisi silloin olla hyvä onni matkassa.

Nyt itse ainakin menisin kertomaan opettajille tilanteesta, niin osaisivat olla valppaampia välitunneilla.

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 04:57
Kirjoittaja Taavetti
Aivan sama mieli vekkulin kanssa.

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 11:14
Kirjoittaja Sinisielu
En ymmärrä tuota äänestys-kysymystä. Harva väkivaltaa kannattaa, ja varsinkaan kun on uskomassa. :oops:

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 16:32
Kirjoittaja Elena
Minuakin kiusattiin joskus ala-asteella ja yläasteella. Mutta onneksi lähinnä satunnaisesti, ehkä kolmannella ja neljännellä säännöllisemmin. Ihmismieli on jännä, sillä enpä muista melkein mitään noista asioista, hämärä mielikuva miten paha mieli oli kolmannella, 9-vuotiaana, kun mut eristettiin kahden kaverin seurasta pois. :(

Yläasteella taas eräs ala-asteen aikainen kiusaajani jatkoi samaa.. Mulla oli onneksi kavereita tukemassa, ja he kyllä sanoivat kiusaajalle sen verran pahastikin takaisin, että se ei uskaltanut sitten enää paljon sanoa. Mutta tuon jälkeen meni jonkun aikaa ja se alkoi taas uudestaan. Silloin kerroin siitä luokanvalvojalleni, ja se oli kai pitänyt sille pojalle pienen "puhuttelun" asiasta. Sinänsä hyvä, koska luokanvalvojani oli erittäin tiukka täti, taisi pistää senkin pojan ruotuun.. :wink:

Sitten se onneksi loppui.. mutta halusin vain kertoa tämän, koska kertominen voi todella auttaa. Ja jos ei kerro koulussa opettajille (jos esim. tietää nämä välinpitämättömiksi tms.), niin kannattaa puhua kokemuksesta ainakin ystäville ja perheelle, sieltäkin saa tukea, että jaksaa.

Voimia Jobille.

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 16:40
Kirjoittaja Elena
Kannustukseksi haluaisin sanoa, että kiusaamista esiintyy mun mielestä tosi vähän lukiossa.. ainakin mun oman kokemuksen mukaan. Meidän lukiossa ainakin hyväksytään ihmisten erilaisuus, ja luokkahenki pienessä lukiossa ollut tosi hyvä. Ihan erilainen koulu kuin yläaste!

ViestiLähetetty: 14 Marras 2005, 19:07
Kirjoittaja Hannu Wegelius
Saako kristitty itse kostaa kokemansa vääryyden?


Kristityllä ei ole lupaa ottaa kostoa omiin käsiinsä, mutta hän voi kuitenkin hakea itselleen oikeutta laillisessa järjestyksessä, jolloin Jumala kostaa pahantekijöille esivallan kautta.


Room. 12:19: Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."



Room. 134: Esivalta on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.



Tehtävä: Lue Apt. 25:9-12: Paavali vetosi keisariin.




Onko hätävarjelu luvallista?


Hätävarjelu on luvallista. Siinä hyökkäyksen kohteeksi joutunut itse edustaa esivaltaa, kun sen varsinaiset edustajat eivät voi auttaa. Myös maan laki antaa siihen luvan. Hätävarjelua ei saa liioitella.




Milloin meillä on oikeus ja velvollisuus antaa henkemme alttiiksi?


Meillä on oikeus ja jopa velvollisuus antaa henkemme ja terveytemme alttiiksi, kun Jumalan säätämät velvollisuudet sitä vaativat, kuten esimerkiksi ajallisen kutsumuksemme tehtävät, isänmaan puolustus tai lähimmäisen pelastaminen vaarasta.


1 Joh. 3:16: Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme. Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.



Neh. 4:14: Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.



Tehtävä: Lue 1 Moos. 14:14-16: Aabraham, uskon isä, lähti sotaan pelastaakseen Lootin.

ViestiLähetetty: 15 Marras 2005, 01:41
Kirjoittaja Emka
Siihen aikaan kun minä kävin koulua (kaauuaan sitten) jouduin kiusattavien listalle, heti alakoulusta. Olin jo silloin hyvin pitkä, opettaja oli lyhempi ekaluokalla kuin minä. Pojat varsinkin olivat nyreissään, kun likka on heitä pidempi.

Luokallani oli yksi Voitto niminen poika,joka oli tavallista lyhempi , mutta kovin oli kiukkuinen ja opettajienkin kauhu. Hän kiusasi ja teki kaikenlaisia konnuuksia minulle, ja asui vielä samalla suunnalla kuin minä. Jouduin aika usein kahnauksiin hänen kanssaan,en ensin osannut puolustautua, kun ajattelin että se sattuu jos toista lyö. Olimme kolmannella luokalla, kun kerran välitunnilta menimme sisälle, ja hän taas nimitteli ja härnäsi. minä vaistomaisesti tinttasin avokämmenellä sitä poikaa poskelle, opettaja tuli luokkaan ja kysyi Voitolta,kun hänen poskessa oli kämmeneni jälki punaisena, että mikä hänelle on siihen sattunut. Ei poika sanonut mitään,ei tietysti kehdannut,kun oli likka lyönyt. Sen seurauksena hän joutui vielä nurkkaan koko tunniksi, opettajan vastustamisesta. Mutta ei sen jälkeen ikinä enään tullut minua niin liki,että olisin lyömään yltänyt.

Suutaan "soitti" kyllä ja kivillä heitteli, onneksi useimmiten ohi.
Mutta sen jälkeen eivät enään juuri muutkaan kiusanneet.

ViestiLähetetty: 15 Marras 2005, 18:56
Kirjoittaja Nepheg
Niin muuten... unohdin mainita ensimmäisen viestin aikana tärkeän asian Jobille ja miksei kaikille muille.
Et ole ainutlaatuinen kiusaamisen kohteena. Melkein kuka vain on joutunut koulukiusatuksi jossain vaiheessa elämäänsä. Mm monet lahjakkaat taiteilijat ja muut julkkikset ovat olleet sellaisia aikanaan.
Ehkä kiusaajat joissakin tapauksissa vaistoavat kohteen olevan "erityinen". Mene ja tiedä, mutta luovuttaa ei saa vaan kannattaa miettiä ensinmmäisenä vaihtoehtona sitä opettajajuttua... :)

ViestiLähetetty: 19 Marras 2005, 23:08
Kirjoittaja Pottu
Luin jostain, että koululaisten parissa on tehty tutkimus kiusaamisesta. Sen mukaan suurin osa ei koston pelossa uskalla kertoa vanhemmille tai opettajille. Niin, itsekin muistan kyllä kouluajoilta, että opettajalle kertominen saattoi pahentaa tilannetta. Opettajien selän takana tapahtuu niin monenmoista, mistä näillä ei ole tietoakaan.

Hmm...en tiedä...Mikä olisi paras tapa saada kiusaaminen loppumaan??

ViestiLähetetty: 13 Joulu 2005, 16:07
Kirjoittaja Hannu Wegelius
Palkata koululle vartija :idea: :?:

ViestiLähetetty: 20 Joulu 2005, 22:52
Kirjoittaja JasMiina
Minua kiusasi koko peruskouluajan luokkatoveri, tyttö, joka ilmeisesti koki minut jollain tavalla uhkaksi omalle asemalleen luokassa. Syynä taisi olla kateus: menestyin koulussa häntä paremmin ja olin luokan poikien keskuudessa aivan erityisessä "hyvän jätkän" asemassa, vaikka tyttö olinkin. Niinpä sitten sain kestää mitä ilkeintä nälvimistä ja perättömien juttujen selvittelyä jatkuvasti.

Tämä ei kuitenkaan haavoittanut minua yhtä pahoin kuin se syrjintä, jota koin toisten uskovaisten nuorten taholta. Koulussa eräs uskovainen tyttö väitti täysin pokerinaamalla kavereilleen (minun kuulteni), että olen jehovantodistaja. Minua ei tervehditty, vaan käännyttiin pois, kun tulin käytävällä vastaan. Raamattuluokassa kukaan ei koskaan puhunut minulle, ja kun tulin huoneeseen, jutustelu vaimeni kuiskaukseksi. Se, jos mikä, tuntui pahalta. Kahdeksannen luokan aikana en käynytkään raamattuluokassa kuin yhden ainoan kerran, koska koin joka kerta, että minua ei haluttu sinne.

Minä ainakin voin hyvin kuvitella, että luokassa, jossa on enemmän uskovaisia kuin epäuskoisia, näitä epäuskoisia syrjitään ja kiusataan, niin tylyä kohtelua sain osakseni niiltä, joiden kanssa olisi kuulunut kokea Jumalan lasten keskinäistä rakkautta. Eiköhän tätäkin olisi syytä pohtia itse kukin tykönänsä.

ViestiLähetetty: 21 Joulu 2005, 12:45
Kirjoittaja Taavetti
On todella väärä tapa hankkia itselleen kokemuksia, kaikkein vähiten se sopii uskovaiselle. Valaitettavasti monet ovat kasvuiässä liiaksi kokeilun haluisia, tuntevat jonkinlaista nautintoa nähdessään toisen kärsivän. Eivät osaa asettua toisen asemaaan, katsoa kaikkea MYÖS hänen näkökulmastaan. Jos sen ymmärtäisi ja huomaisi, olisi paaljon vähemmän toisten kiusaamista.

Jonkinlainen selitys ja lohdutus kiusatulle taitaa olla tieto, että kiusaaja itsekin on usein sisäisesti hyvin epävarma. On levoton, hänellä on heikko itsetunto, jota pyrkii nostamaan toisia kiusaamalla. Se on kuitenkin väärä menetelmä siihen, enkä missään nimessä halua puolustaa kiusaajia tällä tavalla.

ViestiLähetetty: 30 Joulu 2005, 13:53
Kirjoittaja Vl-Misu
Pappuli kirjoitti:On todella väärä tapa hankkia itselleen kokemuksia, kaikkein vähiten se sopii uskovaiselle. Valaitettavasti monet ovat kasvuiässä liiaksi kokeilun haluisia, tuntevat jonkinlaista nautintoa nähdessään toisen kärsivän. Eivät osaa asettua toisen asemaaan, katsoa kaikkea MYÖS hänen näkökulmastaan. Jos sen ymmärtäisi ja huomaisi, olisi paaljon vähemmän toisten kiusaamista.

Jonkinlainen selitys ja lohdutus kiusatulle taitaa olla tieto, että kiusaaja itsekin on usein sisäisesti hyvin epävarma. On levoton, hänellä on heikko itsetunto, jota pyrkii nostamaan toisia kiusaamalla. Se on kuitenkin väärä menetelmä siihen, enkä missään nimessä halua puolustaa kiusaajia tällä tavalla.

**********************************************************
Jt.Mua ja mun muutamia kamujakin on kiusattu haukkumalla ja syrjimällä 5-luokasta ylöspäin ja eri kiusaajat oli samalla luokalla ammatti opistolla.He olivat aina äänessä ja ei antanut muille paljon mahdollisuutta esittää opelle kysymyksiä,kun ne halus vaan pönkittää omaa egoaan.Ne halus vaan päästä mahdollisimman pian kotiin,kun ne ei käynyt edes ruokatunnilla aina.Ne sit kommentoi myös ikävästi ja haukkui muutamia muitaki mun kavereita samalla luokalla.Olin heidän mielestään pinnari tai liian hidas.Mä alkasin vänkäämään takas niin opellaki meni hermot.Ei kaikkien kaa tule toimeen eikä ihmisiä voi lokeroida yhteen kokonaisuuteen,koska jokainen on luotu erillaiseksi persoonaksi,jolla on luotu jokaiselle oma tehtävänsä tässä ajassa.Meille kaikille on tehty säännöt(Suomen laki)mitä yhteiskunnan on noudatettava ja siihen kuuluu myös toisten kunnioitus,uskonnonvapaus,pitää noudattaa kuitenkin yhteiskunnan sääntöjä ja pitää myös osata arvostaa myös itseään sellaisena kuin on.Eikä purkaa pahaa oloaan kanssaihmisiin,koskaHe eivät oo syyllisiä pahaan oloosi. :roll:Jos joku on tehnyt sulle ikävästi niin asia on selvitettävä loukkaajan kans ja jos sekään ei riitä niin tarvitaan joku sovittelija,jonka kans voitte yhdes selvittää niin on todistaja.Jos toinen teistä tai kumpikin on uskovainen,tai sä et,niin hän voi sit kehoittaa ystävällisesti kiusaajaa tekemään parannuksen tekosistaan,niin se sais parannuksen armon."Mene äläkä enää pahaa tee".

ViestiLähetetty: 12 Huhti 2006, 01:21
Kirjoittaja ToBe
Minuakin kiusattiin peruskoulussa. Se oli toisaalta aika ristiriitaista, koska olin sen verran kovamaineinen, ettei kukaan tohtinut fyysisesti tehdä mitään. Mutta koska en uskovaisena kiroillut tai harrastanut yleistä ilkivaltaa, ylempien luokkien pojat ottivat tavakseen nälviä minua aina kun heitä oli tarpeeksi paikalla tunteakseen olonsa turvalliseksi. Eipä tuosta paljon jälkiä jäänyt muuta kuin entistä kivisemmät kasvot. Sikäli se kiusaaminen ei tuntunut niin pahalta, koska olin yleisesti hyväksytty esim. omanikäisteni parissa.
Häpeällistä kyllä, mutta oli muutamia tapauksia jolloin itsekin syyllistyin vähintäänkin epäsuoraan kiusaamiseen. Silloin en sitä edes tajunnut, mutta kyllä hävettää näin jälkeenpäin...

ViestiLähetetty: 30 Syys 2006, 14:34
Kirjoittaja Sinisielu
Niin, eipä vanhoillislestadiolaisetkaan mitään yli-ihmisiä ole. "Vioilla ja virheillä peitettyjä"...

ViestiLähetetty: 25 Loka 2006, 12:51
Kirjoittaja Sinisielu
Tuosta kiusaamisesta puheen ollen. Minua aina koskettaa ja sydäntäni vihlaisee, kun näen ja kuulen kiusaamisesta puhuttavan tai huomaan kiusaamista tapahtuvan ihan livenä. Se on todella syvästi vammauttavaa. Toiset selviävät siitä paremmin jaloilleen, toiset eivät. :cry:

ViestiLähetetty: 29 Loka 2006, 14:24
Kirjoittaja Saral
Muhun kohdistunu kiusaaminen oli lähinnä sitä, että mut jätettiin yksin. Tietysti jotain muuta pientäkin on ollut. Jotenkin totuin ja sopeuduin yksinäisyyteen. Pahinta se oli yläasteella, ja sinne en ole pahemmin kaipuuta tuntenut.

Sikäli mielenkiintoista yläasteajalla oli sellanen asia, että mielestäni luokan komein poika ihastui minuun ja se oli myös vl. Mitään en uskaltanu tietenkään juuri tehdä, mutta hänen läsnäolonsa jo toi mielihyvää ikävään koulumaailmaan. Luulen, että hän siis ihastui, niistä pienistä asioista, mitä hän teki... niin päättelin.

ViestiLähetetty: 01 Marras 2006, 13:17
Kirjoittaja Sinisielu
Saral, minäkin olin tosi yksin yläasteella. Yritin pyrkiä luokkakavereiden seuraan, niin he eivät huolineet mukaansa, huusivat usein vain että: "Mene pois!"
Kasiluokalla sitten en enää yrittänyt tunkea seuraan, nojasin vain kylmään, mustaan pylvääseen välitunneilla. Noilta ajoilta olen haavoittunut parantumattomasti.
Kaiken kukkuraksi yritin olla erään vl-uskoisen tytön kanssa ystävä joka oli vuotta alemmalla luokalla. Hänkin vain piti pilkkanaan ja häpesi näyttäytyä seurassani koulussa, jos hänelle siellä joskus jotakin uskalsin sanoa.

ViestiLähetetty: 03 Marras 2006, 23:51
Kirjoittaja Weha
No eihän uskovaisetkaan oo täydellisiä, mutta tuskin voidaan yleistää nytkään. Uskovaiset ovat yleensä hyvä käytöksisiä, ei esim. ryyppää, eikä kiroile. Kokemukseni mukaan, epäuskoiseen nähden eri maata...