VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Syys 2018, 15:44

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 21 Helmi 2011, 15:49 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Olemme päivän lapset

"Te olette kaikki valkeuden lapset ja päivän lapset, emme ole yön emmekä pimeyden. (1. Tess. 5, 5)


On edessämme suuri päivä, ja sen tähden taivaallinen Isä tahtoo rakkaudessaan meitä neuvoa, ja opettaa elämään valkeuden lapsina. Tämän kehotuksen Herran apostoli Paavali antaa yllä mainitussa Jumalan sanan kohdassa, niille ihmisille, joita Raamattu nimittää Jumalan omiksi armolapsi. Kirjoitettu Jumalan sana ei puhuttele kaikkia ihmisiä päivän ja valkeuden lapsina.

Kun luemme Raamattua, huomaamme, että on myös pimeyden, eli yön lapsia. Yön lapset vaeltavat eri tietä kohden kadotusta, iankaikkiseen eroon elävästä ja pyhästä Jumalasta. Usein joudumme kysymään, miksi kaikki ihmiset eivät tahdo pelastua. Pyhä sana vastaa siihen: sielunvihollisen, perkeleen tahto on saada ihminen elämään vastoin Jumalan tahtoa. Onhan jo lihamme ja veremme synnin turmeluksen kautta joutunut liittolaiseksi perkeleen kanssa. Voi miten monta kertaa saamme päivittäin, veljet ja sisaret, tuntea kuinka vihollinen on voimakas omassa lihassamme! Voi miten monta kertaa joudumme seisomaan ikään kuin portinvartijan edessä passintarkastuksessa! Voi miten monta kertaa pelkäämme ja vapisemme vihollisen kourissa! Kyllä siinä verellä pesty sielu tulee epäileväksi, olenko minä valkeuden lapsi. Armon merkitkin tuntuvat hävinneen, ja silmä ei enää jaksa katsella kirkasta kotirantaa.

On ihmeellinen se rakkaus, jolla Isä Henkensä kautta puhuttelee meitä lapsikseen. Tämä armon Henki todistaa meille meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. »Jos me olemme lapset, niin olemme myös perilliset nim. Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset, jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.» (Room. 8:16, 17):

Apostoli Johannes kirjoittaa tästä valkeudesta, mistä Herra Jeesus itse oli heille puhunut: "Minä olen maailman valkeus." Johannes sanoo, me olemme nähneet hänet ja tästä me teille todistamme, vaeltakaa siis valkeudessa. Edelleen hän lausuu: »Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen veri puhdistaa meidät synneistämme. (1. Joh. 8: 16, 17) Jumalan lasten ei siis tarvitse vaeltaa pimeässä. Jumalan seurakunta on maan päällä kuin äiti, joka hoitaa lapsiaan Herran Jeesuksen veren puhtaudessa. Siellä evankeliumi ravitsee ja ruokkii nälkäisiä sieluja. Herra Jeesus on tienä, totuutena ja elämänä.

Herra Jeesus vakuuttaa nytkin Henkensä kautta: "Joka elää ja uskoo minuun, hän elää vaikka olisi kuollut." Tässä Herrassa on tänäkin päivänä Jumalan lasten valkeus. Hänessä on tie ja elämä. Virrentekijä laulaa: "Ei itku tuska pestä, voi mua vääryydestä, sen teet sä, armoinen."

Me vieraan maan kansalaisina tarvitsemme valoa, kun kuljemme Isän kotia kohden, ettei peto saisi raadella meitä tässä pimeässä synninmaassa. Jos vihollinen joskus heittää likaa päällemme, jota emme soisi, sen kerran Jeesuksen veri puhdistaa pois. Ei tarvitse panna itse paikkaa likatahran päälle, ei tarvitse itse ruveta korjailemaan repeytyneitä vaatteita.

Kun lauantai-iltana kello lyö 24, silloin alkaa sunnuntai, suuri sapatin lepo. Sen on Herra Jumala itse valmistanut. Silloin ei paina viat, virheet eikä pimeys, ei muistu mieleen matkan rasitukset eikä vaivat. Kun Herra Jeesus tulee, Hän kutsuu luokseen kaikki. Herrassa nukkuneita kutsutaan silloin Isän siunattuina, omistamaan se valtakunta, jonka Isä Jumala on valmistanut. Siihen valtakuntaan Herra Jeesus kokoaa kaikki omansa niin elävät kuin kuolleetkin. Herra Jeesus painaa voiton seppeleen morsiamen päähän ja palmut käsiin. Tämän sai apostoli Johannes nähdä jo Patmoksella. Hänelle sanottiin: »Nämä ovat ne, jotka ovat tulleet suuresta vaivasta, ja he ovat heidän vaatteensa pesneet, ja ovat heidän vaatteensa Karitsan veressä valaisseet. (Ilm. 7:14). Paavali kertoo: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, uskoni pitänyt ja tästedes minulle on tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra vanhurskas tuomari on minulle antanut, ei ainoastaan minulle vaan kaikille jotka Hänen ilmestystään rakastavat.» (2. Tim. 4: 7, 8) . Tämän kaiken tähden kannattaa kilvoitella valon lapsena!

Lyhyt on tämän ajan vaiva sen kunnian rinnalla, minkä Herra Jeesus on omilleen valmistanut. Kilvoitelkaamme veljet ja sisaret tässä toivossa ja tässä valkeudessa! Tämä ei kasvata toisia pitemmiksi tai lyhyemmiksi. Kaikki ovat yhden mittaisia. Kristuksen varren mitan mukaan kasvaneita he ovat, olkoot sitten vanhempia tai nuorempia. Palkka on katoomaton ja saastuttamatoin voiton seppele!

Sinä nuori Jumalan lapsi!" Muista tämä silloinkin kun vihollinen Sinulle lupaa tämän maailman rakkautta. Olet verellä pesty ja Jumalan armolapsi. On kauhea asia joutua pois armosta. Vihollinen on säälimätön. Se repii ja raastaa kaikki rakkaan Isän antamat tavarat. Voi kuinka on vaikea päästä takaisin armon osallisuuteen...! Olen itse sen kokenut. Olen kerran joutunut pois armosta. Taivaallinen Isä kuitenkin rakasti sieluani ja kuritti minua, veti minua takaisin rakkaan Poikansa valtakuntaan. On ikävä asia, kun saa kantaa raskaita haavoja vielä vaikka Jeesuksen veressä synnit ovatkin anteeksi.

Pysykää lapset armossa! Rukoilkaa itsenne ja toistenne puolesta. Rukoilkaa minunkin puolestani, sillä halu olisi päästä perille. Pyydän sulkeutua Jumalan lasten siunattavaksi, kun olin tottelematon Jumalan äänelle.

Lapset rakkaat! Älkää kasvako isoiksi! Isot kulkevat liian kauaksi, ja silloin on vaara lähellä joutua pedon raadeltavaksi. Paistakoon taivaallinen valkeus
keskellämme Jumalan seurakunnassa. Paistoihan tämä valkeus kerran Beetlehemin kedolla paimenille yön pimeydessä. Tämän valkeuden alla kaikuu vieläkin, Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha.» Laskeutukoon tämän valon mukana taivaalliset kastehelmet sydämiimme ja saarnatkoot pyhät Herran Jeesuksen veren pisarat sydämiin puhtautta ja valoa. Poistakoot ne meistä epäilykset, viat ja virheet aina taivaan iloon saakka. Silloin, kallis ystäväni, veljeni ja sisareni, olet Jeesuksen veren kautta valkeuden lapsi ja päivän lapsi.

Jääkäämme veljet ja sisaret - kasvoista tutut ja tuntemattomat Jumalan armon ja taivaallisten käsivarsien kannettavaksi, - taivaallisen Isän armokotiin. – Rukoilkaa puolestani! Olen voimaton. Haluan päästä perille.
Jumalan rauhan terveisin,

Antti Paavola
Päivämies 31.12.1959

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia