Historiallinen sanomalehtikirjasto

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

ViestiKirjoittaja hepa » 29 Heinä 2010, 07:34

Aamulehti 244 20.10.1895

Sunnuntailukemista.
Pimeydestä waloon.
Ap. Tek. 26: 18,

Näin kuuluu kristinopin muuan päätotuus ja kristittyjen mielilause. Tässä on samalla ilmoitettu mihin kunkin kristityn on pyrittävä, hänen elämän tehtävänsä. Pimeydestä on hän lähtenyt;valoon, ijanlaikkiseen valoon Isän huoneesfa pyrkii hän. Se on tarkoitusperä, sinne hän on kutsuttu. Pimeys on meissä kaikissa syntyperäinen. Pimeys lepää meidän sielumme syvyydessä. Siitä pääseminen on yhtä paljon kuin luontomme synnynnäisestä turmeluksesta irtaantuminen. Kuinka syvälle on turmelus juurtunut meidän sisällisimpään olentoomme, sitä ei aavistetakaan ennenkuin Jumalan Pyhä Henki avaa meidän silmämme, että saamme nähdä sydamen ajatukset ja aikomiset. Tässä ei auta, niinkuin muutamat luulevat, ainoastaan valistus. Sillä saavutetaan enintään tieto ja tunto siitä, mikä paha on, mutta ei parannusta. Se ei ole ainoastaan tietämättömyyden pimeys, joka peittää sielun, kun ihminen vaeltaa Jumalasta vieraantuneena; vaan se on synnin pimeys, sydamen hairaus, niinkuin kirjoitettu on ”Aina he eksyvät sydämmellänsä" (Hebr. 3: 10). Tämä pimeys ei häviä ainoastaan valistuksella, ei ainakaan yksin sydämen valistuksella, sillä maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ymmärryksen puolesta owat hyvinkin valistuneita, mutta pimentyneitä sydämmessä ja elämässä. Tehdään tieten syntiä, vaelletaan awoimin silmin turmeluksen tiella ja syöksytään ehdoin tahdoin sywyyteen.

Sentähden sanoo Herra: ”Minä nyt sinun lähetän heidän silmiänsä avaamaan, ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään! Sitä varten Jeesus kutsui Sauluksen, jolle hän ilmaantui Damaskon tiellä, jossa tuo nuori fariseus kulki sokeassa raivossa. Hän tahtoi hävittää perinjuurin kaikki ne, jotka Herran Jeesuksen nimeä huusivat avuksensa. Saulus oli aina tähän asti vaeltanut pimeydessä, ja pimeys oli niin suuri hänessä, että hän sydämmestään vihasi ja kirosi sitä tietä ja nimeä, jolla ainoastaan on autuus mukanansa. Nyt avautuivat hänen silmänsä, mutta ensin vaan niin paljo, että hän näki oman sokeutensa. Mutta oltuaan kolme vuorokautta tuskallisessa taistelussa sai hän Ananiaan kautta, jonka Herra lähetti hänen luoksensa evankeliumin sanomalla, täydellisen näkönsä, kun hän nousi ja antoi kastaa itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä täytettiin Pyhällä Hengellä (Ap. Tel. 9: 17, 18).

Tälle Saulukselle puhuu Herra Jeesus kunniansa istuimelta näin: ”Heidän silmiänsä avaamaan, ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään, että he eriäisivät, saatanan vallasta Jumalan tykö, saamaan syntein anteeksi antamista ja perimistä ynnä niiden kanssa, jotka pyhitetään uskon kautta minun päälleni". Näissä sanoissa on Jeesus lyhyesti ilmoittanut kristillisen lähetyksen ihanan tehtävän ja tarkoituksen. Tässä hän nimenomaan antaa meidän ymmärtää, että pakanat vaeltavat pimeydessä niin kauvan, kuin he eivät tunne evankeliumia, että tällä pimeydellä on mukanansa pimeyden ruhtinaan orjuus, että pakanat, jotka luonnostaan ovat niinkuin me kaikki sisällisen ihmisen puolesta sokeita ja puuttuvat mitä meillä kristikunnassa on — evanleliumin valoa —, tarvitsevat saada silmänsä auki, tarvitsevat hengellistä valaistusta, että he pimeydestä valkeuteen kääntyisivät.

Herra itse vakuuttaa: ”joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee" (Joh. 12: 35). Ja taasen: ”Jokainen, joka pahaa tekee — olkoonpa hän kristitty tahi pakana — vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman" (Joh. 3: 20). Tästä näkyy, ettei ainoastaan pakanat vaella pimeydessä, vaan kaikki ihmiset, kristitytkin omilla teillään ovat yhtä sokeita kuin pakanat, ja sokeudessaan pimeyden ruhtinaan vankeja. Jokapäiväinen hawainto osoittaa, että tietämättömyys ja epävarmuus on melkein yleinen, ja että ”ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat".

Nyt sanotaan: ”pimeydestä walkeuteen kääntämään". Näin tahtoo Herra Jeesus. Sitä varten hän on tullut maailmaan, tullut maailman valkeudeksi, ja lähettänyt apostolinsa ja heidän kanssansa kalliin sanansa, että sokeat, pimeydessä vaeltavat saisivat näkönsä, ja jumalattomat, jotka rakastavat pimeyttä ja harjoittavat pimeyden tekoja, palajaisivat todellisen kääntymisen ja parannuksen sekä elävän uskon kautta Jumalan yhteyteen. Kuinka pahasti lieneekään laitasi, kuinka kovasti oletkin sidottu pimeyden kahleilla, olet kuitenkin pelastettavissa, jos et vetäydy pois valkeudesta, nimittäin Jumalan sanasta, evankeliumin
kirkkaudesta. Tämä tulee apostolein ja profeettain kirjoitusten sekä evankeliumin saarnan kautta sinun luoksesi ja valaisee koko sinun elämäsi, valloittaa sinun kokonansa. Waikka tämä valo löisi sinun kauhulla ja hämmästyksellä, vaikka se sinun kuotettavasti haavoittaisi ja paljastaisi kokonaan sinun kaikkinäkevän, pyhän Jumalan silmissä, niin elä vetäydy pois, waan esiinny valkeuteen kaikkine syntinesi, salaisine ja julkisine, vanhoine ja uusine, voitettuine ja vallitsevine, sillä kaikki anteeksi-antamattomina ovat kuolettavia. Tule esille, vaikka sidottukin olet synteihisi, astu valkeuteen, ja sinä olet näkevä mitä et milloinkaan ennen ole nähnyt, saat nähdä Herran kunnian, nähdä mitä evankeliumilla on sanomista sille kansalle, jola vaeltaa pimeydessä, kansalle, joka istuu kuoleman varjon maassa.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 29 Heinä 2010, 08:01

Savonlinna 17 01.03.1895

Sunnuntai-lukemista.

Mitä nyt wiiwyttelet?

Syrian pääkaupungissa Damaskossa makasi farisealainen ja lainoppinut Saulus suuressa tuskassa vuoteellaan. Hän oli oppinut mies, oli ollut Jerusalemissa mainion Gamalielin oppilaana, ja sangen kiivas Mooseksen lain ja wanhinten sääntöjen noudattamisessa. Tulisessa innossaan vainosi hän Jesuksen Natsarealaisen opetuslapsia ja oli jo saattanut monet heistä kuoleman uhriksi; nyt oli hän lähtenyt Damaskoon siellä jatkaakseen hirmuista tointaan. Mutta Herra armossaan oli jo kylwänyt sanansa siemenen Sauluksenkin sydämmeen, ja kun Hänen aikansa tuli, herätti Herra hänet voimallisella kädellään ja teki hänet palveliakseen, Sauluksen koko entinen elämänsuunta ja tarkoitusperä, hänen entiset toimensa ja pyrintönsä. — kaikki menivät kumoon. Murtuneena sielun ja ruumiin puolesta, epätoiwoisena ja voimatonna, vieläpä sokeana, talutettiin hän Damaskon kaupunkiin. Jotta voisi jotain uutta syntyä, piti wanha murrettaman. Ja Herran kunnian kirkkaus ja voimallinen käsi voi tämän tehdä suurissakin syntisissä ja valtakuntansa vainoojissakin.

Saulus oli jo alkanut sydämmessään huutaa: ”Herra, niitä tahdot minua tekemään?" Mutta hän sai odottaa vastausta. Sokeana, syömättä ja juomatta setä suuressa ahdistuksessa makasi hän vuoteellaan; koko entisen elämänsä oli hänen sielunsa edessä päällekantajana, ja tulevaisuus oli hänelle aivan pimeänä, Kukapa muu kuin Herra itse voisi tässä titilaisuudessa auttaa ja jälleen nostaa maahan lyödyn miehen? Ja hän, meidän uskollinen Vapahtajamme, hän antaakin ilmoittaa Saulukselle suloisen ewankeliuminsa sanan, ja parantavat ja elähyttävät voimat alkavat silloin liikkua Sauluksen muserretussa sydämmessä. Eräs
opetuslapsi Damaskossa, Ananias, joka tämän Saulukselle toi
, lausui vielä hänelle näin: ”Ja mitä nyt viivyttelet? Nouse ja anna itsesi kastaa ja pestä pois sinun syntisi, ja avuksi Huuda Herran nimeä," ja Saulus sai näkönsä jälleen ja nousi muserretusta tilastaan; muutamien vuosien kuluttua oli hän valmis olemaan Herran sanansaattajana pakanain kesken ja antamaan vaikka henkensä rakkaan Herransa ja Wapahtajansa palveluksessa. Sinä tunnet, lukijani, tämän kertomuksen, sinä tiedät, että Sauluksesta tuli Paawali. Herran kutsuva ja pelastava woima on ihmeellinen.

Nyt siis sinä, kuka lienetkin, joka murtunein mielin ja epätoiwoisena makaat vuoteellas, jota menneisyys syyttää ja jonka tulewaisuus on pimeä, — ystäväni, mitä viivyttelet? Nouse ja avuksi huuda Herran nimeä!

Ja sinä, joka olet vaelluksessasi haaksirikon kärsinyt, jokaolet pahan elämäsi tähden joutunut kurjuuteen, tautivuoteelle tahi kuoleman hätään, — mitä enää viivyttelet? Nouse, ja mene Herran luo, sillä hänen luonansa on laupeutta ja runsas anteeksi antamus!

Ja sinä, ystäväni, joka taistelet suruja ja murheita vastaan, jota epäilykset ja kiusaukset tahtovat upottaa, — mitä wiiwyttelet? Nouse, ojenna väsyneet kätesi, ja heikot jalkasi, ja heitä murheesi Hänen päällensä, joka on sinun Herrasi ja Wapahtajasi!

Ja sinä, jota turhaan maailman viisaitten luona etsit lohdutusta ja rauhaa, joka turhaan ammennat iankaikkisen elämän vetta tyhjistä kaivoista — mitä enää wiiwyttelet? Nouse, mene hänen luokseen, jolla on lohdutuksen Henki ja joka sanoo: ”rauhani minä annan sinulle: en anna minä. niinkuin maailma antaa."

Sinä, joka etsit ilosi ja onnesi nautinnoissa, hekumassa, tavaroissa ja maailman rakkaudessa, kuule, ystäwäni, sinä et koskaan iloa löydä, — älä wiiwyttele, nouse, voi jätä, niinkauan kun vielä aika ja mahdollisuus on, epäjumalasi ja käänny hänen luokseen, jonka waltatunta on manhurstaus, rauha ja ilo!

Ja sinä. joka kuljet synnin tietä, sinä, joka juoppouden, haureuden ynnä muut paheet ajavat eteenpäin vimmatussa hurjuudessa, pyjähdy jo, katso, sinähän kiidät alaspäin kuin kaltevaa pintaa myöten. — älä enää wiiwyttele, Pysähdy ja ajattele, onhan Herra Jesus sinunkin edestäsi kuollut ja noussut ylös, ja hän ojentaa sinulle vielä kerran kättänsä, joka on voimallinen nostamaan ja pelastamaan.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 23 Helmi 2011, 15:57

Suomenlehti 16 21.04.1874

Parannuksesta ja katumuksesta.
Parannuksessa on kaksi osaa, nimittäin: katumus ja usko. Jos joku tahtoo siihen lisätä kolmannen, nimittäin parannuksen soveliaat hedelmät, se on koko elämän ja kaikkein tapain parantumisen, ei ole meillä sitä vastaan. Sanomme vaan katumuksen olevan totisessa oman tunnon peljästyksessä, joka tuntee Jumalan vihastuvan synnille ja murehtii syntiä tehneensä. Tämä katumus tapahtuu niin että Jumalan sana nuhtelee syntiämme, sillä tämä on evankeliumin saarnan päätös: nuhdella syntiä ja tarita syntein anteeksiantamusta ja vanhurskautta Kristuksen tähden, pyhää henkeä ja ijankaikkista elämätä ja että uudesta synnyttyämme tekisimme hyviä töitä. Niin Kristus sulkee evankeliumin pää-summan yhteen, kun Luukkaan viimeisessä luvussa, w. 47, sanoo: Ja pitää saarnattaman minun nimeeni parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa; ja näistä peljätyksistä puhuu raamattu, niinkuin psalmi 38: 5, minun syntini käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ovat he minulle ylön raskaiksi tulleet, j. n. e.; minä olen ylön paljo runneltu ja lyöty rikki; minä myrisen minun sydämeni kivusta, ja psalmi 6: 3, ja seuraav.:Herra ole minulle armollinen, sillä minä olen heikko; paranna Herra minua, sillä minun luuni omat peljästyneet ja minun sieluni on sangen kovin hämmästynyt, voi sinä Herra kuinka kauan? Ja Esaias 10, 13: Minä sanoin minun päiväni lyhettäissä: nyt minun täytyy mennä haudan ovelle (ja minun vuoteni lopeta). Minä asetin itseni niinkuin jalopeura aamuun asti: kuitenkin särki hän kaikki minun luuni.

Näissä peljätyksissä tuntee omatunto Jumalan vihan synnin tähden, joka on tuntematoin suruttomille, lihan jälkeen vaeltaville, ihmisille, näkee synnin ilkeyden ja todella suree syntiä tehneensä; pakenee myös sillä välin Jumalan hirmuista vihaa, koska ei inhimillinen luonto suita kärsiä ellei tueta Jumalan sanalla. Niin Paavali sanoo Gal. 2: 19: Minä olen lain kautta laista kuollut pois. Sillä laki vaan syyttää ja peljättää omia tuntoja Näissä peljätyksissä eivät vastustajamme virka mitään uskosta, vaan teroittavat purkista lakia, ja kun siitä yksin saarnataan, on se lain oppi, eikä evankeliumi. Näillä kiwuilla ja peljästyksillä sanovat he ihmisten ansaitsevan armon, jos yhtäkaikki rakastavat Jumalata. Mutta miten ihmiset todellisissa peljästyksissä Jumalata rakastavat, kuin tuntevat Jumalan hirmuisen ja sanomattoman vihan? Mitä muuta kun epäilystä ne opettavat, jotka näissä peljästyksissä teroittavat paljasta lakia! Sentähden me siihen lisäämme parannuksen toisen osan, joka teroittaa uskoa Kristukseen, että näissä peljästyksissä pitää omilletunnoille saarnattaman evankeliumia Kristuksesta, jossa Kristuksen tähden luvataan syntein anteeksi antamus sulasta armosta.

Luemme Room. 5:1. Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa. Tämä usko saapi synnit anteeksi Jumalalta; tämä usko vanhurskauttaa Jumalan edessä; tämä usko näyttää eroituksen Juudaksen ja Pietarin, Saulin ja Davidin katumuksen välillä. Sentähden ei ole Juudaksen eikä Saulin katumuksesta mitään hyvää, ettei siihen tule tämä usko, joka omistaa Kristuksen tähden lahjaksi annetun syntein anteeksi saamisen; ja ennen ei rakkautta ole, kuin on sovinto tapahtunut uskon kautta, sillä lakia ei pidetä ilman Kristuksetta, niinkuin luemme Ruom. 5: 2, Kristuksen kautta meillä on tykökäymys uskossa tähän armohon. Tämä usko kasvaa kasvamistansa ja taistelee kaiken elinkauden synnin kanssa, voittaaksensa syntiä ja kuolemaa. Uskoa seuraa vasta rakkaus, ja sillä muotoa voimme selkeästi päättää mikä lapsellinen pelko on, senlainen vapistus, joka uskon kanssa on yhdistetty; se on, jossa usko lohduttaa ja tukee säikähtynyttä sydäntä.

Mutta koska vastustajamme luulevat meidän olevan väärässä, kun sanomme parannuksessa olevan nämät kaksi osaa, tulee meidän näyttää että raamattu jumalattoman parannuksessa eli kääntymisessä määrää juuri samat pääomaiset osat. Sillä Kristus sanoo Math. 11: 28: Tulkaatte minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa. Tässä on kaksi kappaletta. Työ ja raskaus merkitsevät katumusta, synnin ja kuoleman vapistuksia ja peljätyksiä. Tulla Kristuksen tykö, on uskoa, että synnit Kristuksen tähden annetaan anteeksi. Kuin uskomme, tekee pyhä Henki sydämen Kristuksen sanalla eläväksi. On siis tässä kaksi pääomaista osaa: Katumus ja usko.

Markuksen ensimäisessa luvussa, 15 w., sanoo Kristus: Tehkäätte parannus ja uskokaatte evankeliumia, jossa edellisessä osassa hän nuhtelee syntia ja jälkimäisessä lohduttaa meitä ja osoittaa syntein anteeksi saamista. Sillä uskoa evankeliumia ei ole se yhteinen usko, joka perkeleissäkin on, vaan on omituisesti uskoa syntein anteeksi saamisen, joka Kristuksen tähden on lahjaksi annettu. Sitä en tiedä, miten heräämätöin tekee parannusta ja katumusta, koska raamattu sanoo: Herää sina, joka makaat ja: Ilman minutta ette mitään voi ja minun kauttani te kaikki voitte. Herra C. Näkyy hylkäävän Rautalampilaisen selityksen Davidin parannuksesta pois. Niin pyydän Herra C-— n selittämään täta. Luetaan Math. Ew. 12: 45, ja Raamattu käskee tekemään juuri niitä ensimäisiä töitä. Tällä toivotuksella jätän sen Herran haltuun: Mutta pysy sina niissä, kun sina oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietäen keneltäs oppinut olet. (Paav. 2 ep. Tim. 3: 14). Asian kalleuden takia olen tätä tuumannut, sittekun Herra sai minun heräämään synnin unesta. Pyydän anteeksi kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta ett'ei he tämän kokeen tähden erehtyisi, koska oppia en osaa muuta kuin sen, kun Henki vaikuttaa. En ole oppia käynyt maallista, enkä kynään kykene. --o.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Edellinen

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa