VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 15 Joulu 2018, 15:29

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 7 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Kotimaa 12. Maaliskuu 2009
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 18:06 
Vanhoillislestadiolaisuuden pääongelma on seurakuntaoppi

Viime aikoina on käyty voimakasta keskustelua vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen niin sanotuista kipupisteistä, kuten 70-luvun hoitokokouksista ja ehkäisykiellosta.
Kuitenkin tärkein ja suurin liikkeen ongelma - opillinen kysymys - uhkaa jatkuvasti jäädä sivuraiteelle. Tarkoitan vuosikymmenien ajan herätysliikkeen keskellä vallitsevaa niin sanottua seurakuntaoppia, joka mahdollistaa sille luvan esiintyä ainoana oikeana Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä. Kaikki muut herätysliikkeet ja kirkot ovat heidän käsityksensä mukaan vain kuolleita instituutioita vailla oikeaa henkeä.
Tämä taivaisiin saakka ulottuva vääryys eli aivan puhtaasti lahkolaisuus saa vapaasti vaikuttaa kirkon sisällä ilman, että virallinen kirkkomme johto siihen olisi koskaan reagoinut.
Jos vanhoillislestadiolainen liike toimisi rauhassa vapaakirkkona eli virallisen kirkon ulkopuolella, ei tähän oppikysymykseen tarvitsisi enempää tuhlata energiaa. Mutta kyseessä on suurin herätysliike kirkon sisällä.
Tämän liikkeen ulkopuolella olevat eivät heidän ymmärryksensä mukaan omista taivaan valtakuntaa, vaan joutuvat kadotukseen. Toisin sanoen oikeaan Jumalan valtakuntaan tullaan ainoastaan Suomen Rauhanyhdistysten ja heidän jäsentensä antaman siunauksen kautta.
Eikö tällaisessa opillisessa hölmöläisyydessä elävä liike herätä kirkkomme jäsenten keskellä enempää tyrmistystä ja surua siitä, että tällainen julistus saa vapaasti rehottaa?
Vanhoillislestadiolaisuuden kaikkien ongelmien äiti on juuri tässä seurakuntaopissa, jonka tietyt maallikot aikoinaan keksivät täydellisessä ymmärtämättömyydessänsä ja väärin tulkitessaan Raamattua.

Risto Lauriala
pianotaiteilija


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 18:30 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Seurakuntaoppi on ihan raamatullinen oppi!
Ihmettelen Ankan halua tuoda tuollaisia kirjoituksia tänne???

Kumpaa Ankka uskot, Raamattua vai Laurilaa?

Tuollainen kirjoitus on tänne tuotuna aika provokatiivinen

Elämmekö me Raamatun mukaan vai pitääkö meidän elää ihmisten eri näkemysten mukaan ?

Fil. 1:1

Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, tervehtivät kaikkia Filippissä olevia Kristuksen Jeesuksen pyhiä sekä seurakunnan kaitsijoita ja palvelijoita. [1. Kor. 1:2 | 1. Tim. 3:1,8]

1. Tim. 3:1

Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.

1. Tim. 3:2

Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, [3:2-7: Tit. 1:6-9]

Tit. 1:6

Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. [1:6-9: 1. Tim. 3:2-7]

Tit. 1:7

Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija,

Ap. t. 20:28

"Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut.* [Toisissa käsikirjoituksissa kohta on muodossa: "- - Jumalan seurakunnasta, jonka hän omalla verellään on itselleen lunastanut."] [1. Tim. 4:16; 1. Piet. 5:2 | 1. Piet. 1:19; Ilm. 5:9]

1. Tim. 3:5

Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?

3. Joh. 1:10

Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta.


Kristittyjen keskinäiset riita-asiat
1 Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi?
2 Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa? [Dan. 7:22; Viis. 3:8; Matt. 19:28; Ilm. 20:4]
3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin -- kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita?
4 Mutta kun teillä on riitaa maallisista asioista, te otatte tuomareiksi sellaisia, joille seurakunnassa ei anneta mitään arvoa.
5 Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan?
6 Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä!
7 Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne? [Matt. 5:40; Room. 12:18]
8 Ei, te itse teette vääryyttä ja riistätte muilta, jopa omilta veljiltänne. [3. Moos. 25:14; 1. Tess. 4:6]
9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, [6:9,10: Room. 13:13+]
10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta. [Ap. t. 22:16; 1. Kor. 1:2; Tit. 3:5]


Apt.2:
Seurakunnan yhteiselämä
42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta.

Ef. 1:
Kristus, kirkon pää
15 Saatuani kuulla teidän uskostanne Herraan Jeesukseen ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan [Kol. 1:3,4; 1. Tess. 1:2,3]
16 olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani. [Room. 1:9; Fil. 1:3; 1. Tess. 1:2]
17 Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,
18 ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa
19 ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, [2. Kor. 13:4]
20 jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, [Kol. 3:1]
21 ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. [Fil. 2:9; Kol. 2:10]
22 Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. [Ps. 8:7; 1. Kor. 15:27; Hepr. 2:8 | Kol. 1:18, 2:19]
23 Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

Kol.1:18
18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.


Viimeksi muokannut Emka päivämäärä 15 Maalis 2009, 18:57, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 18:36 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Seurakuntaopista

Lutherin isokatekismus Olaus Svebiliuksen mukaan

KOLMAS USKONKAPPALE
Pyhästä hengestä ja pyhittämisestä

69. Kuka on Pyhä Henki?
Vastaus: Hän on kolmas persoona Jumaluuden olemisessa, joka Isästä ja Pojasta iankaikkisesti käy ulos.
Joh. 15:26. Koska Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä ulos käy, se on minusta todistava.
Gal. 4:6. Jumala lähetti Poikansa Hengen teidän sydämiinne.

70. Mitä hyviä töitä Pyhän Henki meille tekee?
Vastaus: Hän kutsuu meitä sanan ja sakramenttein kautta Hänen seurakuntaansa, valaisee meidän pimeän järkemme, pyhittää ja pitää meitä oikeassa ja autuaaksi tekeväisessä uskossa, meidän syntimme joka päivä anteeksi antaa, on myös viimeisenä päivänä Isän ja Pojan kanssa meidät herättävä kuolleista ja antava meille samoinkuin kaikille kristinuskovaisille iankaikkisen elämän.
2 Tim. 1:9. Jumala on meitä pyhällä kutsumisella kutsunut.
Room. 10:17. Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
1 Kor. 6:11. Te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaiksi tulleet, Herran Jeesuk-sen nimen kautta ja meidän Jumalan Hengen kautta.
Tim. 1:12,14. Minä tiedän kenen päälle minä uskon ja olen luja, että Hän voi minulle kätkeä minun uskotun tavarani, siihen päivään asti. Tämä hyvä uskottu tavara kätke Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
Room. 8:11. Jumala, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaisen ruumiinne eläviksi tekevä sen teissä asuvaisen hengen kautta.

71. Taidammeko omasta voimastamme Kristuksen tykö tulla ja Hänen päällensä uskoa?
Vastaus: Ei millään tavalla, sillä me olemme kuolleet synnissä. Niin kuin nyt kuollut ihminen ei taida itseänsä eläväksi tehdä, niin myös emme taida omasta voimastamme itseämme kääntää Kristuksen tykö ja Hänen päällensä uskoa.
Ef. 2:1,5. Te olitte kuolleet ylitsekäymisten ja syntein tähden; armosta olette te autuaisi tulleet.
1 Kor. 12:2. Ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, kuin Jumalan Hengen ovat, sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää: sillä ne hengellisesti tuomitaan.
1 Kor. 12:3. Ei yksikään taida Jeesusta kutsua Herraksi, vaan Pyhän Hengen kautta.

72. Mitä seurakunnalla eli kirkolla ymmärretään?
Vastaus: Ei itse huone ja rakennus, jonka me kirkoksi kutsumme; sillä niitä ensimmäisillä kristityillä ei ollut moneen vuoteen; vaan he kokoontuivat missä heille sopi, sanaa kuulemaan ja sakramentteja nauttimaan; mutta sillä ymmärretään kansaa, joka Kristuksen uskoa tunnustaa.

73. Mitä varten tämä seurakunta yhdeksi kutsutaan?
Vastaus: Ei sentähden, että ainostansa yksi joukko ja kansa maailmassa erikoisessa paikassa löytyy koossa Jumalan sanaa kuulumassa, vaan sentähden, että yksi ja sama Henki heitä opettaa, missä ikinä he ovat; ja heillä on yksi Jumala, yksi kaste, yksi Vapahtaja, yksi usko, yksi toivo, yksi tunnustus
Ef. 4:3-6. Ahkeroikaat pitämään Hengen yhteyttä rauhan siteen kautta; yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa. 1 Kor. 1:10.

74. Minkätähden seurakunta pyhäksi kutsutaan?
Vastaus: Sentähden, että Kristus on seurakunnan pyhittänyt verellänsä ja se palvelee Jumalaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa; Pyhä Henki eroittaa sen kaikesta synnistä ja saastaisuudesta, pyhäsi tekee sanan ja sakramenttein kautta ja omistaa sille Kristuksen pyhityksen.
Luukk. 1:75. Katso 31 kysymys.
Ef. 5:25,26. Kristus antoi ulos itsensä seurakunnan edestä, että Hän sen pyhittäisi.

75. Minkätähden seurakunta yhteiseksi kutsutaan?
Vastaus: Sen yhteisen uskona ja opin tähden, jonka seurakunta tunnustaa, niin myös sentähden, ettei se ole sidottu mihinkään erikoiseen paikkaan, eikä aikaan, eikä erityisiin ihmisiin, vaan levitetty ympäri kaiken maailman.
Ap.t. 15:11. Me uskomme Herran Jeesuksen Kristuksen armon kautta autuaiksi tulevamme niiinkuin hekin (Vanhassa Testamentissa).
Gal. 3:28. Ei ole tässä juutalainen eikä kreikkalainen, ei orja eikä vapaa, ei mies eikä vaimo; sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jeesuksessa.
Kol. 1:23. Evankeliumi on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat.

76. Missä pyhä ja kristillinen seurakunta löytyy?
Vastaus: Kaikissa paikoissa, joissa Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen jälkeen jaetaan: ja missä ikinä Kristuksen nimi oikeassa uskossa avuksi huudetaan.

77. Mikä pyhäin ihmisten yhteys on?
Vastaus: Se on kaikkien kristittyjen yhteys, jotka osalliset ovat Jumalan armollisista lupauksista, yhteiset uskossa, rakkaudessa ja toivossa, ja ovat Kristuksen hengellisen ruumiin oikeat jäsenet, jotka Jumala yksin näkee ja tuntee.
1 Joh. 1:3.Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme, että teilläkin meidän kanssamme osallisuus olisi, ja meidän osallisuutemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Ef. 4:3. Katso 73 kysymys.
1 Tim. 2:19. Jumalan vahva perustus pysyy, joka tällä kiinnitetty on: Herra tuntee omansa.

78. Uskotko syntein anteeksi saamisen?
Vastaus: Uskon. Minä olen luja siitä, että Jumala armostansa ja Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi kaikille niille, jotka uskovat. Hänen päällensä, ja ei lue heille kadotukseksi heidän pahoja tekojansa.
Ap. t. 10:43. Kristuksesta kaikki profeetat todistavat, että jokaisen, kuin uskoo Hänen päällen-sä, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.

79. Mikä oikea usko on?
Vastaus: Oikea ja autuaaksi tekevä usko ei ole paljas tieto Jumalasta ja Hänen pyhästä sanastansa, ja sen totena pitäminen eli suostumus; vaan se on vahva luottamus ja sydämellinen uskallus Jumalaan, syntein anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä, Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.
Room. 8:38,39. Minä olen vahva siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit ,ei esivallat eikä väkevyydet, ei nykyiset, eikä tulevaiset, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Hebr. 11:1. Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.

80. Minkä välikappaleen kautta Pyhä Henki uskon vaikuttaa?
Vastaus: Sanan ja sakramentin kautta.
81. Kenen kautta Pyhä Henki sanan julistaa ja sakramentit jakaa?
Vastaus: Pyhän saarnaviran kautta, joka pyhässä Raamatussa Hengen viraksi kutsutaan Herran Sebaotin enkeleiksi, Jumalan apulaisiksi, Hänen salaisuuksiensa huoneenhaltioiksi ja Kristuksen puolesta käskyläisiksi.
Ap. t. 20:18. Ottakaa itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut.
2 Kor. 3:6. Jumala on meitä soveliaiksi tehnyt Uuden Testamentin virkaa pitämään ei kirjaimen, vaan Hengen.
Mal. 2:7. Papin huulet pitää opin kätkemän, että laki hänen suustansa kysyttäisiin; sillä hän on Herra Sebaotin enkeli.
1 Kor. 3:9. Me olemme Jumalan apulaiset.
1 Kor 4:1. Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina.
2 Kor. 5:20. Me olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 18:57 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6931
Paikkakunta: Suomenselkä
Arvostan Risto Laurialaa hyvänä pianotaiteilijana, mutta tuossa lainauksessa vaikuttaa, että hän on alkanut pohtia asiaa, jota ymmärtää vain osittain, tai kenties ei ymmärrä lainkaan. Lauriala väittää seurakuntaoppia vanhoillislestadiolaisuuden suurimmaksi ongelmaksi. Esitän vastaväitteen että juuri seurakuntaoppi on yksi tämän elämän liikkeen suurimmista vahvuuksista. Ilman seurakuntaoppia olisimme hajonneet ja kuihtuneet, mutta seurakuntaopin avulla on moni muuten oikeasta opista eksynyt löytänyt takaisin siihen elämään, josta joskus eksyi.

Suosittelen Laurialalle ja muillekin tutustumista liikkeemme historiaan, vaikka lukemalla kaikki ne kolme osaa lestadiolaisuuden historiasta, jotka Seppo Lohi on kirjoittanut. Niistä pitäisi ymärtävälle lukijalle selvitä, ettei seurakuntaoppimme ole muutaman kymmenen vuoden, vaan ainakin kahden sadan vuoden vanhaa. Uskallan väittää sen olevan vieläkin vanhempaa, mutta jääköön se nyt minun väitteekseni ja oletuksekseni.

Aivan uusi ei ole vaatimus lestadiolaisen liikkeen kirkosta erovaatimuksesta. Niin kauan kuin ero on ollut mahdollista, on sellaista vaatimusta silloin tällöin esitetty, milloin täältä lestadiolaisuuden sisältä, milloin ulkoa päin. Ainakaan vielä se ei ole päässyt toteutumiseen asti, sisältä tulleet vaatimukset on aina torjuttu päättävästi, eivätkä ulkoa tulleet ole saaneet tuulta siipiensä alle. Noin sata vuotta sitten asiasta keskustellessa erovaatimusta sanottiin pimeyden voimien työksi.

Mahtaako Risto Lauriala olla lainkaan perillä, millainen joukko kirkon työntekijöitä ja tunnollisia luottamusmiehiä lähtisi lestadiolaisuuden mukana, jos meidät erotettaisiin tai jos omasta aloitteesta eroaisimme. Luterilaisessa seurakunnassamme valmistui viime syksynä mittava monivuotinen projekti, uusi ja hieno seurakuntatalo. Uskonveljemme sai tunnustusta työstään, jota hän voimiaan säästämättä teki kirkkoneuvoston taloudellisen jaoston johdossa. Eniten kiitosta suitsuttivat liikkeemme ulkopuoliset, mutta ei meillä Rauhanyhdistyksen jäsenilläkään asiassa moittimista ollut. Ilomielin kaadoimme metsästämme viime talvena muutaman puun, jotka sitten kuljetin talkoopuiden keräyspaikalle.
Muutenkin on täällä sujunut hyvin yhteistyö Luterilaisen kirkon ja Rauhanyhdistyksen kesken. Haluaisiko Lauriala tosiaan katkaista täällä ja monella muulla paikkakunnalla toimivan vastaavan yhteistyön.
En silti niinkään ihmettele Laurialan mielipidettä, enemmän minua ihmetyttää se, että ystävämme Jemina-Ankka toi kirjoituksen avauksena tänne. Sain jo puheluna kyselyn, pitäisikö avaus poistaa, lupasin yrittää vastata kyselyyn, ja toivoin ettei avausta poistettaisi. Voisiko Ankka vaikka jälkikäteen kertoa motiiveistaan.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 18:58 
Ottakaa pois tää Kotimaan kirjoitus, jossette haluu sitä tänne. Ajattelin vaan laittaa sen tännekkin keskusteltavaksi, kun kopsasin sen lehdest tonne Mopin palstalle.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 19:03 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6931
Paikkakunta: Suomenselkä
Jemima-Ankka kirjoitti:
Ottakaa pois tää Kotimaan kirjoitus, jossette haluu sitä tänne. Ajattelin vaan laittaa sen tännekkin keskusteltavaksi, kun kopsasin sen lehdest tonne Mopin palstalle.

Olkoon nyt tässä, tuskin tänne muuten olisi aiheesta avausta tullutkaan, nyt kuitenkin saavat sitä haluavat lukea ja tietää käsityksistämme.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Maalis 2009, 11:31 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3557
Taavetti kirjoitti:
ettei seurakuntaoppimme ole muutaman kymmenen vuoden, vaan ainakin kahden sadan vuoden vanhaa. Uskallan väittää sen olevan vieläkin vanhempaa, mutta jääköön se nyt minun väitteekseni ja oletuksekseni.


Vl-seurakuntaoppi ja siihen keskeisesti liittyvä käsitys uskoontulosta on nähdäkseni osoitettavissa täysin kirkkomme tunnustuskirjojen mukaiseksi. Luther toteaa Isossa katekismuksessa, että Pyhä Henki synnyttää uskon seurakuntansa avulla Jumalan sanalla.

"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä."

Ko. virke sulkee automaattisesti Jumalan seurakunnan ulkopuolelle sellaiset ihmiset, jotka väittävät tulleensa uskoon yksinäisyydessä rukoillen tai Raamattua lukien. Jos ihminen rukoilee Jumalaa yksinäisyydessä, ei ole seurakuntaa synnyttämässä kristittyä Jumalan sanalla. On pelkkä huokaus Jumalan puoleen. Jos ihminen lukee yksinäisyydessä Raamattua, ei ole seurakuntaa synnyttämässä kristittyä Jumalan sanalla. On pelkkä kirjoitettu Jumalan sana, joka ilman läsnä olevaa Henkeä ei tee ketään eläväksi, kuten Luther totesi paavin kirkossa käyneen.

"Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. - - Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo." (Iso katekismus: 3. uskonkohta.)

Luther kirjoitti Schmalkaldenin opinkohdissa, että hänenkin aikanaan oli hurmahenkiä, jotka väittivät saaneensa uskon ilman suullista sanaa.

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa."

Kun tunnustuskirjojen opetuksilla on tukittu mahdollisuus saada usko yksinäisyydessä rukoillen tai Raamattua lukien, vielä löytyy ihmisiä, jotka väittävät, että tokihan sakramenteissa voi sanan ohella tulla uskoon. Tässä asiassa on kuitenkin muistettava, ettei ole sakramentteja ilman sanaa. Jos kasteessa saarnattu Jumalan sana ei liity veteen, on kastevesi pelkkää vettä. Samoin jos ehtoollisessa saarnattu Jumalan sana ei liity leipään ja viiniin, ovat leipä ja viini pelkkää leipää ja viiniä. Augustinus totesikin: kun Jumalan sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti. Tätä taustaa vasten Luther totesi, että kasteessakaan ihminen ei tule uskoon kasteen, vaan siihen liittyvän ulkonaisen, edeltävän sanan vaikutuksesta.

"Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä." (Schmalkaldenin opinkohdat: rippi.)

Luther kirjoitti myös Isossa katekismuksessa selvästi, ettei ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä.

"Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre." (Iso katekismus: kaste.)

Nyt on osoitettu, että tunnustuskirjojen mukaan sakramentit itsessään eivät voi auttaa ihmistä uskoon, vaikka ovatkin sinällään kalliita armovakuutuksia Kristuksen armosta uskovaisille. Jäljelle jää siten vain suullinen Jumalan sana. Jumalan sana on kaksiteräinen miekka: laki ja evankeliumi. Lain tehtävä on murtaa tunto evankeliumille otolliseksi. Evankeliumin tehtävä on synnyttää ja ylläpitää usko. Tässä tapauksessa lähdettäköön siitä, että emme pane suurta painoarvoa sanamuodolle, vaikka tunnustuskirjamme näyttävät pitävän evankeliumia ensisijaisesti synninpäästönä.

"- - usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta." (Augsburgin tunnustus: parannus.)

Millainen on sitten se yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn? Luther totesi jo lainatussa kohdassa, että paavin kirkko se yhteisö ei ollut, koska paavin kirkosta puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Luther ei määritellyt pyhää yhteisöä ihan tarkkaan, mutta hän antoi sille joitakin hyvin selviä tunnistuspiirteitä.

"- - uskontunnustukseen lisättyä sanaa communio ei pidä kääntää sanalla Gemeinschaft (yhteys), vaan sanalla Gemeine (yhteisö). - - Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. - - Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä." (Iso katekismus: 3. uskonkohta.)

Lutherin työtoveri Philip Melanchthon kirjoitti Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa kahdenlaisesta seurakunnasta, näennäisestä ja todellisesta seurakunnasta. Paavin kirkko tuomitsi luterilaisen puolen näkemyksen, jonka mukaan kastetut jumalattomat voitiin katsoa kirkkoon kuulumattomiksi. Paavin kirkko puhuessaan kirkosta puhuikin vain näennäisestä kirkosta.

"Vastapuoli on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö. He ovat lisänneet pitkän ja kaunopuheisen esityksen siitä, ettei jumalattomia saa katsoa kirkkoon kuulumattomiksi. - - Myöntäväthän vastustajammekin sen, että jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä." (Augsburgin tunnustuksen puolustus: kirkko.)

Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa sen sijaan todetaan, että jumalattomat ovat sekoittuneina näennäiseen kirkkoon, mutta eivät kuitenkaan ole oikea kirkko.

"Jos kirkko, joka todella on Kristuksen valtakunta, on jotakin aivan muuta kuin Perkeleen valtakunta, tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat Perkeleen valtakunnassa. Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja."

Todellinen Kristuksen valtakunta on Melanchthonin mukaan sellainen yhteisö, jolla on Pyhä Henki ja yksimielisyys evankeliumin opista.

"Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. - - Siispä kirkko, joka on todella Kristuksen valtakunta, on pyhien yhteisö sanan varsinaisessa mielessä. Jumalattomiahan hallitsee Perkele, jonka vankeja he ovat, ei heitä hallitse Kristuksen Henki. - - Paavalipa sanoo kirkon eroavan lain kansasta siinä, että kirkko on hengellinen kansa, toisin sanoen kansa, jota ei erota pakanoista yhteiskunnallinen järjestys, vaan joka on todellinen Jumalan kansa, Pyhän Hengen uudestisynnyttämä. - - Kirkkoa koskee lupaus, että sillä aina on oleva Pyhä Henki, mutta vastaavasti sitä koskevat myös uhkaukset, että on ilmaantuva susia ja jumalattomia opettajia. Varsinainen kirkko on se, jolla on Pyhä Henki. Vaikka sudet ja kelvottomat opettajat mellastavat (1 Kor. 3:11) kirkossa, he eivät ole varsinainen Kristuksen valtakunta."

Asiasta voisi jatkaa pitempäänkin, mutta asiayhteyden kannalta ei liene tarpeellista tämän laajempi käsittely. Sana ja sakramentit vaikuttavat myös jumalattoman papin toimittamana, mutta suulliselle sanalle uskottu vanhurskauttava vaikutus toteutuu vain todellisen seurakunnan saarnan kautta. Siksi on uskon syntymisen kannalta välttämätöntä, että evankeliumin julistajalla on itsellään Pyhä Henki. Sen sijaan hengetönkin saarna voi herättää kuulijassa tunnonhädän ja vahvistaa uskovaisen uskoa, koska Pyhän Hengen vaikutuspiiri on meidän ymmärryksellemme käsittämätön ja rajaton.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vanhoillislestadiolainen käsitys uskon syntymisestä on kirkkomme tunnustuskirjojen mukainen käsitys. Pyhällä Hengellä on maan päällä pieni, pyhä yhteisö, jossa ei ole puolueita ja hajaannuksia. Pyhän Hengen hallitsema yhteisö synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn suullisella Jumalan sanalla. Ilman ko. yhteisön apua kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luokse.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 7 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia