Päivämies 1956: Aina soi

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Päivämies 1956: Aina soi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Maalis 2011, 11:11

Aina soi

Aikakautemme on ottanut yhä enenevässä määrin käyttöönsä tiedotusvälineenä ns. audiovisuaaliset laitteet, siis sellaiset, jotka vetoavat näkö- ja kuuloaistimukseen. Elokuvamyllyt ovat pyörimässä miltei kaikissa pienimmissäkin kirkonkylissä, gramofoonit pauhaavat kahviloitten nurkissa, radio tuntuu kuuluvan köyhimmänkin maalaismökin välttämättömiin varusteisiin ja televisio on saapumassa maahamme.

Alkuaikoina radion valtaantulo herätti kristityissä piireissä hyvinkin ankaraa arvostelua. Nykyään tuon arvostelun laineet on joltisestikin vaimentuneet. Radio on hyväksytty yleissivistävänä laitoksena, ja myöskin nähty sen merkitys evankeliumin sanan palveluksessa. Mutta se, että radio hyväksytään perheen jäseneksi, merkitsee myös sen kasvattamista, jopa kurittamista. Viimeksi mainittu tapahtuu parhaimmin vääntämällä määrättyä nappulaa tarpeeksi paljon vastapäivään.

Me emme vastalauseitta hyväksy perheenjäsentä, joka itse on aina äänessä, suomatta meille koskaan suunvuoroa. Usein on kuitenkin radio päästetty tuohon ase maan. Kun sen kerran on kalliilla rahalla ostettu, täytyy siitä myös saada kaikki mahdollinen irti. Siitä huolimatta, että asianomaisen ikä lyhenee moisesta käyttämisestä ainakin puolella. Yhtenä köytenä tulevat konsertit, hartaudet, uutiset, swingit ja muut ajanvietteet. Saattaapa olla, että taloon mennessäsi kuulet siellä radion paasaavan täydellä voimalla, mutta talon väen saat käsiisi puolen kilometrin päässä olevalta niityltä.

Psykologit puhuvat sellaisesta sielullisesta tekijästä kuin tajunnan ahtaudesta. Se tarkoittaa, ettei tajuntaamme mahdu mittaamattomasti vaikutteita, se on kuin saavi tipun alla, kun se on täysi, menee kaikki loput ylitse. Senkin vuoksi on opittava kuuntelemaan harkiten. Jos tajuntamme astia on täynnä sunnuntaiaamuna jo silloin, kun jumalanpalvelus alkaa, menee saarna ohi korviemme, meidän tajuamatta siitä mitään. Kuulimme vain, että siellä saarnattiin, ehkä saarnaajan nimenkin, mutta siinä kaikki.

Olemme tavanneet ihmisiä, jotka ovat kasvaneet tässä "aina soi" — ilmapiirissä. Heistä on tullut sellaisia, jotka eivät siedä enää hiljaisuutta. Lukiessaan heidän on vihellettävä viimeistä iskelmää, junassa tai autossa istuessaan on koputettava jalalla jotain tanssin tahtia. Pelkkä hiljaisuus, ` alallaan pysyminen on suurta kärsimystä. Onko ihme, että hermostuneisuus on muotitautimme.

On sanomattoman suuri vahinko ihmiselle, että hän menettää kuuntelemisen taidon, ja hiljaisuuden siunauksen. Ihminen menettää silloin myös kosketuksen ikuisuuteen. Onkohan niin, että tuo "aina soi" -tyyli onkin juuri tarkoitettu vaimentamaan omantunnon hiljaista nuhdetta.

Tämä elämäntyyli pyrkii myöskin sisälle kristilliseen elämäntapaan. Eikä vain siinä muodossa, että se toisi maailman lähemmäksi kristittyjen sydäntä. On olemassa uskonnollista ajanvietettä, joka yhä enenevässä määrässä saa aina soi luonteen. Lienee jossakin jo käytännössäkin kokeiltu uskonnollista non stop -ohjelmaa. On ollut Jumalan armoa se, että laestadiolaisen kristillisyyden keskuudessa pidetyt monipäiväiset seurat ovat vielä säilyttäneet luonteensa. Me voimme kuulijoinakin tehdä seuroista aina soi -tyylisiä, jos me nypimme vain sieltä täältä sanan, joka sattuu meitä miellyttämään, mutta emme huoli kokonaisesta Jumalan sanasta.
Turhaan ei Jeesus sanonut jo aikalaisilleen: Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.

L. M.
Pääkirjoitus, Päivämies 19.7.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron