Aamulehti 244 20.10.1895
Sunnuntailukemista.
Pimeydestä waloon.
Ap. Tek. 26: 18,
Näin kuuluu kristinopin muuan päätotuus ja kristittyjen mielilause. Tässä on samalla ilmoitettu mihin kunkin kristityn on pyrittävä, hänen elämän tehtävänsä. Pimeydestä on hän lähtenyt;valoon, ijanlaikkiseen valoon Isän huoneesfa pyrkii hän. Se on tarkoitusperä, sinne hän on kutsuttu. Pimeys on meissä kaikissa syntyperäinen. Pimeys lepää meidän sielumme syvyydessä. Siitä pääseminen on yhtä paljon kuin luontomme synnynnäisestä turmeluksesta irtaantuminen. Kuinka syvälle on turmelus juurtunut meidän sisällisimpään olentoomme, sitä ei aavistetakaan ennenkuin Jumalan Pyhä Henki avaa meidän silmämme, että saamme nähdä sydamen ajatukset ja aikomiset. Tässä ei auta, niinkuin muutamat luulevat, ainoastaan valistus. Sillä saavutetaan enintään tieto ja tunto siitä, mikä paha on, mutta ei parannusta. Se ei ole ainoastaan tietämättömyyden pimeys, joka peittää sielun, kun ihminen vaeltaa Jumalasta vieraantuneena; vaan se on synnin pimeys, sydamen hairaus, niinkuin kirjoitettu on ”Aina he eksyvät sydämmellänsä" (Hebr. 3: 10). Tämä pimeys ei häviä ainoastaan valistuksella, ei ainakaan yksin sydämen valistuksella, sillä maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ymmärryksen puolesta owat hyvinkin valistuneita, mutta pimentyneitä sydämmessä ja elämässä. Tehdään tieten syntiä, vaelletaan awoimin silmin turmeluksen tiella ja syöksytään ehdoin tahdoin sywyyteen.
Sentähden sanoo Herra: ”Minä nyt sinun lähetän heidän silmiänsä avaamaan, ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään! Sitä varten Jeesus kutsui Sauluksen, jolle hän ilmaantui Damaskon tiellä, jossa tuo nuori fariseus kulki sokeassa raivossa. Hän tahtoi hävittää perinjuurin kaikki ne, jotka Herran Jeesuksen nimeä huusivat avuksensa. Saulus oli aina tähän asti vaeltanut pimeydessä, ja pimeys oli niin suuri hänessä, että hän sydämmestään vihasi ja kirosi sitä tietä ja nimeä, jolla ainoastaan on autuus mukanansa. Nyt avautuivat hänen silmänsä, mutta ensin vaan niin paljo, että hän näki oman sokeutensa. Mutta oltuaan kolme vuorokautta tuskallisessa taistelussa sai hän Ananiaan kautta, jonka Herra lähetti hänen luoksensa evankeliumin sanomalla, täydellisen näkönsä, kun hän nousi ja antoi kastaa itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä täytettiin Pyhällä Hengellä (Ap. Tel. 9: 17, 18).
Tälle Saulukselle puhuu Herra Jeesus kunniansa istuimelta näin: ”Heidän silmiänsä avaamaan, ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään, että he eriäisivät, saatanan vallasta Jumalan tykö, saamaan syntein anteeksi antamista ja perimistä ynnä niiden kanssa, jotka pyhitetään uskon kautta minun päälleni". Näissä sanoissa on Jeesus lyhyesti ilmoittanut kristillisen lähetyksen ihanan tehtävän ja tarkoituksen. Tässä hän nimenomaan antaa meidän ymmärtää, että pakanat vaeltavat pimeydessä niin kauvan, kuin he eivät tunne evankeliumia, että tällä pimeydellä on mukanansa pimeyden ruhtinaan orjuus, että pakanat, jotka luonnostaan ovat niinkuin me kaikki sisällisen ihmisen puolesta sokeita ja puuttuvat mitä meillä kristikunnassa on — evanleliumin valoa —, tarvitsevat saada silmänsä auki, tarvitsevat hengellistä valaistusta, että he pimeydestä valkeuteen kääntyisivät.
Herra itse vakuuttaa: ”joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee" (Joh. 12: 35). Ja taasen: ”Jokainen, joka pahaa tekee — olkoonpa hän kristitty tahi pakana — vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman" (Joh. 3: 20). Tästä näkyy, ettei ainoastaan pakanat vaella pimeydessä, vaan kaikki ihmiset, kristitytkin omilla teillään ovat yhtä sokeita kuin pakanat, ja sokeudessaan pimeyden ruhtinaan vankeja. Jokapäiväinen hawainto osoittaa, että tietämättömyys ja epävarmuus on melkein yleinen, ja että ”ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat".
Nyt sanotaan: ”pimeydestä walkeuteen kääntämään". Näin tahtoo Herra Jeesus. Sitä varten hän on tullut maailmaan, tullut maailman valkeudeksi, ja lähettänyt apostolinsa ja heidän kanssansa kalliin sanansa, että sokeat, pimeydessä vaeltavat saisivat näkönsä, ja jumalattomat, jotka rakastavat pimeyttä ja harjoittavat pimeyden tekoja, palajaisivat todellisen kääntymisen ja parannuksen sekä elävän uskon kautta Jumalan yhteyteen. Kuinka pahasti lieneekään laitasi, kuinka kovasti oletkin sidottu pimeyden kahleilla, olet kuitenkin pelastettavissa, jos et vetäydy pois valkeudesta, nimittäin Jumalan sanasta, evankeliumin
kirkkaudesta. Tämä tulee apostolein ja profeettain kirjoitusten sekä evankeliumin saarnan kautta sinun luoksesi ja valaisee koko sinun elämäsi, valloittaa sinun kokonansa. Waikka tämä valo löisi sinun kauhulla ja hämmästyksellä, vaikka se sinun kuotettavasti haavoittaisi ja paljastaisi kokonaan sinun kaikkinäkevän, pyhän Jumalan silmissä, niin elä vetäydy pois, waan esiinny valkeuteen kaikkine syntinesi, salaisine ja julkisine, vanhoine ja uusine, voitettuine ja vallitsevine, sillä kaikki anteeksi-antamattomina ovat kuolettavia. Tule esille, vaikka sidottukin olet synteihisi, astu valkeuteen, ja sinä olet näkevä mitä et milloinkaan ennen ole nähnyt, saat nähdä Herran kunnian, nähdä mitä evankeliumilla on sanomista sille kansalle, jola vaeltaa pimeydessä, kansalle, joka istuu kuoleman varjon maassa.