Kirjoittaja hepa » 09 Joulu 2009, 17:01
Kotimaa nro 67 12.07.1909
Sananen taiwaanvaltakunnan awaimista sekä niiden käyttämisestä.
Eräs arwoisa kirjoittaja kirjoituksessaan ”Kirjeitä uskonweljille" Kotimaan N:ossa 61 tuopi ilmi mm. niitä epäkohtia ja eroawaisuuksia, jotka ilmenevät nykyisen seurakuntamme ja alkuseurakunnan välillä. Hän näkee, ettei Jumalan sanan neuwoja tahdota käytännössä toteuttaa. Kirjoittaja huomaa puuttuwan oikean veljellisen rakkauden ja toisistaan waarinottamisen sekä seurakuntakurin käyttämisen jne.
Mutta kun arwoisa kirjoittaja tulee siihen kohtaan, jossa hän liittää kirjoitukseensa kalliin Vapahtajamme seurakunnalleen lausumat sanat aivainten vallasta: kaikki, mitä te maanpäällä sidotte, pitää myös oleman sidotun taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyn taiwaassa" (Math. 18: 18), niin täytyy ihmetellä sitä ristiriitaisuutta, mikä tässä muuten niin hyvässä ja Jumalan sanan arwoa ylistäwässä kirjoituksessa ilmenee.
Kirjoittaja lausuu, että ”katolinen kirkko ja erittäinkin paawinkirkko on tämän sanan joka sanottiin sekä Pietarille että opetuslapsille yhteisesti". (Katso Math. 16: 19 ja loh. 20: 23) niin käsittänyt, että se yksinomaan on oikeutettu antamaan syntejä anteeksi tahi julistamaan ne tuomioksi. Ja sitten massamme syntyneet Laestadiolaiset käsittäwät asian muka niin,että ainoastaan heidän seurakuntansa kautta voidaan saada synnit anteeksi. Mutta me emme käsitä asiaa niin. Me ajattelemme, (lausuu kirjoittaja) että Herra yksin on syntein anteeksiantaja, eikä Hän tätä valtaansa anna kellekään ihmiselle. — Ihmeellistä! Vapahtaja sanoo:”mitä te päästätte maanpäällä, pitää myös oleman päästetyn taivaassa".
Kirjoittaja sanoo:”ei Herra anna tätä »valtaansa kellekään ihmiselle".
Tässähän ilmenee se sama ajatus kuin farisealaisilla Vapahtajan aikana. Kun Hän antoi halwatulle synnit anteeksi, niin farisealaiset sanoiwat:”kuka tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka woi synnit anteeksi antaa
paitsi ainoa Jumala?" (Luk,5:20,21). Tämä osoittaa Raamatun hengen tuntemattomuutta sekä oman kokemuksen puutetta. — Kuinka suuri taiwaallinen lahja katuwaiselle ja synninraskauttamalle omalletunnolle on synnin päästö!
Jos paawinkirkko on wäärin käyttänyt taiwaanwaltakunnan awaimia, niin senkö tähden Lutherilainen kirkko on lakannut kotonaan niitä käyttämästä? Ja owatko Laestadiolaiset, jotka kuuluwat Lutherilaiseen kirkkoon, siitä moitittawat, että owat ottaneet ne käytäntöön.Ehkä lienee siinä wäärintäytöstäkin tapahtunut?
Kirjottaja tunnustaa meidän Ewankelis-Lutherilaisessa kirkossamme olewan puhtaan ja Jumalan sanan mukaisen opin. Wiittaan tässä seurakuntamme tunnustuskirjoihin sekä Lutherin sanoihin, joissa Puhutaan awainten wallasta ja hyödystä sekä niiden käyttämisen tarpeellisuudesta. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan: »Rippi ei ole seurakunnastamme poistettu. Sillä ei ole tapanamme jakaa Herran ruumista muille kuin ennen tutkituille ja synnin päästön saaneille ja kansalle ahkerasti opetetaan synnin päästöä uskosta, josta ennen näitä aikoja oltiin warsin waiti. Ihmisiä opetetaan synninpäästöä suuremmassa arwossa pitämään, koska se on Jumalan ääni ja Jumalan käskystä julistetaan. Taiwaanwaltakunnan awainten woimaa ylistetään ja muistutetaan kuinka suuren lohdutuksen se tuottaa peljästyneille omilletunnoille j. n. e."
Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa (6. Ripistä ja sowinnon teoista) lausutaan: ”Sillä mekin säilytämme ripin, etenkin synninpäästön tähden, joka on Jumalan sana, jota awainten valta jumalallisesta käskystä julistaa itse kullekin erityisesti. Sentähden olisi jumalatointa poistaa seurakunnasta yksityistä synninpäästöä, ja jotka sitä lhalweksiwat, eiwät ymmärrä, mitä syntein anteeksi antamus eli awainten woima on".
Schmalkaldin uskonkappaleissa (VII.Awaimista) lausutaan: ”Awaimet owat seurakunnan wirka ja walta, jonka Kristus on sille antanut sekä törkeiden ja julkisten että myös hienojen, salattujen ja yksin Jumalalle tunnettujen syntien sitomiseksi ja päästämiseksi, j. n. e.' — Katso wielä VIII kohtaa Ripistä
Palmusuuunntain saarnassa, Kirkko-Postillassaan, lausuu Luther, ettei hän tahtoisi koko maailman tawaraan vaihettaa sitä etua kuin siitä on, ”että toinen ilmaisee: tautinsa, toinen parantaa hänen haawansa y, m." Katso wielä 1 Sunnntain Pääsiäisestä 3 saarnaa. 19 Sunnunt. Kolmin. Päiw. 1 saarna» lopussa hän lausuu syntein anteeksi antamisen vallasta maan päällä seuraawaisesti: ”Fariseukset kyllä tiesiwät syntein anteeksi annon olewan Jumalan tehtäwän, ja hänelle yksin sopiwan; sentähden pitiwät he Kristusta Jumalan pilkkaajana, joka ihmisenä tahtoi anteeksi antaa syntejä.
Syntein anteeksi antaminen on kahdellaista. Ensiksi, kuin synti ajetaan ulos sydämestä, ja armo wuodatetaan siaan, jonka Jumala yksin tekee. Toiseksi, kuin julistetaan synnin päästö, jota ihminenkin saattaa tehdä toiselle ihmiselle. Mutta Kristus tekee tässä molemmat: sydämmeen hän antaa hengen, ulkonaisesti sen julistaen sanalla. Tämä on anteeksi antamista sanalla, ja on sisällisen anteeksi antamisen julistus eli julkinen saarna. Tämä walta on kaikilla ihmisillä, jotka oivat kristityltä ja kastetuita, sillä tällä he kunnioittawat Kristusta, että pitäwät syntein anteeksi antamisen sanan suussansa, että saattawat sanoa milloin tahtowat, ja missa tarwitaan: katsopas ihmiskulta, Jumala tarjoo sinulle armon, ja anteeksi antaan kaikki syntis: ole hywässä turwassa, syntis annetaan sinulle anteeksi; usko se wain, niin warmaan siksi tulee: tahi millaisiä sanoja mikin tahtoo wiljellä.
Tämä ääni ei ole waikenewa kristittyin seurassa aina wiimeiseen päimään asti: sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, Ole iloinen ja hywillä mielin. Tämmöistä on aina kristityn suussa, ja se käyttää julkisesti tätä sanaa, jossa synnit anteeksi annetaan. Näin ja tällä tawoin on kristityillä walta syntejä anteeksi antaa. Jos siis sanon sinulle: syntis annetaan sinulle anteeksi, niin pidä se warmana, juuri kuin sanoisi itse Jumala sen sinulle. Sillä kuka tohtisi tätä tehdä, ellei Kristus itse olisi astunut alas ja pannut suuhuni tätä sanaa ja sanonut, että me toisillemme antakaamme synnit anteeksi?
Niinkuin hän Joh. 20: 22, 23 sanoo: ottakaat Pyhä Henki; joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan: ja joille te ne pidätätte, niille ne owat pidätetyt; ja toisessapaikassa Math.18:19, 20: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopii maan päällä, jota he rukoilewat, sen he saawat minun Isältäni joka on taiwaissa. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulee kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. — Sana sen tekee ja asian ratkaisee. .
Jos ei yhtäkään ihmistä maan päällä olis, joka anteeksi antaisi synnit, waan olisi ainoasti lakeja ja töitä, woi kuinka surkiasti olisi »viheliäisen, murheellisen omantunnon laita! Mutta nyt, kuinJumala täyttää jokaisen suun, saattamaan sanoa toiselle: sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, lienet missä lienet; niin on kultainen aika käsissä. Siitä saamme nyt haastaa ja kerskata syntiä ivastaan, että saatan sanoa weljelleni, joka on synninahdistuksessa ja hädässä: ole iloinen ja hywässä turwassa, »veljeni, syntis anteeksi annetaan sinulle; ja waikka en saata antaa sinulle Pyhää Henkeä ja uskoa, kuitenkin saatan julistaa tätä sinulle; jos sen uskot, niin sen omistat. Joille Jumala sen lahjoittaa, ne kiittäwät ja kunnioittawat Jumalaa, niinkuin tässäkin ewankeliumissa tekewät.
Lyhyesti, Jumala on antanut ihmisille wallan syntejä anteeksi antamaan, ja se on Kristuksen waltakunnan enentämistä, kuin korjataan ja kohennetaanomiatuntoja; ja tätä teemme me sanan kautta.
Suokoon Jumala, että tämän kanssa käsittäisimme*. Puolueeton lukija woipi tästä nyt arwostella, kummatko owat enemmän Raamatun ja Lutherilaisen opin kannalla. Nekö, jotka kieltäwät kokonaan awainten wallan wai nekö, jotka ahkeroiwat niitä käyttää, ehkäpä puutteellisestikin.
Tosi on kyllä, että synninpäästön täyttäminen enemmän kuin muidenkaan armonwälikappalten wiljeleminen ei mitään hyödytä ilman katumusta ja uskoa. Sitä warten on kuitenkin Kristus säätänyt saarnan parannuksesta ja syntein anteeksi antamisesta sekä asettanut kasteen, synninpäästön ja Herran Ehtoollisen seurakuntaansa.
Juuri näiden kautta pyytää Hän saada »vaikuttaa ihmisissä katumuksen ja eläwän uskon. Ei Hän ole mitään tarpeetonta asettanut, joka olisi hyljättäwä. Tiedämme kyllä sen, että näitä kaikkia maailmassa määrin käytetään, mutta ei se saa tulla esteeksi asian oikealle käyttämiselle. Arwoisa kirjoittaja yllämainitllssa
kirjoituksessaan kieltäessään awainten wallan, jottei sitä ole kellään ihmisellä, lausuu tueksi käsitykselleen, .ettei Pietari eikä apostolit koskaan kellenkään sanoneet: ,minä annan sinulle synnit anteeksi!" Tämän johdosta pyydän tässä saada huomauttaa. että
kuitenkin Herran apostoli Paawali,
kun se sukurutsainen, jonka hän oli saatanan haltuun antaut, oli tullut katuwaiseksi, käskee seurakunnan antamaan hänelle anteeksi' ja liittää itsensä siihen, sanoen, »jolle te jotakin anteeksi annatte, se» minä myös anteeksi annan: sillä jolle minä jotakin anteeksi annoin sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta woitetuksi tulisi". (2 Kor: 2: 10)
Sinä suuri ihmiswartija ja Israelin paimen anna meille suuresta armostasi sen ajan wielä tulla, että meille wääristelemättä kaikki Jumalan sanan totuudet esitetään oikeassa walossa, ja että Johannes Kastajan parannussaarnat alkaisi kaikua meidän seurakunnissamme, joissa lienee peräti wähän Pyhän Hengen sytyttämää hengellistä elämää, mutta kylläkin ulkokultaista nimikristillisyyttä äärettömän paljon. Eikä ihme olekaan, kun useat kirkkomme johtawista henkilöistä uskottawat ihmisiä, että he owat autuaat, waikkei totinen katumus ja parannus ja niimuodoin Raamatun opin mukainen kääntyminen ole koskaan heissä tapahtunut.
Jospa todella meilläkin saataisi woima ylhäältä herätystyötä niin tekemään, että ihmiset heräisi, niin kyllä he sitten tunnustaisiwat syntinsä ja silloin tulisi myöskin synninpäästön käyttäminen tarpeelliseksi.
Vastuunalainen on jokainen ihminen elämästään ja toimistaan. Vastuunalaisia owat myöskin seurakuntain johtajat, joiden pitää luwun tekemän siitä, mihin he owat kansaa johtaneet. Ja vihdoin jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että Hän, Jeesus, on se, joka sydämmet ja munaskut tutkii ja antaa kullekin teistä teidän työnne jälkeen. (Ilm. 2: 23).