Sandra Hilska: Armosta autuas

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Sandra Hilska: Armosta autuas

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Elo 2009, 08:41

Armosta autuas

”Armosta te olette autuaaksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teistänne. Jumalan lahja se on." (Ef. 2: 8). Tämä on ihana sanoma suurelle syntiselle, että on Jeesuksen kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä Jumalan valtakunnassa saarnattu kaikki synnit anteeksi, ja päästetty pahasta omastatunnosta elävää Jumalaa palvelemaan. Silloin riisuttiin minunkin päältäni saastainen puku ja puettiin Karitsan verellä pesty uusi juhlapuku, joka on pyhäin rauha ja vanhurskaus. Kyllä oli ihana hetki, kun sain armokihlauksen. Silloin sydämeeni laskeutui taivaan rauha ja suuni täytettiin naurulla ja Herran kiitoksella.

Suuri armo se oli, että Jumala johdatti minut lain alta tähän Jumalan armohuoneeseen, joka on Jumalan valtakunta täällä maan päällä. Täällä ei ole lailla mitään valtaa, sillä Kristus on lain loppu uskovaiselle autuudeksi. Jumalan lahja se on. Kyllä tämä matka omalta puolelta on huonoa, sillä luontomme on niin perin turmeltunut, ettei siinä mitään hyvää ole. Vaan emme tahdo itseemme katsoa, sillä tämä savimaja on aina vastahakoinen. Tunnemme monta kertaa, kuin ei tahtoisi jaksaa olla niin lähellä Jeesuksen pyhiä haavoja. Silloin kuiskaa vihollinen, että parempi sinun pitäisi olla. Mutta ei meidän autuutemme ole meissä itsessämme, vaan se on Herrassa Jeesuksessa, Isän oikealla puolella taivaassa. Elämme vain Jumalan armon turvissa, nauttien rauhaa Jeesuksen veressä ja syntein anteeksiantamista. Sillä Jumalan lapset ovat maan päällä, kuin yksi perhe, joilla on sama henki. He suurina syntisinä ottaneet armon vastaan. Me saamme jo iloita autuudestamme täällä Keedarin majoissa. Kohta tulee Isä taivaasta noutamaan mustan morsiamen kotiin, johon ei enää maailman myrskyt ja vihollisen laittamat vastatuulet puhalla. Väsynyt matkamies saa laskea matkasauvansa ja pääsee kotiin nauttimaan iäistä rauhaa ja lepoa.

Sandra Hilska
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1942
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Kesä 2011, 19:34

Lopun lähestyessä


Kaikilla on päättäjäispäivä mielessä. Odotamme hartaasti Vappua, silloin meillä on päättäjäisjuhlat. Vappu on muistojen aikaa. Meidän viimeinen yhdessäolomme päivä koittaa, synnyttäen kakkien mielessä ilon, mutta samalla kaipauksen.

Vaikka opistoaikamme elää ehtootaan, niin ajan merkit osoittavat maailman elävän samaa ehtooaikaansa. Odotamme Kristuksen toisen tulemisen päivää. Ehkä sen päivän näemme jo piankin koittavan.

Jumalan lapsi ajattelee suurella kauhulla sitä menoa, jota vietetään ulkopuolella Jumalan valtakunnan. Kaikki paha saasta ja irstaus ovat irrallaan. Kaikki synnin houkutukset ovat tarjolla. Elämme kauhean hekuman aikakautta. Voiko tämä ihmiskunta aavistaakaan, kuinka nopeata vauhtia se kulkee tuhoaan kohti, kohti iankaikkista kadotusta.

Piru ei anna rauhaa Jumalan lapsellekaan. Se on todella tuhanten juonten mestari. Kovalla kiireellä se koettaa saada saalista, koska se tietää itsellään olevan vähän aikaa. Sen tähden meitä kehotetaankin olemaan valveilla, että meillä olisi öljyä lampuissamme sinä päivänä, kun ylkä saapuu. "Silloin kaikki, mikä Jumalasta syntynyt on, se voittaa maailman; ja meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa.

Tämä elävä usko on ainoa turva täällä korven ja kiusausten matkalla. Mikään muu ei voi auttaa meitä taivaaseen. Kun kilvoittelemme puhtaalla omallatunnolla Pyhän Hengen äänelle kuuliaisina, niin varmasti kerran kostumme kunniaan. Puhdas ja loukkaamaton omatunto on elävän vahva turva ja perusta.

Jumalan lapsikin joutuu vikoihin ja synti tarttuu, mutta Jeesuksen veri puhdistaa nimelliset ja nimettömät rikkomukset. Jäljelle jää palava, vilpitön rakkaus, suurin kaikista.

Moni nuori ajattelee, että ehtiihän sitä vanhanakin tehdä parannuksen. Älä ajattele näin. Ihmisen elämä on lyhyt. Et tiedä, milloin tuuli puhaltaa sinun savimajasi rikki, ja silloin se on liian myöhäistä. Ota armo vastaan nyt täällä, kun sitä vielä tarjotaan. Se saattaa sinun kohdallesi olla viimeinen kerta, sillä ajan merkit osoittavat yön tulevan, eikä silloin voi kukaan työtä tehdä. Evankeliumi otetaan pois ja silloin on tällä ihmiskunnalla suuri hätä. He huutavat: "Vuoret ja kukkulat, kaatukaa päällemme", kun näkevät Ihmisen Pojan saapuvan. He eivät kestä sinä päivänä sen tulisilmäisen Tuomarin katsetta.

Miten on laita sinun, köyhän Jumalan lapsen? Sinä tunnet huonouden ja heikkouden painavan itseäsi. Mutta huononakin sinä saat uskoa. Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja saat rauhassa jäädä odottamaan sitä päivää, jona meidät siirretään kirkkauden asuntoihin. Pääsemme veisaamaan kiitosvirttä Lunastajallemme, Jeesukselle Kristukselle.

"Vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti, siitä mitä minä luon. Sillä katso, iloksi minä loin Jerusalemin, riemuksi kansan, ja riemuitsen kansastani, eikä siellä enää kuulla itkun ääntä, eikä valituksen ääntä."

Jaakko Lepistö
Päivämies 25.5.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Sandra Hilska: Armosta autuas

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Joulu 2013, 20:14

Jumala on rakkaus

"Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.» 1. Joh. 4:10

Yllä olevat Johanneksen ensimmäisen epistolan sanat tulevat kohdalle, kun muistelee omalle kohdalle tapahtunutta ihmeellistä Jumalan armotyötä. Jumalan rakkaus etsi ja kutsui Sinua ja minua, tuhlaajalasta Isän kotiin. HÄN johdatti meidät armovaltakuntaan, jossa Jumalan hengen valtuuksin saarnattiin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Käsitimme ilon, rauhan ja vapauden. Sinäkin, joka kanssani etsit Jumalaa sieltä, mistä Häntä ei löydetä, käsitit Jumalan lapsen todellisen vapauden. Ei ole enää Jumalan pyhä laki vaatimassa sitä ja tätä, vaan Jumalan rakkaus siirsi meidät lain alta armon alle. Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Sillä Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi.” Room. 10: 4. Tässä ihmeellisessä armotyössä ilmenee Jumalan suurin rakkaus. Emme koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä – ihmettelemisen aihetta siinä onkin, kun Jumala on valinnut omakseen näin heikon ja huonon.

Jumalan suurta rakkautta on sekin, että Hän on perustanut tänne maan päälle armovaltakunnan, joka kerran siirretään kunnian taivaaseen. Onhan meidän hyvä talostella tässä valtakunnassa, jossa vallitsee vanhurskaus, ilo ja rauha. Täällä Jumalan valtakunnassa olemme löytäneet hengellisiä äitejä, isiä, sisaria ja veljiä, joille voi vapaasti kertoa huolistaan ja vaikeuksistaan. Meitä on aina kuunneltu ja neuvottu – meitä nuoriakin. Kiitos Taivaan Isälle rakkaista hengellisistä äideistä ja isistä, jotka ovat neuvoneet ja lohduttaneet minuakin. Taivaan Isä teitä siunatkoon. Rakkaat nuoret, älkäämme pahentuko, jos vanhemmat ja kokeneemmat sisaret ja veljet meitä rakkaudessa opastavat ja neuvovat. He tarkoittavat vain meidän parastamme. Älkäämme olko ylpeitä. Jumalan sana neuvoo meitä: „Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.”

Jumalan rakkaus on ihmeellinen, kun se jaksaa niin paljon kärsiä ja niin paljon anteeksi antaa. Voi kuinka usein olemme pahoittaneet taivaan Isän mielen ja olemme Jumalan seurakunnan äänelle olleet tottelemattomia. Joka päivä olemme löytäneet itsemme viallisiksi, mutta on kallis asia, että saamme joka päivä uskoa synnit anteeksi. Kun on tullut nimellisiäkin syntiä tunnollemme, on Jumala rakkaudessaan nuhdellut ja kehottanut meitä sen panemaan pois — syntinä hylkäämään. Heprealaiskirjeessä kehotetaan meitä rakkauden hengessä: "Sen tähden kun meillä on näin suuri pilvi todistajia Ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meihin tarttuu, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12: 1. On tärkeätä, että Jumalan voiman avulla kilvoittelemme tunnon puhtaudessa. On turvallista vaeltaa, kun on puhdas omatunto. Sanoohan oppi-isämme Luther, että puhdas omatunto on taivas maan päällä. Rukoilkaamme taivaan Isältä, että Hän antaisi meille voimaa kilvoitella omantunnon puhtaudessa.

Jumalan rakkaus vielä kutsuu epäuskoisiakin parannukseen. Jumalan valtakunnasta kuuluu vielä tänään: "Katso Jumalan valtakunta on lähestynyt teitä, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Mutta nykyajan ihmisellä on kiire. Ei hän jouda pysähtymään Jumalan rakkauden kutsun eteen. Tuntuu usein raskaalta, kun näkee, että rakkaimmat omaisetkin hylkäävät tämän kutsun. He pitävät kalliimpana tämän, mikä on maailmassa. Rakas taivaallinen Isä,anna vielä rakkauden kutsua puhutella uskottomia, että he ymmärtäisivät, mitä heidän rauhaansa sopii.

Jumalan rakkauden lähettäminä te sananpalvelijat suoritatte kallista ja raskasta työtä. Olette ehkä useinkin väsyneitä, mutta ette saata vaieta Jumalan sanan tähden. Haluatte tehdä työtä kaikesta vaivasta ja uupumuksesta huolimatta. Johanneskin kirjoittaa: Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt, tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Joh. 9: 4. Teille, monet rakkaat matkaystävät, jotka olette tulleet osallisiksi Jumalan rakkaudesta, lähetän näin Päivämiehen välityksellä terveiset. Muistakaa minua!

Jumalan rauhan ja rakkauden terveisin
Raija Matinheikki
Päivämies 23.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa