Erkki Jämsä: Turva tuomiopäivänä

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Erkki Jämsä: Turva tuomiopäivänä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Tammi 2011, 14:04

Turva tuomiopäivänä


"SIINÄ täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä, sillä niin kuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa. Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelon, sillä pelvolla on vaiva, mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa. Me rakastamme häntä, sillä hän rakasti meitä ensin." (1. Joh. 4: 17- 19)

RAKKAUDEN apostoli, veljemme Johannes, kirjoittaa Jumalan lapsille Pyhän Hengen kautta, tuoden esille Jumalan rakkauden valtasuuruuden Hänen omillensa. Jumalan rakkaus täytetään siinä, että meillä on turva tuomiopäivänä. On todella suuresta asiasta kysymys. Vanhurskas tuomari on uskon kautta kuolemattoman sielun turvana ja autuutena.

"Se ompi kyllin autuuteen, En muusta huolikaan,
Se on vanhurskaus Jeesuksen, Ostettu kuolollaan.

Ah kuinka kerran seisoisin, Edessä Herrani;
Jos tämä armo autuin Ei olis omani?

Vaan siihen älköön sattuko Nyt mitään omastain,
Ja Herra meitä auttakoon, Elämään armostaan!

Oi, Jeesus, kiitos sinulle, Vanhurskaudestas,
Jonk' ostit ristis minulle, Ylistys armostas."

Jumalan sana vakuuttaa, että kuoleman jälkeen tulee tuomio. Eletystä elämästä jokainen ihminen tekee kerran tiliä Jumalalle, joka on elämän antanutkin. Kun ylimmäinen Tuomari kerran ilmestyy, ja maan lapselle alkaa tilinteon hetki, ei Hän kysy meiltä lupaa, saako Hän katsella tuntomme tilikirjaa. Hän lukee kirjaamme kysymättä meiltä. Jos viimeisellä tuomiolla ei löydy tunnon tilikirjasta Jeesuksen veren kuittausta, eikä nimeä ole elämän kirjassa, on tilinpäätös huono. Tuomarin pyhiltä huulilta kuuluvat sanat: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä." (Matt. 25: 41).

Rakas ystävä, joka olet ulkona Jumalan valtakunnasta, laske elämäsi kulutusta; kannattaako lyhyt armon aika kuluttaa hukkaan, kulkea iankaikkiseen vaivaan johtavalla tiellä. Eikö olisi korkea aika nöyrtyä parannukseen, kun on vielä kallis armon päivä? Herra Jeesus vielä istuu armoistuimellaan. Jumalan lapset ilolla Pyhän Hengen kautta saarnaavat katuvalle kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä iloon, rauhaan ja vapauteen saakka. Tuomiopäivä ei ole Jumalan lapselle kauhujen päivä, sillä hän on seisonut armoistuimen edessä tuomiolla, ja avannut tuntonsa tilikirjat, sekä luettanut niitä valkeuden valtakunnassa. Kuittauksena on Herran Jeesuksen sovintoveri. Suurena Herran päivänä ei Herra Jeesus ilmesty tuomarina Jumalan lapselle, vaan Hän tulee autuudeksi, jota verellä pesty sielu on hartaasti odottanut. Pilkkaajien keskellä monta kertaa on rohkeus pettänyt omalla puolelta heikolla Jumalan lapsella. Olisi pitänyt avata suu Jumalan kunniaksi, ja puhua autuuden asiasta epäuskoiselle ihmiselle. "Silloin vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä ahdistaneet, ja hänen työnsä hyljänneet ovat." (Viis. 5:1)

Kristuksen evankeliumi on Jumalan voima, Jumalan lapselle autuudeksi Herrassa Jeesuksessa. (Room. 1:16). Sinäkin, sairauteen sidottu Jumalan kallis armolapsi, usko kaikki synnit, matkanpuutteet ja viat Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi, iloon, rauhaan ja vapauteen saakka. Matkaystävät, vahvistukaa Herrassa, ja Hänen väkevyytensä voimassa. "Sillä ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä, vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden." (2. Tim. l: 7). "Mutta toivo ei anna häpeään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on." (Room. 5: 5). "Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme. Siinä on rakkaus, ei, että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä, ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä. Te rakkahimmat, jos Jumala meitä noin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman. Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä. Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä." (1. Joh. 4: 9 – 13).

USKON JA rakkauden hallitsemassa sydämessä ovat taivaalliset aarteet kalliina, ja silmämääränä on yksin uskon alkaja ja päättäjä, Herra Jeesus. Jumalan huoneen asukkaana pidämme uskon kautta kiinni Jumalan armolupauksista, ja osoitamme kuuliaisuuden Pyhän Hengen neuvoille ja seurakuntaäidille, joka on Jumalan armovaltakunta maan päällä. Ahkeroimme pysyä aina rakkauden ja hengen yksimielisyydessä. „Mutta nyt pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämät kolme, vaan rakkaus on suurin niistä." (1. Kor. 13: 13) Jeesuksen rakkaus on se hyvä ja hellä side, joka on pitänyt meitä Hänen seuraamisessaan tähän päivään saakka. Se myös voimallaan varjelee meitä loppuun saakka.

"Sen tähden mahdollinen, Olen häihin Karitsan,
Kun on pesty vaatteheni, Valkeaksi verellä.
Niin en pelkää tuomiolla, Kun oon Yljän puvussa.
Nimeni on kirjoitettu, Elävitten kirjassa.


Erkki Jämsä
Päivämies 21.11.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron