Historiallinen sanomalehtikirjasto

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Historiallinen sanomalehtikirjasto

ViestiKirjoittaja hepa » 26 Marras 2009, 09:18

Kansalliskirjasto on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771 - 1900 ilmestyneet sanomalehdet ja ne ovat käytössä tämän palvelun kautta. Lehtisivuja on noin 1,7 miljoonaa.

Historiallisen sanomalehtikirjaston aineistoa laajennetaan jatkuvasti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen lehdillä.

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... /main.html

Haku:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... query.html

Laitoin hakusanaksi "laestadoilaisuus, lestadiolaisuus, laestadius", (kaikki lehdet) niin tuloksia 500 kpl 1800 luvun lopusta alkaen. Artikkelit on luettavissa suoraan skannatusta lehdestä, ja teksti on vanhaa kursiivia, myös pdf muodossa.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 26 Marras 2009, 09:45

Tekstiä Kaiku lehdestä no 93 1892 (copy/paste, pdf:sta)

»Seurakunta" ei ole Laestadiuksen sa- nakirjan mukaan kaikkien niitten näkymäinen
tahi näkymätön yhteys, jotka
Kristusta tunnustamat herrakseen ja lunastajakseen,
maan ainoastaan niitten
yhteys, jotka laestadiolaisten seuroissa
oivat tulleet hcräylseen. Taimaan maltakuntaa
ci ole toista eikä Jumalan sanaa
muka muualta löydy. Ei edes raamatussakaan
ole elämää sanaa, ainoastaan
mainitussa «seurakunnassa" on pyhä
henki maikuttamassa. Sen seurakunnan
ulkopuolella l,,wiinimäen aidan" ulkopuolella)
olemaiset omat kaikki järjestään
��pMnoita" tahi ��lcitureita ja kuiria"
tahi ��armon markatta", jotka omat heidän,
lacstadiolaistcn, ��tuamittawat" ja
��haukuttamat".
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja nuusku » 26 Marras 2009, 13:03

Erittäin mielenkiintoinen arkisto, josta Hepa ilmoitti. Tuota sietää joskus katella.

Jo muutaman minuutin perusteella näyttää siltä, että arkistosta löytyy mm. tiedot, jonka mukaan ennen vanhaan seurakuntaopista on ajateltu aivan samoin kuin nykyään, ulkopuolisen toimittajan kuvaus lestadiolaisista vuodelta 1850:

Maamiehen ystävä nro 45, 9.11.1850

Hengellisistä liikkeistä Lapinmaalla.

Ihmisen hengellinen elämä eli sisällinen siwistys on arwattawa ulkonaisista töistä ja merkeistä, sillä hedelmistään puu tutaan. On siis tunnettu Muonion ja Kittilän, jotka owat Lapinmaata, asukkaat ennen wiinan juojiksi, petollisiksi ja monen muun pahan menon alaisiksi, sen owat näyttäneet itse käräjäasiatkin jotka nyt owat ihmeellisesti näistä seurakunnista häwinneet, siitä kuin ihmiset owat tulleet heränneiksi. Viinan kuletus ja kauppa, jota eiwät kiellot eikä sakot ennen woineet estää, on kokonaan kadonnut niistä paikoista, joissa heränneitä on ilmestynyt. Wiinaa herjataan siellä helwetin ja riettaan wedeksi. Elämä näyttää siis tapain puolesta paraneman ja parannus onkin niillä kaikilla huutona.

Mutta on muitakin waikutuksia tällä hengellisellä liikkeellä, joka on tullut Ruotsin puolelta, ja näyttäwätkin kaikki jotka tältä hallitaan kuuluman Ruotsin Lukijain (Läsare) joukkoon. Kaaresuannon seurakunnasta, Ruotsin puolelta liki Muoniota, on Rowasli Laestadius saattanut tämän liikkeen Muonioon, josta taas on kulkenut parannuksen saarnajoita kääntämässä ja opettamassa Kittiläläisiä ia Ylitorniolaisia. Näillä kääntäjillä on huolena koettaa kaikella lailla saada parannukseen muita suruttomia eli kaikkia, jotka eiwät kuulu heidän seuraansa. Sentähden herjaawat he muita miten häwittömämmästi taitawat ja tuomitsemat heitä pakanoiksi ja helwetin kekäleiksi, eiwätkä anna rauhaa ennenkuin saawat seuralaisiksensa. Sentähden onkin pian koko Kittilän seurakunta jo samanlaisia heränneitä. Ihmisen raaka ja turmeltu luonto ei tule yhtäkkiä hywäksi, näkyy siis paljo wajawaisuuden ja erhedyksen merkkiä näissäkin.

Niin on jumallisuuden into, joka näissä on herännyt, tullut heillen hengen taudiksi. Ilmestyy siis näiden seassa saarnajoita, näkijöitä, jocka menehtywät hengettömiksi ja tässä tilassa sanowat näkewänsä sekä helwetin että taiwaan menot ja siellä ihmisten tilaisuuden. Arwattawa myös on että joitakuita petturiakin löytyy näiden seassa. Heissä on jotka hyppelewät kirkossa Jumalan palweluksen alla penkille, taputtawat käsiään yhteen ja pitämät kummallista ääntä, joka usein tahtoo sekoittaa koko Jumalan palweluksen. Kaikkia näitä sanowat he Pyhän hengen liikutukseksi, jota luonnolliset ihmiset eiwät ymmärrä. Toki sanotaan ne julkoisemmat häiriöt jo olewan häwenemässä.

On siis nähtäwä semmoisen liikkeen waatiwan tasaista ja ymmärräwäistä johdatusta, warsinkin sen pahimmalla ajalla, joka tapahtuu heräämisen alussa. Mutta kaikkien neuwosta ja opetuksena eiwät he, warsinkin ensimmäisessä innossaan, otakaan waaria, oli neuwojat waikka omia pappiaankin, jos ei nämä ole heidän mielensä jälkeen heränneittä; eiwätkä tahdo millään tawalla antaa naillekään rauhaa, waan waatiwat kääntymään itsekalttaisekseen; muutoin kutsuvat heitä wääriksi propheetaiksi ja raatelewaisiksi susiksi. Eikä tämä kumma olekaan, silla niin owat he opetetutkin muista ajattelemaan.

Muut kirjat owat pakanallisia ja perkeleellisen järjen laitoksia, ne waan, joita on heidän päämiehiltään heillen toimitettu, owat sielua rawitsewia. Muut saarnat helwettiin nukuttawia, ne waan herättäwiä, jotka tuomitsemat ja häwyttömästi suruttomia soimaawat.

Tältä näyttää tämän hengellisen liikkeen luonto, senjälkeen kuin tämän kirjoittaja on ollut tilalla siitä tietoa saamassa.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Marras 2009, 15:20

Aarreaitta. Tuota sopii selailla.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 26 Marras 2009, 15:55

Rauman Lehti 58 20.7.1892

Piispa Johanssonin kirjoitus lestadiolaisuudesta. (vastusti Lestadiolaisuutta)
Kuvailee Leastadiuksen oppia:
..Eläwä sana" on se,
jonka kuulosta usko syntyy, »mutta
kuulo ei synny hiljaisessa raamatun
tutkimisessa ja lukemisessa, waan seuroissa, missä tunteita yllyttelewät ja puistuttawat puheet tulemat kuulioille
wakituiseksi rawinnoksi.

(tekstiä muokattu luettavaan muotoon, ei tunnista kaikkia kirjaimia)
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 26 Marras 2009, 16:36

Koitar 126 7.11.1903

Onko kristillisyyteni oikea?

Monenlaisia kristityillä on olemassa, vaikkei ne suinkaan kaikki ole oikeat.
On olemassa suu kristityitä joitten kristillisyys on ainoastaan puheissa.
He puhumat mielellänsä uskonnollisista asioista ja myöntävät todeksi mitä heille Jumalan sanasta ilmoitetaan, mutta elämässään, töissään ja toimissaan he eivät ole kristityitä.

On olemassa tunne-kristityitä, jotka ovat suuresti liikutetut, kun kuulevat sanomaa jumalan armosta ja rakkaudesta, syntien anteeeksi antamista ja iankaikkisen elämän toivosta, mutta mitään mielenmuutosta ei heissä kuitenkaan tapahdu. He uinailevat mielenliikutuksessaan sekä säälin ja murheen kyyneleissä, mutta uskon elämätä eivät saavuta.

On olemassa hyve-kristityitä, jotka harrastavat siveellisiä hyveitä ja koettavat niitä elämässään noudattaa, mutta eiwät koskaan saavuta sitä vanhurskautta, joka uskolle omistetaan ilman lain töitä. He omat siinä väärässä luulossa, että siveellisenä oleminen on samaa kuin kristittynä oleminen, ja sentähden he maan rakentamat omaa vanhurskauttaan.

On olemassa työkristitityitä, jotka puuhailemat kaikissa krsitillissä toimissa ia luulevat jo sen kautta olemansa kristityitä.

On olemassa uskokristityitä, jotka kerskaamat uskostansa ja vapaudestansa, mutta eivät tahdo todenteolla ruveta syntiä vastaan taistelemaan ja tekemään Isän tahtoa.

On olemassa salakristityitä, jotka pitämät kristillisyyttään niin kokonaan omaa itseänsä warten, etteivät rohkene Kristusta millään lailla tunnusta, vaan ovat elämässään aivan suruttomien ihmisten kaltaisia.

On olemassa mukavuuskristityita, jotka eimät luovu mukavuudestaan, vaan noudattavat Jumalan sanaa ainoastaan sen verran kuin se heille on mukavata.

On olemassa hyöty-kristityitä,
jotka tahtovat olla kristityltä ainoastaan silloin ja siihen väärään kuin oma hyöty waatii. Itsensä kieltämistä he eivät tunne.

On olemassa taide-kristityita. jotka suuresti rakastamat kristillistä taidetta. Thormaldsenin kaunis Kristus-tuma seisoo patsaallaan heidän huoneessaan ja seinällä riippuu Rubensin «pyhä Ehtoollinen,,. Myöskin somistavat he huoneitaan kauniisti koristetuilla raamatunlauseilla. Mutta synnistä he eivät tahdo kuulla puhuttuvankaan. Rukoilemista polvillaan he pitävät ulkokultaisena ja rumana tapana. Myöskin ovat he sitä mielipidettä, että ihminen voi olla hyvä kristitty, vaikkei käykään yhteisessä jumalanpalmeluksessa kirkossa; eikä heitä siellä näykään.

On olemassa tiede-kristityitä, joille oppi ja tieteellisyys on kaikki kaikissa, multa yksinkertaista uskoin elämätä ja weljellistä rakkautta he eivät tunne.

On olemassa laiskoja kristityita, jotta eimät wiitsi todenteolla etsiä jumalanwaltakuntaa eivätkä tee mitään sen aarteitten saavuttamisekfi.
Punnitse nyt itse asiata, lukijani, onko sinun kristillisyytesi oikea.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 03 Joulu 2009, 13:23

Oulun ilmoituslehti nro 123, 28.10.1891

Pätkä kirjoituksesta ”Laestadiolainen liike”

Laestadius alkoi kansantajuisesti waan woimakkain sanoin huomattaa luonnon tilassa eläwää kansaa wallitsewista paheista. Hän asetti sanansa ja saarnansa kuulijakuntansa käsityskannan mukaiseksi. Hän tuwasi ihko eläwäksi ajan paheet kuulijoilleen, tuomitsi ijantaikkiseen kadotukseen paheiden harjoittajat. Tämä herätti huomiota. Kymmenien peninkulmien päästä riensi tunturien asukkaita kuulemaan eläwää, ankaraa puhetta ja luonnon lasten wilkkaassa mielikuwituksessa wiritti tämä ennen tuntemattoman elämän.
walistuneemmassa yhteiskunnassa eläwän käsitteiden mukaan käytti Laestadius raakaa, karkeaa kieltä ja opetustapaa, waan on muistettawa, että hän puhuikin siwistymättömälle lappalaiskansalle, jonka aatepiirin mukaan Laestadiuksen oli sanansa sowitettawa, jos halusi että kuulijansa häntä ymmärsiwät. Sen wuotsi täytti hän saarnoissaan kansan puhetapaa ja saadakseen totuuden silminnähtäwäksi kuwatuksi kuulijoillensa, käytti hän apukeinoinaan runsaasti luonnon lapsille tajuttawia wertauksia, sowittacn niihin kansantajuisella tawalla taiwaallisen totuuden.
Lappalaisten herkkään mielen tuwitukseen waikutti tämän suuntainen puhe mahtawasti. Kuulijoissa syntyi liikkeitä, toiset wapisiwat omalta tunnoltaan ahdistettuina, toiset parkuiwat kuin mielettömät tunnustaen pahoja tekojaan. Saarnan perästä laumoittain tunkeutui kansaa pastorinsa puheille saamaan neuwoa, mitä oli tehtäwä.
Silloin oli pastorilla lohdutuksen sanoja hätääntyneille luonnon lapsille. Nämä joutuivat riemuun ja se puhkesi ilmi luonnon lasten omituisella tawalla. Tällä tawoin saiwat alkunsa nuo niin sanotut ”liikutukset," jotka owat omituinen ilmiö lestadiolaisessa liikkeessä.
Laestadius alkoi käyttää saarnoissaan tästä lähtien kahta eri puhetapaa. Synnin tuntoon joutuneille puhui hän lohdutuksen sanoja, waan sille osalle kuulijoitaan, jotka hänen mielestään wielä oliwat suruttomuuden tilassa, kaikui hänen huuliltaan kamaloita tuomion sanoja.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 03 Joulu 2009, 13:25

Oulun ilmoituslehti nro 124, 30.10.1891

Pätkä kirjoituksesta ”Laestadiolainen liike”

Kerroimme edellisessä kirjoituksessa laumottain synnin tuntoon tulleita rientäneen Laestadiukselta tiedustelemaan neuvoa autuaaksi tulemiseen. Nämä yksinkertaiset erämaan kaswatit luettelivat pahoja töitänsä, esim. poronwartauksiansa ja sanalla sanoen kaikkia semmoisia tekoja, joiden tähden heidän tuntonsa oli lewoton. Tällä tawoin wähitellen muodostui synnin tunnustus ensimmiäiseksi ja wälttämättömäksi ehdoksi autuuden tielle tulemiiseen.
Tästä muodostui kerrassaan wälttämätön porras, jonka kautta kaikkien oli seurakuntaan eli näkywään pyhäin ihmisten yhteyteen päästäwä. Ilman saamatta äänellistä, korwin kuultawaa wakuutusta syntein anteeksi antamisesta, ei kukaan woinut tulla oikeaan uskoon. Tämä äänellinen todistus eli syntein anteeksi antaminen oli wälttämätön, ja tarwittiin siis, että joku uskowainen julisti seurakuntaan pyrkiwälle synnit anteeksi.Kun seurakunta oli sangen awara, joten kaukaisemmilta tienoilta ei usein päästy kirkolle, kehoitti Laestadius niitä, joilla oli enemmän raamatun tietoa kuin toisilla, panemaan toimeen hartaushetkiä, joissa tutkittiin Jumalan sanaa ja puheltiin hengellisistä asioista Näitä ”puhuwia" miehiä ruwettiin sitte kutsumaan ns. wanhimmiksi ja näistä hartaushetkistä muodostui ajan oloon nuo niin sanotut ”seurat," joita tämän liikkeen keskuudessa wiekäkin pidetään.

Hän itse oli alkanut käyttää synninpäästöwaltaa, ottaen tämän käsityksensä tukeeksi useita raamatun lauseita. Waan oppilaat seurasiwat mestarin esimerkkiä ja ruwettiin yleisesti tyrkyttämään, ettei kukaan woi autuaaksi tulla, ellei tunnusteta seurakunnalle syntejä ja saada seurakunnalta synninpäästöä. Seurakunnan puolesta sai sen seurakunnan jäsen hywänsä wakuuttaa eli toisin sanoen antaa tunnustuksen tehneelle synnit anteeksi, Tämä opinkappale, jota yksipuolisesti Laestadiuksen oppilaat kehittiwät ja täytäntöön sowittimat, tuli pääasiaksi, Laestadius oli kyllä itsekin wiljellyt synninpäästöä lohdutuksena hätääntyneille luonnonlapsille, waan yksinkertainen kansa käsitti wiimein sen sillä tawoin, että kääntymisessä on syntein luetteleminen ”weljille" tai ”sisarille" pääasia. Tällä tawoin muodostui seurakuntaan tuleminen ”weljien" wälitykseksi, Ei kukaan woinut, arweltiin, Jumalan sanasta saada watuutusta syntien anteelsi saamisesta, waan täytyi olla joku ihminen välittäjänä.
------
(kirjoitukset ovat ilmeisesti "Laestadiolaiseenliikkeeseen" kuulumattoman kirjoittamia, kritiikkiä löytyy niinkuin yleensäkin lehdissä on)
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 03 Joulu 2009, 14:14

Eipä tapahdu kansankirkossamme enää tällaista:

Päivälehti 275 26.11.1903
Pannaanpano evankelisluterilaisessa kirkossa Somessa.
”Vartijan” syys- ja lokakuun yhteisnumerossa on seuraava lausunto luettavana: »Ruotsinkieliset sanomalehdet ovat kertoneet, että Savonlinnan piispa Virolahdella oli käyttänyt sideavainta ja synteihinsä sitonut erään miehen, joka vastoin Jumalan sanan varoituksia tahtoi hylätä vaimonsa. Tämän johdosta kysyvät mainitut lehdet: onko tosiaankin pannaanpanemista vielä olemassa luterilaisessa kirkossa 20:nenä vuosisatana? Että piispa tässä en noudattanut Kristuksen selvää käskyä ja että nämä käskyt eivät ota muuttuaksensa vuosisatojen muuttuessa, ei ollenkaan johdu kysyjän mieleen.
Kysymys olisi ollut kuuluva: saako luterilainen piispa 20:nenä vuosisatana panna käytäntöön Kristuksen käskyä side-avaimesta,niinkuin hän on velvoitettu panemaan käytäntöön käskyä päästöavaimesta? Kristityn kansan vastaus tähän kysymykseen on selvä. — ilahuttavana kertomuksessa on asiana huomioon pantava ensin se, että piispa tässä asiassa noudatti Kristuksen käskyä, toiseksi se, että kansassa, kuten kertomuksessa sanotaan, useimmat hiljaisella halveksimisella ovat kirottua kohdelleet, ja kolmanneksi se, että asia on vedetty julkisuuteen ja herättänyt vastustusta niiden joukossa, jotka tahtovat että kirkko vuosisatojen vaikutuksesta muuttaisi menoaan Kristuksesta, Herrastaan, huolimatta. On jo kirkonkin piirissä kuultu puhetta siitä, miten »kansankirkon muka tulee mukautua kansanvaatimusten mukaan ja muodostaa järjestyksensä semmoiseksi, että kaikki kansan jäsenet uskonnollisesta kannastaan huolimatta voivat siihen kuulua. Näin ollen on jokainen teko, joka todistaa” kuinka kirkko tinkimättä pysyy periaatteissaan, tervehdittävä ilolla. Mukautumisen tietä käy kirkko tappiosta tappioon, periaatteissaan pysymisen tietä käy kirkko voitosta voittoon Herransa turvissa. Jokainen teko joka johtaa pesäjakoon kahden vastakkaisen ja sovintoon mahdottoman leirin välillä, on tervehdittävä vilpittömällä ilolla. Elis Bergroth.

Mitkä ja minkälaisia ovat ne asianhaarat, jotka ylläolevat mietelmät ja mielenpurkaukset ovat aiheuttaneet? On niihin ennen tässä lehdessä kosketeltu, vaan ylläoleva pätkä aikakauslehdessä, joka tahtoo esiintyä Suomen kirkon edustajana, tekee tarpeelliseksi niihin uudestaan palata ja niitä seikkaperäisemmin järjestänsä esitellä.
Asian laita on seuraava Virolahden seurakunnassa oli aviopari Vihtori ja Anna K. jo kauan aikaa elänyt epäsovussa keskenänsä, johon arveltiin syyn olevan enemmän miehessä kuin vaimossa. Seurakunnan kirkkoherra oli kirkkolain määräystä noudatiaen heitä yhtäaikaisesti varoittanut. Kun ei tämä auttanut, oli sittemmin seurakunnan kirkkoneuvosto, niinikään kirkkolain mukaan, ensin yksityisesti ja seo jälkeen, kun ei sekään auttanut, julkisesti varottanut (kats. kirkkol. §§ 101 ja 103). Vaan eipä sittekään ottanut sammuneen rakkauden liekki uudestaan syttyäkseen avioparin sydämmessä. Tali sitten piispankäräjät. Savonlinnan piispa O. I. Coliander silloin, kuten kirkkokuritusluettelo ilmottaa, nimismiehenkautta kutsutti puheenaolevan avioparin Vehkalahden pappilaan kuulusteltavaksi ja varoitettavaksi ,nuhteillä Jumalan pyhästä sanasta"- kuten kirkkolaki (§ 366) lausuu* Läsnä olivat tässä tilaisuudessa piispan käskystä, toimituksen alussa, tuomiokapitulin assessoriL.A. Wennerström ja, loppuun saakka, Virolahden kappalainen JulioReijonen. Viktori K. tunnusti piispan varoitukset oikeutetuiksi Jumalan sanan mnkaan, vaan ai kumminkaan sanonut tahtovansa elää yhdessä laillisen vaimonsa kanssa, vaan ilmoitti aikovansa hakea avioeroa, joskin tämä ei ollut sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.
Vaimo Anna K. puolestansa oli toista miellä. Kehotettuna uskollisuudella ja nöyrällä kuuliaisuudella kohtelemaan miestään, sanoi hän siihen suostuvansa, eikä taipunut aviomiehestään eroamaan. Kun nyt tästä huolimatta mies taipumattomana jopa uhkasi lähteä pois kotiseudultaankin ja, tunnustettaan ”mahdollisesti olevansa turmeltunut",pysyi pahassa aikomuksessaan hankkia maallisen lain avulla eroa vaimostaan, huolimatta Pyhän raamatun säännöistä, niin herra pispa ”sielunpaimenena juhlallisesti julisti Viktori K:n sidotuksi synteihinsä siksi kuin hän lakkaa vaimoansa vihaamasta".
Tämä tapahtui heinäk. 12 p. v. 1901. Seuraavan vuoden alussa kutsuttiin puheena olevat aviopuolisot uudestaan kirkkoneuvoston eteen, jolloin heidän suhteen meneteltiin niinkuin kkolain 101 pykälä säätää, s. 0., heidät tuomitliin ”kadottaneeksi oiseuden olta kummina, valita jäseniä kirkkoneuvostoon, edusmiehiä yleiseen seurakuntakokoukseen"
(= kirkolliskokoukseen) «ja niiden valitsijoita, sekä oikeuden tulla valituksi mainittuihin toimituksiin".
Tämä päätös lähetettiin sitte, kkl:n mukaisesti, tuomiokapitulin tutkittavaksi, joka päätöksen vahvistikin ja kahdeksi vuodeksi tuomitsi Vihtori Kn ”kelvottomaksi nauttimaan Herran ehtoollista".
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2009, 15:02

hepa kirjoitti:Tämä päätös lähetettiin sitte, kkl:n mukaisesti, tuomiokapitulin tutkittavaksi, joka päätöksen vahvistikin ja kahdeksi vuodeksi tuomitsi Vihtori Kn ”kelvottomaksi nauttimaan Herran ehtoollista".

Ei tosiaan tämän ajan Helsingin Sanomista löydä tämän kaltaisia uutisia. Tai jos mainitun kaltaista tapahtuisi todella, se vasta suuri uutinen olisi. Saattaisi nousta jopa Iltasanomien myynti sen päivän osalta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja juruulanko » 04 Joulu 2009, 09:26

Sentään Ahvenanmaalla kirkkoherra erotettiin, taustalla lienee ainakin 5*avioero

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/163455.shtml

veikkaan kyynisesti, että tämäkin päätös menee vielä nurin.
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

ViestiKirjoittaja hepa » 04 Joulu 2009, 14:14

juruulanko kirjoitti:Sentään Ahvenanmaalla kirkkoherra erotettiin, taustalla lienee ainakin 5*avioero

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/163455.shtml

veikkaan kyynisesti, että tämäkin päätös menee vielä nurin.


Justin kun pääsin sanomasta.

Näköjään kirkon papeilla on sittenkin tieto siitä että avioero on syntiä, mutta kuitenkin yleensä hyväksytään. Varmaan ajattelevat nykyajan hengellisyyksien mukaan että "ei Jumala voi olla niin julma", "Jumala hyväksyy kaiken kunhan uskoo Jeesukseen"

2. Piet. 2:
4 Sillä jos ei Jumala armahtanut niitä enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt, ja antoi ylön heidät tuomioon kätkettää,
5 Ja ei ole armahtanut entistä maailmaa, vaan vapahti Noan vanhurskauden saarnaajan itse kahdeksantena, ja toi vedenpaisumisen jumalattomain maailman päälle;
6 Ja on ne kaupungit Sodoman ja Gomorran tuhaksi tehnyt, kukistanut ja kadottanut, ja teki ne jumalattomille peljästykseksi, jotka sitte tulevat olivat;
7 Ja on pelastanut hurskaan Lotin, joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin;
8 (Sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin senkaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä)
9 Niin Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa, mutta väärät kätkeä tuomiopäivään asti vaivattaa.
10 Mutta enimmästi ne, jotka lihan jälkeen saastaisessa himossa vaeltavat ja herrauden katsovat ylön, rohkiat, itsestänsä paljon pitäväiset, jotka ei pelkää valtojakaan pilkata.
11 Vaikka ne enkelit, jotka väessä ja voimassa suuremmat ovat, ei kärsi heitä vastaan Herran tykönä pilkallista tuomiota,
12 Kuitenkin he niinkuin järjettömät luontokappaleet, jotka luonnostansa kiiniotettaa ja teurastettaa tehdyt ovat, pilkkaavat niitä, joita ei he ymmärrä, ja hukkuvat turmeluksessansa,
13 Ja saavat vääryyden palkan, pitäin sen hekumana, että he ajallisissa herkuissa elävät, he ovat ilkeydet ja pilkat, kerskaavat heidän petoksistansa, nautiten herkkuja teidän kanssanne.
14 Heillä on silmät huoruutta täynnä ja ei taida synnistä lakata, he houkuttelevat tykönsä horjuvat sielut, he ovat sydämensä ahneudessa harjaantuneet, kirottu kansa:
15 Jotka antoivat ylön oikian tien ja eksyivät, he noudattavat Balaamin, Bosorin pojan, tietä, joka vääryyden palkkaa rakasti.
16 Mutta hän rangaistiin vääryydestänsä; mykkä työjuhta puhui ihmisen äänellä, ja esti prophetan hulluuden.
17 Ne ovat vedettömät lähteet ja pilvet, jotka tuulispäältä ympäri ajetaan, joille on kätketty synkiä pimeys ijankaikkisesti.
18 Sillä he puhuvat röyhkeitä sanoja, jotka turhat ovat, ja yllyttävät tavattomuuden kautta lihallisiin himoihin niitä, jotka tosin ovat niitä välttäneet, kuin eksyksissä vaeltavat,
19 Ja lupaavat heille vapauden, vaikka he itse turmeluksen palveliat ovat; sillä jolta joku voitetaan, sen palvelia hän myös on.
20 Ja sittenkuin he ovat paenneet maailman saastaisuudesta Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemiseen, niin he kuitenkin heitänsä niihin käärivät, ja voitetaan, ja on heille viimeinen pahemmaksi tullut kuin ensimäinen. 21 Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli.

Tit. 2:12
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
2. Piet. 1:3
Että hänen jumalallinen voimansa meille kaikkinaiset (jotka elämään ja jumaliseen menoon sopivat) on lahjoittanut hänen tuntemisensa kautta, joka meitä kunniaan ja avuun kutsunut on,
1. Joh. 2:16
Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Joulu 2009, 05:21

Päijänne, 14.5.1878

Tuota n. k. "hihhulien" lahkolaisuutta kuuluu ylt' ympäri maassamme olewan ja ompa tännekin Saarijärwelle muudan noista weijareista aikonut asettautua. Hän kuuluu ostaneen täällä torpan maan, siten päästäkseen oikein kunnan jäseneksi waan se hankkeensa ei kuulu wielä onnistuneen.

Onpa tämä meille onneksikin, että meillekin on tullut yksi syntein anteeksi antaja, mutta ystäwällisin työmme ja tuontimme olisi, että nämä profeetat aiwan kaikessa ystäwyydessä ajettaisiin oikein suden trawia täältä matkaansa. Tämä apostoli on tullut tänne syntejämme anteeksi antamaan aiwan kun muinoin eräs munkki Tetzel Saksanmaalle teki, se waan erotus, että Tetzel antoi anteeksi rahalla mutta "Jalo" - se on meidän apostolin nimi, antaa ilman rahatta; kunnassamme kun on onkin raha ahtaalla, niin ettei sitä ehkä "Jalolle" anteeksi antamisen maksuksi riittäisikään.

Hän saarnaa ja mellastaa siwukylissä, waan ei ole wielä kuulunut uskaltaneen tulla kirkonkyläläisille synninpäästöä jakelemaan ja tyrkyttelemään. Se synninpäästö kuuluu olewanki mitä omituisinta laatua, kuu "Jalo" waan kerran mäiskähyttää kätensä pään päälle niin kaikki on silloin kuitti.

Jotkut niinkuin mainitsin owatkin taipuneet hänen tuumiinsa ja kuuluwat antaneen hänen laskea kätensä pään päälle, waan toiset ymmärtäwaisemmät muijat owat siitä wastaan. Niin elämöitsewät täällä nuo uudet apostolit ja niin kuuluwat muissakin paikoissa maatamme tekemän.

Kun heille wielä tulisiwat awuksi nuo Mormoni-kastajat, joita kuuluu jo myös Suomessamme ilmaantuneen, niin tulisipa meille wäkisinki oikein "uudesta syntyminen" eteen. Tulisi, ei auttaisi mikään. Mutta toiwomme kuitenki edes wiimemainituiden pysywän täältä pois, ehkä näilläkin jo toimeen tultanee.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Joulu 2009, 16:19

juruulanko kirjoitti:Sentään Ahvenanmaalla kirkkoherra erotettiin, taustalla lienee ainakin 5*avioero

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/163455.shtml

veikkaan kyynisesti, että tämäkin päätös menee vielä nurin.



Björn Vikström valittiin tehtäväänsä Porvoon piispaksi hiljattain. Liittyyköhän avioeropapin virastaan erottaminen jollain tavalla hänen linjanvetoonsa? Jos liittyy, niin silloin Vikström osoittaa ainakin jonkinlaista kristillis-siveellistä ryhtiä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 09 Joulu 2009, 17:01

Kotimaa nro 67 12.07.1909

Sananen taiwaanvaltakunnan awaimista sekä niiden käyttämisestä.

Eräs arwoisa kirjoittaja kirjoituksessaan ”Kirjeitä uskonweljille" Kotimaan N:ossa 61 tuopi ilmi mm. niitä epäkohtia ja eroawaisuuksia, jotka ilmenevät nykyisen seurakuntamme ja alkuseurakunnan välillä. Hän näkee, ettei Jumalan sanan neuwoja tahdota käytännössä toteuttaa. Kirjoittaja huomaa puuttuwan oikean veljellisen rakkauden ja toisistaan waarinottamisen sekä seurakuntakurin käyttämisen jne.

Mutta kun arwoisa kirjoittaja tulee siihen kohtaan, jossa hän liittää kirjoitukseensa kalliin Vapahtajamme seurakunnalleen lausumat sanat aivainten vallasta: kaikki, mitä te maanpäällä sidotte, pitää myös oleman sidotun taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyn taiwaassa" (Math. 18: 18), niin täytyy ihmetellä sitä ristiriitaisuutta, mikä tässä muuten niin hyvässä ja Jumalan sanan arwoa ylistäwässä kirjoituksessa ilmenee.

Kirjoittaja lausuu, että ”katolinen kirkko ja erittäinkin paawinkirkko on tämän sanan joka sanottiin sekä Pietarille että opetuslapsille yhteisesti". (Katso Math. 16: 19 ja loh. 20: 23) niin käsittänyt, että se yksinomaan on oikeutettu antamaan syntejä anteeksi tahi julistamaan ne tuomioksi. Ja sitten massamme syntyneet Laestadiolaiset käsittäwät asian muka niin,että ainoastaan heidän seurakuntansa kautta voidaan saada synnit anteeksi. Mutta me emme käsitä asiaa niin. Me ajattelemme, (lausuu kirjoittaja) että Herra yksin on syntein anteeksiantaja, eikä Hän tätä valtaansa anna kellekään ihmiselle. — Ihmeellistä! Vapahtaja sanoo:”mitä te päästätte maanpäällä, pitää myös oleman päästetyn taivaassa".
Kirjoittaja sanoo:”ei Herra anna tätä »valtaansa kellekään ihmiselle".

Tässähän ilmenee se sama ajatus kuin farisealaisilla Vapahtajan aikana. Kun Hän antoi halwatulle synnit anteeksi, niin farisealaiset sanoiwat:”kuka tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka woi synnit anteeksi antaa
paitsi ainoa Jumala?" (Luk,5:20,21). Tämä osoittaa Raamatun hengen tuntemattomuutta sekä oman kokemuksen puutetta. — Kuinka suuri taiwaallinen lahja katuwaiselle ja synninraskauttamalle omalletunnolle on synnin päästö!
Jos paawinkirkko on wäärin käyttänyt taiwaanwaltakunnan awaimia, niin senkö tähden Lutherilainen kirkko on lakannut kotonaan niitä käyttämästä? Ja owatko Laestadiolaiset, jotka kuuluwat Lutherilaiseen kirkkoon, siitä moitittawat, että owat ottaneet ne käytäntöön.Ehkä lienee siinä wäärintäytöstäkin tapahtunut?

Kirjottaja tunnustaa meidän Ewankelis-Lutherilaisessa kirkossamme olewan puhtaan ja Jumalan sanan mukaisen opin. Wiittaan tässä seurakuntamme tunnustuskirjoihin sekä Lutherin sanoihin, joissa Puhutaan awainten wallasta ja hyödystä sekä niiden käyttämisen tarpeellisuudesta. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan: »Rippi ei ole seurakunnastamme poistettu. Sillä ei ole tapanamme jakaa Herran ruumista muille kuin ennen tutkituille ja synnin päästön saaneille ja kansalle ahkerasti opetetaan synnin päästöä uskosta, josta ennen näitä aikoja oltiin warsin waiti. Ihmisiä opetetaan synninpäästöä suuremmassa arwossa pitämään, koska se on Jumalan ääni ja Jumalan käskystä julistetaan. Taiwaanwaltakunnan awainten woimaa ylistetään ja muistutetaan kuinka suuren lohdutuksen se tuottaa peljästyneille omilletunnoille j. n. e."

Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa (6. Ripistä ja sowinnon teoista) lausutaan: ”Sillä mekin säilytämme ripin, etenkin synninpäästön tähden, joka on Jumalan sana, jota awainten valta jumalallisesta käskystä julistaa itse kullekin erityisesti. Sentähden olisi jumalatointa poistaa seurakunnasta yksityistä synninpäästöä, ja jotka sitä lhalweksiwat, eiwät ymmärrä, mitä syntein anteeksi antamus eli awainten woima on".
Schmalkaldin uskonkappaleissa (VII.Awaimista) lausutaan: ”Awaimet owat seurakunnan wirka ja walta, jonka Kristus on sille antanut sekä törkeiden ja julkisten että myös hienojen, salattujen ja yksin Jumalalle tunnettujen syntien sitomiseksi ja päästämiseksi, j. n. e.' — Katso wielä VIII kohtaa Ripistä
Palmusuuunntain saarnassa, Kirkko-Postillassaan, lausuu Luther, ettei hän tahtoisi koko maailman tawaraan vaihettaa sitä etua kuin siitä on, ”että toinen ilmaisee: tautinsa, toinen parantaa hänen haawansa y, m." Katso wielä 1 Sunnntain Pääsiäisestä 3 saarnaa. 19 Sunnunt. Kolmin. Päiw. 1 saarna» lopussa hän lausuu syntein anteeksi antamisen vallasta maan päällä seuraawaisesti: ”Fariseukset kyllä tiesiwät syntein anteeksi annon olewan Jumalan tehtäwän, ja hänelle yksin sopiwan; sentähden pitiwät he Kristusta Jumalan pilkkaajana, joka ihmisenä tahtoi anteeksi antaa syntejä.
Syntein anteeksi antaminen on kahdellaista. Ensiksi, kuin synti ajetaan ulos sydämestä, ja armo wuodatetaan siaan, jonka Jumala yksin tekee. Toiseksi, kuin julistetaan synnin päästö, jota ihminenkin saattaa tehdä toiselle ihmiselle. Mutta Kristus tekee tässä molemmat: sydämmeen hän antaa hengen, ulkonaisesti sen julistaen sanalla. Tämä on anteeksi antamista sanalla, ja on sisällisen anteeksi antamisen julistus eli julkinen saarna. Tämä walta on kaikilla ihmisillä, jotka oivat kristityltä ja kastetuita, sillä tällä he kunnioittawat Kristusta, että pitäwät syntein anteeksi antamisen sanan suussansa, että saattawat sanoa milloin tahtowat, ja missa tarwitaan: katsopas ihmiskulta, Jumala tarjoo sinulle armon, ja anteeksi antaan kaikki syntis: ole hywässä turwassa, syntis annetaan sinulle anteeksi; usko se wain, niin warmaan siksi tulee: tahi millaisiä sanoja mikin tahtoo wiljellä.
Tämä ääni ei ole waikenewa kristittyin seurassa aina wiimeiseen päimään asti: sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, Ole iloinen ja hywillä mielin. Tämmöistä on aina kristityn suussa, ja se käyttää julkisesti tätä sanaa, jossa synnit anteeksi annetaan. Näin ja tällä tawoin on kristityillä walta syntejä anteeksi antaa. Jos siis sanon sinulle: syntis annetaan sinulle anteeksi, niin pidä se warmana, juuri kuin sanoisi itse Jumala sen sinulle. Sillä kuka tohtisi tätä tehdä, ellei Kristus itse olisi astunut alas ja pannut suuhuni tätä sanaa ja sanonut, että me toisillemme antakaamme synnit anteeksi?

Niinkuin hän Joh. 20: 22, 23 sanoo: ottakaat Pyhä Henki; joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan: ja joille te ne pidätätte, niille ne owat pidätetyt; ja toisessapaikassa Math.18:19, 20: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopii maan päällä, jota he rukoilewat, sen he saawat minun Isältäni joka on taiwaissa. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulee kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. — Sana sen tekee ja asian ratkaisee. .

Jos ei yhtäkään ihmistä maan päällä olis, joka anteeksi antaisi synnit, waan olisi ainoasti lakeja ja töitä, woi kuinka surkiasti olisi »viheliäisen, murheellisen omantunnon laita! Mutta nyt, kuinJumala täyttää jokaisen suun, saattamaan sanoa toiselle: sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, lienet missä lienet; niin on kultainen aika käsissä. Siitä saamme nyt haastaa ja kerskata syntiä ivastaan, että saatan sanoa weljelleni, joka on synninahdistuksessa ja hädässä: ole iloinen ja hywässä turwassa, »veljeni, syntis anteeksi annetaan sinulle; ja waikka en saata antaa sinulle Pyhää Henkeä ja uskoa, kuitenkin saatan julistaa tätä sinulle; jos sen uskot, niin sen omistat. Joille Jumala sen lahjoittaa, ne kiittäwät ja kunnioittawat Jumalaa, niinkuin tässäkin ewankeliumissa tekewät.

Lyhyesti, Jumala on antanut ihmisille wallan syntejä anteeksi antamaan, ja se on Kristuksen waltakunnan enentämistä, kuin korjataan ja kohennetaanomiatuntoja; ja tätä teemme me sanan kautta.
Suokoon Jumala, että tämän kanssa käsittäisimme*. Puolueeton lukija woipi tästä nyt arwostella, kummatko owat enemmän Raamatun ja Lutherilaisen opin kannalla. Nekö, jotka kieltäwät kokonaan awainten wallan wai nekö, jotka ahkeroiwat niitä käyttää, ehkäpä puutteellisestikin.
Tosi on kyllä, että synninpäästön täyttäminen enemmän kuin muidenkaan armonwälikappalten wiljeleminen ei mitään hyödytä ilman katumusta ja uskoa. Sitä warten on kuitenkin Kristus säätänyt saarnan parannuksesta ja syntein anteeksi antamisesta sekä asettanut kasteen, synninpäästön ja Herran Ehtoollisen seurakuntaansa.

Juuri näiden kautta pyytää Hän saada »vaikuttaa ihmisissä katumuksen ja eläwän uskon. Ei Hän ole mitään tarpeetonta asettanut, joka olisi hyljättäwä. Tiedämme kyllä sen, että näitä kaikkia maailmassa määrin käytetään, mutta ei se saa tulla esteeksi asian oikealle käyttämiselle. Arwoisa kirjoittaja yllämainitllssa
kirjoituksessaan kieltäessään awainten wallan, jottei sitä ole kellään ihmisellä, lausuu tueksi käsitykselleen, .ettei Pietari eikä apostolit koskaan kellenkään sanoneet: ,minä annan sinulle synnit anteeksi!" Tämän johdosta pyydän tässä saada huomauttaa. että
kuitenkin Herran apostoli Paawali,
kun se sukurutsainen, jonka hän oli saatanan haltuun antaut, oli tullut katuwaiseksi, käskee seurakunnan antamaan hänelle anteeksi' ja liittää itsensä siihen, sanoen, »jolle te jotakin anteeksi annatte, se» minä myös anteeksi annan: sillä jolle minä jotakin anteeksi annoin sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta woitetuksi tulisi". (2 Kor: 2: 10)

Sinä suuri ihmiswartija ja Israelin paimen anna meille suuresta armostasi sen ajan wielä tulla, että meille wääristelemättä kaikki Jumalan sanan totuudet esitetään oikeassa walossa, ja että Johannes Kastajan parannussaarnat alkaisi kaikua meidän seurakunnissamme, joissa lienee peräti wähän Pyhän Hengen sytyttämää hengellistä elämää, mutta kylläkin ulkokultaista nimikristillisyyttä äärettömän paljon. Eikä ihme olekaan, kun useat kirkkomme johtawista henkilöistä uskottawat ihmisiä, että he owat autuaat, waikkei totinen katumus ja parannus ja niimuodoin Raamatun opin mukainen kääntyminen ole koskaan heissä tapahtunut.

Jospa todella meilläkin saataisi woima ylhäältä herätystyötä niin tekemään, että ihmiset heräisi, niin kyllä he sitten tunnustaisiwat syntinsä ja silloin tulisi myöskin synninpäästön käyttäminen tarpeelliseksi.
Vastuunalainen on jokainen ihminen elämästään ja toimistaan. Vastuunalaisia owat myöskin seurakuntain johtajat, joiden pitää luwun tekemän siitä, mihin he owat kansaa johtaneet. Ja vihdoin jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että Hän, Jeesus, on se, joka sydämmet ja munaskut tutkii ja antaa kullekin teistä teidän työnne jälkeen. (Ilm. 2: 23).
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 10 Joulu 2009, 14:52

Kotimaa_0_30_12_1905
Jumalan Valtakunta ja maailma.

Jos pienet lapset hylkäisiwät wanhempansa ja rupeisilvat pitämään taloutta omin neuwoinsa — mitä luulette siitä tulewan? Pelkkää hämmennystä ja sekasotkua sekä lopuksi häwiö.

Sama on seuraus, kun ”suuret lapset" eli me aikaihmiset tahdomme elää ja hallita ilman Jumalaa, joka tahtoo olla meidän taiwaallinen Isämme. Hän tahtoo olla johtawana sieluna meidän sydämessämme, kodissamme, yhteiskunnassamme ja waltiossamme. Jos me emme suuressa typeryydessä ja itsepäisyydessä hylkäisi tätä taiwaallista Isää, niin toisin olisiwat maammekin asiat. Mutta nyt kun ns. kristillisetkin kansa owat hyljänneet Jumalan ja poistuneet kristillisistä perusteista, niin on Jumalakin hyljännyt meidät kansana, etsien nyt wain yksityisiä sieluja, temmatalseen heitä tulesta ja pelastaakseen ikuiseen autuuteen.

Turhaa on siis ruweta parantamaan maailmaa ja sen eloja, sillä ”tämän maailman meno on menewä". Egypti ja Baabel ne kukistuiwat, Sodorna ja Gomorra ne häwitettiin. Maailman hengen rakentama yhteiskunta ja waltio ”kutsutaan hengellisesti Sodoma ja Egypti". Ilm. 11: 8. Sillä ei ole mitään yhteyttä Jumalan waltakunnan kanssa, joka ”ei ole tästä maailmasta". Kaksi wastakkain taistelemaa henkeä on ihmiskunnassa: hywä ja paha. Toiseen tai toiseen kuuluu jokainen ihminen, jokainen harrastus, jokainen aate. Toisesta tai toisesta on lähtenyt yritys, jokainen toimi. Toisen tai toisen palweluksessa on jokainen, sillä ei woi palwella kahta herraa. Jumalaa ja mammonaa eli maailmaa.

Jos me yhä wieläkin toiwomme että Egypti on pelastettawissa tai että Baabel on parannettawissa, silloin emme usko Jumalan sanoja emmekä pidä totena Jeesuksen puhetta: ”Ei minun waltakuntani ole tästä maailmasta", (Joh. 18: 36) ja ”En minä maailman edestä rukoile". loh. 17: 9. Jo wanhain profeettaill kautta ennustettiin maailman suurten waltakuntain häwiötä: Egyptille ennustettiin että sen oli turha paljon parannusta etsiä, kun se ei kuitenkaan tule terweeksi: Baabelista sanottiin, että sitä koetettiin parantaa ja woidella sen haawaa, mutta ei se terweeksi tullut, sillä sen rangaistus ulottuu taiwaaseen asti. Jer. 46: 11; 5l:9.

Suomen kansa ei tee poikkeusta. Kun se on hyljännyt Herran, niin Herra on hyljännyt sen. Maamme siwistyneet owat kaiken toiwonsa rakentaneet ihmis siwistykselle, huutaen: waloa kansalle! Ja kansa on hurmautunut tuosta huudosta. Mutta se walo, joka ei lähde oikeasta walon lähteestä, Jumalasta, ei woi ketään pelastaa eikä parantaa. Ei parantunut Egypti, ei tullut terweeksi Baabel ihmisten rakentaman siwistyksen ja kulttuurin kautta, vaan ne kukistuiwat. Ei auta sekään, että nykyiset siwistyskansat pyrkiwät omatekoisella siweydellä parantumaan, eiwät ne siitä woi saada ikuisen elämän woimaa, sillä ei ihminen woi tulla kyllin puhtaaksi Jumalan edessä, ellei hän antaudu Jeesuksen Kristuksen wapahdettawaksi ja Pyhän Hengen puhdistettawaksi.

Kauniilta woiwat kyllä näyttää ihanteelliset pyrinnöt, joita hywää harrastawat ihmiset ajawat, mutta elleiwät ne lähde Jumalasta, omat ne turhaa työtä. ”Kaikki ihmiset owat tomppelit heidan taidossaan, ja jokainen kultaseppä joutuu häpeään kuwinensa, sillä heidän kuwansa owat petos eikä niissä ole henkeä." Ihmistyö on sula turhuus,se on petollinen työ ja sen täytyy hukkua. Jer. 51: 17. Mutta hukkuisiko sen kanssa kaikki? Eikö mitään tuloksia olisi saawutettu kaikella tuolla paljolla puuhalla? Kutistuisiko se kuin hengetön rakko?

Kyllä katoo ihmistyö, kyllä kukistuu ihmisnero. Waan ei waiwu se työ minkä Herra tekee, sillä Hän pysyy eikä Hänen wuotensa lopu. Ps. 102: 28. Te minkä Herran Henki meissä rakentaa ja mitä Hän ihmiskunnassa saa toimeen, se kestää ijanlaikkisesti. Maailman Valtakunnan rinnalla tekee työtä Jumalan Valtakunta jokaisen ihmisen sydämessä, ja se työ Valmistaa ihmisiä ijanlaikkiseen, autuaalliseen elämään.

Ei ole siis uskowaisten osa se sama, kuin maailman lasten. Herran totinen seurakunta on hänen välikappaleensa. wasaransa, sota-aseensa, jolla Hän lyö pakanat ja häwittää »valtakunnat, sillä Herran täytyy rangaista »valtioita heidän pahuutensa tähden, jota he owat Herralle ja Hänen omilleen tehneet. Maailman walta on kuin Voimallinen wuori, se on pahuutensa tähden Vahingollinen ja turmelee maan. Sentähden Herra sen polttaa, niin ettei siitä woi kulmakiwiä eikä peruskiwiä ottaa. Jer. 51: 26. Tällä maailman wihannoiwalla wuorella kaswaa wielä kauniitakin puita, mutta sen asukasten eripuraisuuden tähden se kerran turmeltuu, pahuuden wihaiset wiimat kuluttawat sen niin paljaaksi kuin kulo. että sen kallioperustuskin kelwottomaksi palaa. Silloin on Herran kansan aika nostaa päänsä ylös, sillä meidän lunastuksemme silloin lähestyy. Luk. 21: 28.

Tämä tulewaisuuden toiwo silmäin edessä on kristittyin työhön ryhdyttäwä kaikilla aloilla Herran käskyn mukaan, lewittäen Hänen valtakuntansa aatteita. Hän on antanut lippunsa niille, jotka tahtowat totuuden tähden taistella ja tätä lippua on kristittyin kohotettawa korkealle. ”Nostakaa lippu ylös,soittakaa torwella pakanain seassa!" käskee Herra. Jer. 51: 27. Ei pidä meidän mitään peljätä, sillä Herra on kanssamme ja auttaa meitä. Hän tekee kaswomme kovaksi kuin kiwi ja otsamme lujaksi heidän otsiaan wastaan. Hes. 3: 8. Maailmalla on kowa otsa ja paatunut sydän, mutta ei pidä kristityn sen edestä hämmästyä.

Monta rautaa on Herralla nykyään tulessa, monelle eri suunnalle waaditaan kristittyin työtä. ”Kuninkaan asia on kiireellinen." Kaikki käypi kypsymistään kohti, sekä hywä että paha. Wihollinen, kapinoitsija tekee työtä yötä päiwää. Hänen palwelijansa ja awustajansa puuhaawat suurella tyowoimalla ja innolla, vetäen ihmisiä pois uskonnosta ja pois Jumalasta. Siihen nähden on uskowaisten joukko pieni ja heidän voimansa heikko. Mutta ”ilo Herrassa on heidän wäkewyytensä". Neh. 8: 10. Ja myöskin puhdas, selwä ohjelma on Herran kansan woima.

Kristittyin ohjelman pääkohtia on se, että he pysyisiwät keskenään yksimielisinä ja rakentaisiwat Kristuksen valtakuntaa eiwätkä sekaantuisi siihen, mikä kuuluu maailman harrastuksiin, koettaen pönkittää ja parantaa sen kaatuwaa muuria ja pyrkien uudella tilkulla paikkaamaan sen wanhaa waatetta, sillä uusi paikka repeytyy kuitenkin siitä vanhasta ja reikä tulee suuremmaksi. Mrk. 2: 21. Nuori viini on pantawa uusiin leileihin, kristittyin työn on etupäässä kohdistuminen Jumalan waltakunnan alalle, eikä niin paljon maailman yhteiskunnalliselle ja valtiolliselle alalle.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 15 Joulu 2009, 14:42

Kotimaa nro 38 5.4.1909
Kuulumisia Koiwistolta.
Monasti olen lukenut ”Kotimaasta" kehoituksia kirjoittamaan kuulumisia .hengellisistä asioista. Olen odottanut, että joku uskonelämään perehtyneempi sen tekisi, mutta turhaan on odotukseni mennyt. Tartun siis nyt kynään ja koetan jotakin koukeroitella.

Tahdon mennä parikymmentä touotta takaperin ajassa. Silloin oli meillä aika, jolloin kokoonnuimme yksimielisesti hartaushetkiin. Muistan, kuinka monasti oli kolmen kylän yleisöä aiwan tungokseen asti saapunut kuulemaan Herran sanaa, kun sitä pappi, taikka joku paikkakunnalle saapunut kolportööri julisti.

Nykyään eiwät wanhat, kiwuloiset pappimme jaksa sitä tapaa noudattaa, josta on seurauksena ollut yleinen hengellinen kuolewaisuus. Ikäwälle tuntuu tämmöinen tila. Suurin osa ajattelee: siinähän sitä riittää, kun käypi sunnuntainakin kirkossa, eihän sitä arkena jouda Jumalaa palwelemaan. Toiset owat taas kyllästyneet siihenkin tapaan ja joutuneet wähitellen Jumalan kieltäjien joukkoon. Kolmas osa on tullut herätykseen ja aikansa etsien omille tunnoillensa rauhaa wääriltä urilta, owatkin he wajonneet lahkokuntiin.

Ennen oli täällä ihmisten wälillä sowinnollisuus ja yksinkertaisuus uskonasioissa, jota tapaa "Paawalikin pitää oikeana, kun hän sanoo: ”minä pahasti pelkään, ettei teitä joku wiettelisi pois siitä yksinkertaisuudesta, joka on Jeesuksessa, Kristuksessa meidän Herrassamme."

Tämä Paawalin pelko on toteutunut moneen nähden. Moni on wietelty ajattelemaan suuria itsestänsä, waikka Jeesuksenkin opin mukaan on Taiwaan waltakunnan salaisuudet ilmoitettu yksintertaisille ja pienille.
Kuinka kauwan tämmöinen willitys saanee rehoittaa täällä, emme tiedä, waan Jumalan sanan walossa kumminkin woimme ymmärtää, että pysywäinen se ei ole. Kaikki, joka ei ole Jumalasta, se tyhjään raukeaa itsestään silloin, tuin Hänen aikansa tulee sanoa: ei tätä kauwemmaksi.

Meidän tulee muistaa sanoja: teidän seassanne pitää eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut owat, ilmoitettaisiin. Näistä eriseuroista ilmenewät waan ne, jotta owat todellisia kristityitä; ne eiwät näet ota osaa niihin, waan neuwon mukaan pakenewat eriseuroja. Aikansa loistawat tawallisesti harhaopit ikäänkuin wirwatulet, joissa ihmisraukat juoksewat etsimässä rauhaa itsellensä ja kun eiwät yhdessä löydä, niin menewät toiseen.

Tällä tawalla ei, hywät ystäwät, koskaan rauhaa löydetä, waan monelle käypi niin, että joutuu takasin epäuskoon, epätoiwoon, suuriin synteihin ja paheisiin. Näin saattaa käydä niille, jotta eiwät herätykseen tultuaan anna Jumalan eteenkinpäin johtaa itseänsä, waan uskaltawat itsensä jättää kaikenlaisien opintuulten tuuditeltawaksi. Eikä ihmekään, jos ihmisten työt jo harrastukset raukeawat tyhjiin silloin, kun niitä koetetaan panna autuuden ehdoksi. Meidän työmme owat tosin tarpeen ihmisten kesken, waan autuutta ansaitaksemme emme woi mitään tehdä ainoastansa tulee meidän uskoa, että Jeesus Kristus on maksanut minun syntini niin täydellisesti, ettei minulle jäänyt enään mitään tekemistä. Olen siis autuas Hänen teossaan, ilman lain töitä. Herra ”heitti kaikki meidän wääryytemme hanen päällensä, hän on haawoitettu meidän pahaintekoimme tähden ja meidän synteimme tähden on Hän hosuttu, rangaistus on hänen päällänsä, etta meillä rauha olis ja hanen haawainsa lautta olemme me paratut.

Kuuleppas nyt, rakas ystäwäni miten olet saava rauhan tunnollesi silloin, kun synti ahdistaa sinua. Etkös huomaa miten oletkin Jumalan edessä autuas, pyhä ja puhdas, aiwan niin puhdas, ettei Herra näe sinussa yhtään wirhettä, sillä hän heitti wikasi kaikki tyyni poikansa päälle, tehden näin hänet lainalaiseksi sinun tähtesi. Nyt woit ajaa saatanan pakoon siten, että osotat hänelle Kristusta, sanoen: kanna hänen päällensä, jos woit. Hän on minun Wapauttajani ja autuaaksi tekijäni. Näin woimme nauttia rauhaa sanan perusteella, litkkukoon tunteissamme mitä tahansa ja se on sitä rauhaa, josta Jeesus sanoo : ”minun rauhani minä annan teille, jota maailma ei woi antaa". Ystäwäni, opi etsimään tätä rauhaa sanasta, jota osottaa Jeesuksen werisiä haawoja, muualta et sitä löydä, sieltä tulet huomaamaan, mitä enemmin sitä luet, kuinka Jeesus rakastaa sinua. waikka oletkin niin horjahtelewainen synteihin. Hän on rakastanut sinua ijantaikkisella rakkaudella, ennen kun olit syntynytkään, eikä hän sinua hylkää. ”Waikka äiti unhottaisi lapsukaisensa, niin en minä sitä tee, sanoo Herra."

Tässä muistuu mieleeni kuulemani sanat eräältä saarnaajalta täällä: ”Ei Jeesus meitä rakasta, jos me teemme syntiä". Tämmöinen opettaminen ei ole Jeesuksen tahdon kanssa yhtäpitäwää, sillä kauttaaltaanhan raamattu opettaa, että Jumala rakastaa syntistä, waan wihaa syntiä. Suurinta konnaakin rakastaa Jeesus, mutta suosii paremmin sitä, joka mielellään noudattaa, hänen tahtoansa. Jos siis, ystäwäni, olet siinä mielentilassa, etta pelkäät ja murehdit synteisi tähden, niin muista, että sinulle kuuluu Jeesuksen sanat: ”ole hywässä turwassa, syntisi annetaan sinulle anteeksi", taikka paremmin nyt ymmärrettynä: syntisi on jo annettu aniteeksi, sillä silloin kun Jeesus sanoi nämä sanat, ei hän ollut wielä kärsinyt ristillä syntiemme tähden. Huomaa miten olet Jeesuksen suosiossa, ja kuinta hän rakastaa sinua itseäsi, waikka wihaakin syntistä elämääsi. Tässä on juuri se paikka, jossa saatana pitää monta lunastettua sielua kauvan aikaa wankinaan, uskotellen, ettei Jumala huolisi sinusta niin kauwan, kun et woi tuon paremmin käyttäytyä. Näin ollen puuhaa moni ihminen itsensä näännyksiin koettaen pyrkiä paremmaksi, että Jumala huolisi. Sinä jota näin puuhaat etkä anna itseäsi lohduttaa sillä, että Jeesus on kaikki tehnyt edestäsi, niin puuhaa sitten waan niin kauwan kuin wäsyt, wihdoin käy sinulle niinkuin linnulle, jota on eksynyt toisinaan kirkkoon. Olen katsellut tuota monta kertaa kesällä, kun se on lentänyt itsensä näännyksiin, niin putoaa se wiimein lattialle, waan silloin huomaakin se owen ja lentää iloiten wapauteen, laulellen liitosta luojalle pelastuksestaan. Niin se on sinunkin laitasi, et woi, etkä osaa kiittää Jumalaa pelastuksestasi, ennenkuin todellisesti tunnet Kristuksen haawoissa olewasi pelastettu, silloin wasta seuraa työt ja käytös sen mukaiseksi, mitä Jumala waatii. Sitä opettaa Jumalan terweellinen armo ja sittenkin tulee meidän tuntea ja tunnustaa: ”Herra, minä olen kelwoton palwelija, minä tein mitä minun piti tekemän. J. Kallio.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 15 Joulu 2009, 15:13

Kotimaa 104 25.10.1909

N.S. Wanhoillisten lestadiolaisten suuret kokoukset Torniossa ja Haaparannalla lokak..4-7 p:nä.

Viimeinen kokouspäivä, torstai, alotettiin klo 10 a.p. tawanmukaisella raamatunselityksellä, jonka piti saarnaaja Karlsson, kotoisin Ruotsin Kainuusta.
Keskustelut alkoiwat klo ½ 12 p. Aluksi kysyttiin osanottojilta, pitäjwätkö he tarpeellisina wastaisuudessakin toimeenpanna yhteisiä seuroja ja kun kansa yhteisesti ilmaisi sydämensa halun, että tulewanakin kesänä kokoonnuttaisiin, niin siirryttiin keskustelemaan kokouspaikasta.
Puheenjohtaja luki Tampereen uskonweljien ja sisarien lähettämän kirjeen, missä pyydettiin kristityitä saapumaan ensi kesänä Tampereelle ja ilmoitettiin, että Tampereen papisto on luwannut kaupunginkirkon tähän tarkoitukseen. Kuitenkin kun useat puhujat arweliwat kokousten pitoa Tampereella uhkaawan taloudelliset waikeudet pitäen edullisempana Helsinkiä ja kun ei päästy yksimielisyyteen, ratkaistiin asia arwalla, mikä määräsi tulewan wuoden kokoukset Helsinkiin. Yhteisten seurain pitoaika muutettiin raahelaisten y.m. toiwosta lokakuun 10 ja sitä seuraawiksi päiwiksi.

Sopiiko Jumalan lapsen tilata toi muuten kannattaa Jumalan kieltäjäin sanomalehtiä ynnä muuta kirjallisuutta. Kysymyksen herättäjä P.Rantala sanoi oleman tarkoituksensa esittää, että kokous wakawasti waroittaisi ja kieltäisi yksimielisesti Jumalan tapsia, etteiwät he tawalla tai toisella kannattaisi Jumalan kieltäjien toimia.
Hooli puhui siitä, kuinka aikamme sosialismi ja anarkismi on solminnut keskenään awioliiton ja joka tämän awioliiton kirjallisuutta jo toimia missä muodossa hywänsä kannattaa, hänellä ei ole puhdas henki. Uskowaisen ei siis sowi liittyä sosialisteihin.

Patala pyysi tämän kysymyksen yhteydessä keskustelemaan, onko kristityn sowelias kannattaa sosialistisia osuuskauppoja, mutta ajan lyhyyden wuoksi ei woitu tätä kysymystä ottaa keskusteltawaksi.
P. Rantala kehitti keskustelukysymystään wielä lisäämällä toiwomuksena, ettei kristitty ostaisi sosialistien arpoja eikä awustaisi heidän arpajaisiaan.
Äänekkäästi tuhatlukuinen kansanjoukko yhtyi siihen, ettei kristitty saa tilata eikä mitenkään kannattaa sosialistien sanomalehtiä eikä kirjallisuutta eikä myöskään saa kannattaa heidän arpajaisiaan enemmän kuin heidän muitakaan pyrintöjään.
Armon Sanomain ja kokousten pöytäkirjan ruotsintaminen jätettiin ruotsinkielisten ehdonwallan asiaksi ja lausuttiin kokouksen toiwomuksena, että Armon Sanomat, kokousten pöytäkirjat ynnä muut Pyhän Hengen walossa kirjoitetut julkaisut käännettäisiin waikka kaikille kielille.

Eriseuroista alusti keskustelun puheenjohtoja Hooli huomauttaen, kuinka eriseurat omat »voittaneet suuren jalansijan Pohjanperilläkin. Kysyi, eikö olisi kohtuullista, jos »vastaisuudessa uskowaisten (»vanhoillisten lestadiolaisten) joukossa mahdollisesti ilmestyisi taasen joku, joka alkaisi opettaa uusia, muka parempia oppeja, ettei kukaan ottaisi hänen puheitaan kuulewiin korwiinsa ennenkuin hänen oppinsa Jumalan sanan walossa tutkittaisiin ja annosteltaisiin yleisessä uskowaisten kokouksessa.

Heliste ilmoitti, että hiljakkoin on ilmestynyt uusi liike, n.s. „Weljeyspiiri", joka on saanut nimensä sielunviholliselta ja nimensä warjossa koettaa kaikkia yhdistää. Sanoi huomaneensa, että sillä on wallan hatara armonjärjestys. Siellä luullaan, että kaikkialla, missä Jeesuksen nimi mainitaan, tullaan autuaaksi. Weljesseuraa tulee sen wuoksi kawahtaa.
P. Rantala oli sitä mieltä, että jos pysymme nöyryydessö, niin pysymme rakkaudessa ja silloin ei synny eriseuroja. Jeesusta olisi tässäkin pidettäwä esikuwana. Kokous yhtyi Hoolin toiwomukseen.

Iltapäiwällä ennen keskusteluja puhui saarnaaja Typpö 2 Kor. 5 luwun johdolla. Puhe oli läpeensä erittäin wakawa ja opettawainen. Muutamiin saarnaajan sanoihin puettuna oli sen sisältö seuraawa: „Ei meillä ole autuutta siinä, että me pidämme omaamamme oikean opin ja uskon, waan siinä, että meillä on Jeesus. Jumalan iankaikkinen aiwoitus on, että me hänen Pojassaan autuaiksi tulisimme."
Waikka puheenjohtajan ehdotuksesta oli alkuunsa tukahdutettu Sahlmannin herättämä kysymys kristityiden suhteesta toisinajattelewiin, tarpeettomana ajan hukkana, niin Hooli kumminkin otti selwitelläkseen sanottua kysymystä huomauttaen, että Oulussa tehty päätös kyllin selvästi määrää, ettei kristityillä ole muuta tekemistä toisin ajattelewille kuin poikkeuksetta saarnata ewankeliumia kaikille, niin kuin Jeesus itse on käskenyt. Kysymys on siis hyljättäwä
Kuten aikaisemmin on mainittu, teki kaupp. P. Wuorisalo heti sen jälkeen kun Sahlmannin herättämä kysymys ensi kerran hyljättiin kaksi keskusteluehdotusta, nim.
1. Miten lestadiolainen »vanhoillinen liike jo uusi herätys saataisiin yhtymään sekä yhtymään sekä millätawoin etenkin molempain suuntain saamamiehet saataisiin palaamaan yksimielisyyteen ja sopuun.
2. Eikö kristittyjen lähetystyötä, joka nyt aiotaan ulottaa Ruotsiin, woitaisi laajentaa pakanain keskuuteen, esim. Kiinaan jo Afrikkaan. Nämä kysymykset päätettiin jättää seuraawiksi päiwiksi, mutta ei niistä puheenjohtaja enää myöhemmin sanaakaan virkannut.
Kysymys luetun ja saarnatun sanan suhteesta hyljättiin myös. Kuitenkin kokouksen aikana pidetyistä saarnoista ja puheista käwi kyllin selwille , että Wanhoillisten lestadiolaisten piirissä wallitsee se käsitys, ettei ihminen woi tulla Jumalan lapseksi eikä Pyhästä Hengestä osalliseksi muutoin kuin luettuun sanaan perustuwan julkisen saarnan kautta.
Kristillisten nuorukaisten uuttaminen opettajiksi jätettiin kunkin wanhemman omaksi asiaksi. Sillä olisihan epäwarmaa, pysyisiwätkö he siwistyksen ahjossa eläwinä uskossaan. Tahdottiin waan lausua toiwomuksena, että kristityt wanhemmat ahkeroisiwat enemmän kuin ennen pitää lapsilleen pyhäkoulua ja kaikin tavoin kylwää Jumalan sanan kalliita siemeniä lastensa sydämiin, niin etteiwät he joutilaina juoksentelisi turhuuden teillä ja istuisi »kussa pilkkaajat istuwat".
P. Rantala sanoi nostaneensa kysymyksen kristityn konkursseista senwuoksi, että uskottomat usein käyttäwät tätä asetta tahtoessaan mustata Jumalan lapsia, jotka maailman ihmisten tawoin kerääwät welkoja niin kauwan kuin saawat ja sitten tekewät wararikon. Monta kertaa sanoi joutuneensa kristittyjä puoltaessaan sanattomaksi, kun mustaaja on keksinyt tämän waltin. Olisi siis kristityn liikemiehen samoin kuin yksityisihmisenkin kokonaan kartettawa wararikkoa ja jos kaikista »varokeinoista huolimatta hän joutuisi tähän Jumalan lapselle sopimattomaan tilaan eikä woisi sowittaa jokaista welkojaansa, niin ei hänen sowi määrätä omaisuuttaan waimonsa ja lastensa nimiin, waan wähitellen kunniallisesti hyvittää kunkin saamamiehensä. Älköön rikkauden ja ahneuden henki saako wallita siellä, missä Jumalan Hengen tulee asua. Kokous yhtyi kysymyksen herättäjään.

Kastamattomain lasten autuudesta ei keskusteltu. Waan jos joku epäilee heidän autuuttaan, niin sitä kehoitettakoon tutkimaan Raamattua, missä selwään on sanottu, että ihminen on Jumalan omaksi walittu jo äitinsä kohdussa ja on autuas niin kauan kuin ei ole wikapää mihinkään tekosynteihin. Jeesus on myös sanonut lapsista, että senkaltaisten on taiwaan waltakunta. Tämän perästä puheenjohtaja ilmoitti keskustelut loppuneiksi ja kiitti Tornion jo Haaparannan uskowaisia., jotka lähes wiikkokauden oliwat ruokkineet ja kaikin tawoin palwelleet vieraitaan.
Lopuksi saarnaajavanhus Markkanen puhui sydämellisiä sanoja, Seurasi sitten yhteiset hyvästelyt ja kukin etsi yömajansa perjantai-aamuna matkustaakseen kotipaikalle""


Suurta ihmettelyjä ja ihailua täytyi ehdottomasti kristillisyyden wihollisessakin herättää sen yksimielisyyden, mikä koossapitäwänä ja rakkauden siteillä yhdistäwänä voimana huokui puhujain sanoista. Neljä-, wiisituhatta ihmistä, joskin »vähäinen osa niistä uteliaisuudesta tulleita, useita päiviä aamusta iltaan keskustelee ja tutkii asioita eikä seurraawa puhuja kertaakaan koeta mustata ja halwentaa edellistä, waan tukee ia uusilla totuuksilla valaisee kuulijoita. Saattoipa tämä sowun ylläpito muodostua toisinaan orjalliseksi arkuudeksi epäilemättä toisinaan totuudenkin kustannuksella.
Kokousten mielialaa woisi parhaiten kuvata seuraawilla Raamatun sanoilla: „jonka Poika on vapaaksi tehnyt, hän on totisesti wapaa" ja „Sinä olet minun armaani, ihanainen, jossa ei yhtään ryppyä ole". Nämä ajatukset ja näiden pohjalle perustuwa wahwa usko, sikäli kuin ihmismieli woi päättää, oli kaikkien puheiden ytimenä.
Tätä onkin pidettäwä yleensä jokaisen kristityn ja terween kristillisyyden ihanteena, Kristityissä ilmenewä wapauden tunne ja ilo, sekä läpi kuultawa pelastuswarmuudesta johtuwa onni pakoittaa uskottomankin miettimään, woiko maailma iloineen kehittää tällaista mielentilaa, samalla kun se kehottaa kutakin uskowaista tutkimaan, olenko itse uskossani päässyt tuohon kalliiseen warmuuteen. Muttei uskoton ihminen yksinään takerru ihailemaan Jumalan lasten hywiä puolia. Sillä »vaikka uskon kautta Jeesukseen olemmekin Jumalan edessä »vapaat kaikesta wiasta, niin emme silti ole maailman edessä nuhteettomia, siksi woimakas on turmeltunut luonto. Jumalan rakkaus ja armo peittää uskowaisten wiat ja hänen Henkensä on murheellinen niistä. Mutta maailma wahingoniloisesti etsii Jumalan lasten »virheitä ja koko uskottomain lauma ajattelee niitä huonoimmassa walossa, unohtaen parhaatkin waikutelmat.
Sen wuoksi uskowaisten tulisi yhä enemmän kawahtaa pahaa maailmaa ja alituiseen punnita puheensa, työnsä jo toimensa Jumalan sanan painowaa'alla, ettei Hänen Henkeä saatettaisi murheelliseksi eikä sielunwiholliselle ja hänen ystäwilleen annettaisi ilon syytä. Tämän yhteydessä olisi toiwottawaa, että wastaisuudessa pidettäwissä samanlaatuisissa kokouksissa osoitettaisiin suurempaa myötätuntoisuutta toisinajattetewia uskowaisia kohtaan ja koetettaisiin lähentyä niitä rakkaudessa, että käännettäisiin suurempaa huomiota uskottomain herättämiseen ja pelastamiseen sekä että kokousten meno yleensä järjestettäisiin säännöllisemmäksi.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 16 Joulu 2009, 09:38

Oulun ilmoituslehti 54 14.5.1893

”Rauhassa sielunsa rakennusta etsiwälle,"

...Osoitetussa kirjoituksessani (Oulun ilmoituslehti 37 31.03.1893, Hepa:n huomautus) mainitsin kaikkein suomalaisten raamattuin mukaan, joita me uskomme, että se Jerusalem, joka ylhäältä on, on wapaa, joka on kaikkein meidän äitimme." ja waikkapa sana ylhäältä olisikin alkukielen mukaan ylhäällä, niin se sittenkään ei puolusta hra piispan käsityskantaa, kun näet hän omilla sanoillaan asettaa tarkoitetun Jerusalemin ylhäälle korkeuteen, eikä etsi jopa ei suwaitse muidenkaan etsimän, sitä Jerusalemia, Jumalan waltakuntaa, täällä alhaalla maan päällä, joka kuitenkin on niin ylhäällä että järkiviisaus ei woi sitä käsittää, eikä uudestisyntymätön ihminen taida sitä nähdä muuna kuin maailman tunkiona ja saastaisuutena, (1 kor. 4: 13) kuten kokemus ja raamatut todistamat.
Historia ja raamatut todistamat aina willityksenä näkyneen halwan Jumalan joukon maailmassa. ja juuri sentähden jatkoin kirjoituksessani että kun vertailee raamatun lauseita Mich. 4: 1, Es. 2: 2, Hebr. 12: 22, Ilm. k. 3: 12 ja 21: 2, 10, niin käypi selmille että kowin eksyttäwästi on kirjan tekijä haparoinut ja wäärentänyt wäärään mieleen sen Jerusalemin, joka ylhäältä on."" Sillä Johannes todistaa: ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, astuwan alas taiwaasta, Jumalalta »valmistetun, niinkuin morsiamen kaunistetun hänen miehellensä. ja kuulin suuren äänen taiwaasta sanoman: katso, Jumalan maja ihmisten seassa, ja hän on asuwa heidän kanssansa, ja he tulewat hänen kansaksensa ja itse Jumala on olewa heidän kanssansa ja heidän Jumalansa (Ilm. k.21: 2, 3).
..
Lutherus sanoo: joka nyt tahtoo tästä taudista parantua, hän tulkoon tänne Kristuksen tykö, joka ihmeellisesti auttaa. Hän ei muuta tee, waan sanoo: ”Ole hyvässä turwassa, minun poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi."" Tästä sanasta jäsenet jälleen tukewiksi ja wahwoiksi tulewat, että he jaksawat toisiansa kantaa ja nostaa. Sillä kussa syntein anteeksi antamus on, siinä ei vihalla eitä rangaistuksella enää sijaa ole. Samaten nyt kun Jumala Sanansa antaa, joka on hänen sanansa eikä meidän sanamme, niin hän myös antaa Sanan uskomisen; sillä sekä Sana että Usko ovat Jumalan lahjoja. Sentähden syntein anteeksi antamuskin täytyy olla Jumalan lahja ja teko, waikka hän ihmisten kautta sitä toimittaa. Niin pitää siis syntein anteeksi antamista etsittämän yksin sanasta, joka ihmisten suussa on, ja sakramenteista, jotka owat ihmisten hoidettawat ja jaettawat, sillä muualta ei sitä löydetä....

Oulun ilmoituslehti 37 31.03.1893
...Lutherus sanoo Kirkko-Postillassa (Toinen saarna loulupäiwänä, nro 6, pykälä 25) näin: Nyt kätkee kristillinen seurakunta kaikki Jumalan sanat sydämessänsä, tutkistelee ja panee niitä toistensa rinnalle. Joka siis tahtoo Kristuksen löytää, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Sillä mitenkä tiettäisiin, missä Kristus ja hänen uskonsa olisiwat, jollei tiettäisi, missä hänen uskowaisensa owat? Ja joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, ei hän saa uskoa itseänsä, wielä vähemmin oman järkensä kautta rakentaa itsellensä jotakaan siltaa taiwaasen, waan menköön seurakuntaan, siltä etsimään ja kyselemään."

Nyt ei ole seurakunta puu ja kiwi, maan joukko kristin-uskowaisia ihmisiä: niihin tulee pitäytä ja tarkata, mitenkä ne uskowat, eläwät ja opettawat; niillä on totisesti Kristus tykönänsä; sillä ulkopuolella kristillistä seurakuntaa ei ole yhtään totuutta, ei yhtään Kristusta eitä yhtään autuutta....
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 18 Joulu 2009, 09:44

Pohjois-Suomi 118 11.10.1907
Wanhemman laestadiolaissuunnan kokous Oulussa

Laestadiolaisten saarnaajien ynnä muitten liikkeeseen kuuluwien Henkilöiden yleinen kokous alkoi Oulussa Rauhanyhdistyksen huoneistossa wiime lauantaina t. k. 5 päiwänä klo 10 e. pp. ja jatkettiin kokousta kuluwan wiikon puoliwäliin. Kokouksen pitäminen perustuu wiime wuoden lokakuun alkupäiwinä puheena olewaan liikkeeseen kuuluwien uskowaisten keskuudessa pidetyn kokouksen asiasta tekemään päätökseen. Huomattawa on, ettei tämä kokous edusta Laestadiolaisuutta kokonaisuudessaan, maan yksinomaan niin sanottujen ”vanhoillisten Laestadiolaisten" ryhmää. Kuten lukija tietänee, jakautui näet laestadiolainen liike kymmenkunta wuotta takaperin uskonnolliseen näkökantaan katsottuna kahteen toisistaan melkoisesti eriämään suuntaan: ”wanhoillisiin" ja niin sanottuihin ”uudestiheränneisiin". Näistä kahdesta laestadiolaisuuden eri suuunasta ja niiden suhteesta kirkkoomme ja sen tunnustukseen sekä yleensä niiden opinkäsitteistä olisi nyt paljonkin sanottawaa, mutta jääköön se tällä kertaa sikseen. Käymme nyt wain tekemään selkoa puheenalaisen kokouksen menosta ja keskustelukysymyksistä.

Kokous alkoi rukouksella ja wirren weisuulla sekä saarnaaja W. Markkasen pitämällä raamatunselityksellä. Ryhdyttiin sitten walitsemaan tarpeellisia toimimiehiä. Puheenjohtajaksi walittiin saarnaaja Hooli Ylitorniolta, warapuheenjohtajaksi saarnaaja Heliste Kemijärmeltä, pöytäkirjureiksi kapteeni I.Ryselin Oulusta sekä ylioppilas Lappalainen Leppäwirroilta. Keskusteltawaksi otettiin ensinnä sisälähetystoimi, joka perustettiin edellisen wuoden yleisessä kokouksessa. Oulussa sijaitsewalle lähetyksen päätoimikunnalle oli wuoden kuluessa saapunut useita kirjeitä, joissa saarnaajat tekiwät selkoa lähetysmatkoistansa sekä niiden tähän saakka näkywiin tulleista hedelmistä. Tuloksiin oltiin tyytywäisiä, sillä joskin monissa paikoin lähettiläitä oli wastarinta kohdannut, niin oli kuitenkin toisia paikkakuntia, joissa saarnaajille luowutettiin huoneita kokousten pitämistä warten sekä suotiin heille puhewalta. Ja sana olikin tehnyt waikutuksensa, niin että kääntymyksiä oli tapahtunut monessa paikassa. Kaiken tämän johdosta päätettiin jatkaa lähetystointa lisätyllä tarmolla ja uhraawaisuudella.

Toisena kysymyksenä otettiin pohtimisen esineeksi suunnan nykyinen äänenkannattaja ”Armonsanoma", jota toimittaa Rowaniemen kappalainen Aatu Laitinen. Useat puhujat syyttiwät lehteä, että se heidän näkökannaltaan katsottuna sisälsi paljon pimeyttä eikä ajanut puhtaasti suunnan asiaa, waan otti palstoillensa wierashenkisiä, suunnan mielitarkoituksia ehkäisewiä ja vastustamia kirjoituksia. Muutamat puhujat esittivät sentähden, että lakattaisiin kyseessä olewaa lehteä kannattamasta ja perustettaisiin uusi, etenkin lähetystoimen alalle kuuluwia kirjoituksia sisältämä lehti. Toiset puhujat, semminkin wanhemmat edustajat, wastustiwat tätä ehdotusta, se kun olisi omiansa waikuttamaan hajaannusta. Kaikki inhimillinen työ on wajamaa ainoastaan Pyha Raamattu on ehdottomasti puhdas ja ristiriitaisuuksista wapaa. Kokous ottikin huomioon wanhimpain johtomiestensä neuwon, ettei ainakaan wielä ryhdyttäisi mihinkään uusiin sanomalehtipuuhiin, waan edelleenkin kannatettaisiin ”Armonsanoma"-lehteä.Oulun toimikunnan asiaksi annettiin miettiä keinoja, miten lähelystointa koskewat ynnä muut kirjoitukset saataisiin julkaistuiksi, jollei nykyisen äänenkannattajan toimittaja ottaisi niitä lehdessänsä julkaistawiksi.

ltapäiwällä otettiin wiimesyksyisen Kokouksen pöytäkirja keskustelun alaiseksi. Tämä tapahtui siltä varalta, että joku mahdollisesti haluaisi siinä jotakin oikaista tai tehdä lisäyksiä. Tämän johdosta esiintyi eräs Karjalan puolelta lähetetty edustaja ja ilmoitti, että sikäläiset uskowaiset omantuntonsa waatimuksesta ja yhteisen wakaman harkinnan perästä, oliwat käsittäneet wälttämättömaksi erota waltiokirkon yhteydestä. Etenkin he sairastiwat sitä, että heidän oli pakko nauttia sakramenttinsa semmoisten pappien käsistä, jotka, kuten heidän paikkakunnallansa oli laita, oliwat peräti suruttomia miehiä. Tämä hanke ei kuitenkaan saawuttanut wähintätään kannatusta. Lähes pariin tuhanteen nousewasta suuntaa edustawien joukosta ei kohonnut ainoatakaan äänta Karjalasta saapuneen mielipiteen puolesta. Raamatusta, Lutheruksen kirjoituksista ja Tunnustuskirjoista ottamillansa todistuksilla kapteeni Ryselin, saarnaaja Paawali Rantala ynnä muut puhujat näyttivät toteen, ettei sakramentin pyhyys ja pätewyys ole sen jakajan eli toimittajan warassa, waan Herran käskyllä, asetuksella ja sanalla on tässä ratkaisewa, siunausta tuottama merktys. Kirjoituksella, jonka laatijaksi walittiin ylioppilas Lappalainen ja jonka tarkastaisiwat sekä allekirjoittaisiwat useat kokeneet johtomiehet, päätettiin kääntyä Karjalan weljien puoleen, kehoittaen heitä rauhoittumaan ja edelleenkin pysymään waltiotirkon yhteydessä. Wireille pannun tuuman toteuttaminen tuottaisi wain yhä enemmin hajaannusta suuntaan tukeutuwien uskowaisten piirissä. On jo kymmeniä wuosia liikkeen olemassaolon ajalla nautittu sakramenttia kirkon helmassa, eikä siitä ole ollut mitään haittaa uskon kilwoituksen ja sen autuaallisen lopun käsittämisen suhteen. Karjalan weljille lähetettämä kirjoitus päätettin lukea julki maanantain kokouksessa.

Kello 6 iltapäiwällä keskustelut lakkautettiin, ja loppuaika käytettiin raamatunselityksille.

Kun sunnuntaina ei pidetty mitään yleisiä keskusteluja, waan tämä päivä omistettiin yksinomaan hartausseurojen pitoon, siwuutamme sunnuntaipäiwän kokousten menon ja siirrymme suoraan wiime maanantain tapahtumiin. Kokous alotettiin nytkin rukouksella, weisuulla ja raamatunselityksellä. ylioppilas Lappalainen, jonta tehtäwäksi edellisessä osassa mainitun Karjalan kirjeen sepittäminen oli uskottu, luki nyt julki tämän kirjeen sekä kehoitti sitten kokousta esittämään niitä muutoksia ja lisäyksiä, mitkä kirjeen suhteen ehkä nähtäisiin tarpeellisiksi. Kokous hywäksyi kirjoituksen tehtyänsä siihen pari pienempää lisäystä. Kun Karjalan uskovaisten edustaja wielä toistamiseen esitti niitä epäkohtia mitkä oliwat antaneet aihetta puheena olewaan eroamisajatukseen, niin tämä synnytti uudelleen wilkkaan keskustelun, jossa esitettiin yhä uusia, pätewiä ja wakawia syitä ewankelis-luterilaisen kirkon helmassa pysymiseen. Päätökseksi tamän kysymyksen suhteen tuli, että jos joku tahtoo valtiokirkon yhteydestä erota, niin hänen täytyy muualta etsiä siihen kannatusta, tämä kokous ei anna siihen wähintätään myönnytystä. Kokous päätti keskuudestaan walita kaksi miestä, jotka saattaisiwat perille kysymyksessä olewan kirjeen sekä suullisesti antaisivat ehkä tarpeelliseksi näkywää lisäwalaistusta asiassa.

Kun ylläolewa kysymys oli päätöksineen saatettu, luettiin kokoukselle julki eräs useain henkilöin allekirjoittama kirjoitus, jossa ilmoitettiin tyytymättömyyttä lauwantaillisessa kokouksessa äänenkannattajan suhteen tehtyyn päätökseen sekä pyydettiin, että kysymys otettaisiin uudelleen pohdittawaksi. Mutta esitys nykyisen äänenkannattajan hylkäämisestä ja uuden perustamisesta ei nytkään saanut kokouksen enemmistön kannatusta. Sanottiin lehtiä jo ennestään olewan tarpeeksi, ja jos taas uusi perustettaisiin niin tämä uusi lehti ja nykyinen äänentannattaja woisiwat joutua kireään suhteeseen toinen toiseensa. Paljoista sanomalehdistä, hengellisistakin, woipi aiheutua se epäkohta, että niiden lukemiseen uhrataan niin paljon aikaa, jotta istuminen päälähteen eli Pyhän Raamatun ääressä jääpi unhotuksiin. Kun kysymyksen warsinainen herättäjä ymmärsi, ettei esitys uuden lehden perustamisesta saanut kokouksen enemmistön kannatusta, luopui hänkin tästa tuumasta, pyytäen kokoukselta anteeksi menettelyänsä.

Otettiin sitten, päiwällisloman perästa, keskustelunalaiseksi kysymys, mitkä paikkakunnat etupäässä ja kipeimmästi tarwitsisiwat tulla lähetystoimen huomion esineiksi. Ilmoitettiin enempi kuin wiisikymmentä paikkakuntaa maassamme, joihin tarwe waatisi ensi tilassa lähettää saarnamiehiä. Näissä paikkakunnissa osaksi wallitsi synkkä suruttomuus, ja jos toisissa olikin hengellistä harrastusta, niin sen sanottiin olewan wäärää oppia. Missä ja millä tawalla tuo wääräoppisuus ilmeni. siitä puhujat eiwät tehneet selkoa. Koska siis lähetystoimelle awautui näin laaja työala, niin kehoitettiin asianomaisia runsaalla rahallisella awustuksella kannattamaan asiaa. Mainittatoon wielä, että lähetystointa pidettiin tärkeänä siitäkin syystä, että Jumalan kieltämys ja polittiikka tahtowat kokonaan wallata ihmisten sydämet ja tukahduttaa kaiken hengellisyyden, jopa niissäkin, jotka jo pitemmän aikaa oliwat olleet uskon kilwoituksessa. Wäsyneitä olisi walmistettawa, kuolemaisillaan olewia wirwoitettawa. Muita kysymyksiä ei maanantaina käsitelty waan omistettiin nytkin loppuaika opetuspuheitten pitämiseen. — K:u
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Seuraava

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron