H. Kankkonen: Herra, lisää meille uskoa

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

H. Kankkonen: Herra, lisää meille uskoa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Huhti 2010, 11:08

Herra, lisää meille uskoa


"Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennä pois? Simon Pietari vastasi häntä: Herra, kenenkäs tykö me menemme? Sinulla on ijankaikkisen elämän sanat.” Joh. 6: 67–65.


Herra Jeesus saarnasi elämänsä aikana voimallisesti Jumalan valtakunnan evankeliumia. Moni sai piston sydämeensä ja alkoi kysellä: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Vastaus oli lyhyt ja yksinkertainen: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”

Tätä samaa saarnaa nytkin Jumalan lapsi kaikille ihmisille. Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Uskottomasta ihmisestä tällainen tuntuu tuomion sanalta. Mutta näin pitää olla, sillä laki on kasvattajana Kristuksen luo. Jo Jeesuksen opetuslapset joutuivat puhelemaan keskenään: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"

Jeesus kysyi heiltä, että loukkasiko se heitä. Hän tiesi, että opetuslasten keskuudessa oli joitakin, jotka eivät uskoneet. Rakkaat, loukkaako se meitä, kun nuhdellaan synnistä parannukseen. Ei, vaan me haluamme olla Jumalan Pyhälle Hengelle kuuliaiset. Kun tätä kallista Jumalan valtakunnan kutsua esittää tämän ajan ihmisille, niin he pahenevat. Ylpeä, itsekäs ihminen kääntää vain selkänsä tuollaiselle puheelle. Hän ei välitä oikeasta uskosta, vaan pyytää vahvistaa omaa vanhurskauttaan. Tulee mieleen eräskin ystävä, joka ei nöyrtynyt parannukseen vain sen tähden, että hän olisi joutunut luopuman niin paljosta.

Murheellisena lähti pois rikas mies Jeesuksen luota, kun hänen olisi pitänyt luopua kaikesta. Näin on asia silloin, jos ihmisellä ei ole tosi hätää sielustaan. Jos ihminen tahtoo tulla autuaaksi, hänen täytyy luopua kaikesta turhasta, rahasta ja mammonasta, omasta kunniastaan ja synneistään. Vain kerjäläisille kuuluu tämä ihana evankeliumi. Ne, jotka uskovat Jumalan Pojan nimeen, saavat vielä nytkin voiman tulla Jumalan lapsiksi. Ja kun he ovat lapsia, he myös perillisiä.

Jumalan valtakunta on meille kallis, sillä se on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Tästä huolimatta moni pitää sen halpana. Hyvin sopii meillekin, tämän ajan Jumalan lapsille kysymys, jonka Jeesus esittää opetuslapsilleen: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Me haluamme Pietarin lailla vastata pelolla: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Onko sitten nykyaikana niitä, jotka jättävät Jumalan valtakunnan? Näin on aina ollut ja on yhä vieläkin. Sielunvihollinen käy ympäri, kuin kiljuva jalopeura. Se koettaa eksyttää heikkoja taivaan tien kulkijoita luopumaan uskostaan.

Murhemielin meidän on todettava, että moni rakas ystävä on joutunut sielunvihollisen paulaan. Synti on saanut erottaa heidät pois oikeasta uskosta, joko maailmaan tai väärään uskoon. Me joudumme Johanneksen lailla sanomaan:

"Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet meidän kanssamme, sillä jos he olisivat meidän kanssamme pysyneet, mutta heissä on mutta heissä on tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. Jeesus sanoi kerran puheessaan: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni halua." Niinpä kerrotaan, että monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois, eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan. Jumalan sana on voimallinen. Se joko parantaa tai pahentaa. Jumalan valtakunnassa on aina murehdittu sitä, että joku on eksynyt pois kaidalta tieltä. Eksyneitä on haettu ja huudeltu, mutta he eivät ole palanneet. Tämä Jumalan valtakunta on siitä ihmeellinen, ettei tästä heikkouden tai tietämättömyyden vuoksi kukaan joudu pois — päinvastoin. Täällä eksyneitä etsitään, haavoitettuja sidotaan, heikkoja vahvistetaan, köyhille saarnataan evankeliumia. Hyvä on täällä heikon raahustaa kohti taivaskunniaa.

Jumalan valtakunta ei ole nytkään niin salattu, ettei sitä voisi löytää. Tämän ajan ihmisille saarnataan Pyhän Hengen valtuuttamina sanomaa: ”Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." On kallista nähdä, että vielä joku uskoo tämän tyhmän saarnan omalle kohdalleen, ja saa rauhan tunnolleen. Jumalan valtakunnassa on aina iloittu siitä, että yksikin syntinen nöyrtyy parannukseen. Tämä ei ole ainoastaan meidän ilomme, vaan jopa enkelitkin taivaassa iloitsivat. Kun Herra kansaa lisää, niin hän myös iloa lisää.

”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Nämä ovat kalliita sanoja uskovaiselle ihmiselle. Kuinka onnettomia me olisimme, ellei meillä olisi ihanaa evankeliumia? Hyvä on eksyvän, lankeilevan ihmisen vaeltaa Jumalan valtakunnassa. Siellä meitä puhdistellaan Herran Jeesuksen verellä, ja puetetaan Hänen vanhurskaudellaan. Mistä me saisimme rauhan, ellemme välittäisi tuosta armoevankeliumista. Paavalikin huudahtaa: "Voi minua, ellen minä evankeliumia julista!" Ilolla otetaan tuhlaajapoika kotiin nytkin. Jos tätä kirjoitustani sattuisi lukemaan joku uskoton, niin kuule.
Me saarnaamme sinulle Pyhän Hengen valtuuttamina ilomielin sinun syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Me olemme itse saaneet kymmenen tuhannen leiviskän velan anteeksi, sen tähden me myös jaksamme toisillemme anteeksi antaa. Siellä, missä on anteeksiantamus, siellä on elämä ja autuus. Johannes kirjoittaa meille kalliisti tästä asiasta, ja sanoo: "Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi, ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." Kun me olemme kodin löytäneet, niin emmehän halua lähteä harhailemaan tuonne hengellisesti pimeään maailmaan.

Herra Jeesus lohduttaa meitä nytkin Henkensä kautta. Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Olkaa, sen tähden hyvässä turvassa ja uskokaa nytkin turvallisesti kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Tärkeä on meille Raamatun kohotus: "Katsokaa, ettei teillä kenelläkään ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu pois elävästä Jumalasta." Uskollisuutta meiltä vaaditaan: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun."

Jumalan rauhan terveisin
H. Kankkonen
Päivämies 18.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron