Viljo Juntunen: Parannussaarnaa tarvitaan PMS 26.1.2000

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Viljo Juntunen: Parannussaarnaa tarvitaan PMS 26.1.2000

ViestiKirjoittaja Jani_S » 22 Marras 2009, 00:52

Iltahartaus Laestadius-seminaarin juhlaillallisilla Rovaniemellä 17.1.2000

Mielenkiintoinen ja rikas seminaaripäivä on kallistunut iltaan. Olemme näinä päivinä koolla muistelemassa Pohjolan suurta herättäjää Lars Leevi Laestadiusta. Hän saarnasi itse armon armoksi. Lestadiuksen saarnan alla paljastuivat karkeammat ja hienommat synnit, varkaus, huoruus, juoppous, kuollut usko ja kaikkien näiden takana oleva epäusko.

Tarvitaanko tänä aikana vielä samanlaista saarnaa? Onko synti hävinnyt tai edes vähentynyt näiden puolentoista vuosisadan aikana, jonka lestadiolainen kristillisyys on vaikuttanut ensin täällä Pohjolassa ja sitten laajemmin? Epäuskoinen maailma elää tänään synnissä niin kuin ennenkin.

Meistä tuntuu, että muutosta on tapahtunut pikemminkin huonompaan suuntaan. Jumalan sanan ja Jumalan pyhyyden kunnioitus on vähentynyt. Pyhien arvojen pilkkaaminen on tullut julkiseksi. Karkeat synnit, kuten kaikenlainen siveettömyys, juopottelu ja piittaamattomuus esivallasta, ovat nousseet monilla julkisen kerskauksen aiheiksi. Julkisuutta on tehostanut tiedonvälityksen kehittyminen.

Kulttuuri ja taide eri muodoissaan ovat alunperin tähdänneet ihmisen henkiseen jalostamiseen. Ne tarjoavat edelleen paljon sellaista, mistä voi iloita ja nauttia hyvällä omallatunnolla. Kuitenkin niistä on tullut entistä laajemmin myös siveettömän ja ihmistä turmelevan elämäntavan lähettiläitä.

Asioilla liikkuessamme ja seuratessamme tiedotusvälineitä korviimme tulvii musiikki, jossa kehuskellaan syrjähypyillä, tilapäisillä seksisuhteilla ja juovuksissa tehdyillä toilauksilla. Monien kirjailijoitten taidekeinoina ovat kiroilu, rivoudet ja edellä mainittujen ilmiöiden kuvaukset.

Olimme aloittamassa läänissämme uutta vuosituhatta arvokkaassa tilaisuudessa, jossa luonnehdittiin menneitä vuosikymmeniä kuluneena viihteenä. Uuden vuosituhannen henkiseksi voimavaraksi Lapissa manattiin noituutta ja shamanismia. Ehkä se oli osaksi leikkiä, mutta on todella niitä ihmisiä, joiden ihanteena on vanhan pakanuuden elvyttäminen.

Edellä kuvatun syntielämän hyväksyvät ihmiset saattavat ihmetellä ja kauhistella sitä, että alaikäiset hoippuvat juovuksissa kaduilla iltaisin ja öisin. Eikö se ole merkki siitä, että lapset ja nuoret ovat sisäistäneet heille tarjotun kulttuurin ja sen asennemuokkauksen? Eikö sama syntielämä turmele myös koteja? Pääkaupungin lehti uutisoi, että joka viides lapsi joutuu kodissaan väkivallan kohteeksi.

Entä sitten, jos uskaltaa avata suunsa ja puhua näissä yhteyksissä synnistä? Kysyjä voi saada vastauksen: "Ei se ole syntiä, koska se on taidetta. Elävä elämä on sellaista. Ei Jumala ole niin ahdasmielinen kuin ennen." Pahin ongelma näyttää olevan synnintunnon katoaminen. Parannussaarnaa tarvitaan. On liian vähän niitä, jotka varoittavat synnistä ja sen iankaikkisista seurauksista. Synnistä puhumista kartetaan, koska sitä pidetään vanhanaikaisena ja synkkänä kristillisyytenä.
Jani_S
 

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron