Reijo Rantanen: Jumalan lapsen kaksiosaisuus

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Reijo Rantanen: Jumalan lapsen kaksiosaisuus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Tammi 2011, 10:20

Keskiviikkona elokuun 29 päivän 1973

Jumalan lapsen kaksiosaisuus

11. kolm. jälk. sunnuntai.
Room. 7: 14–25

Ylle merkityssä Jumalan sanan kohdassa apostoli Paavali sanoo: »Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.» (14). Jae osoittaa, että tätä eivät kaikki tiedä, siis sellaiset ihmiset, joilla ei ole koskaan synti synniksi kirkastunut, joille ei ole Jumalan pyhä laki saanut näyttää, että omilla teollamme olemme ansainneet vain kadotuksen tuomion, ja jotka eivät ole tehneet synneistään parannusta.

Apostoli Paavali oli saanut kuulla omalle kohdalleen sen kalleimman evankeliumin Ananiaan kättenpäälle panemisen kautta, että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, ole turvallisella mielellä. Niinhän sinullakin, sisareni ja veljeni, joka olit lapsuususkon kadottanut, ja Jumalan pyhä laki osoitti synnin synniksi, tuli hätä ja puute turvasta, ja täytyi lähteä apua kyselemään ja anelemaan. Sait kuulla Jumalan lasten suusta: »Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä; ole turvattuna." Sait parannuksen armon.

Nyt tässä Jumalan sanan kohdassa on kysymys siitä, mitä Jumalan armosta osallinen ihminen tuntee povessaan, kun hän täällä synnin maassa tekee matkaa. Olet niin usein saanut huomata, että olet synnin alle myyty. Ei vanha osa tehnytkään parannusta, vaan liha on aina syntiin altis ja taipuvainen, ja saa monta murhetta matkaan. Huomaa tehneensä sitä, mitä ei halunnut eikä tahtonut.
»Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.» (15) »Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä tahdo, en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on, minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä." (20 ja 12 jae).

Niin monta kertaa Jumalan lapsi todeksi löytää sen, että vaikka kuolemattoman hengen halu on vihata syntiä, niin lihan heikkouden tähden on siihen langennut aivan kuin tahtomattaan. Ja syy on tämä, että synti meissä asuu niin kauan kuin tässä turmeltuneessa majassa matkaa teemme. Vaan kun kerran saamme silmämme ummistaa tälle maalle, kun turmeltu pukee päällensä turmelemattomuuden, kun vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa. Kun vanha osa maaäidin kainaloon kätketään, silloin sen oikut ja viat loppuvat, eivätkä ole puristamassa Jumalan lapsen sielua. Enkelit tulevat ja vievät verellä pestyn sielun Aabrahamin helmaan. Silloin alkaa sapatinlepo Jumalan lapselle. Siksi, tyydy vielä pieni hetki uskossa kilvoittelemaan ja Herran Jeesuksen veren pisaroiden alla matkaa tekemään, ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja ole turvassa. Parempaa on edessä päin, kun köyhää kilvoittelijaa odottaa taivas.

Näin Jumalan lapset ovat päässeet tuntemaan, ettei meissä omalta puoleltamme ole mitään hyvää, vaan ainoastaan näkyy syntiä, kun armon aurinko saa paistaa sydämeen Herran Jeesuksen kasvoista Jumalan seurakunnassa. Eiväthän ne Jumalan lapset näe tuomiollakaan hyvää tehneensä, kun Herra Jeesus sanoo oikealla puolella oleville: »Sillä minä isosin ja te ruokitte minua: minä janosin ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte. Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua. Silloin vanhurskaat häntä vastaat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun?» (Matt. 25: 35–37.) Ei ole köyhällä Jumalan lapsella ollut koskaan varaa luottaa omiin ansioihin, omiin saavutuksiin eikä omiin voimiin, vaan Jumalan lapsi on saanut, ja saa panna turvansa ikiaikojen Jumalaan ja Herran Jeesuksen veriansioon: Sillä evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Eikö olekin turvallista, veljeni ja sisareni, kun matkamme ja askeleemmekin, on sellaisen voiman varassa, joka ei lopu kesken, vaan kantaa perille asti, kunnian taivaaseen.

Jos tätä sattuisi lukemaan yksikään, joka luottaa omiin voimiinsa ja hyviin tekoihinsa, tai synnin rakkaudessa elävä epäuskoinen, niin kehottaisin nöyrtymään parannukseen armon ajassa, ennen kuin myöhäinen saavuttaa. Sillä molemmilla on Jumalan sanan mukaan sama päämäärä, iankaikkinen kadotus. Koska hyvillä töillä ei ansaita autuutta, ei myös pahoilla, siksi: Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa. Vielä on Herran Siionissa silmävoidetta, vielä kuulutetaan Herran otollista vuotta, vielä olisi syntinsä tuntevalla mahdollisuus päästä synneistään, uskomalla ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja päästä omistamaan lahjavanhurskautta rahatta ja hinnatta, ja kerran taivaan perijäksi.

Sinulle sisareni ja veljeni, joka olet monta kertaa mustuuttasi ja huonouttasi katsellut, niin myös omalle sielullesi sanoisin: Sinulla on lupa nostaa katseesi pois omasta sydämestäsi, ja katsella Herraa Jeesusta verestä punaista, kuin yrttitarhan maalla verestä punoittaa. Kun hän on sinun ja minun synnit Isän edessä sovittanut, ja täyttänyt pyhän lain meidän edestämme viimeistä piirtoa myöten. Tämä on se vanhurskaus, joka Isän edessä kelpaa. Kun Hän katselee Poikansa haavoja, Hän mielistyy niihin. Siksi, uskopa vielä ne viimeisetkin epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ole turvattu ja siunattu. Isä katselee sinua Poikansa haavain kautta, joissa sinä olet pyhä ja puhdas ja mahdollinen Karitsan häihin.

"Ei siellä enää muisteta, että ompi oltu sodassa: Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikki on tyyntä, suloista.»

Reijo Rantanen
Päivämies 29.8.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron