VL-FOORUMI

Nyt menee taas vähän offille, mutta menköön: Minä vieroksun tuota kun puhutaan "paremman perheen" lapsista. Mikä se sellainen parempi perhe on?
"
Itse olin joskus kouluaikoina aika vilkas ja varmaan usein tottelematonkin. Minua ärsytti jo silloin suunnattomasti kun jäin kiinni jostain kepposesta ja joku opettaja ihmetteli tyyliin "Miten sinäkin uskovaisen perheen lapsi tuollaista teet", tai "...sinähän olet vielä hyvästä perheestäkin". Kyllä minä olin jälkiseuraamukset ansainnut täysin perhetaustastani riippumatta.

Tuontyyppinen kohtelu tuntui epäoikeudenmukaiselta silloin ja tuntuisi edelleen. Mielestäni ei ole niitä hyviä perheitä joista automaattisesti tulee fiksuja ja hyväkäytöksisiä nuoria, ei myöskään niitä huonoja perheitä joissa automaattisesti kasvetaan kieroon.

Sun pitää tehä tuttavuutta isojenpoikien kans jotka tulee sitte päästämään kiusaajaa turpaa.

Lähiaikoina täälläpäin nuo koulukiusaajat ovat olleet VL perheistä. Kumma kyllä että justiin sieltä, ennen ne oli ihan jostain muista.

Ollakkin niin (jota en epäile), etteikö ne uskovaisetkin osaa käyttäytyä huonosti, niin varmastikkaan, sitä ei voi yleistää kuin parjaamismielessä ja mustamaalatakseen meikäläisiä.

pikkupoika...itse en ole nykyään enää niin pahasti koulukiusattu kuin lapsena ja nuorena, vaikka aikuisopiskelija olenkin nykyisin. En mä mitään väkivaltakostoa kannata, vaikka joskus onkin vihan tunteita kiusaajia kohtaan ollutkin.
Minusta on pöyristyttävää, että vl perheiden lapset kiusaavat...tästä asiasta on kokemuksia myös.

Mutta jotain itsetunto-ongelmia noilla Vl-kersoilla on jotka menee yläasteelle. Heidän elämänsä kai on jotenkin erilaista sitten yläasteaikana ku ala-aste, koska on erilainen kuri kotona kuin muilla ja tuossa iässä testot nousee.

Minulla itsellänikin on ollut osallisuutta koulukiusaamisessa ja minun neuvoni on käyttää sähköpostia.
Kun kirjoittaa salaisesta sähköpostiosoitteesta sivustakatsojan roolista kaikille opettajille ja rehtorille viestin siitä kiusaamisesta ja kertoo vielä että ellei nyt tapahdu mitään asian suhteen niin laitan saman kirjeen paikallislehteen niin taatusti alkaa jalkoja polttamaan kiusaajalla.
Eikä oma henkilöllisyys paljastu.
Pakkohan sellaiseen kiusaamiseen on saada loppu!

sanon va sen että se että joutuu myös uskovaisten nuorten silmätikuksi on pahempaa melkein ku epäuskoisten kiusatuksi jotuminen, kska sieltä mssä oletetaan että olis sitä eriliaisuuden hyväksymistä niin jos myös joutuu paikoissa joissa on uskovaisia kiusatuksi on se kyllä aika rankka ja pitkätseuraamkset

_________________
"menneisyyden muistamnen tuo voimaa nykyhetkeen"

Olin viidennellä luokalla kun jouduin kiusatuksi. Kiusaajan kanssa olin ollut samalla luokalla kolmannesta luokasta eteenpäin ja ei meidän välillämme ollut mitään kummempaa aiemmin. Yhtäkkiä tämä poika alkoi vaan välitunnilla vaatia minua olemaan hänen seurassaan ja kuuntelemaan hänen juttujaan. Hän erotti minut omista kavereistani, piti tiukasti kiinni kättäni kivuliaasti vääntäen ja joka välitunti kävelytti kanssaan kauemmas muista oppilaista ja puhui minulle milloin mistäkin. Usein kiroten ja käyttäen rivoja ja irstaita ilmausksia sikäli mitä nyt sen ikäisenä lapsi on kuullut tai osaa.

Kiusaamista kesti onneksi vain muutamia viikkoja, mutta se oli jokavälituntista. Onneksi luokkamme silloinen "johtohahmo" ja "kovis" huomasi tämän ja tuli minulta kahdenkesken kysymään kiusasiko tämä poika minua. Vastasin että kyllä ja sen jälkeen tämä luokkamme kovis piti tälle kiusaajalleni puhuttelun ja kiusaaminen loppui siihen. Minulle jäi hyvä mieli, koska tällainen kaikkien "pahana poikana" pitämä kovis olikin ollut tarkkaavainen, huomannut kiusaamisen ja puuttui siihen.

Tämä kiusaajani oli syvästi uskonnollisesta perheestä, en enää muista minkä liikkeen uskovaisia perhe oli, ei kuitenkaan lestdiolaisia. Hänen äitinsä oli paikallisen seurakunnan näkyvä aktiivitoimija ja lapset aina koulussa ylitsevuotavan kilttejä ja asiallisia - silloin kuin opettajia tai aikuisia oli paikalla. Minulle jäi tämän pojan kiusanteosta ja puheista sellainen käsitys, että hän joutui elämään kovassa kurissa ja nuhteessa ja oli sitten päättänyt kostaa sen jollekulle koulussa kiusaamalla ja purkamalla omaa pahaa oloaan toiselle. Minä olin valikoitunut hänen uhrikseen varmasti siksi, että olin hiljainen ja huomaamaton oppilas. Hän ajatteli ilmeisesti voivansa hyväksikäyttää minua oman pahan olonsa purkamiseen ilman että sitä huomattaisiin.

Päätelmäsi kuullostaa loogiselta.

Kiusaaja purki kotona pakkautunutta ahdistusta sinuun.
Koulukiusaamisesta puhutaan paljon, mutta tuskin se koskaan loppuu ja häviää.
Ehkä kiusaaminen ei kuitenkaan ole enää niin hyvä keino korottaa
omaa statusta kuin ennen, kun ilmiö oli lakaistuna matonalle.

_________________
Ilpo