Siel kaunis kannel soi

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Siel kaunis kannel soi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2009, 13:04

Siel kaunis kannel soi


Olemme olleet suviseuroissa Pohjois-Karjalassa, sen kauniissa pääkaupungissa Joensuussa. Ne olivat todella ikimuistettavat suviseurat. Hyvä meidän oli siellä olla. Kiitos vieläkin järjestäjille. — Suviseuramerkin aiheeksi oli otettu otsikkona oleva lause ja merkissä oli kanteleen kuva. Se oli erittäin naseva suviseuramerkin aihe Karjalassa.
Ihmiselämässä on aikoja, jolloin taivas aivan erikoisesti kutsuu tuota ihmistä parannukseen ja Jumalan rauhan tyveneen. Siiloin taivaan kellot soivat. Merkillistä on, että taivaan kellot soivat kunkin ihmisen kohdalla vain muutamia kertoja. Nuo ajat ovat etsikonaikoja ja niiden oikein- tai väärinkäyttämisestä riippuu ihmisen iankaikkinen onni tai onnettomuus.
Taivaan kellot olivat soineet mm. niidenkin kahden nuoren ihmisen sydämiin siellä Joensuun suviseuroissa, kun sana oli pistänyt niin terävänä tuntoon, että eivät enää voineet lähteä uskottomina sieltä pois, vaan olivat kuuliaisia tuolle taivaalliselle kutsulle ja tekivät parannuksen. Kun tapasin toisen kerran nuo samat nuoret siellä seura-alueella, niin he sanoivat näin: "Kyllä tämä on suven juhlaa." Herran Jeesuksen kallis sovintoveri oli saanut tehdä puhtaan jäljen. Oli niin äärettömän hyvä olla. Sydämen kanteleet olivat alkaneet soida kiitosta taivaalliselle Isälle ja Herralle Jeesukselle sen suuren lahjan edestä, jonka hekin olivat armosta itselleen saaneet. Ei voinut muuta kuin Daavidin kanssa sanoa: "Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa minun sieluni ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on. Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun rikokses. Joka sinun henkes päästää turmeluksesta. Joka sinut kruunaa armolla ja laupeudella. Joka sinun suus hyvyydellä täyttää, että sinun nuoruutes uudistetaan niin kuin kotkan." Ps. 103:1–5. Oli hyvä asia, että te rakkaat nuoret lähditte matkaan silloin, kun taivaan kellot soittivat kutsua teille. Muuten olisi käynyt huonosti. Jumalan joukon kanssa on hyvä matkaa tehdä.
Rakkaat matkaystävät, olemme matkalla Karitsan häihin. Itse kukin on oma yksilönsä tässä valtakunnassa. Me tiedämme, että tie on kaita, ja vaarat ja kiusat ovat monet. Meillä kullakin on omat taistelumme ja kullakin on oma ristimme kannettavana. Niin paljon kuin me saatamme ollakin erilaisia, niin meillä kuitenkin on jotakin täysin samanlaista. Meillä jokaisella on sama henki, samankaltainen usko, sama rakkaus. Meillä jokaisella on samanlainen taivaspuku, se valkoinen ja puhdas liina, joka liina on pyhien vanhurskaus, jonka rakas Ylkämme on morsiamelleen valmistanut ja lahjoittanut. Ja meillä jokaisella on samanlainen taivasikävä, ikävä päästä siihen kotiin, jonne maan myrskyt
eivät ylety.

On ollut suuri asia, että olemme saaneet armon lähteä silloin, kun taivaan kellot ovat kutsua kuuluttaneet. Jumalan valtakunta ja siinä Herra Jeesus meitä lähestyivät. Näin on ollut niidenkin kohdalla, jotka ovat jo matkan päässä. Kun kävin lasteni kanssa siellä Joensuun hautausmaalla lasteni mummon ja vaarin haudalla, tuntui niin turvalliselta, että he ovat jo tallella. Eivät mitkään sielunvihollisen tuliset nuolet voi enää heihin sattua. Eivät mitkään väärän hengen saatanalliset paulat voi heitä kietoa. Kuinka onnellista on, että he ovat jo perillä. Oikein tuli taivaan Isälle kiitollinen mieli kaikesta tästä.

Nosta vielä veljeni ja sisareni uskosi katse Herran Jeesuksen avoimiin verihaavoihin, joiden haavojen veressä sinulla ovat kaikki sinun syntisi anteeksiannetut. Kohta näkyy kotiranta ja kohta lauletaankin uutta virttä uusin kielin. Silloin soipi sinunkin kanteleesi, joka niin usein täällä on ääneti ollut.

Siell' kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Ei ääneen täällä voi
sen saada ihanuutta,
kuitenkin veisailen kiitosta Herralle.
Hän verellänsä, ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sun Herra iankaikkisesti olkohon,
ja taivas, maa ja meri amen sanokoon.
(Vk. 623:4.)(nyk. vanha virsikirja, Taavetin huom.)

Lenna A. Pellikka
Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron