Historiallinen sanomalehtikirjasto

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Joulu 2009, 11:52

Kiitoksia Hepalle, kun jaksat etsiä näitä aarteita luettavaksemme. Ajat ovat muuttuneet. Nykyään jos puhujien ja seurakuntavanhinten kokous tai vuosikokous yrittää suviseurojen yhteydessä saada jotain opillista lausuntoa lehtien palstoille, niin toimittajien kysymykset ovat tätä: miten paljon teillä menee hernekeittoa? Miten riisipuuroa? Entä maitoa? 102 vuotta sitten on lähes koko kokouksen pöytäkirja käyty läpi sanomalehdessä (sikäli jos Pohjois-Suomi on sanomalehti).
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Joulu 2009, 15:28

hepa kirjoitti:Kotimaa 104 25.10.1909

N.S. Wanhoillisten lestadiolaisten suuret kokoukset Torniossa ja Haaparannalla lokak..4-7 p:nä.
- -
Patala pyysi tämän kysymyksen yhteydessä keskustelemaan, onko kristityn sowelias kannattaa sosialistisia osuuskauppoja, mutta ajan lyhyyden wuoksi ei woitu tätä kysymystä ottaa keskusteltawaksi.
P. Rantala kehitti keskustelukysymystään wielä lisäämällä toiwomuksena, ettei kristitty ostaisi sosialistien arpoja eikä awustaisi heidän arpajaisiaan.
Äänekkäästi tuhatlukuinen kansanjoukko yhtyi siihen, ettei kristitty saa tilata eikä mitenkään kannattaa sosialistien sanomalehtiä eikä kirjallisuutta eikä myöskään saa kannattaa heidän arpajaisiaan enemmän kuin heidän muitakaan pyrintöjään.


Netistä olen lukenut väitteitä, että e-liikkeiden ym. vasemmistotaustaisten kauppojen välttäminen olisi "keksitty" vasta 1970-luvulla. Ajatus näyttää kuitenkin löytyvän jo v. 1909 keskusteluista, vaikka asiaa ei ole ehdittykään keskustella loppuun. Nykyään (v. 2009) e-liikkeet lienevät jo epäpoliittisempia ja enemmän liiketoiminnan periaatteilla toimivia kuin vaikka v. 1979, saati v. 1909. Haen kyllä maitopurkin tarpeen vaatiessa Siwastakin, mutta pääsääntöisesti pyrin välttämään vasemmistotaustaisia kauppoja.

Ylipäätään nettikeskusteluissa minua häiritsee se mentaliteetti, että kaikkien "x keksittiin 1970-luvulla" -väitteiden katsotaan olevan totta, kunnes toisin todistetaan. Yleisesti hyväksyttyjen argumentointikriteerien mukaan todistuksen taakka on väitteen esittäjällä, ei väitteen kiistäjällä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 19 Joulu 2009, 11:15

Mielenkiintoista nämä on lukea. Sattumanvaraista hakuammuntaa tämä on, mutta löytyy hyviä kirjoituksia, vaikka kaikki eivät olekaan uskovaisten kirjoittamia. Vaikkapa tämä kirjoitus lasten kasvatuksesta, on vieläkin hyvinkin ajankohtainen.

Uusimaa 94 21.08.1903

Mihin päämäärään on pyrittäwä?
Jos kerran myönnämme, että jotain on tehtäwä rappiolle joutuneen kaswatuksen parantamiseksi, ja jos sen johdosta olemme ryhtyneet joihinkin toimiin sekä omassa elämässämme että muitten suhteen, niin täytyy, meillä olla joku päämäärä, jonka aina pidämme silmäimme edessä ja johon pyrimme. Kaikissa asioissahan täytyy olla joku tarkotus ja päämäärä. Niin kaswatuksessakin. Me kysymme siis: mihin päämäärään on pyrittämä kaswatuksen toimissa, jotta näistä toimista olisi pysywäistä hyötyä kaswawalle polwelle?

Wastaan siihen heti: meidän tulee pyrkiä siihen, että kristillinen elämäntapa muodostuisi, s. o. Että niitten kesken, jotka myöntäwät, että kaswatus on kristilliselle pohjalle asetettawa, on syntywä joku määrätty elämäntapa. Jokainen oppi ja katsantokanta synnyttää myös määrätyn ulkonaisen elämäntawan. Ei ole hywä, waan kaswatukselle perin haitallista, että yhdet wanhemmat esim. pitämät Jumalan sanan säännöllisen lukemisen ja rukouksen perheeessä tapana, toiset eiwät tee sitä; yhdet totuttawat lapsiansa pyhäpäiwää määrätyllä taivalla wiettämään, toiset taas salliwat sinä päiwänä heidän metsästää ja huwitella kuinka tahtowat; yhdet tahtowat sitä, että lapset nousewat aamulla oikeaan aikaan, että he itse pitäwät huolta waatteistaan, että he totutetaan ahkeraan työhön, että he käywät yksinkertaisesti puettuna j. n. e., toiset taas antamat lastensa wirua wuoteessa aamulla myöhäiseen, antawat heidän juoksennella joutilaina ja muuten tehdä, mitä itse tahtowat.

Tämmöinen epätietoisuus ja epäselwyys elämäntawassa on kaswatukselle hywin haitallinen; sillä se riistää kaswattajilta woiman ja se tekee sekä kaswattajat että kaswatit heikoiksi. Kristillinen kaswatus woi pysyä woimassa ainoastaan sen kautta, että joku määrätty elämäntapa on wallitsemassa kansan kesken ja kristillisissä perheissä. Siihen tulee meidän siis pyrkiä, että kristillinen elämäntapa pääsisi syntymään ja muodostumaan meidänkin maassamme, wankka elämäntapa, joka pysyisi wahwana ja muuttumattomana, kun maailman opintuulet puhaltawat ja wiholliset woimat tahtomat kaikki hajottaa.

Muitten kansain keskuudessa on jo wähin alkanut muodostua kristillisissä perheissä määrätty elämäntapa. Sen huomaa sekä Saksassa että Englannissa. Wiime mainitussa maassa on kristillinen elämäntapa waikuttanut kansalliseen elämäänkin, niin että esim. pyhäpäiwää pidetään kunniassa ja huwittelemista ja matkustamista sinä päiwänä ylimalkain Englannissa wältetään. Mutta meidän maassamme ei ole wielä kristillisissä perheissä määrättyä ja koeteltua elämäntapaa syntynyt, waan maailma tapoineen tunkee helposti perheeseen ja kaswatuksen perustukset hajotetaan. Kristittyjen epäselwyys, eripuraisuus ja rakkauden puute estää yhä wielä kristillistä elämäntapaa syntymästä.

Eräs pappi walitti terran, että sunnuntaipäiwät hänestä tuntumat niin raskailta — ei sentähden että hänen silloin tulisi saarnata ja muuta papillista tointa toimittaa, waan — sentahden, että perhe-elämä sinä päiwänä oli joko ikäwä ja raskasmielisyyden painon alla tahi joutui sopimattomien huwien pyörteeseen. Arkipäiwät kyllä wälttämästi kuluiwat, kun jokaisella oli työnsä tehtäwänä, mutta sunnuntaina tuntui raskaus. Luulen, että moni muukin on tätä samaa kokenut sekä perheessä että seuraelämässä ylimalkain. Mutta syy tähän on juuri se, ettei ole hywää ja wakaantunutta kristillistä elämäntapaa olemassa. Jos aamulla nousu, hartaushetket, ateriat, keskustelut, laulut, käwelyt ja lepo saataisiin oikealla tawalla sekä rakkauden ja totuuden hengessä järjestetyksi sekä lapsia että palwelijoita warten ja siihen elämäntapaan totuttaisiin, niin luulen, ettei sunnuntaipäiwä tuntuisi ikäwältä tai pitkältä. Sunnuntaipäiwä on lewoksi ja wirkistykseksi meille annettu ja on saattawa meille iloa, oikeata iloa, eikä synkkää ja apeata mieltä. Oikea elämäntapa on istuttawa lapsiin ja kaswawaan polween semmoisen käsityksen, ja silloin wasta tulee pyhäpäiwä siunaukseksi.

Tahdotko, lukijani, joka kerran hymäksyt kaswatuksen asettamisen ewankeliumin perustukselle, ruweta siihen pyrkimään, että oikea kristillinen elämäntapa syntyisi ja warttuisi perheessäsi? — Herra tukekoon ja edistäköön lasten ja nuorison kaswatusta kansamme keskellä
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 19 Joulu 2009, 11:16

Tähti 35 30.08.1907

Jumalan waltakuntaa sanotaan myöskin taiwaan eli taiwasten waltakunnaksi ja Kristuksen waltakunnaksi. Se on iankaikkinen waltakunta. Sen kuningas on Kristus. Se on hengellinen waltakunta, sen henki on Jumalan Pyhä Henki. Se on wäkewämpi kuin mikään maallinen waltakunta, helwetin portit eiwät tule sitä woittamaan. Monella on se käsitys, että Jumalan waltakunta on olemassa wasta tulewaisessa elämässä eli että se on ainoastaan haudan takainen ja että sinne päästään wasta kuoleman kautta. Tämä käsitys on wäärä. Jumalan waltakunta on kyllä haudan takainen, tulewaisessa elämässä se kyllä esiintyy ja lähestyy täydellisessä kirkkaudessansa, mutta se on kyllä olemassa tässäkin elämässä ja elämän ja historian kehityksen päämäärä on saada Jumalan waltakunta lähestymään maan päälle niin täydellisesti kuin mahdollista. Sen tähden että Jumalan waltakuntaa ajatellaan ainoastaan haudantakaiseksi, joudutaan myöskin siihen ajatukseen että Jumalan waltakunnalla ei muka ole mitään tekemistä tämän ajallisen elämän asioiden kanssa. Tämän ajatuksen tueksi otetaan Vapahtajan lause: minun waltakuntani ei ole tästä maailmasta. Tämäkin ajatus on erhetys. Sillä maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.

Mikä siis on Jumalan waltakunta? Jumalan valtakunta on wanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä, sanoo Paawali lyhyesti. Se on: Jumalan valtakunta on vanhurskauden, rauhan ja Pyhässä Hengessä tapahtuwan ilon valtakunta. Se on sellainen waltakunta, jossa wanhurskaus, rauha ja ilo asuwat. Tätä tällaista waltakuntaa kuwaa U. Testamentin profetia monilla sanoilla. Profetia puhuu Jumalan waltakunnasta aina samalla kun se ennustaa Messiasta, joka kuwataan tämän waltakunnan kuninkaaksi maan päällä. Näiden ennustusten mukaan on Jumalan waltakunta oikeuden waltakunta, wamhurskauden ja totuuden waltakunta, armon, rauhan ja laupeuden waltakunta. lyhyesti sanoen, kaiken hywyyden waltakunta. Sinun waltakuntas waltikka on oikeuden waltikka. Ps. 45: 7. Se on waltakunta, joka pitää raadollisen kansan oikeudessa ja auttaa köyhäin lapsia ja särkee pilkkaajat. Ps. 72: 4. Se on waltakunta, jossa miekat wannaiksi tehdään ja keihäät wiikatteiksi, jossa kaikki sota ja meteli ja weriset waatteet poltetaan, jossa jousi, nuolet, kilwet, miekka ja sota särjetään, Ps. 76:4. Se on waltakunta, jossa sudet asuwat lammasten kanssa ja pardi wohlain kanssa ja wähä poikanen kaitsee heitä. Se on waltakunta, jossa laupius ja totuus keskenänsä kohtaawat ja wanhurskaus ja rauha toinen toisensa suuta antawat.

Tämä waltakunta saapuu maan päälle Kristuksen kautta. Niin ennustaa profetia. Ia Johannes Kastaja ilmoitti Jeesuksen tulemisesta sanoilla: tehkäät parannus sillä taiwasten waltakunta on lähestynyt. Ja Jeesus itse alkoi julkisen toimintansa samoilla sanoilla. Jeesuksen kautta tulee siis Jumalan waltakunta maailmaan. Hänen kauttansa se myöskin pysyy maailmassa. Jeesuksen kautta tuotiin maailmaan totuus, armo, laupeus, rauha, rakkaus. lyhyesti sanoen kaikkinainen hengellinen hywä. Ennen Jeesusta ja ilman Jeesusta hallitsee maailmassa walhe, waäryys, armottomuus, sota. waino ja werenwuodatus, sanalla sanoen: kaikkinainen hengellinen paha.

Ylläolewista wiittauksista siis kyllä käy selwäksi, että Jumalan waltakunta ei ole ainoastaan haudantakainen waan kyllä haudan eteinenkin asia. Jumalan waltakunta on siinä, että totuus. oikeus, wanhurskaus, armo, laupius, rauha, rakkaus ynnä kaikkinainen muu hyvyys maailmassa hallitsee, jota wastaan perkeleen ja maailman waltakunta on siinä, että walhe, wääryys, armottomuus, itsekkyys, sota, waino ja kaikkinainen pahuus maailmassa hallitsee. Kun tämän muistamme, käsitämme myöskin, mitä Jeesus tarkoittaa sanoessaan: etsikäät ensin Jumalan waltakunta ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämä muut teille annetaan.

Yllämainitusta käynee myöskin selwäksi, ettei Jumalan waltakunta ole mikään laiskuuden ja toimettomuuden waltakunta, sillä mikään hengellinen hywä ei tule maailmaan eikä myöskään jää siinä pysyväiseksi, jos lhmiset antautumat laiskuuteen ja joutilaisuuteen. Jollei, tätä tahdota uskoa niin muistettakoon waan Jeesuksen wertauksia työmiehistä wiinimäessä, pahoista wiinimäen miehistä, palwelijoista, joille Herra antoi kullekin leiviskänsä, laupiaasta samarialaisesta, hedelmättömästä wiikunapuusta, wiinipuusta ja oksista y. m. ja mitä taas siihen tulee, kun Jeesus sanoi, että hänen waltakuntansa ei ole tästä maailmasta, ei se suinkaan tarkoita sitä, ettei Jeesuksella olisi mitään tekemisiä näiden maallisten asiain kanssa, waan ainoastaan sitä, ettei hän toimita asioitansa syntisten wälikappalten kautta, wihan. sodan y. m. itsekästen keinojen kautta. Että Jeesus kyllä oli näiden maallisten asiain kanssa tekemisissä, todistaa se että hän tarwitsi ruokaa, juomaa, waatteita, asuntoa, y.m. kuten muutkin ihmiset. Hän maksoi weron keisarille y. m. kuten muutkin. Hän täytti tawalliset kansalliset welwollisuutensa, kuten muutkin. Mutta hän teki tätä kaikkea, ei niiden itsensä tähden, waan Jumalan waltaknnnan tähden, hän lähestytti Jumalan ijankaikkista valtakuntaa näihin ajallisiin askareihin ja niiden kautta. Nämät ajalliset eiwät ollut hänellä päämäärä, päämäärä oli Jumalan valtakunta, se on totuuden, oikeuden, wanhurskauden, armon, rauhan ja laupeuden, se on, kaiken hengellisen hywän saattaminen maan päälle, jotta ihmiset eläisiwät totisina Jumalan lapsina täällä ja woisiwat tämän elämän jälkeen siirtyä haudan takaiseen elämään taiwaissa.

Tästä siis huomaamme, kuinka wäärä ja aiheeton se sosialistinen syytös on, että Kristus ja Kristinusko muka ei ensinkään pidä huolta ihmisen ajallisesta onnesta waan antaa ihmisen täällä kärsiä kurjuutta ja onnettomuutta, muka taiwaan tulewaisessa elämässä sen sitten palkitakseen. Totuus on se, että Kristus ja Kristinusko pitää huolta ihmisen onnesta sekä täällä että tulewaisessa elämässä, niin kuin Paawalikin sanoo, että Jumalan pelwolla on sekä nykyisen että tulewaisen elämän lupaus. Jumalan waltakuntaan taiwaassa pääsee Kristinopin mukaan se, joka jo täällä ajassa on Jumalan waltakuntaa etsinyt ja siihen sisälle tullut. ja tähän kuuluu, ei wain se, että on oman sielunsa autuutta ajatellut, waan myöskin se, etta on nämät ajalliset askareensa uskossa ja rakkaudessa toimittanut, jos kohtakin se on suuressa heikkoudessa tapahtunut, niin että hän tämän heikkoutensa tähden on tarwinnut alituista puhdistusta Karitsan weressä.

Käyttääksemme kuwaannollista puhetta: Jumalan waltakunta on pelto, jossa kaswaa sekä ajallinen onnellisuus että ijankaikkinen autuus kaikille; siinä pellossa kaswaa sekä ajallinen että ijankaikkinen leipä. Wiljelkäämme tätä peltoa waan, kyllä sitte leipää saamme. Sentähden Jeesuskin sanoi: etsikäät ensin Jumalan waltakuntaa ja hänen wanhurskauttansa niin kaikki nämät teille annetaan.

Jatkaaksemme edellä mainittua kuwausta, woimme sanoa, että perkeleen waltakunta on myöskin pelto, jossa kaswaa leiwättömyys. Sillä tässä pallosia kaswaa wihan, wainon. sodan ja werenwuodatuksen, walheen, wääryyden ynnä kaiken muun pahuuden orjantappurat ja ohdakkeet, ja nämät tukehduttawat leipäwiljan ja siitä seuraa nälkä. Wiljelkäämme waan perkeleen waltakunnan peltoa, niin saamme kuolla nälkään sekä ajallisesti että ijankaikkisesti.

Turun sanomat 880 08.12.1907

Jumalan valtakunta.
Kun me heitämme siemenen peltoon, painuu se alle mustan mullan. Mutta luo siemen ei olemattomiin haihdu, vaikkemme woikaan nähdä sitä sisäistä kehitystä, sitä waikuttawaa elämän woimaa, mikä wihannan oraan nostaa mustan peltomaan peitteeksi. Silmäimme edessä kehittyy oras päiwä päiwältä huomaamattamme, kunnes se vihdoin kellertäwänä wiljawainiona edessämme lainehtii. Peltomies on kärsiwällisesti odottanut kalliin maanhedelmän valmistumista ja nyt on elonleikkuunaika käsissä. Moni hallayö on pellon hedelmää vaaninut ja moni sarkapala on ehkä kuiwuuden ja kylmän tuhoamana kelwottomaksi käynyt ja surulla maamies niitä katselee, mutta hallan ja kuiwuuden runtelemilla sarkapalstoilla ei ole mitään korjattavaa, ainoastaan Poisleikattavaa ja poltettavaa. Mutta nyt on elonaika ja ilolla toimii maamies kellertämän wiljawainion korjuussa, joka on hallan ja kuiwuuden vaaroilta säilynyt ja korjaa hedelmää wilja-aittoihin, raskaan työnsä hedelmänä.

Jumalan valtakunta on kuin Peltoon kätketty siemen. Fariseusten kysymykseen: Koska Jumalan valtakunta on tulewa, vastaa Jeesus: ”Ei Jumalan waltakunta tule niin, että se taidetaan nähdä. Ei myös pidä
sanottaman: Katso tässä, katso siellä; sillä katso Jumalan waltakunta on teidän keskellänne". Tämä Jeesuksen wastaus on kuwaus Jumalan valtakunnasta ja sen kehityksestä maan päällä. Sitä ei näe ja sen kehitystä ei woi luonnollinen ihmissilmä seurata. Sillä se waltakunta ei ole näkywäinen waltakunta, waan näkymätön valtakunta, ihmismereen kylwetty elämän voima, jolla on sijansa eläwissä ihmissydämissä. Jumalan waltakunnan suuruus täällä maan päällä on salattua suuruutta. Kunniassansa on se ilmestyvä wasta aikojen täyttyessä, silloin kun Kristus kunniassaan on ilmestyvä elonleikkuulle, korjaamaan hengen wiljaa. Jo kohta kaksituhatta wuotta on siitä kulunut, kun Kristus lausui yllämainitut sanansa ja Jumalan valtakunta maan päällä, hänen taisteleva seurakuntansa, on kokenut monia waikeuksia, monet epäuskon hallat, monet ihmiserehdykset owat sen kehitystä hidastuttaneet ja monen peltopalstan turmelleet, mutta Jumalan valtakunta, sisäinen hengen valtakunta, on sittenkin näkymättömänä elämän woimana työtään tehnyt ihmissydämissä.

Tämä waltakunta ei kukistu eikä voikkaan kukistua, sillä sen perustuksena on eläwä Jumala. Tämä waltakunta on eläwä ja kehittywä kunnes se kerran on kunniassansa ilmestywä ja jokainen polwi on notkistuwa ja jokainen suu tunnustawa Kristuksen eläwien ja kuolleitten Herraksi. Mutta ennen niiltä aikoja on Herran seurakunta kokewa kärsimyksiä, ahdistuksia niin suuria, että, kuten Jesus sanoo: Se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin ihmisen Pojan päiwää ja ette saa nähdä".

Silloin moni Jumalan näkymättömän waltakunnan jäsen ahdistuksessa ja hädässä, toiwon ja toiwottomuuden, uskon ja epäilyksen taistelussa huudahtaa: Koska on Jumalan waltakunta kunniassansa tulewa ja toiwoo ihmisen Pojan Kristuksen näkymäistä läsnäoloa ja näkywäisiä merkkejä. Epäuskon aallot ja Jumalan kieltämisen myrskyt raiwoawat ja ne jotka Kristuksen tunnustawat, omat kaikkien pilkkaamia ja ahdistamia. Myrskysää käy yli Kristuksen nääntymän seurakunnan ja Häntä ei näy. ja ahdistetun sydämen rukoukseen tulee wastaus: Tyydy minun armooni". Nosta korkealle uskon ja toiwon soihtu. Ei näkymäisenä, mutta sitä woimallisemmin hän näkymättömänä runsailla armonsa lahjoilla on seurakunnassaan läsnä. Ja tässä hänen armossansa ja rakkaudessansa on hänen horjuwa seurakuntansa turwassa ja kiinnittää katseensa toiwon silmin siihen aikaan, josta valtakunnan kuningas on sanonut: ”Niinkuin pitkäisen tuli taiwaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taiwaan alla oivat, niin on myös ihmisen Poika päiwänänsä olewa. Ia se päiwä on Herran taistelewan seurakunnan riemun päiwä. Ijäisen wapauden päiwä, josta jo Pyhä laulaja muinaisuuden hämärissä laulaa: Kun Herra wangitun kansansa wapauttaa, silloin me olemme niinkuin uneksuwaiset.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 21 Joulu 2009, 12:30

O.M kirjoitti:
hepa kirjoitti:Kotimaa 104 25.10.1909

N.S. Wanhoillisten lestadiolaisten suuret kokoukset Torniossa ja Haaparannalla lokak..4-7 p:nä.
- -
Patala pyysi tämän kysymyksen yhteydessä keskustelemaan, onko kristityn sowelias kannattaa sosialistisia osuuskauppoja, mutta ajan lyhyyden wuoksi ei woitu tätä kysymystä ottaa keskusteltawaksi.
P. Rantala kehitti keskustelukysymystään wielä lisäämällä toiwomuksena, ettei kristitty ostaisi sosialistien arpoja eikä awustaisi heidän arpajaisiaan.
Äänekkäästi tuhatlukuinen kansanjoukko yhtyi siihen, ettei kristitty saa tilata eikä mitenkään kannattaa sosialistien sanomalehtiä eikä kirjallisuutta eikä myöskään saa kannattaa heidän arpajaisiaan enemmän kuin heidän muitakaan pyrintöjään.


Netistä olen lukenut väitteitä, että e-liikkeiden ym. vasemmistotaustaisten kauppojen välttäminen olisi "keksitty" vasta 1970-luvulla. Ajatus näyttää kuitenkin löytyvän jo v. 1909 keskusteluista, vaikka asiaa ei ole ehdittykään keskustella loppuun. Nykyään (v. 2009) e-liikkeet lienevät jo epäpoliittisempia ja enemmän liiketoiminnan periaatteilla toimivia kuin vaikka v. 1979, saati v. 1909. Haen kyllä maitopurkin tarpeen vaatiessa Siwastakin, mutta pääsääntöisesti pyrin välttämään vasemmistotaustaisia kauppoja.

Ylipäätään nettikeskusteluissa minua häiritsee se mentaliteetti, että kaikkien "x keksittiin 1970-luvulla" -väitteiden katsotaan olevan totta, kunnes toisin todistetaan. Yleisesti hyväksyttyjen argumentointikriteerien mukaan todistuksen taakka on väitteen
esittäjällä, ei väitteen kiistäjällä.


Vaasa 113 06.10.1906
Laestadiolaisten suhde waltiokirkkoon waltion kouluihin ja sosialismiin.
T.k. 1 päiwästä alkaen on Oulussa rauhayhdistyksen talossa pidetty laestadiolaisten kokousta. Kokoukseen, josta jo wiime tammikuulla ou ollut ilmoitus lehdissä, oli saapunut edustajia muilta paikkakunnilta, joukossa muuan Amerikasta saakka.

Keskusteltaessa laestadiolaisten suhteesta waltionkirkkoon huomautti puheenjohtaja jo
alussa, ettei woi tulla keskustelun alaseksikään eroaminen waltiokirkosta.

Tämmöisen käsityksen sanoi puheenjohtaja olewan liikkeen johtamilla henkilöillä ja saarnamiehilla. Kysymys ilmoitettiin otetun waan sen wuoksi esille, että täällä wielä woitaisiin teroittaa tätä käsitystä kaikkien mieleen, ettei kukaan eksyisi niiden joukkoon, jotka nyt niin suuriäänisesti huutawat alas waltiokirkkoa. — kokous, jossa laskettiin olewan noin 2,000 osanottajaa, päättin lausua waltiokirkolle kiitollisuutensa sen monista ansioista uskonnollisen tiedon ja uskonnollisten kirjojen (esim.Raamatun) lewittäjänä.

Laestadiolaisten suhde sosialistiseen liikkeeseen oli myöskin keskustelun alaisiin. Sosialistisesta liikkeestä lausuttiin ankara paheksuminen sen takia, että se polkee uskonnon ja jumalan jalkainsa alle.
Keskustelussa waltion kouluista ilmaantui erimielisyyksiä, kun sitä vastoin moleimmissa edellisissä kohdissa oli oltu aiwan yksimielisiä. Enemmistö kumminkin oli sitä mieltä, että wielä woi hywällä omallatunnolla panna lapsensa waltion kouluihin,huolimatta siitä, että niissä luonnonlieteiden y. m. nimellä opetetaan paljon semmoiota, jota kristillisyyden kannalta katsoen ei woida hywäskyä. Huomautettiin sitäkin, että jos lapset otettaisiin pois waltion kouluista,pitäisii heille olla jotakin antaa sijalle, sillä kirjoitus-, laskento-, luku- y. m, taidot ovat välttämättömiä.

Tämmöisiä yhteisiä kokouksia, jota lienee ollut ensimäinen laatuaan, päätettiin tästä lähtien pitää joka wuosi. Ensi kokous alkaa Oulussa tul'wana wuonna lokak. 5 p:nä
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 28 Joulu 2009, 16:11

Sanomia Turusta 45 23.02.1889

Waikka emme ensinkään epäile että sama kirjoittaja, jota Kestilä yksipuolisella kannalta vastustaa numerossa 38 Sanomia Turusta, itse kyllä kykenee asianomaisesti oikaisemaan sanottua yksipuolista hyökkäystä n. k. Laestadiolaisia vastaan, joita Kestilä solvaa ..hihhuleiksi", niin rohkenemme kuitenkin toivoa sen ei haittavan Jumalan waltakunnan ja totuuden kunniaa, että mekin hyvän omantunnon ja puhtaan Lutherilaisen opin puolesta täten julkaisemme pienen todistuksen tässä asiassa.

Näin kirjoittaa eräs puhdas Lutherilainen ja uskowainen wirkapappi Ruotsissa") Dawid sanoi Nathanille: Minä olen syntiä tehnyt Herraa wastaan. Nathan sanoi Dawidille: niin on myös Herra ottanut sinun syntis pois, ei sinun pidä kuoleman. 2 Sam. 12: 13. Näissä riveissä saamme lukea sekä synnintunnustuksen että synninpäästön. Davidin synnintunnustus oli kalliimpi, kuin koko hänen valtakuntansa: sillä tämän tunnustuksen kautta voitti hän jälleen omaksensa taiwaan waltakunnan. jonka hän syntinsä kautta oli menettänyt. Katuvainen sielu ei pääse rauhaan, ennen kuin se saa tunnustaa syntinsä Jumalan edessä ja se katsoo myös senkin suureksi armoksi, jos se uskovaisen opettajan eli rippi-isän edessä saa purkaa omantuntonsa ja kuulla synninpäästön sanat hänen suustansa. Mutta moni katsoo yksityisen ripin häpeäksi, syystä etteiwät ymmärrä sitä siunausta, mitä siitä lähtee.

Augustinus sanoo: Miksi häpeät tunnustaa sitä, jota et häpeä tehdäksesi? Muista aina että rippi-isäkin on yksi niistä, jotka tulemat olemaan läsnä viimeisellä tuomiolla. Älä siis nyt katso häpeäksi, kun omaksi hyödyksesi ilmoitat hänelle sen, minkä hän silloin julkisesti tulee tietämään sinun suureksi häpeäksesi." Kristus puhdistaa katuvaisen sielun sovintoverellänsä ja Hän myös julistaa synninpäästön palvelijansa kautta, joille Hän on antanut tämän valtakirjan: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan.

Mutta tähän tarvitaan kuitenkin että syntinen rehellisessä aikomuksessa tekee synnintunnustuksensa ja että hän uskoo Jumalan oleman läsnä ja kuuleman sen. Eräs talonpoika tuli kerran hurskaan Matheuksen luo ja sanoi näin: Pyytäisin teidän kuulemaan minun synnintunnustustani " Tämä vastasi: Hyvä, kyllä minä sen kuulen ja Jumala luulee sen myös." Mutta tästäpä toinen peljästyi ja sanoi: jos Jumala myös tulee kuulemaan minun tunnustustani, niin sitten täytyykin minun ensin vielä paremmin punnita, mitä minun pitää puhua ja sanoa." Sen sanottua meni hän matkoihinsa. Mutta autuas se, joka uskoo nämät sanat: Niin on myös Herra ottanut sinun syntis pois, sinun ei pidä kuoleman. Tästä lausuu pyhä Bernhard: Ripissä kaikki puhtaaksi pestään, omatunto puhdistetaan, katkeruus pois poistetaan, synti kauas pakenee, rauha jälleen palajaa, uusi toivo virkistyy, sielu iloiseksi ihastuu.

— Herra minä tunnustan sinulle syntini enkä peittele pahoja tekojani: ja niin myös rukoilen sinua anteeksi antamaan ja peittämään kaikki minun syntini Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen." Sen werran vaan täytyy tähän lisätä, että emme luulisi sopivaksi, että ne, jotka uskowaisena itseänsä pitävät, johon joukkoon Kestiläkin epäilemättä lukee itsensä, että semmoiset ihmiset salaa tahi julkisesti lewittäwät lähimmäisestänsä pahoja huhuja ja haukkumanimiä. Kyllä maailmassa muutenkin löytyy paljon niitä kuolleita ja sokeita, jotka uskovaisten Laestadiolaisten hyvää mainetta nyrhiwät, valheita heistä levittelevät ja kaikki heidän parhaatkin rientonsa pahimmin päin vääntelevät. Olemme tottuneet kuulemaan noita perättömiä loruja tuosta luulotellusta ”pakkoripistä" ja kasteen sakramentin ylönkatsomisesta, joita Kestiläkin kirjoituksessaan paiskelee noita syyttömästi peljätyitä. parjatuita ja »vainottuja hihhuleja" vastaan, mutta joita loruja ja häväistyksiä ei yksikään ymmärtäväinen ja totisesti herännyt ihminen usko, joka heitä oikein tuntee.

El teitäkään totisia kristityitä ole näinä aikoina niin kiiwaasti wainottu kuin juuri laestadiolaisia. mikä onkin meidän ja monen muun mielestä paras todistus että he ovat Kristuksen opetuslapsia, sillä niin todistaa Herra Jeesus, että maailma wihaa Hänen opetuslapsiansa kun he eiwät ole maailmasta. Onpa wielä useita uskovaista virkapappejakin, joita jonkunlaisella lainvarjolla on syytetty ja langetettu rangaistuksen alaisiksi. Mutta hyvin huomattava on, että heitä ei milloinkaan ole saatu kiinni synnin töistä eikä wäärästä opista.

Kyllä kirkkolaissa löytyy monta pykälää, joista eiwät kaikki papitkaan tiedä ja jotka eiwät suoraa waaranna uskomaisen sielun salattua elämää Kristuksen kanssa Jumalassa ja niitä vastaan voi siis uskovainenkin pappi joskus erehdyksessä rikkoa ja semmoisista rikoksista se vaan on kun Laestadiolaisiakin on joskus tuomittu. Ja kun maailma saa siitä tiedon, niin maailma tietysti kääntää asian siksi, että Lestadiolaisilla on ollut väärä oppi ja niin on wiimeinen willitys tullut pahemmaksi kuin ensimmäinen. Mutta emme ymmärrä mikä siihen lienee syynä että Kestilä, joka sanoo olleensa Laestadiolaisten keskellä wiiden wuoden ajan" — ja siis heidät hywin tuntee — vasten omaatuntoa ja parempaa tietoa heitä parjaa ja syyttää väärästä opista.
Pyytäisimme Kestitän huomaamaan seuraavat raamatunlauseet Hepr. Ep. 12:14—17. Puhdasoppinen.
----
Toim. muist. Kaikissa lahkoissa tapaa ihmisen laatimia perustelmia. jotka sotivat Jumalan asettamaa järjestystä vastaan. Semmoisia on olemassa myöskin laestadiolaisten uskonsäännöissä. Yllä mainitun synnintunnustuksen seurakunnan edessä esim. omat laestadiolaiset tehneet armon välikappaleeksi. jonka kautta ihminen tulee pelastetuksi. Semmoinen oppi ei ole oikea; ja sitä paitsi on heissä wielä muitakin määriä mielipiteitä, joista jo ennen olemme vähäsen kertoneet. Ei siis ihmettä, jos heitä »vastustetaan, mutta siitä ei saa tehdä semmoisia johtopäätöksiä kuin ”puhdasoppinen" yrittää.

Sanomia Turusta 49 28.02.1889

Meidän kirjoitukseemme Kestilän hyökkäyksen johdosta, johon Kestilä itse ei näy wastaawan, olemme odottamatta saaneet vastauksen Turun Sanomain kunn. toimituksella. Tässä wastineessansa toimitus muun muassa väittää, että Laestadiolaisten uskonsäännöissä löytyy sitä ja sitä. Tämä kummastuttaa meitä suuresti siitä syystä, kun se näyttää siltä että toimitus on lukenut enemmän kuin kukaan muu ihminen koko maailmassa. Asian laatu on nimittäin se, että Lestadiolaisia uskonsääntöjä ei ole olemassakaan. Laestadiolaisilla ei ole mitään muita uskonsääntöjä, kuin P. Raamattu ja Lutherilaiset uskontunnustuskirjat. Näitä pyhiä kirjoja he ahkeraan lukevat ja koettavat uskossa ojentaa elämänsä niiden mukaan.

Sepä vasta olisi hauskaa, jos toimitus tekisi Suomen yleisölle sen suuren palweluksen, että hyväntahtoisesti lehdessänsä julkaisi nuo merkilliset, olemattomat, säännöt. Kyllä noista Laestadiolaisen n. k. lahwon olemattomista uskonsäännöistä akat paljon höpisewät, mutta eihän se mitään haittaa, sillä "kyllä maailman ääntä mahtuu" sanoi muuan Professori Helsingissä. Mitä muun» lahkolaisiin tulee, niin lahkolaisia me kaikki olemme, sillä Raamatussa nähdään että kristinoppi oli ensimmäinen lahko, kirkkohistoria näyttää että
Lutherilaisuus oli toinen lahko ja Kestilän hyökkäyksestä, niin kuin myös toimituksen vastineesta kuuluu siltä, että Laestadiolaisuus on kolmas lahko.

Summa summarum: Evankelista Luukas kertoo Apost. Tek. raamatussa 28: 22 että kristittyjen lahkosta tiedämme sen, että sitä joka paikassa vastaan sanotaan. Samoiten Laestadiolaisillekin tähän aikaan tapahtuu. Puhdasoppinen.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Tammi 2010, 16:07

Wiipuri 58 22.07.1905

Johdonmukaisuutta wailla.

Me ihmiset olemme usein niin heikot, että kiinnymme muotoon ja unohdamme sisällyksen, noudatamme joitakuita tapoja ja jätämme sikseen ytimen ja perustukset. Me saatamme tunnustaa suullamme Jumalan ja myönnämme, että häntä tulee palvella, mutta sydämemme on kuitenkin hänelle vieras. Tämmöinen elämä on kaikkea johdonmukaisuuttta vailla. Ajattelehan, ihminen sanoo palvelevansa Jumalaa ja kenties luuleekin itse sitä tekevänsä, hän noudattaa hurskaita ulkonaisia tapoja, niin että muut ihmiset häntä kiittävät jumaliseksi, mutta hänen sydämmensä on kuitenkin vieras Jumalalle. Mikä kauhea ristiriita! Johdonmukaisuus vaatisi, että hänen tulisi sydämmestä palvella Jumalaa, sillä Jumala on sydämmen tutkija, ja "niitten, jotta Häntä palvelevat, tulee palvella Häntä hengessä ja totuudessa". Sehän on kauhistus Jumalalle, että Häntä palvellaan ainoastaan muoodon tahi tavan vuoksi eikä totuudessa". Woi kuinka tärkeätä on, että oppisimme johdonmukaisesti ja sydämmestä palvelemaan Herraa!

Herra itse sanoo meille profeetan kautta nämä varottavat sanat: Tämä kansa lähestyy minua suullansa ja kunnoittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämmensä on kaukana minusta. Ja kun sydän on kaukana Jumalasta, silloinhan Jumala ei voi siihen armonsa aarteita ja uudesti synnyttämiä lahjojaan panna, vaan ihminen jää niitä vaille. Ja kun sydän on kaukana Jumalasta, silloinhan ihminen ei ymmärrä Jumalan rakkautta Jeesuksessa eikä Hänen sovintoverensä voimaa syntien anteeksi-antamiseksi; silloin ihminen hukkuu synteihinsä ja omavanhurskauteensa, siitä huolimatta, että hän kantaa hurskaan nimen. Ja kun sydän on kaukana Jumalasta, niin eihän ihmisellä voi olla mitään lapsen-oikeutta Jumalan luona eikä mitään lapsellista luottamusta Häneen, ei iloa eikä ruhaaa Hänessä, ei elämää eikä autuutta. Kauheata on olla sydämmestä vieras Jumalalle!

Me olemme aivan väärällä tiellä, jos tahdomme olla otollisia Jumalalle elämässämme ja olemme johdonmukaisuutta vailla. Meidän tulee oppia palvelemaan Jumalaa koko sydämestämme, niin että Hänelle annamme hallinto-oikeuden sydämmessämme ja Hän saa muodostaa ja täyttää meitä tahtonsa mukaan. — Herra, avaa silmämme näkeimään ja mielemme vastaanottamaan armosi ja rakkautesi! Maahan murra epäjumalamme ja kukista omavanhurskautemme, jotka estävät meitä tulemasta tykösi ja saamasta osaa sinusta!

Ajattele, lukijani, eikö ole välttämättömän tarpeellista, että jo rupeat todenteolla kysymään, kuinka voisit sydämmestä Jumalaa palvella. Niinkauan kuin olet tässä asiassa johdonmukaisuutta vailla, olet myös vieras Jumalalle, etkä Häntä opikkaan tuntemaan, vaikka harjoittaisitkin ulkonaisia kristillisiä tapoja ja vaikka sinua muut ihmiset kiittäisivät hurskaaksi. Päätä jo tämä asia, ennenkuin käy liian myöhäksi ja Jumala siunatkoon päätöksesi!
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 07 Tammi 2010, 11:43

Maamiehen Ystävä 44 05.11.1853 ja 45 12.11.1853

Lasten Kristillisestä kasvattamisesta.

Pitkät kirjoitukset (joita en jaksa kirjoittaa)
kts. nro 44
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=2&action=entryPage&id=421852
nro 45
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=3&action=entryPage&id=421843

kertoo kuinka heitä tulee kasvattaa kurissa ja herran nuhteessa, raamattu on paras oppikirja kasvatukseen.

"Me näemme myös että lapset omat Herran lahjat. (Ps. 127: 5) Ja suuri rikkaus, niin että jos wanhemmat wielä ruumiillisissa olisivat köyhiä, taitavat he olla vakuutettu, että he autetuksi tulevat jos he Herraan luottavat, rukoilevat, ahkerasti tekewät työtä ja tahtovat ojeta itsiään Herran tahdon ja säännön jälkeen Herra antaa ruuan ja siunauksen lasten tähden.
Mitä usiampi lapsi, sitä usiampi rukous, jos he taitavat rukoilla, ja onnelliset ne vanhemmat, joilla on rukoileva lapsijoukko, eli yksikin rukoileva lapsi; sillä siellä on Herra itse runsaalla armolupauksilla.
Tosin näyttää myös Raamattu ettei lapset ole vanhemmille miksikään siunaukseksi, koska he eivät tahdo viedä heitä Herran tykö."

"Ja mikä ylössanomatoin ilo,
koska he monen wuotisen rukousten ja kyynelien
jälkeen wihdoin saavat lapsensa kanssaan Karitsan
istuimen eteen että he todella taitavat sanoa: "Herra
tässä minä olen ja lapset jotkas minulle antanut
olet."!!!"
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 13 Tammi 2010, 11:16

Tyrvään sanomat 22 15.11.1902

Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, waimosta syntyneen, lain alaiseksi tehdyn, jotta Hän ne jotka lain alla olewat, lunastaisi, että me Hänen lapsiksensa kutsuttaisiin.

Hän, joka Jumalan neuwossa oli edeltäpäin ennenkuin maailman perustus laskettiin katsottu eli määrätty ihmissukukunnan Välimieheksi ja Lunastajaksi, Hän joka paratiisissa luwattiin langenneelle ihmiselle, ja jonka tulemisesta maailmaan Jumala wanhan testamentin aikana antoi lupauksia, Hän tuli kun aika oli täytetty, sitten kun Juudaan kansa oli lain alla työtä tehnyt 1500, wuotta, ja ollut Jumalan ihmeellisen hallituksen alaisena, sekä Jumalan sanalla ja ihanalla armolaitoksella wahwistettu — Laki ja profeetat osoittiwat Kristusta, ja kaikki wanhan testamentin uskowaiset odottiwat Häntä kaikkina aikoina. Mutta viimeinen profeetta, joka on jättänyt kirjallisen ilmestyksen, nim. Malakia, kuoli, ja wielä kului 400, wuotta ennenkuin ennustukset täytettiin, ja kansa oli joutunut ahdinkoon sekä kirkollisessa että waltiollisessa suhteessa.

Myöskin sen ajan sivistyneimmissä pakanoissa oli herännyt pelastuksen kaipaus, Wapistus valtasi kansat, tullut oli se aika, josta Herra profeetta Haggain kautta sanoo: Minä tahdon saattaa kaikki pakanat liikkumaan, silloin tulee kaikkein pakanain toiwo, — Epäjumalat eiwät enään woineet tyydyttää kansojen sieluja ja sydämmiä He tunsiwat tarwitsewansa uuden herruuden, jonka perustuksena on wanhurskaus ja totuus, sillä yleinen tapojen turmelus, yleinen epäluulo wallitsiwat. Monet tunsivat myös että tavwittiin sowinto Jumalan kanssa, mutta ei kukaan tiennyt mistä sen piti tulla. Jumala kaikkiwaltias oli nyt saattanut kaikki maailman vaikuttavimmat kansat saman hallituksen alaisiksi, Rooma hallitsi maailmaa. Myöskin täten oli valmistettu evankeliumille tietä pakanain seassa.Ihmisviisaus, ihmistaide ja kaikki mitä ihmisjärki woi siweellisessä suhteessa aikaan saada,oli saawuttanut huippunsa. Kaikkia oli yritetty, mutta ei kuitenkaan woitu tyydyttää ihmisen henkeä, joka on luotu äärettömän suurta tarkoitusta warten. Kun kansat oliwat täten walmisletut, silloin tuli Hän, joka oli luvattu maailmalle.

Ensimmäinen luominen on suuri ja ihana Jumalan kaikkiwallan, wiisauden ja hywyyden ilmestys mutta paljon suurempi ja ihanampi on lunastuksen uusi luominen. Maailma oli luotu, mutta maailma oli tullut syntiseksi ja siten onnettomaksi. Tähän syntimaailmaan katsoi Jumala armossa. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen joka Häneen uskoo ei pidä hukkuman, waan ijankaikkisen elämän saaman. — Oi salaisuuksien salaisuutta, ihmeitten ihmettä, rakkauden rakkautta! Jumalan Poika taiwaasta, äärettömän rakkauden pakoittamana, annetaan ja antaa itsensä syntisiä pelastamaan! Hän ottaa päällensä meidän syntimme, jotta me tulisimme vanhurskaiksi, Hän tulee köyhäksi, jotta me saisimme taivaallisia rikkauksia. Hän kärsii kuoleman, jotta me saisimme elää ijankaikkisesti. Hän ottaa päällensä meidän luontomme, jotta me tulisimme osallisiksi Hänen luonnostaan. Jumala tulee ihmiseksi, jotta me tulisimme Jumalan lapsiksi. Hän täyttää kaikki ja menee omalla verellänsä kaikkein pyhimpään, ja on Isän oikialla kädellä meidän esirukoilijamme, meidän Wälimiehemme, ja seurakunnassansa aina läsnä oleva Profeeta, ylimmäinen Pappi ja Kuningas. Tämä on se korkia, ihana persoona, josta koko Pyhä Raamattu, mutta erityisesti uusi Testamentti puhuu.

Mitä Kristus on meidän edestämme ja miksi Kristus tahtoo meissä tulla, tehdäksensä meidät vanhurskaiksi ja autuaiksi, ja siten rakentamaan valtakuntaansa, siitä puhuu Uusi Testamentti. Wanha Testamentti puhuu myös Hänestä, ja Hänen täydeksi tekemisensä vaikutti myös silloin, vaikka ei se ollut vielä täytetty, sillä sowinnon neuwo käwi eli tapahtui ennen luomista ja vaikutti aina alusta asti, Wanhassa Testamentissa eli vanhan Testamentin aitana oli sentähden sama autuuden perustus ja tie kuin Uudessa. Aina syntiinlankeemuksen jälkeen annetusta ensimäisestä lupauksesta toteentuwat Apostolin sanat: Armosta olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teistänne, Jumalan lahja se on". — Jesus Kristus se sama eilen, tänä päuvänä, niin myös ijankaikkisesti, — Abraham iloitsi nähdäksensä Kristuksen päivää, hän näki sen ja ihastui, David iloitsi syntein anteeksi saamisesta. Mutta Uudessa Testamentissa on sowinto täytetty, evankeliumin valo paistaa suloisessa, taivaallisessa kirkkaudessa, suuri ehtoollinen on valmistettu, ja maan kansat, lunastetut sielut lähellä ja kaukaa pyydetään tulemaan. — Tulkaat, sillä kaikki owat walmistetut. Niin tulee se puhe rististä kulkemaan lautta maailman.

— Ensin julisti Johannes Kastaja, sitten Herra Jesus itse ewankeliumia Jumalan valtakunnasta. Johannes osoitti Jesusta, ja sanoi kaikille, jotta tahtoiwat kuulla: ”Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnit". — Tehkäät parannus, sillä taiwaan valtakunta on lähestynyt. — Niin saarnasi myös Jaesus itse. — Hän alkoi saarnansa sanalla autuaat". — Autuaat owat hengellisesti waiwaiset, sillä heidän on taiwaan valtakunta. Siten osoitti Hän, että Hän oli tullut autuaaksi tekemään. Ensin toimitti Hän profeetallista eli opetusvirkaa, mutta myöskin sen ohella Ylimmäis-Papillista virkaansa, sillä sowinto alkoi jo silloin kuin Hän otti ihmisolennon, ja täytettiin ristinkuolemassa. Kuninkaallista wirkaansa toimitti Hän saarnatessaan ewankeliumia Jumalan valtakunnasta, kun Hän Kuninkaana puhui, kun Hän osoitti valtansa antaa synnit anteeksi, ja kun Hän ihmetöillään osoitti, että Hän on elämän ja kuoleman Herra, sekä Herra kaikkein yli mitä on Taivaassa ja maassa, ja että tuuli ja merikin olivat Hänelle alamaisia. Hänen kuninkaallinen valtansa ilmestyi warsinkin Hänen ylösnousemisessansa ja Taiwaaseen astumisessansa.

Kaikki nämä ihmeet todistamat myös että Hänen sowintotyönsä kelpasi Jumalalle täydellisesti kelpaawana sovintona kaikkein ihmisten synneistä, täysin riittäwänä kaikkein ihmisten autuudeksi, jos he tahtomat uskoa Häneen ja siten tulla pelastetuksi armosta. Joka ei usko Hänen sanaansa, ei hylkää ainoastaan Häntä itseä vaan myös Isän todistusta Pojastansa, sen todistuksen jonka Isä, antoi Hänestä kirkastuksessa, ylösnousemisessa, Taivaaseen astumisessa ja kaikissa muissa ihmeissä. Nämä todistukset ovat sanomaton lohdutus jokaiselle raskautetulle syntiselle, joka uskolla omistaa Kristuksessa tarittua armoa ja vanhurskautta. Kautta koko Raamatun käypä totuus on, että jokainen, joka Häneen übkoo, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman".
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 18 Tammi 2010, 16:38

Oulun Wiikko-Sanomia 45 06.11.1875

Herra sanoo profeetan kautta: "minä annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka teitä ovat rawitsewat opilla ja wiisaudella." Tämähän on sanottu niistä paimenista, jotka ovat yksimieliset Jumalan kanssa, joissa hän asuu ja waeltaa ja tämänlaiset paimenet lupasi Herra antaa valituillensa, jotka häntä yötä ja päivää avuksensa huutavat. Ja vissiin Ylivieskassakin on valituita, jotka Herra owat awuksensa huutaneet ja joille Herra on antanut tämänlaisen paimenen, niinkuin Hän Korneliukselle antoi Pietarin, jonka suusta alkoi Kornelius kuulla Jumalan sanoja. Hän myös kuuli, uskoi ja sai luwatun pyhän Hengen. Niin me kanssa uskomme, puhumme ja opetamme, että joka meitä kuulee, se on Jumalasta, mutta joka ei meitä kuule, ei se Jumalasta ole, vaan se on Antikristus. Sillä me puhumme mitä me tiedämme ja todistamme mitä me näemme ja te ette ota wastaan meidän todistustamme, vaikka emme mitään muuta ole todistaneet kuin mitä profeetat, apostolit ja itse Herra Jesus on puhunut. Joka muuta sanoo meidän opettaneen, se on valehtelija eikä hänessä ole totuus. Emmekä me lähde Herran Jesulsen terweellisestä opista mihinkään.

Antakaa meidän olla; me tahdomme seurata Karitsaa kuhun Hän tahtoo. Hän on antanut itsensä meidän edestämme kuoleman katkerunteen; me tahdomlne kanssa antaa itsemme Hänelle ijankaikkiseksi uhriksi ruumiin ja hengen puolesta. Ja siihen meitä auta, Herra Jumala! Herra Jesus armahda meidän päällemme! Te luulette meidän juoksevan kuin tuulta pieksäin. Sen tekee se ilkeä perkele. Sillä, joka on Jumalasta, se on Jumalan nähnyt, ja jolla ja jossa on Jumalan poika, hänellä on elämä sekä kuulee kaikkivaltiaan puhuvan ja näkee hänen ilmestyksensä, jonka silmät awatut owat niinkuin Hän sanoo profeetan kautta: "katso tässä minä olen," ja niinkuin Lutherus sanoo: "kristitty tietää mitä Kristus taiwaassa ajattelee,"sekä apostoli: "me näemme Hänen tapauksessa niinkuin peilissä."
Että pyhä Henki saadaan suullisen pyhän Hengen saarnan kautta Kristuksesta, kuten Jumalan mies, Ylivieskan paimen, vissiin opettaa niinkuin mekin täällä pohjempana, on Jumalan muuttumatoin totuus. Sen opettaa koko raamattu alusta loppuun, sekä kaitti tunnustuskirjat lujasti, selwästi. Siellä sanotaan: "se, jota huudetaan pyhäksi Hengeksi, jota ei ole saatu suullisen saarnan eli synnin päästön kautta, on lnnottelemuksen henki, on ilmo perkele." Eikä Jumala anna kellekkään Henkeään ilman sanatta. Ja sana on suussa, suussa, suussa! Tämä on koko raamatun, ja Lutheuksen oppi lyhyesti tästä asiasta. Tämä asia on niin selvä ja yksinkertanen, ettei se enempi puhumista tarvitse. Ja Jumalan totuuden väänteliät, sanan hylkääjät ja viisasteliat eiwät parane, jos tästä paljoki puhutaan. Mutta lyhyesti: joka tätä wastaan puhuu eikä tarwitse wain Jumalan seurakunnalta saada syntejään anteeksi, on Kristuksen kieltänyt ja pakanata pahempi.

Syntein anteeksi saamisessa ei ole kuin kaksi sanaa ja niissä on koko Kristuksen waltakunta, ja sana on suussa, suussa, sanoo Lutherus. Miksi te sulkisitte taiwaan waltakunnan ihmisten edestä "ei Hihhuli," jonka herra Kristus verelläan ansainnut on? Miksi vääntelette Herran oikeita teitä? Miksi hylkäätte sanan, jonka Herra on luwannut panna lasten suuhun, ja on pannut wanhurskasten suuhun, lupauksensa jälkeen? Lukekaa tarkemmin raamattu jaLutherus! Ylivieskalainen sanoo puhtaasti saarnatun sanaa heidän kirkossakin aikojen läpi. Niin lajillansa tämän maailman wiisauden jälkeen. Mutta nyt siellä on puhuttu Herran suusta Jumalan sydämen jälteen, Hengen ja voiman osotuksessa. Sillä onhan siellä saarnattu parannusta ja syntein anteeksi saamista, jota Herra on käskenyt saarnata? Onhan siellä tahdottu ottaa kaikki ajatuskin wangiksi Kristuksen kuuliaisuuden alle. Jos niin on saarnattu, on Jumalan sydämen jälkeen saarnattu ja se on oikein.

Mutta nyt te olette katkerassa sopessa ja vääryyden solmussa, sillä teissäkin täytetään profeetan sanat: "Mutta he wihaawat sitä, joka heitä julkisesti nuhtelee ja sitä he kauhistuvat, joka oikein opettaa (Amos 5: 10)." Opettajanne on vissiin uskollisesti seurannut Jumalan käskyä, luin Jumala, profeeta Hesekiel'in kautta sanoo: "kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää kuoleman ja että sinä vaaraa sitä jumalatointa ja sano minun puolestani: sinun pitää kuoleman, niin minä vaadin hänen verensä sinun kädestäs, koska puhutte helvetin tulesta." Se oikein. Kiitos Jumalalle, joka seurakunnallensa semmoista paimenia antaa, oltoon ijankaikkisesti! Hän on viaton teidän vereenne! Te sanotte siellä väärin selitettävän ja tuotte edes kuinta selitetään.

Selitys evanleliumista on oikia, joka siellä selitetään, mutta te vääntelette. Te sanotte selltettämän rikkaan miehen parhaaksi syyksi sen, että hän vaatetti itsensä purppuralla ja kalliilla liinawaatteella ja eli jokapäivä ilossa herkullisesti. Joo, aivan oikein. Senhän juuri itse Wapahtajakin kohta alussa sanoo. Hän katsoo tässä hedelmäin suhteen ja näyttää kuinka semmoiselle puulle käy, joka senkaltaisia hedelmiä kaswaa. Ja jos ei rikas mies olisi epäuskossa ollut, ei hän olisi semmoisia hedelmiä kantanut, waan semmoista, että olisi köyhää Latsarusta holhonut.
Puhutte myös Davetin synnintunnustuksesta kuinka sitä on selitetty. Semmoista se olisi ollut, jos ei Dawetti olisi tunnustanut syntejään, että hän olisi jäänyt synnin alle. Sillä hän itse sanoo: "kuin minä tahdoin vaieta, muserruit minun luuni minun jota päiväisestä itkustani." Mutta kuin hän tunnusti profeeta Natanin edessä Jumalalle hänen syntinsä ja kuuli elävän sanan Jumalan suusta profeetan suun lautta, pääsi hän elämään. Ja raamattu sanoo: "Joka pahan tekonsa tunnustaa ja hylkää, sille tapahtuu laupeus, mutta joka sen kieltää, ei hän menesty."

Yhdeksälläkymmenellä yhdeksällä tarkoittaa Herra vertauksessaan fariseuksia, jotka ei Herralta Jesukselta parannusta tarwinneet, niinkuin ette tekään. Kadonneella lampaalla taas publikaaneja ja syntisiä, jotka tarwitsiwat Häneltä parannusta ja joitten kanssa Hän piti kanssakäymistä, niinkuin nyt viheliäisten kristiytyin kanssa. Perkeleelle Hän todin jätti ne, kuin eiwät fariseukset ottaneet Häntä vastaan ja niin jättää Hän myös teidät. Sitä wastaan portot ja ryöwärit käywät teidän edellänne taiwaan valtatuntaan. — Mutta miksi te ette ole tehneet parannusta, waikka teille niin kauwan on saarnattu oikein?

Ja että te ette ole walenneet ollenkaan, näkyy selwästl siitä, koska tulette sydäntänne purkamaan kaiken maailman edessä. Onko tämä Kristuksen mieli ja pyhän Hengen työ?! Jolla wähänkään on totuuden tuntoa, hawaitsee kohta sen ilkeän perkeleen työksi. Sillä Kristuksesta sanotaan: "ei Hän toru eikä riitele, eikä Hänen ääntänsä kuulla kujilla." Mutta te olette ruvenneet huutamaan ja riitelemään koko maailman edessä. "Eikö olisi aika itkein ja kumarruksissa käydä sen jalkain juureen, jota te sortaneet olette,"niinkuin tuhlaajapoika, "tunnustain että totisesti on Jumala teissä." Muutoin ei kirjeenne wastausta tarwitse. Me vain todistamme, emmekä tahdo waieta, niinkauan kuin eläwä henki on meissä, "että Jesus Kristus, luwattu vaimon siemen, Isän ijankaikkinen ainoa poika, on ylösnoussut!" Saarnaajilleme sanomme: "menkäät kutsumaan wieraita Herran suurelle ehtoolliselle ja mitä ajallista heillä puuttuu, sitä me annamme ilolla heille, ettei heiltä mitään puuttuisi matkalla.
Ennen me annoimme turhuuteen, nyt me annamme Herralle, joka meidän hywän työmme meille jälleen antava on." Me tahdomme saarnata wain: "tehkäät parannus ja uskokaa ewankellumi, sillä taiwaan waltalunta on lähestynyt." Eikä auta tässä pappein kokoukset eikä mitkään tyrännit, sillä käsky on suuren kuninkaan, jolla on valta taivaassa ja maan päällä. Eikä tässä myös auta viivytteleminen, sillä aika loppuu ja tuomio tulee pian. Viimeiset wieraat waan pitää ryöstettämän saatanalta Sioonin wuorelle, ijäiseen wapauteen. Se on muuttumatoin totuus. Ja siihen auta meitä Jesu Kriste, nimes ja kunnlas tähden. Amen!
Hihhuliksi kutsuttu.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 19 Tammi 2010, 11:09

Kotimaa 111 25.09.1907

Sitominen ja päästäminen

Rakas Jumala! Me kiitämme Sinua, että olet meitä omaksi kuvaksesi luonut, vielä Sinusta luopuneina, synnissä siinneinä ja syntyneinä armahtanut, Jeesuksessa Kristuksessa itsesi kanssa sovittanut ja Pyhän Henkesi kautta uudestaan synnyttänyt. Me kiitämme, että tämän Henkesi kautta armotyötäsi meissä jatkat, armonvälikappaltesi kautta meihin tarttuwasta synnistä meitä puhdistat, pyhität ja uudistat.

Me rukoilemme Sinua, että olisit meissä heikoissa vätevä ja vaikuttaisit meissä sekä tahdon että toimituksen Sinun hyvän suosiosi jälkeen, että mekin puolestamme ahkerasti sen jälleen pyrkisimme kuinka me sydämen uskolla Vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella autuaiksi tulisimme, ja niin viimein täydellisiksi, niinkuin Sinä taivaallinen Isämme olet täydellinen. Amen.

Teksti: Matt. 18: 15—22.
Tätä tekstiä tutkiessamme tahdomme huomiomme kiinnittää näihin Jeesuksen sanoihin opetuslapsilleen: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taiwaassa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa."

Jumala on, joka synnit anteeksi antaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden, joka meidän synteimme tähden on annettu ulos, ja meidän Vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös". Rom. 4: 25. Ihmisen Poikana vaeltaissaan täällä maan päällä julisti Herra Jeesus itse synninpäästön syntiselle Vaimolle fariseuksen huoneessa, Luuk. 7I 47, halvatulle Kapernaumissa y. m. s. Waan hän antoi myös opetuslapsille wallan antaa ihmisille synnit anteeksi.

Kun Pietari tunnusti Jeesusta ”Kristukseksi, sen elävän Jumalan Pojaksi", sanoi Jeesus Hänelle: Minä annan sinulle taivaan Valtakunnan awaimet; ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taiwaissa", Matt. 16: 15-19. Ja ylläolewassa tekstissämme antaa hän, niinkuin jo olemme kuulleet, tämän vallan muillekin opetuslapsilleen. Ja wielä ylösnousemisensa jälkeen uudistaa ja wahwistaa hän tämän lahjan, sanoen: Rauha olkoon teille: niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidän. Ja kun hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä, ja sanoi heille: ottataat PyhäHenki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne onxlt pidetyt". Joh. 20: 21—23.

Nämät käyttiwätkin uskollisesti ja tarkoin tätä Herran antamaa waltaa. Niin neuvoivat he niitä, jotka heidän saarnansa kautta oliwat saaneet piston sydämeensä, ja murheellisina synteinsä tähden! heiltä kysyivät: te miehet, rakkaat weljet, mitä meidän pitää tekemän?" He neuwoiwat tekemään parannusta ja antamaan jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen syntein anteeksi antamiseksi, niinhe saisivat Pyhän Hengen lahjan. Apost. 2: 37, 38.

Vaan ahkerasti käyttäen päästöavainta, eiwät apostolit, milloin tarvttiin, jättäneet sideavaintakaan käyttämättä. Pyhässä Raamatussa kerrotaan kolme tapausta, jolloin apostolit ovat käyttäneet tätä avainta, nimittäin Ananiaa ja Safiraa, Simon noitaa ja sukuruttoista vastaan Korintossa. Ja he tekivät tätä sillä seurauksella, että Ananias ja Safira kuolivat, jotka luultavasti olivat tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan, jota ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa", Matt. 12: 32, sillä Pietarin lausuessa: Miksi saatana täytti sinun sydämesi Pyhän Hengen edessä valhettelemaan?" ja: Miksi te olette mielistyneet keskenänne Herran Henkeä kiusaamaan?" kohta lankesivat maahan, ja antoivat henkensä". Ja suuri pelko tuli koko seurakunnalle, ja kaikille niille, jotka tämän kuulivat", Apost. 5:Is.

Simon Magus taas tuuli Pietarin nuhtelevat sanat: Sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettawan. Ei sinun ole osaa eikä arpaa tässä sanassa: sillä ei sinun sydämes ole oikea Jumalan edessä. Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, että sinun sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin." Tästä säikähtyneenä hän huudahti: Rukoilkaa te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, kuin te sanotte, minun päälleni tulisi", Apost.18 s.

Mitä viimein sukuruttoiseen kuuluu, niin vaikutti sideavaimen käyttäminen (1 Kor. 5: 3— 5) hänessä vilpitöntä synnin surua ja totista parannusta, että Paavali oli tilaisuudessa määrätä häntä päästettäväksi siteistään näillä sanoilla: Kyllä siinä on, että häntä moni on niin rangaissut. Että te tästedes sitä enemmän häntä armahtaisitte ja lohduttaisitte, ettei hän uppoisi ylönpalttisesta murheesta. Sentähden neuvon minä teitä, että te häntä kohtaan rakkautta osoittaisitte", 2 Kor. 2: 6 s.

Sideawaimen käyttämisellä on, niinkuin apostolien määräyksestä ja käytöksestä näkyy, kaksi tarkoitusta, nimittäin syntisen parannus, jos se vielä on mahdollinen, ja seurakunnan suojeleminen synnintartunnasta, sillä wähäkin hapatus kaiken taikinan hapattaa". Vaan kuinka on meidän, Herran Jeesuksen Kristuksen nykyisten opetuslasten laita? Olemmeko mekin seuranneet näitä apostolien esimerkkejä, ja Wapahtajamme neuwoja seurakunnallensa annettujen avaimien käyttämisestä? Olemme tosin käyttäneet toisen eli päästöawaimen, vaan sideavain on tainnut jäädä käyttämättä. Sentähden on myöskin pahuus, Jumalan kieltäminen ja pilkkaaminen hirvittäwässä määrässä seassamme levinnyt.

Sentähden ettemme ole totelleet apostolin neuwoja, ei peranneet sitä wanhaa taikinaa, ei ajaneet pahaa pois tyköamme, niin on meissä ennustuksensakin toteutunut: Tämä runsas hapatus on kaiken taikinan hapattanut, 1 Kor. 5. Ja etusijassa olemme me, seurakunnan sielunpaimenet tähän syypäät. Korjatakseni tämän laiminlyömisen olen minä, puolestani nyt käyttänyt tätä syrjäytettyä awainta. Waan että tämän sideavaimen käyttäminen katumattomia, seurakunnassa pahennusta matkaansaattavia syntisiä vastaan ei kuulu ainoastaan seurakunnan opettajille ja esimiehille, mutta itsekullekin sen jäsenelle, sen huomaamme sukuruttaisen kohdasta Korintossa, josta apostoli antaa meille tiedon, että häntä moni oli rangaissut".

Mikä erittäin koskee meidän seassamme ilmestyneihin Jumalan kieltäjiin ja pilkkaajiin, niin on evankelista Johannes 2 lähetyslirjansa 7— 11 ww. jättänyt meille seuraavia ohjesääntöjä: Monta viettelijää on maailmaan tullut, jotka eiwät tunnusta Jeesusta Kristusta, että hän on lihaan tullut: tämä on viettelijä ja antikristus. Katsokaa visusti teitänne, ettemme kadottaisi, mitä me työtä tehneet olemme, vaan että me täyden palkan saisimme. Jokainen, kuin harhailee, ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalasta; joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän tykönne, ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkää häntä huoneeseen ottako, älkää myös häntä terwehtäkö. Sillä jota häntä terwehtää, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä."

Jo apostolit aikanansa rupesimat huomaamaan Viimeisen ajan merkkiä. Lapsukaiset", sanoo Johannes 1 lähetystirjansa 2: 18, että nyt on miimeinen aika: ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; siitä me tunnemme, että viimeinen aika on". Onko siis ihmeteltävä, että nykyään, liki 2000 vuoden kuluttua yhä useampia antikristuksen heimolaisia ja edeltäjiä on ilmestynyt; ja että nämät laittomat", jotka apostolein aikana waikuttiwat pahuutta salaisesti", 2 Tessal., nyt esiintyvät yhä julkisemmin ja rohkeammin. Yhä enemmän alkavat erimieliset eritä toisistaan ja liittyä samoin ajattelemien kanssa eri puolueihin. Oikeastaan kuuluvat he ainoastaan kahteen joukkueeseen, joiksi aikaa voittaen myös muodostauvat, joita Vapahtajamme nimittää lampaiksi ja wuohiksi. Ettekö huomaa, kuinka he jo ryhmittyvät ja yhä selwemmin suuntaavat kulkunsa eri haaroille, toiset oikealle, toiset Vasemmalle: sillä hywä Paimen on jo lähestymässä. Siirtykäämme siis ja yhdistykäämme rakkauden kautta siihen joukkoon, jota tämä hyvä Paimen, Herramme Jeesus Kristus on vastaanottava tällä suloisella tervehdyksellä: Tulkaa, minun Isäni siunatut, omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta." Amen.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Tammi 2010, 12:26

hepa kirjoitti:Sanomia Turusta 49 28.02.1889

Meidän kirjoitukseemme Kestilän hyökkäyksen johdosta, johon Kestilä itse ei näy wastaawan, olemme odottamatta saaneet vastauksen Turun Sanomain kunn. toimituksella. Tässä wastineessansa toimitus muun muassa väittää, että Laestadiolaisten uskonsäännöissä löytyy sitä ja sitä. Tämä kummastuttaa meitä suuresti siitä syystä, kun se näyttää siltä että toimitus on lukenut enemmän kuin kukaan muu ihminen koko maailmassa. Asian laatu on nimittäin se, että Lestadiolaisia uskonsääntöjä ei ole olemassakaan. Laestadiolaisilla ei ole mitään muita uskonsääntöjä, kuin P. Raamattu ja Lutherilaiset uskontunnustuskirjat. Näitä pyhiä kirjoja he ahkeraan lukevat ja koettavat uskossa ojentaa elämänsä niiden mukaan.


Luuloteltu "sääntölista" ei ole näköjään sekään ihan tuore juttu. :)
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 25 Tammi 2010, 16:58

Ajankohtainen kirjoitus Amerikasta, sopii tähän päivään ja myös suhteeseen televisioon

Kotimaa 8 23.01.1906

Miksi en kulje teatterissa?

Kotimaan" lukijat mannaankin mielellään lukevat seuraavan, Amerikan Suomi-Opiston Joululehdessä" julkaistun kirjoituksen, joka hywin walaisee kristityn suhdetta teaatteriin:
Tätä kysymystä on Amerikan englanninkielisissä aikakauskirjoissa ja sanomalehdissä käsitelty wiime aikoina. Aiwan paikallaan on että joululehden lukijatkin saavat miettiäkseen niitä wastauksia, joita englanninkieliset kirjailijat sekä näytelmäpiirissä esiintyvät henkilöt itsekin antavat tähän kysymykseen.

Pääsyy miksi ei yksikään kristitty voi teattereissa kulkea on se, että suurin niistä kappaleista, joita näytelmälawalla esitetään, on peräti kelwotonta laatua. Jos kaikki kelvollisemmat kohdat joita satunnaisesti löytyy aniharvoissa nykyajan näytelmäkappaleissa, poimittaisiin erilleen koko suuren näytelmäkirjallisuuden jännittävästä roskatulwasta, niin kaikki nuo paremmat kohdat yhteenlaskettuina olisivat yhtä pieneksi arwattawat kuin yksi nisujywä on ”bushelin" wetäwän astian rinnalla, joka on täynnä kaunoja.

Tohtori Buckley, »Christian Adwocate" nimisen lehden toimittaja, joka oli tarkoin tutkinut ei wähemmän kuin kuusikymmentä enimmän suosittua näytelmälawalla esitettäwää kappaletta, sanoo: jos puhetapa ja mielenkiihotus, jota kunnialliset ihmiset eiwät woi kärsiä ja mikä saattaisi alhaisen mutta puhdasmielisen palwelustytön inhoamaan, kuullessaan sitä tavallisen nuorukaisen suusta, ja jos törkeät lauselmat, mitkä nimittävät puhujansa jumalattomaksi, ovat pidettäwät kelwottomana huwina kristitylle, niin silloin wähintäänkin wiisikymmentä näistä kuudestakymmenestä näytelmäkappaleesta ovat kerrassaan hylättäwät."

Theodore Cuyler, joka on kirjoittanut enemmän kuin kukaan muu nykyjään elävistä uskonnollisista kirjailijoista sanoo suorastaan että ”suurin osa näytelmäkirjallisuudesta on kullalla silattua ruokottomuutta."
Tohtori Henrick Johnsson, Chicagosta, sanoo: «Nykyajan näytelmälawa on parempia tapoja häwittäwä hirwiö." ”Christian Union" nimisen aikakauskirjan toimitusosastossa huomautetaan:ei ole mitään yleisön suosimaa hupia, mikä olisi alhaisemmalle asteelle wajonnut kuin teatteri; ei mitään mikä olisi enemmän pilannut ihmisten mielikuwitusta, turmellut oikeuden tuntoa ja kuolettanut uskonnon pyhänä pitämistä."

Mutta usea Joululehden lukijoista arvelee varmaankin, että tämmöiset arvostelut näytelmäkappaleista ja teatterista ovatkin wain heränneitten ja pappien ynnä muitten heidän kaltaistensa kiiwailijain tuumia ja päätelmiä. Kuule, ystäwäni, nyt wielä mitä näytelmäkappaleitten kirjoittajat ja näytelmälawalla esiintyvät henkilöt itse tässä sanovat!
Dumas, eräs ranskalainen näytelmäkappalten sepittäjä, kirjoitti: älä koskaan wie tytärtäsi teaatteriin; sillä ei paljas näytelmäteos, vaan näytelmäpaikka, se se on, mikä on turmiollinen. Milloin hyvänsä maalaamme ihmisiä mitä todellisimmasti, silloin täytyy mitä häpeällisintäkin kaikkein katsojain silmille esittää."

W. C. Macready, eräs mainio näyttelijä, sanoo: »Ei yksikään minun lapsistani saa koskaan minun luvattani astua teaatteriin eikä Pitää minkäänlaista kanssakäymistä näyttelijäin tai näyttelijättärien kanssa."
Edwin Booth, muuan etewä murhenäytelmäin sepittäjä kirjoittaa: „Minun tietääkseni on nykyajan teaatteri siksi wiheliäinen, että en salli koskaan waimoni enkä lasteni nähdä yhtään näytelmäkappaletta esitettäwän, ennen kun olen itse wakuutettu minkälaatuista kappaletta esitetään. Teatteri on päässyt paljaaksi wäärän woiton kauppapaikaksi, mikä on avoinna kaikenlaisille turmiollisen turhuuden kaupitsijoille."

Näyttelijätär Fanny Kemble tunnusti, että elämä näytelmälavalla on tapain turmelija; ja hän sanoo: En koskaan woinut esiintyä näytelmälawalla ihmisjoukon näyttämölle ilman kammottawaa pelon tunnelmaa ilman ajattelematta sitä epäterweellistä mielenkiihotusta, mihin minun oli antautuminen sekä oman
persoonani vastenmielistä yleisölle teeskentelevää näyttelemistä."

Mitä ajattelet, lukijani, tuonlaisista lauselmista, kun niitä tuulet näyttelijäin omasta leiristä?

Jokohan woit wäittää että omat kokemuksesi omat paremmat, jos olet yksi niitä, jotka ilwehtiwät ja kuluttavat kallista aikaansa ja voimiaan näytelmälavalla? Et voi puolustella näytelmälavan hulluutta ainakaan sillä väitöksellä, ettei muka ole suomenkielellä olemassakaan niin turmiollisia näytelmäkappaleita kuin on muilla kielillä. Sillä kun niin väität, niin silloin et totta puhu. Näytelmähulluus on liian turmiollinen jo Amerikan suomalaistenkin keskellä — ihan täysin yhtä turmiollinen kuin juoppouden hulluuskin. Ja tuo näytelmähulluus kansamme keskellä täällä on sitä turmiollisempi senkin tähden,että sen annetaan rehennellä ja kerskailla hyväin pyrintöjen nimellä. Näytelmähulluus on mitä pahimpana rikkaruohona, mikä estää ja vastustaa henkisten ja aineellisten voimain käyttämistä parempain ja pysyvämpäin pyrintöjen palwelukseen, niitten pystyttämiseen ja kelpo kunnossa pitämiseen.
Näytelmälawa, enimmäkseen sijoitettuna raittiustaloihin, on tullut pahimmaksi seurakunnan ja uskonnon wastustajaksi Amerikan suomalaisten leskellä. Tätä ei woi kukaan toiseksi wäittää. Kapakka on ilmeinen hirwiö joka-ainoan silmille; sitä woi jokainen terwejärkinen wälttää, kun wain tahtoo; mutta näytelmälawa, kamalalla kaiken ihmiselämän ruokottomuuden ja pyhimpäin aatteiden ja Pyrkimysten toisiinsa sotkemisella sekä nimellisen siwistyksen kultakiillolla, turmelee paljo petollisemmasti kuin kapakka kaikki syvällisemmät ja paremmat ihmishengen vietit ja woimat arwaamattoman suuressa osassa armasta kansaamme täällä Amerikassa.
Useissa paikoin ovat seurakuntalaistenkin ja raittiusseurain pyrinnöt käyneet sille tyylille kansalaistemme kesken täällä, että muhkea raittiustalo näytelmälawoineen on ensin pystytettävä ja kunnossa pidettävä; ja siellä saa pappikin jumalanpalvelutsia pitää siihen epämääräiseen aikaan asti, että jolloinkin aiotaan kirkkokin rakentaa, jos näytelmähulluus kenties sattuisi siihenkin tarkoitukseen joskus myöntämään aikaa ja uhraavaisuutta. Mutta kyllä saa useinkin seurakunta ja pappi jäädä turhaan odottamaan sitä aikaa, milloin kirkko saadaan. Armas Kalevan kansa sinä. Suomen kirkon lapsi, minkä luulet lopputuloksena olevan tällaisesta menettelystä kansallisuudellemme ja seurakuntaelämälle täällä uudessa kotimaassamme? Hedelmät omat jo monta vuotta olleet ilmeisesti nähtävissä; ja lopputuloksen näkee jokainen wakawampi mieli nyt jo semmoiseksi, että se kerrassaan kieltää vilpittömän kristityn näytelmähuveissa käymästä ja niitten menoon osaaottamasta.

Historiallinen totuus on aikoja sitten ollut, kuten selwästi näemme entisten aikain kansoista, että kun kansa alkaa pitämään teatteria tärkeämpänä ja näytelmälawaa miltei yhtäpyhänä jollei pyhempänä, kuin temppeliä ja Jumalan alttaria, niin sellainen kansa kulkee warmoin askelin kohti perikatoansa. Ja useat nykyajan kansat kristikunnassa owat ihan warmasti ottaneet jo pitkät askeleet samalla uralla. Säälillä täytyy ajatella että tämä on sowitettawa omaan armaaseen kansaamme, joka kyllä kykenisi parempaankin ja pysywäisempään tehtäwään täällä uudessa kotimaassamme.
Aika ajoin on koetettu teaatteria saada parannetuksi, jättämällä pois näytelmäkappaleista sopimattomat ja turmiollisimmat kohdat, mutta tässä on ilmestynyt aina se waitea seikka, että puhdistettu teaatteri ei olekaan kansan suosima, eikä saa kyllin ihailijoita ollakseen tarpeellisesti tuottama korwaamaan menopuolta laskuissaan. Teaatteri on paljo kustannuksia waatiwa laitos, Näytelmähuoneet ja koko teaatterin puuhassa tarwittawat henkilöt ja wälineet nielewät suunnattoman paljon rahaa ja aikaa ynnä sielun ja ruumiin woimia. Jätettäköön teaatterista pois kaikki turmiollisesti jännittäwät ja epämoraaliset ilweilyt, tanssimiset ja mieltä kiihottawat kummittelemiset, niin silloin on teaatteri menettänyt armonsa ja suosionsa suuren kansajoukon keskellä.

Kieltämättömästi on teaatteri yhä wain huononemaan eikä paranemaan päin. Senpätähden sanoo muuankin englanninkielinen kuukausilehti: Ei milloinkaan ole Amerikassa teatteri ollut kokonaisuudessaan niin alhaisella asteella kuin juuri meidän päiwinämme — kun n, k. hienomman luokan teaatterit niin tuiki wähä esittävät puhdasta draamaa ja sen sijaan niin kovin paljon inhoittaman roskasta kaikenmoisissa luolissa tehtyjä ilkitekoja." Wielä sanoo sama lehti: Ilmoitustaulut katujen kulmissa ja kaupunkien julkisissa paikoissa puhuvat meille aikakautemme sywästä turmeluksesta, kuinka olemme kulkemassa Pompeijin ja Herkulanumin hirwiön ammoittawaa kitaa kohti."
Englanninkieliset lehdet kertoiwat tuonnoin, kuinka muutamanakin sunnuntaina Suur New Yorkissa seitsemäntoista eri teatterijoukkoa oli hengellisten konserttien nimellä harjoittamassa usean laatuissa rahan kalastusta.
Ajatellen noita tosiseikkoja, joihin olemme tässä kosketelleet, kysykäämme tämän maan useain englanninkielisten kirjailijain kanssa mekin Amerikan suomalaiset: Mikä on kristityn oikea suhde teattereihin?

Voimmeko kannattaa sellaista laitosta, mikä lakkaamatta kuljettaa awioliiton pyhyyttä häpeään, mikä usein imettää ruokottomuutta, raakamaisuutta ja Jumalan pilkkaa, ja joka on saanut wiehättäwän tenhowoimansa sen kautta, että julki yleisölle esittää ihmisluonnon alhaisimpia taipumuksia sellaisella tawalla, että se pirstaleiksi raateleepi herkimmät wietit ihmisten mielissä ja saattaa ne wihdoin raiwoon oikeuden tositteita wastaan?"

Armaat Joululehden lukijat! »vastatkaamme näihin kysymyksiin ei ainoastaan sanoilla vaan käytöksellämme, että kristitty ei woi kulkea teaatterissa; sillä teatteri kuolettaa ihmisten pyhimmät tunteet ja turmelee ne wietit ja voimat, joita ihmisen tulee käyttää todelliseen elämän työhön,seurakunnassa, koulussa ja yhteiskunnassa,

Elkäämme eksykö: ei Jumala anna itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylmää, sitä hän myös niittää. Joka lihassansa kylwää, se lihastansa niittää turmeluksen; mutta joka hengessä kylwää, se hengestä niittää ijankaittisen elämän" (Gal. 6: 7, 8).

Olkaamme wakawasti Ain' alttiit sotimaan. Kun maailma wiekkahasti Käy houkuttelemaan!
Valppaasti walwokaamme, Lähell' on kiusaaja! Iloista luopukaamme. Joit ei suo Jumala!"

Maailman ilot alkaa Huwilla hauskalla, Waan wiimein niistä palkka On waiwa, kuolema;
Mut uskowaiset Herran Saa ensin kärsiä. Tuleepa wiimein kerran Kuolosta elämä."


J.J.Hoikka
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Tammi 2010, 17:30

hepa/Kotimaa kirjoitti:Pääsyy miksi ei yksikään kristitty voi teattereissa kulkea on se, että suurin niistä kappaleista, joita näytelmälawalla esitetään, on peräti kelwotonta laatua. Jos kaikki kelvollisemmat kohdat joita satunnaisesti löytyy aniharvoissa nykyajan näytelmäkappaleissa, poimittaisiin erilleen koko suuren näytelmäkirjallisuuden jännittävästä roskatulwasta, niin kaikki nuo paremmat kohdat yhteenlaskettuina olisivat yhtä pieneksi arwattawat kuin yksi nisujywä on ”bushelin" wetäwän astian rinnalla, joka on täynnä kaunoja.

Lainasin yhden kappaleen, koska oletan etteivät nykynuoret tunne viimeisen"kauna" sanan vanhaa merkitystä. Nykyisinhän sillä ymmärretään tiettyä koston halua tai toivomista. Kun tässä verrataan nisun, eli vehnän jyvää astian täyteen kaunoja, niin päättelen kaunat tässä tapauksessa irrallisista viljan kuorista lapsuudessani käytettyyn nimitykseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 29 Tammi 2010, 13:41

Uusi Suometar 78 07.07.1875

Katsomme welwollisuudeksemme antaa sijaa seuraavalle, provasti Albert Heikel'in lähettämälle kirjoitukselle:
Wastalause Uuden Suomettaren n:roissa 37, 43 ja 46 löytyviin kertomuksiin willi-uskoisista.
...Soimatut eiwät koskaan ole ajatelleetkaan eroittaa itseänsä Ewangelis-Lutherilaisesta seurakunnasta, ja turwaawat juuri tämän seurakunnan perustus-kirjoihin, ja niitten perustuksella uskowat, tunnustavat ja opettavat ”yhden Pyhän kristillisen seurakunnan, pyhäin ihmisten yhteyden, ja syntein anteeksi-saamisen", joihin opinkappaleisiin erinomattain, ”Ei Hihhuli" on loukkaantunut. Ne uskovat että lammashuoneesen, tähän seurakuntaan tullaan werisen owen kautta, tullaan siten, että Pyha Henki Jumalan sanan kautta saapi vaikuttaa eläwän uskon sen meidän lunastukseksemme werensä vuodattaneen Jesuksen päälle; että Hänen werensä on ainoa syntein puhdistus-lähde: ettei paitsi tätä werenwuodatusta yhtään syntein anteeksiantamusta tapahdu, että Jesus Kristus, Jumala ja ihminen, kärsimisensä, kuolemansa, kuuliaisuutensa ja ylösnousemisensa kautta on ainoa perustus, Jumalan armoon ja iankaikkiseen elämään; että ilman tätä uskoa on mahdoton kelwata Jumalalle.

Ellei Pyhä Henki saa tehdä sanan eläwäksi, on se kuollut ja ilman siunauksetta, joko sitä luettaisiin waikka kuinka hartaasti eli saarnattaisiin että seinät ratisevat". Ilman elävättä uskotta ja Pyhättä Hengettä ei siis olla jäsenet pyhästä kristillisestä seurakunnasta (Kristuksen ruumiista), janäin sanoo Luterus katekismuksessa: ”jossa seurakunnassa Hän minun kaikkein muitten kristin-uskowaitaten synnit joka päivä armollisesti anteeksi antaa", ja Augsburgin tunnustuksen Puolustus opettaa seurakunnasta 16 ja 17 pykälissä: seurakunta, jota on Kristuksen valtakunta, on eroitettu perkeleen waltakuntaa wastaan, ja on omituisesti Pyhäin yhteys. Jumalattomat ovat perkeleen vallan alla ja perkeleen valtatunta ja ei seurakunta", y. m. Luje muuten koko selitys 12 pykälästä 22 siwulla 151— 153 Seurakuntamme Tunnustuskirjassa.

Mitä vielä on moitittu lauseita seurakunnasta ja syntein anteeksi antamisesta, niin löydätte perustuksen niihin Luterutsen kirkkopostillassa saarnoissa nro 7: 25 loppuun, 15: 368, 359; 41: 40; 45: 67; 56: 30 loppuun, 99: 26, — ja myös selityksen, anteeksi-antamisesta, armon vakuutuksesta ja Jumalan sanan eli Raamatun lukemisesta, johon ahkerasti kehoitetaan, löydätte vähäisessä kirjassani: Wielä muutama sana hengellisistä Liikunnoista Lapissa ja Pohjanmaalla". Mitä salaripissä on tunnustettu, ei Jumalan sana eikä rakkaus lupaa levittää. Julkisesti luetella syntejänsä ei pidetä tarpeellisena, vaan pyydetään hämmentää ja estää, jos on kuultu että joku sitä olis vaatinut; ainoastaan epä-uskoa julkisesti pyydetään anteeksi.

Muuten tahtoisin kysyä niiltä, jolla synnin tunnustamisen pitävät tarpeettomana: Miksi ne, jotka, Johannes oli kastanut, tunnustivat syntinsä, miksikä tuhlaajapoika sitä teki, kuin isä jo oli langennut hänen kaulaansa ja autanut hänelle suuta? Että lankeemukset olisivat tiheät, niinkuin Ei Hihhuli" sanoo, ja että kristillisyydestä tahdottaisiin tehdä synnin peite, on mustan perkeleen valetta: vaan poisottamattoman turmeluksen tähden tarvitsemme elää armosta, se on jokapäiväisen anteeksi-saamisen alla, ja meidän oman petollisen sydämen tähden wielä kristi-veljiltäki tulla vakuutetuksi, että Jumalan armo meille kuuluu, sillä ei eilisestä ruasta enään tänään eletä, eikä sovi panna sen päälle makaaman, että eilen olen armon käsittänyt. Jota siis ei täällä armomajassa elävän uskon kautta tule seurakuntaan ja nautitse syntein anteeksi-saamista, se ei tule ijankaikkisuudessa autuaaksi, sillä, ”johonka puu kaatuu, siinä se makaa", ja ”suuri juopa on kiinitetty", ettei enään toisessa elämässä päästä siirtymään yhdestä tilasta toiseen. Ja ehkä se monen korwissa kummalta kuuluu ja monen sydäntä karvastelee, niin Jesus, joka on itse rakkaus, wiimeisenä päiwänä sanoo niille, jotka Hän asettaa wasemmalle puolellensa: "menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, siihen tuleen, joka perkeleelle ja hänen enkeleillensä valmistettu on", ja taiwaallinen Isa mielistyy tähän Poikaansa ja siihen, mitä Hän tekee.

Katsokoon wielä ”Ei Hihhuli" mitä Jesus sanoo Math. 19: 28 ja Luc. 22: 30. Jos wielä kovalta tuntuu että uskottomia, jumalattomia, ehkä kastetuita, kutsuvat pakanoiksi. niin katsokaat miten Johannes, Jesus ja Apostolit kutsuiwat senkaltaisia, jotka oliwat Abrahamin siemenet lihan jälleen, vaikkaki ympärileikatut oliwat: käärmet ja kyykäärmetten sikiöt, te olette isästä perkeleestä, siat, koirat ja velhot". Että heittiöt eli publikaanit
ja syntiset ennen tulevat Jumalan waltakuntaan kuin fariseukset on tosi (Math. 21: 31), ja että publikaaneista ja kalastajista tulee apostoleita, vaikka monta pappia ja kirjanoppinutta saattaa Pysyä kuolleen uskon saarnaajina, sopii myös Jesuksen sanoihin (Math. II: 25, 26): Minä kiitän sinua Isä, että olet kätkenyt nämä viisailta ja toimellisilta ja ilmoittanut ne pienille, tosin Isä, sillä niin oli sinun hyvä tahtos"; vertaa myös 1. Kor. 1: 26-31
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 01 Helmi 2010, 12:10

Savo-Karjala 120 20.10.1897

Päivälehti n:o 244 on ottanut Pyrkijästä ilmoituksen, jossa hra J,H. Erkko puolustaa tanssia luvalliseksi uskonnon perusteella ja sovittelee tuhlaajapojan kotiintuloriemun meidän sivistyneiden taidetanssiin.

Katsotaanpa lähemmin tuhlaajapoikaa. Tuhlaajapojan isä (Jumala) sanoi, tuokaat se syötetty vasikka ja tappakaa se, ja syökäämme ja riemuitkaamme. Tämä syötetty vasikka on Kristus. Tästä nauttii elämää tuhlaajapoika kaltaisineen, kun kymmentuhat leiviskäinen syntivelka oli maksettu, kuoleman vanki vapautettu. Tästä ilo ja hyppy. Tanssit, joita hra Erkko tarkoittaa, ovat maalliset huvit, joissa ei tunnusteta syntiä, sen vähemmän niistä luovutaan, kuten tuhlaajapoika teki.

Ei ole Kristus mukana tansseissa, joita hra Erkko taltoittaa, vaan maailman jumala, jonka palvelijat, synnin orjat, tuovat päihdyttäviä juomia ilon aineeksi. Kas sitten ilo ilolta tuntuu. Wäkijuomitta on tanssi, joskus, kun mieluisia paria saapuu tytöistä japojista. Monesti kyllä välijuomat kielletään arpajaisista sekä muista yleisistä tanssitilaisuuksista, vaan totemus osoittaa, että päihtyneitä on. Salakapakoitsijat pitävät huolen omistaan. ”Kukapa selvänä tanssii" on vanha latinalainen sananparsi. On intohimoisia naisia, jotka sanovat keskenänsä: Pojat ovat rohkeampia humalassa". Älkää, hra Erkko, ahkeroiko saada tanssianne luwalliseksi uskonnon warjolla. Mitä lihasta on syntynyt, se on liha. Yleisiä tanssia meillä sopii verrata paremmin 2 Mos. 32: 6, 18 ja 19 sekä Math. 14: 6 eikä tuhlaajapojan tanssiaisiin, joita harwat uskowaiset pitävät. Raamattu näetten puhuu tanssista ja näyttää, mistä hengestä ne ovat. Samat omat nytkin tulokset, kuten ennen. Kaikki mikä ei ole uskosta, on synti.

Uskosta johtuva hyppy ja riemu näkyy esim. 2 Mos. 15: 20, 2 Sam. 6: 14, Ps. 150. I«. 31: 4 ja 13. Armon valo ja luonnon valo eroavat toisistaan kuin päivä ja yö. Ajatelkaapa, hra Erkko. voitteko mennä Jumalan kunniaksi tanssiin, voittelo alottaa tanssin Jesuksen nimeen? Näin ollen ei raamatun perusteella tanssita tanssia, joissa lihallinen huvi on asiana. Tanssi sinään ei ole Kristinopin kannalta oikeutettu. Sanotte tanssin olevan historian kannalta oikeutettu. Ei historia määrittele tanssia, se vaan kertoo tapahtuman ja sen tuloksen. Sopinee mainita, että enemmistö menee mikä minkänlaisen nautinnon himosta tanssiin, josta seurauksen warsinkin maalaistansseissa on tappelu, syystä siitä että miesten, naisten ja poikasten mukana tulee tanssiin juoppouden, haureuden y. m. Piru. Sanotte vielä tanssin olewan luonnon lakien kannalta oikeutetun. Järjettömät luontokappaleet:hyttyset, vasikat ja muonat tanssivat sekä monet muut, mutta heillä ei ole rivolauluista kyhätty wiulun ja torwen soitinsävel. Luontokappalten tanssit eiwät loukkaa häveliäisyyden tuntoa. Mitenkä luonnontila ihmistä tanssittaa, siitä lausui eräs parooni, joka tehtaan puistoon, rakensi tanssilavan: Ne ulwovat kuin sudet ja hyppääwät kuin wasikat". Herra Erkko, teillä on huono palkka, jos opillanne houkuttelette tanssimaan niitä pienempiä, jotka uskowat Hänen päällensä — saamaan huvinsa tanssistanne eikä Kristuksesta.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 03 Helmi 2010, 08:46

Tähti 34 23.08.1907

Ies-Pieti

Kuinka hywin muistankaan tuon kahdeksankymmenen wuotiaan wanhuksen walkoisine hiwuksineen, kun hän muiden lappalaisten joukossa istui kokoonkyyristyneenä lähellä puhujatuolia suuressa lestadiolaiskokouksessa samalla kun melkein koko muu seurakunta oli liikutuksissa. Raattamaa, toinen wanhus rowasti Lestadiutsen päiwiltä, puhui Jeesuksen kuolemasta syntisten puolesta, sowintoverestä joka parempia puhuu kuin Abelin weri syntisistä, jotka owat pestyt puhtaiksi veressä ja jotka veren kautta saawat porteista mennä kaupunkiin, jonne ei mitään saastaista pääse eikä se, joka pahennuksen tai synnin matkaansaattaa. Mitä kauemmin hän puhui, sitä enemmän kohotti hän äänensä, sitä enemmän se wäreili ja sitä suuremmiksi lisääntyiwät seurakunnan liikutukset.

Kaikki oli ennenpitkää yhtenä sekasotkuna. Raattamaan edessä ensimäisellä pentillä istuiwat Stiina Niitti ja Saara Lantto pitäen toisiaan lujasti uumilta heiluen edestakaisin poski poskessa ja molemmat toisinaan huoaten toisinaan riemuiten. Susanna Kurkio ei woinut istua paikallaan penkillä. Hänen täytyi käydä ympäri muiden joukossa ja sanoilla ja liikkeillä todistaa, kuinka autuaaksi hän tunsi itsensä, hän joka myös oli tullut pestyksi weressä. Wanha Briita Sapperoosta mustine päähuivineen oli langennut Antta Berean, Anttas Rikon kuuluisan poronwarkaan — kaulaan rukoillen ja waroittaen häntä tekemään parannuksen vanhoista töistään, ja Posti Heikki, köyhä lappalainen Naimakasta, oli saanut luokseen huoneen kolkkaan kauniin Kautokeinolaisnuorulaisen Joonas Lainion, joka oli varmasti päättänyt kääntää hänet ennen illan kuluttua. Viimeisellä penkillä istui Lassen Eliaksen Magdalccna hiwukset epäjärjestyksessä väännellen käsiään omantunnon tuskissa samalla kun Leena äiti Wikusjärweltä hellästi häntä hywäillen selitti uudelleen ja uudelleen, että weri puhdistaa jokaisesta synnistä, joka tunnustetaan ja hyljätään. Jopa Iso Tomman Pekka ja Pikku Antin Erkki, jotka oliwat tulleet wain pilkatakseen ja pitiwät nelikulmaiset, tulipunaiset lakkinsa päässään keimailewasti wedettyinä toiselle siwulle, alkoiwat näyttää ajattelevilta ja katsoiwat kiinteästi lattiaan. Sana näytti sattuvan heidänkin kowaan sydämeensä.

Kattolamput paloiwat yhä himmeämmin tukahuttawassa ilmassa, kuumuus oli tullut sietämättömäksi,ja kosteista lappalaisryijyistä, sawuawista kynttilöiltä ja poronjuustosta, jota pikkulapset pureksiwat, lähti haju, joka oli omiaan pelottamaan kenen muun tahansa pakosalle mutta ei lappalaisia ja suomalaisia.

Liikutukset lisääntyivät yhä: mitä kauemmin saarnaaja puhui ja mitä kowemmaksi tuli melu kuulijoiden joukossa, sitä enemmän hänen täytyi korottaa ääntänsä. Tuli pian mahdottomaksi kuulla häntä. Luonnonihmiset Pohjolan lumen ja jäiden joukossa eiwät ole tottuneet hillitsemään tunteitaan. He eiwät woi, kuten me, istua tyyneinä, kun puhe Jeesuksen kärsimisestä yrttitarhassa sattuu heidän sydämeensä. Heidän täytyy itkeä. Ja kun he hengessä kuulewat taiwaallisen sotajoukon riemuitsewan, niin täytyy heidänkin riemuita tawallaan. He eiwät ole niin ymmärtäväisiä ja niin hienostuneita kuin me.

Kaikki oli yhtenä sekamelskana. Wanhat lappalaiset, joilla oli paikkansa lähinnä puhujaa — isät Kristuksessa — eiwät hekään woineet istua kauemmin hiljaa paikallaan. Ainoastaan les Pieti pysyi liikkumattomana, kauniit, nerokkaat kaswot ilmaisiwat vaan mitä suurinta tarkkaawaisuutta, ja että sana tunkeutui wanhaan sydämeen, joka tykytti kuluneen poronturkin alla, huomasi kyynelistä, jotka putoiliwat toinen toisensa jälkeen kun ne sanat sattuiwat, jotka puhuiwat syntein anteeksi antajasta, hänestä, joka tuli raadelluksi meidän ylitsekäymistemme tähden ja tapetuksi meidän pahain tekoimme tähden.

Ies-Pietillä, hänelläkin oli ollut myrskyiset aikansa. Oi, minkälainen juoppouden orja hän olikaan ollut. Kun rannikolta tulleet kauppiaat tai salakapakoitsijat oliwat kiusanneet häntä palowiinalasilla houkutellakseen häneltä poroja, miten usein hän olikaan silloin langennut kiusaukseen. Ja mitä muita ilkeitä tekoja hän oli tehnytkään humalassa ja eksyksissä ollessaan. Mutta Herra oli etsinyt häntä tuntureilla. Lain wasaralla oli Jumalanpalwelija rowasti — niin nimitetään wielä tänä päiwänä rowasti Laestadiusta — lyönyt kovaa sydäntä siksi, että se tuli murretuksi. Ies-Pieti oli saanut uuden sydämen, uuden mielen. Koko hänen elämänsä oli saanut uuden suunnan. Ja kun hän nyt harhaili Poroineen ympäri erämaissa, kulki hän kumminkin aina määrättyä päämaalia kohti, jonne hänen mestarinsa oli mennyt edellä. Mestarin sanat johtiwat hänen elämäänsä. Ehkä hän ei aina niin hywin ymmärtänyt mitä nämät sanat sisälsiwät, mutta hän tunsi äänen, jota hän rakasti, ja tänä iltana oli hän taas ollut kuulewinaan tuota rakasta ääntä, ja siksi kyyneleet wuotiwat pitkin kurttuisa poskia.

”No, Tukholman kapteeni", kysyi les Pieti minulta kokouksen loputtua, mitä sinä pidät näistä lestadiolaisista?"
”En pahaa", wastasin minä. Onhan joukossanne monenlaista kansaa, mutta kyllä luulen, että useimmat täällä olewat ajattelevat rehellsesti ja owat wilpittömiä Jumalansa edessä. Arwelen kuitenkin, että voisitte olla wähän hiljaisempia eikä pitää sellaista elämää. Eihän woi kuulla, mitä saarnaaja sanoo, kun pidätte semmoista melua.”
”Älä niin sano”, vastasi Ies-Pieti, ”Tämän vaikuttaa Pyhä henki. Niinhän oli helluntaipäiwänäkin. Uskot kai, että he huusiwat silloinkin ja kulkiwat ympäri saimoin kuin me."
”Mutta ei sitä ole raamatussa", wastasin minä.
”No, mutta on kirjoitettu Daawidista", sanoi lappalainen ystäwäni. ”että hän tanssi arkin edessä. Sen waikutti pyhä henki, joka hänessä oli."
”Jaa. onhan kirjoitettuna, että hän tanssi", wäitin minä. mutta ei sitä. että hän huusi ja kirkui eikä myöskään että hän häiritsi huudoillaan sitä, joka saarnasi."
”Mutta toki joku saarnasi”, väitti ukko
”Missä se on kirjoitettu?" kysyin minä. ”Minä en woi uskoa,että pyhä henki samalla puhuu saarnaajan suun kautta ja samalla nostaa semmoisen melun teidän kautanne, ettei woi kuulla mitä saarnaaja sanoo. Muuten" lisäsin minä, ”kuinka woi les Pieti istua hiljaa ja olla waiti koko ajan? Olen tuullut, ettei sinulla ole tapana olla liikutuksissa. Mistä se tulee?"
”Siitä, että sydämeni on niin kova", wastasi ukko samalla kun kyynel tunkesi esiin silmäkulmasta. ”Tule ja auta minua, Raattamaa", lisäsi hän. ”tämä Tukholman poika ei tahdo uskoa, että liikutukset owat pyhän hengen vaikutusta.”
”Kyllä ne sitä ovat”, vastasi saarnaaja, joka oli kuullut lopun keskustelustamme ”Pyhä henki ne waikuttaa”
”Mutta eiwätkö ne usein wain woi olla teidän omia kuohuwia tunteitanne?" kysyin minä.
”Ei", keskeytti minut Raattamaa, ”sitä et sinä ymmärrä. Sinä ajattelet ehkä niinkuin ne jotka helluntaipäiwänä puhuiwat makeasta viinasta. Minä voin sinulle sanoa, että kun Israelin lapset tuliwat wankeudesta ja oliwat laskeneet uuden temppelin perustuksen, niin silloin puhkesi moni suureen itkuun samalla kun moni korotti äänensä ilohuutoon, niin että kansa ei woinut eroittaa ilon ääntä itkun äänestä, sillä kansa nosti niin suuren huudon, että ääni kuului kauwas. Ne oli liikutuksia, ne, näetkö. Eikös niin, wanha les Pieti?" lisäsi hän.
”Niin wain",vakuutti puhuteltu
”Mutta", wäitin minä, ”minähän olen wain sanonut, etten woi uskoa, että pyhä henki tahtoo waikuttaa sitä, ettei kuulla, mitä hän saarnaajan kautta sanoo. Ja kuka saarnasi siinä tilaisuudessa, josta Raattamaa puhui?"
”Saarnasihan joku", wastasi hän, ”sen kai ymmärrät."
”En tiedä, ei siitä ainakaan raamattu puhu."
”No, sitten sanon sinulle jotain muuta", jatkoi Raattamaa. ”Kun Jeesus meni kärsimiseensa ja sokea istui tien wieressä, alkoi hän huutaa. Jeesus, Daavidin poika, armahda minua, hän huusi. Ja", lisäsi Raattamaa, luoden minuun merkitsemän katseen, kansa koetti kyllä saada hänet waikenemaan, mutta sitä enemmän hän huusi. Etkö sitäkään usko pyhän hengen työksi?"
”En muuta ole sanonutkaan, paras Raattamaa”, wastasin minä, ”ei se ollut maailman henki, joka ajoi hänet huutamaan Vapahtajaa, mutta kun Jeesus tuli hänen luokseen ja puhui hänen kanssaan, luuletteko, että sokea sittekin huusi niin paljon kuin jaksoi, jotta ei wonut kuulla, mitä Wapahtaja sanoo?"
”Ei, kai hän sitte vaikeni", myönsi Raattamaa.
”No", jatkoin minä, ”en minäkään muuta tahdo. Te woitte huutaa kuinta paljon tahansa, mutta kun Jumalän sanaa puhutaan, woisitte te mielestäni olla wähän hiljemmin, muuten ei woi kuulla, mitä Jumala tahtoo sanoa."
”No niin", myönsi Raattamaa, ”woisiwathan ne ehkä wähä wähemmin huutaa." Se ei ollut pieni myönnytys lestadiolaisen saarnaajan puolelta.
Käyttäen hywäkseni woittoani ryhdyin minä puolestani hyökkäyksiin: ”les Pieti ja Raattamaa owat tuoneet niin monta esimerkkiä raamatusta, etta nyt woi olla minun wuoroni. Ehkä te muistatte, että apostoli Paawali puhuu, kuinka on oltava kristittyjen kokouksissa. Hän sanoo, että toisen on toisensa jälkeen puhuminen ja jos jollekin ilmoitus tapahtuu, olkoon edellinen ääneti, sillä Jumala ei ole sekaseuraisuuden Jumala, sanoo hän. No, mitä te nyt sanotte?"
Raattamaa ei sanonut mitään, mutta les Pieti loi minuun katseen, joka oli samalla sekä leikillinen että ystävällinen.
”Hänellähän on tietoa raamatusta, tällä Tukholman pojalla", sanoi hän. Ja niin loppui tämä jumaluusopillinen wäittely.

Mutta wanha lappalainen kowine sydämineen" ja kyynellisine silmineen ei wäittele enää. Sekä hän että vanha Raattamaa, Herran sotamies ylhäällä revontulien maassa owat lopettaneet taistelunsa, he owat lewänneet jo useita wuosia jäätyneessä maaassa Enontekijäisten kirkkotarhassa. Luultawasti ei kukaan tiedä, minne he owat kätkettyjä, sillä hautapatsaat pohjolassa owat harvinaisia. Mutta Herra tuntee omansa. Ja kun Herra wapautti wanhan les Pietin kovasta sydämestä ja kuiwasi wiimeisen kyyneleen hänen poskeltaan, silloin täyttyi hänen suunsa naurulla ja hänen mielensä riemulla. Eikä koskaan enää riemu ole estäwä häntä kuulemasta Daawidin pojan rakasta ääntä hänen, joka on armahtanut pimeydessä
harhailevaa ja vienyt hänet ikuiseen waloon.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 06 Helmi 2010, 14:40

Tapio 41 25.05.1881

Hauta kaikki sovittaa

Herrassa rakastettuni l Taivaallinen Isä määrää ihmisen kohtalon. Nämä päiwät, mitkä täällä katoovaisuuden maailmassa elämme, ovat maan vähäinen Humaus, verrattuna ianlaikkisuuden pohjattomuuksiin. Jos me tämän vähäisen waalivapautemme väärin käytämme, oletteko tulleet ajatelleeksikaan, mitä siitä seuraa? Tiedättekö, rakkaani, mitä varten ihminen on luotu, mitä varten lunastettu — tiedättekö ihmisen tarkoituksen? Jos sen tiedätte, niin silloin tiedätte mikä on synti ja Pyhyys, mikä on taivas ja helvetti.

Nämä omat pääpiirteitä meidän tarkoituksemme ohjelmassa, ja jos emme niitä seuraa, niin käypi meille aivan yhtä huonosti kuin muinoin rikkaalle miehelle, joka aikansa hyöri ja pyöri maan vatsaansa jumaloidakseen — mutta joutui tulisimpaan helvettiin. Sitten hänkin vasta huomasi, että synti ja pyhyys eivät ole samat, että toista on elää Jumalan kuin saatanan luona, mutta mitä taisi hän enää sille, sillä aika, jolloin olisi ollut valitsemistilaisuus, meni ohitse ja nyt oli kaikki muu myöhäistä, paitsi kärsiminen, itku ja hammasten kiristys. — Tästä on sentähden huomattava, miten vaarallista on menettää aikansa turhuudessa ja olla huoletoinna sielunsa asiasta. Ja te nuoret varsinkin, teille kaikenlainen viettelys on jokapäivän tarjona; koettakaa sentähden niitä wastaan seisoa. Erittäinki mitä haureuteen tulee kauhistukaa sitä. Kristillinen awioliitto on paras keino, kun rukous on siihen yhdistetty, tämmöistä pahetta vastaan.

Mutta sen tulee perustua ainoastaan totiselle rakkaudelle, eikä esimerkiksi mammonalle tahi jolleki semmoiselle, niinkuin valitettavasti nyky-aikana näemme. Väärin on sentähden, että ilman syyttä estetään lapsia avioliitossa ja luullaan oleman sen synnillistä tahi vaan jotain sentapaista. Pois se, sanon minä, joka sellaista puhuu, hän ei tiedä Jumalan tarkoituksista ihmisten suhteen. Avioliitto on itsessään pyhä ja taivaan Herran säätämä, ja sanat kasvakaat ja lisääntykäät' eivät saa haureutena kuvastua ja kadota ihmisten mieliin, sillä niissä esiintyy niin paljon totta. ettemme jaksa sitä täysin ajatellakaan. Sentähden vaeltakaa Herran pelossa ja pitäkää kaikki, mitä hän on käskenyt, niin teille on viimein hyvin käyvä." ....
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 16 Maalis 2010, 14:50

Vaasa nro 45 06.06.1903 - nro 60 14.07.1903

HENKIVARTIJAN MUISTELMIA.
Kirjoitti ja "Waasalle" sovitti
MATTI KUULA

nro 60
Jälkimuistelmia

...

Rakkaan hallitsijani henki oli minulle kallis: sen edestä olisin tarvittaessa henkeni antanut, mutta kun olin vielä silloin uskotoin ja uudestasyntymätöin, en todella tainnut arvata, kuinka kallis halvankin ihmisen henki on Jumalalle. Mutta aliupseerina ollen, joulun pyhinä, kuletti Jumala minua vaivaista ja viheliäistä maan matoa uudensyntymisen paikalle, katselemaan, kuinka Jumalan poika on tähteni kuollut pitkänäperjantaina ja henkensä ylkäuhriksi antanut edestäni. — Niin tulin tällä paikalla temmatuksi saatanan vallasta, Jumalan rakkaan pojan Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan, jossa on ”armo ja kaikkein syntein anteeksiantamus".

Tässä vasta sain sen rauhan kuolemattomalle sielulleni, ”jota ei maailma antaa taida",sen rauhattomuuden sijaan, joka sodassa ollen minussa heräsi, ja jota olin jo kolmatta vuotta kokenut Kun alhaisimmankin ihmisen henki tuli minulle kalliiksi, puhuin useasti sairailleni, miten vaivattu ihminen pääsee ijäiseen, toivottuun rauhaan. Siitä sain arvaamattomasti, ihme kyllä, vastaansanojia ja pilkkaajia, aivan kuin olisin ollut Jumalaa tuntemattoman kansan keskellä. Näitä oli kuitenkin helppo kärsiä, muistaessani viimeistä paikkamaksua ja anteeksi antaen viisasten ja tyhmäin sokeutta.

Minua syyteltiin laiskaksi virassani, (ei ollutkaan ensi vuosina paljon tehtävää), muitten laiskain kanssa; vaan kun muilla joutilailla oli kyllin aikaa viettää kapakassa, tanssihuoneissa, arestissa ja lasareetissa niin minä vietin joutoaikani syntisten etsimisessä ja Jumalan sanan puhumisessa, monasti unhottain itseni yli virka-aikanikin, joten vihamiehen! saivat syyn laiskuuteeni. Kuitenkin minä sain rangaistusta, jopa arestiakin vireydestäni s. o. sairaille puhumisesta. Olihan sotilassäännöissä kirjoitettu jokaisen sotilaan tulee olla jumalisen", ja tietenkään en osannut olla ”oikein" jumalinen; mutta nämä rangaistukset eivät pikkuistakaan minun omaatuntoani vaivanneet, eikä sentähden myöskään mainettani tahranneet. Tätä samaa palvelustani jatkoin 20 vuotta, ensin kaartissa palveltuani 7 vuotta, mutta sotavuosi luetaan aina kahdeksi palvelusvuodeksi, siis yhteensä 20 vuotta, jolta ajalta palkittiin rinnassa ja kaulassa kannettavilla mitalleilla ja risteillä.

Lopuksi sanon sinulle nuori sotilas, eli sotilaaksi tuleva nuorukainen, joka satut tätä vanhan soturin muistelmaa lukemaan: Kärsivällisyyttä ja mielen malttia paljon tarvitaan sotilaallisissa oloissa, mutta kaikki kuitenkin voitetaan kärsivällisyydellä. Jos vastoinkäyminen kohtaa sinua elämäsi vastamyrskyissä ja viettelijä kuiskaa silloin korvaasi: ”mene, ota ryyppy lohdutukseksi", niin parempi on silloinkin kuulla Kuningas Salomonin sanaa: ”Joka hillitsee mielensä, on parempi kuin se, joka kaupungin voittaa". Tee ja täytä aina päällikkösi käskyt rakkaudesta ja halulla, silloin ei sinulle tule vaikeimmatkaan käskyt raskaiksi, ja jos sinulle tulee sitte joskus vahinko, niin ilmoita siitä rehellisesti päälliköllesi; mutta jos sinä koetat vikaasi salata, joudut päällikköisi epäluottamuksen alle, joka rehelliselle Suomen pojalle on ikävää.

Uskollisuus ja rehellisyys vähäisemmässäkin tehtävässä hallitsijan ja isänmaan palveluksessa, miehuullinen mieli kuolemaan astua, jumalanpelko ja senmukainen puhdas vaellus, näytä, Suomen nuorukainen, maailman mahtaville, että ne ominaisuudet hyvin soveituvnt Suomen mieleen ja Suomen kieleen, muista, että se yhtymä se on suomalaisen sotamiehen kunnia. Se on vanhan henkivartijan neuvo.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 24 Maalis 2010, 13:29

Kirkkoherra Virkkulan juttu

Kuuluisa kirkkoherra V. A. Virkkulan juttu oli käsiteltävänä Pudasjärven käräjäkuunan oikeudessa t. k.
21 pnä. Todistajia olisi pitänyt haastaa 32, mntta kaikille ei oltu voitu saada haastetta. Muutamilla haastetuilla oli esteitä, etteivät saapuneet ja kuulustelusta mainittakoon seuraavaa:

Pastori P. Martikainen: Kysymykseen onko Pudasjärvellä uskovaisia, jotka eivät anna muille kastetuille
nimeä ”kristitty", todistaja sanoi niitä kyllä ennen löytyneen, vaan nykyajasta ei tiennyt, onko niitä vaiko ei. Ei sanonut muistavansa, onko khra Virkkula suuremmissa joukoissa ja kirkoissa antanut syntejä anteeksi, vaan muisteli kerran sivunmennen 6 pnä maalisk.1808 kuulleensa synninpäästöä, joka tapahtui sanoilla: Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Paiväniemen seuroissa 1 pnä maalisk. 1898 Virkkula todisti, vaan todistaja ei sanonut kuulleensa sanoja ja samassa tilaisuudessa myös maallikkosaarnaajat todstivat syntejä anteeksi. Liikutuksia myös sanoi olleen samassa tilaisuudessa, vaan ei syytetty estänyt niitä. Mennä vuonna oli myös kovia liikutuksia Maarian päivänä kirkossa, ei ainoastaan vaimojen vaan miestenkin keskuudessa, vaan todistaja ei tiennyt loppua sillä hän poistui kirkosta sakastiin. Oli kuullut, että laestadiolaiset lukevat Virkkulan joukkoonsa.

Eräänä juhlalauantaina kirkkoherran virka-kamarissa Virkkula puhui laestadiolaisesta postillasta ja todistaja tuli siihen käsitykseen, että V. on niitten levittäjänä ja joku olisi maininnut todistajalle, että kirkkoherra olisi ottanut toimittaakseen hänelle laestadiolaista postillaa. V. tervehtii kätten päällepanemisella samoin kuin laestadiolaiset, mutta myöskin kättelemälläkin niinkuin muut. Viime jouluna kun todistaja piti raamatun
selitystä ja rippikirjoitusta, niin hän tuli siihen luuloon, että päärakennuksessa pidettiin laestadiolaisten seuroja. Maallikkosaarnaajan Kieksin oli todistaja kuullut niiden pitäjäksi ja luuli kirkkoherran olleen myös siellä, sillä häntä ei todistaja tavannut virkahuoneesta, vaan kun käskettiin, niin V. heti ssapui, Todistaja ei tiennyt, varmaan tätä sanoa, vaan kumminkaan V. ei ollut raamatunselityksessä pirtissä.

Maallikkosaarnaajain puhuessa ja usein kysyttyä on kirkkoherra vastannut, että niin se on. Kerran todistajan kävellessä sakastissa V. kertoi, että ihmiset tulivat hyvilleen, kun todistaja saapui Paiväniemen seuroihin. Opettaja D. Haapanen. Oli ollut saapuvilla Korpisen- ja linattijärven kyläin kinkereissä ja Korpisen kinkereissä oli V. myöntänyt Jeesuksen nimessä ja veressä eräälle vaimolle synnit anteeksi. Samoin Iinattijärven kinkereissä kahdelle hengelle ja eivätkö ne liene samaan suuntaan laestadiolaisetkin puhuneet V. on puhunut parannuksesta Viime Tapani-iltana pappilassa seuroissa olivat Kieksi ja Miekka-Risto pitäneet selitystä ja julistivat liian väljästi syntejä anteeksi, nim. koko joukolle ja samassa tilaisuudessa tuli kaksi vaimoa itkien Kieksin ja Miekka- Riston kaulaan ja sitten menivät kirkkoherran luo ja ehkä olivat käsinä. Siten vaimot tulivat saamaan monta synninpäästöä.

Kirkkoherra V. on maininnut pappilan pirtissä seuroissa, että hän on Jumalaa rukoillut lähettämään hänelle apusaarnaajia, johon vastattiin, että Jumala on kuullut ja lähettänyt maallikkosaarnaajia. Todistaja oli tullut huomaamaan, että V. kuuluu laestadiolaiseen liikkeeseen.
Kauppias R. Huhtelin. Ei tiennyt mitään, eikä sanonut kulkevansa seuroissa, vaan laestadiolaiset lukevat Virkkulan lahkoonsa.
Lääninkanslisti V. Nordlund. Oli viime Maariaupäivänä kirkossa. Kirkkoherran saarnan lopussa oli sekä mies että nais-kiljuntaa ja kätten läpytystä ja hypintää. Riemu alkoi V:n kiihkoisasta saarnasta ja käytöksestä. Seurakunnan ollessa riemussaan oli V. raivossaan ja jatkoi saarnaa metelin kestäessä. Eräänä maaliskuun sunnuntaina viime vuonna vertaili V. tätä oikeudenkäyntiä ja asetti itsensä marttyyriksi uskonsa tähden. V. tervehtii laestadiolaisia kätten päällepanemisella ja sanoo ”Jumalan terve". 28 p:nä helmikuuta 1898 oli pappilan pirtissä seurat, jossa maallikot saarnasivat. Nyynäjän pirtissä maallikot saarnatessaan kysyivät kirkkoherralta, eikö se niin ole, johon hän vastasi, että niin se on. Oli tullut siihen käsitykseen, että kirkkoherra kuuluu laestadiolaisiin.
Talokas P. Karvonen. Laestadiolaiset tunnusmerkkinä pitävät kätten päällepanemista tervehtiessä. Laestadiolaisten käsitys on, että joka ei heiltä pyydä syntiä anteeksi ei tule autuaaksi. Syntein anteeksianto tapahtuu kätten päällepanemisella ja sanoilla: synnit ovat anteeksi annettu. Jongulla Siiran kinkerissä, mennä talvena antoi kirkkoherra syntejä anteeksi, ja samoille vielä muutkin keskellä loppupuhetta.
Talokas S. Karvonen. Mennä vuonna Siiran kinkerissä vaimoja rupesi itkemään ja menivät kirkkoherran kaulaan ja khra antoi heille synnit anteeksi, vaan ei todistaja muistanut millä sanoilla. Sitten menivät vaimot muiden kaulaan, jotka myös antoivat anteeksi. Liikutuksen ääniä oli todistaja kuullut kirkossa kirkkoherran saarnatessa. On semmoisia, jotka eivät sano olevansakaan laestadiolaislahkoa, mutta kuitenkin lukevat khra V:n joukkoonsa. Näiltä todistaja ei ollut kuullut opetuksia. Kova ja terävä saarna näyttää saattavan liikutukset matkaan, ja on tämmöinen saarna kirkkoherralle omituista. Ennen laestadiolaiset tunnustivat, että he ovat vainotuita, vaan ei todistaja tiennyt oliko kaikkein se tunnustus. Nämä pitivät myös laestadialaisuskoa ainoana oikeana uskona, jonka kautta voi autuaaksi tulla.
Talokas P. Sotka. Mennä kesänä Siiran kinkereissä kirkkoherran saarnatessa tuli 2 vaimoa khran kaulaan ja tämä todisti Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Vaimot menivät myös muiden luokse ja saivat syntinsä myös anteeksi. Sitten jatkettiin Jumalan palvelusta.
Talokas S. Lassila. Yleisissä puheissa on kirkkoherra sanonut olevan kaikilla synteinsä yli katuvilla autuus, ja jumalattomain käskenyt kääntyä pois pahoilta teiltä. Todistaja oli kerran kirkkoherran kanssa tutkinut laestadiolaista postillaa, ja he tulivat siihen käsitykseen, että Laestadiuskin on ollut erehtyväinen, siis raamattu on pidettävä ohjeena. Todistaja oli muidenkin nähnyt tervehtivän kätten päälle panemisella kuin laestadiolaisten, varsinkin vanhoilla ihmisillä on se tanana.
Talokas Olli Alatalo. Kätten päällepanemista tervehdittäessä ovat muutkin käyttäneet, kun laestadiolaiset. Raamattua kirkkoherra pitää pääasiana. Ei pidä laestadiolaista postillaakaan parempana kun muita saarnakirjoja. Ei kirkkoherra ole sanonut sopivan silloin pitää raamatunselitystä salissa, kun on pirtissa raamatunselitys ja rippikirjoitus. V. on sanosit olevan kärsimistä hänelläkin, niinkuin muillakin.
Torpp. YrjöGranrot. Syntiä kuulustelemalla laestadiolaiset antavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Todistaja oli kuullut hirkkoherran toiseen tapaan opettavan, nim. siten, että uskon kautta synnit tulevan anteeksi. Todistaja luuli V:n kallistuvan laestadiolaiseen liikkeeseen. V. on katuville luvannut synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja veressä.
Tehtailija A. Forätröm Jonkun kerran oli kirkossa kuullut ääniä ja 2 a 3 vuotta takasinpäin oli kuullut pappilan pirtissä mielenliikutuksia.
Rouva Perander. Ei ollut kuullut mitään kirkkoherran saarnassa, joka olisi herättänyt huomiota, vaikka kyllä kuulijat ovat itkeneet ja huutaneet. Todistaja ei ollut riemua muun havainnut vaikuttavan, kun lämpimän sydämeen käyvän saarnan.
Metsänhoitaja Ivar Snellman. Ei mitään hänen läsnäollessa ole mainittavaa tapahtunut. Yleinen mieli on, että kirkkoherra kuuluu laestadiolaisiin.
Konttoristi A.Nevalainen. Ei muistanut milloin, mutta oli ollut joskus itkua vaimoin joukossa kirkkoherran
saarnan aikana kirkossa.
Torppari R. Huopaja. Jongulla Siiran kinkereissä kesken saarnan V. antoi syntejä anteeksi kahdelle vaimolle, jotka sitten menivät muitten luo ja siiloin myös saivat samoin anteeksi.
Talokas A. Niskasuo. Menneenä Maarianpäivänä kirkossa todistaja kuuli muutamien itkuja ja uikerruksia. Puhoksella oli kinkerit, joissa oli kirkkoherra ja maallikkosaarnaajia ja syntejä annettiin anteeksi kolmelle, jotka tulivat kaulaan.
Talokas A. Turpeinen. Pappilan pirtissä maallikkojen saarnatessa oli kirkkoherra pöydän takana, vaan mitään mainittavaa ei tapahtunut.
Opettaja Lahtinen. Kolme vuotta oli seurannut kirkkoherran opetusta. Marian ja Martan kohdasta sanoi V:n opettaneen toisin kun hän käsitti asian. Samassa tilaisuudessa kun tod. Nämä eri mielipiteet kuuli, hän niitä piti vaan hetkellisen innostuksen erehdyksenä. Kirkkoherran oli kerran kuullut varottavan, että ei pidä muita haukkua, jotka eivät kuulu laestadiolaisuuteen. V. on koettanut poistaa laestadiolaisuudesta yksipuolisuutta ja on onnistunutkin siinä. Vaikka laestadiolaiset pitävätkin kirkkoherraa kuuluvaksi joukkoonsa, niin eivät saarnat sitä osoita. V. on vakuuttanut yksityisissä puheissa, että meillä on syntein anteeksi saaminen uskon kautta.
Räätäli Adolf Stenius. Oli nähnyt kirkkoherran laestadiolaisissa seuroissa.
Talonp. L. Parkkila. Joulun aikanapappilan salissa oli maallikko saarnaajia saarnannut.
Poliisi P. Haanela. Oli jokuvuosi takaperin nähnyt maallikkojen antavan syntejä anteeksi kirkkoherran läsnäollessa.

Asiaa ei oikeus ratkaise, vaan ainoastaan kuulustelee. Ratkaisuvalta on Kuopion tuomiokapitulilla. Kulut oikeus määräsi syyttäjien maksamaan. Oikeuden puheenjohtajana oli nimit. F. Pehkonen, läsnä olivat khra Virkkula ynnä hänen asiamiehensä Nimit. V. Poropudas, sekä kapp. F. Lujanen tuomiokapitulin asiamiehenä ja nimism. R. Rossander yleisenä syyttäjänä. — Louhi
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

EdellinenSeuraava

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron