Muuan sana kirjoitetun ja saarnatun sanan arvosta.

Kirjoista ja lehdistä huomattua tekstiä.
Lainauksia ja Laulujen sanoja.

Muuan sana kirjoitetun ja saarnatun sanan arvosta.

ViestiKirjoittaja hepa » 10 Elo 2011, 13:49

Sanomia Siionista.
Nro 8. Elokuu. 1889.

Muuan sana kirjoitetun ja saarnatun sanan arvosta.

Eräs Herra B. Sarlin on Wartijan 11:ssä ja 12:ta wihossa ottanut selittääksensä aihetta kirjoitetun ja saarnatun Jumalan sanan voimasta saattamaan ihmistä uskon elämään. On myös tämä aihe sangen kallis-arvoinen jokaiselle joka autuaaksi tulla tahtoo. Onhan se kiitettävä asia että jokukaan puolustaa Raamattua tänä luopumuksen aikakautena, jolloin "portto istuu weren-karwaisen pedon päällä" (Ilm. 17; 3.), jolloin anti-kristillinen Jumalasta luopunut uskonto turwautuen anti-kristilliseen waltioon vallitsee*) ja liittolaisina ylönkatsovat ja wainoowat Kristusta Hänen heikoissa jäsenissänsä, etta on warmaan tosi-kristityillä wielä verisetkin vainot odotettawina. Pääasia että uskossa Dawidin kanssa rukoilemme: "awaa minun silmäni näkemään ihmettä sinun laissas." (Ps. 119: 18). Lutherus myös aikanaan sanoi: "en ole rukoillut Jumalalta näkyjä eli unia, waan että saisin selwiin näköalan Jumalan sanassa, sillä niinkuin aurinko käy muitten valkeuksien yli, niin on myös Raamattu kirkkaampi kaikkia muita kirjoja maailmassa."

*) Merkkejä siihen suuntaan on olemassa meidänkin maassa. Niin esim. saarnaa eräs osa valtiota julkisissa kokouksissaan että wahingollisten väki-juomain walmistaminen ylen suurissa määrissä ja myös prostitutioni (jolla ymmärretään isoissa kaupungeissa ns. ohjesäännöillä järjestettyäyleistä huoruutta) owat wälttämättömiä elinleinoja, joitten pikainen häwittäminen muka olisi nk. kristilliselle valtiolle vaarallinen. Eivät tiedä muutamat tiedemiehet, erinomattain lääkärit, mitä panna prostitutionin siaan, sillä ei ole muka nuorukaisilla w ara a mennä kristilIiseen awioliittoon. Huonosti owat mainitut Herrat lukeneet ja kuulleet evankeliumin Kaanaan häitten ihmeestä! Onhan se waarallinen ajan merkki, että syntiset ihmiset väärin käyttävät saadun valtansa niin että ohjesäännöillään tekevät huoruuden synnin luvalliseksi ja järjestävät se n, jonka Jumala laissaan kovimmasti on ajallisen ja ijankakkisen rangaistuksen uhalla kieltänyt! Rangaistus tästä ei ole viipyvä!

Kuitenkin näkyy Herra B. S:n päätarkoitus mainitulla kirjoituksellaan olevan ojentaa n. k. Lestadiolaisia uskovaisia yksipuolisuudestaan ja opin erhetyksistäiin, he kun uskovat että Jumala tavallisesti armon hallituksessaan maan päällä Pyhän Hengen kautta saarnatun Jumalan sanan kautta saattaa ihmisen elävään armon omistamiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Näin he opettamat tämän Raamatun mukkan: "niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta" (Rom. 10: 17). Kaikki ne Raamatun paikat, jotka B. S. lainaa Raamatusta otamme me niinkuin koko muunkin Raamatun Jumalan sanana wastaan ja alennumme sen alle, mutta valitettavasti emme voi B. S:n omia selityksiä Jumalan sanana wastaan ottaa, sillä ne owat monessa kohden ei waan yksipuoliset, mutta myös kotonaan väärät. B. S. alkaa selityksensä Raamatun alusta ja tahtoo tehdä uskottavaksi että Wanhan Testamentin pyhät hamasta Adamista omat saaneet uskon "ilman weljien väilitystä" ja että Jumala erinomattain kirjoitetun sanansa kautta antaa Pyhän Henkensä herättää ja uskoon saattaa niitä, jotka sanalle kuuliaiset owat, mitä on tawallisinta Uuden Testamentin aikana".

Raamatusta näkyy selvään että Jumala on puhutellut ihmisiä kolmella tamalla. 1:si välittömästi eli suoranaisesti joko ihmismuodossa, tahi Henkensä kautta yksin omassa tunnossa tahi myös enkelin kautta, pensaan tahi muun kuolleen esineen välityksen kautta; 2:si aina Seth'in, Adamin pojan, ajoista ihmisten saarnaaman Jumalan sanan kautta ja siis ihmisten välityksen kautta; 3:si siitä asti, kun Hän antoi ihmisille sanansa kirjoitettuna, myös kirjoitetun sanansa kautta. Mikä on luonnollisempaa kuin, että Jumala, joka kaikkinä aikoina on tahtonut tehdä tahtonsa salaisuudet ihmisille tiettäwäktsi, on välittömästi heille puhunut silloin kuin ei ole ollut kirjoitettua sanaa eikä muita ihmisiäkään wälikappaleina käytettävissä, niin esim. Adamille. Tämmöistä aikaa ei näy kuitenkaan kauan olleen, sillä Jumala loi Adamille waimon ja heille syntyi lapsia ja jälkeen tulevia, kuten Raamattu osoittaa. Herran Henki on kuitenkin sen ilmoittanut että jo Seth'in aikana ruvettiin saarnaamaan Herran nimessä" (1 Mos. 4: 26). Tämän on Herra vanmaan antanut sentähden tapahtua, että ihmiset sen saarnatun sanan kautta oppisivat uskossa Herran nimeä avuksensa huutamaan ja uskossaan wahwistuisiwat, ja juuri samasta syystä on myös Jeesus Uuden Testamentin aikana käskenyt opetuslapsensa "mennä kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille" (Mark. 16: 15).

Näemme siis että Jumala ihmiskunnan ensi aikana, ennen kun kirjallista sanaa oli olemassakaan, on käyttänyt ihmisiä välikappaleinaan saattamaan kanssa-ihmisiä elävään uskon yhteyteen Luojansa ja Lunastajansa kanssa. Se on kaikkina aikoina koeteltu tosiasia että ihmiset, jotka ovat tunteneet elävän Jumalan, ovat Hänestä myös muille puhuneet. "Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme" (1 Joh. 1: 3.) sanoo myös Herran Apostoli Johannes. Ja uskossa Pyhän Hengen kautta saarnattu sana on myös aina uskon vaikuttanut niissä, jotka sanan ovat kuulleet ja wastaan ottaneet.

Tämä on wastaansanomaton totuus; vähimmin evankeliumin saarnaajain pitäisi tästä pahentuvan, että Jumala armossaan näin tekee ja tällä tawalla sieluja pelastaa! Mitä warten he sitte itse owat siihen wirkaan itsensä antaneet? Lienevätkö he "ohra-piwon tahi leivän palan tähden" saarnaajiksi ruvenneet!? Eikö se mahda olla todistus uskon ja Hengen puutteesta monessakin virkasaarnaajassa, kun Jumala hyljäten heidät ja heidän wälityksensä, samoin kuin heidän edellä käviänsä Juutalaisten vanhemmat, kirjanoppineet ja fariseukset, walitsee itselleen työmiehiksi viinimäkeensä usein oppimattomia mutta uskovaista ja Pyhän Hengen saaneita maallikoita, joitten vaikutukseen Hän tunnustaa itsensä ja usein runsaasti siunaa heidän heikon työnsä uskossa ja hengessä. Miksi siis näitä jälkimäisiä tästä Herran työstä niin runsaasti vihataan, ja edellisiä vastoin Jumalan sanaa puolustetaan ja kiitetään?! Ne opettajat, jotta ei ole koetelleet sitä kuinka Jumala hengen ja voiman todistuksessa saarnatun sanan kautta ihmissieluja pelastaa epäuskosta ja kadotuksesta, he koetelkoot itseänsä tarkasti Jumalan edessä ja Hänen sanansa valossa ovatko ne Kristuksen evankeliumia saarnanneetkaan. Jumala on nimittäin luwannut siunata sen sanan, joka Hänen suustansa lähtee (Es. 55: 10, 11). Ne, jotka eivät ole saarnoista tämänkaltaista hedelmää nähneet, vaan jotka vainon hengessä tuomitsevat niitä Lahkolaisiksi," joitten heikon ja muodon suhteen usein vianalaisen työn Herra on siunannut, niillä on suuri syy kääntää tuomio itseään kohtaan. Senkaltainen n. k. "lahkolaisuus," jossa "Jumalan ihmiset" menewät ja saarnaavat joka paikassa ja joitten kanssa Herra vaikuttaa ja vahvistaa sanan seuraavaisten merkkien kautta" (Mark. 16: 20) se onkin siis oikea Kristuksen seurakunta ja Kristuksen hengellinen ruumis Jumalan edessä, sanokoot lyhytnäköiset ja itseviisaat ihmiset sitä miksi tahansa; ja päinvastoin senkaltainen n. k. "oikea uskoinen kirkko", joka ei Jumalalle hedelmää kanna, vaan päinvastoin Herran Hengen työtä estää ja vahvistaa, se kutsuttakoon syystä "wääräksi kirkoksi" (katso Ilm. k. 3: 9) tahi Kristuksen omain sanain mukaan "raadotsi, jolle kotkot kokoontumat" (Matth. 24: 28).

Palatkaamme nyt B. S:n kirjoitukseen. "Saarnattuko vai kirjoitettuko Jumalan sana saattaa ihmisen uskon elämään? Onko Raamatuissa esimerkkejä siitä että kirjoitettu sana on sen tehnyt ja tekevä?" näin kysyy B. S. kirjoituksensa otsakkeessa. Todistaaksensa, että ihmiset omat saaneet uskon elämän kirjoitetun sanan kautta sekät välittömästi ilman kirjallista sanaa, esiintuo H:ra B. S. ensin pyhät esi-isät esim. Adamin, Abelin, Noan, Abrahamin, lisakin, Jaakopin, Joosefin ja Mooseksen, niitten esimerkillä vahvistaaksensa mielipidettään etteivät he ”veljiä ole tarvinnut välittäjinään" tullakseen uskon elämään. Onhan jo tämäkin tuulesta temmattu johtopäätös! Koska ei mitään kirjallista sanaa ole silloin löytynyt, vaan ihmiset todistettavasti ovat jo Adamin eläessä ”saarnanneet Herran nimestä," mikä on siis uskottavampi kuin että he juuri sen saarnatun sanan kautta saivat uskon ja sen kautta myös kasvava sukupolvi kasvatettiin Herran pelvossa ja tuntemisessa"). Niin on siis varmaan ihmiset silloinkin olleet ”välikappaleina Herran kädessä, kumminkin uskovaiset wanhemmat lapsilleen ja perheilleen (katso esim. 1 Moos. 18: 19) saattamaan heitä Jumalan tykö; vaan kirjallisen sanan välityksestä aina Moosekseen asti ei sanallakaan mainita. Waikka Jumala sitte Mooseksen kautta kirjallisestikin ilmoitti tahtonsa Israelin kansalle, ei Hän siitekään ole kieltänyt saarnaamasta eli suullisesti ilmoittamasta Hänen sanaansa. Mooses jo aikanaan sanoi: ”Jospa kaikki Herran kansa ennustaisi (se on opettaisi ja hengessä ennustaisi) ja Herra antaisi henkensä tulla heihin!" (4 Moos. 11: 29). Siis on Mooses, ehkä Jumalan käskystä ankara lain mies, ollut paljo evankeelisempi, kuin monet tänä maailman aikana, jotka evankeelisiksi itseään kutsuvat ja kuitenkin ovat raamatullista evankeliumin saarnaamista ja sen waikutusta vastaan, kumminkin kristittyin maallikkoin saarnaamista wastaan.

Hämmästyttävältä kuuluu tämäkin H:ra B. S:n lause: ”Tarvinneeko meidän vielä lisätä se, mikä kaikille Raamatun lukijoille on ennestäänkin tiettävää, että kaikki Profeetat ja Apostolit saivat Jumalan Pyhän Hengen suoranaista ilmestystä ja opetusta sen lisäksi, mitä Jumalan sanasta olivat saman Hengen koulussa oppineet. Ei heidän elämän kertomuksissaan mainita mitään veljien välityksistä Jumalan ja heidän välillään." Kertoo Raamattu kuitenkin lukioillensa että esim. Elisa oli Eliaan opetuslapsi ja hänen poismenonsa jälkeen lahjoitettiin Eliaan henki Elisalle, josta on luettavana 2 Kun. k. 2 luvussa. Uskomme varmaan että kaikki Herran profeetat, ehkä ovat olleet välittömässä yhteydessä Herran Israelin Jumalan kanssa, myös ovat saaneet jumalallista opetusta muilta Jumalan ihmisiltä, sillä ei ole elävän Jumalan tunteminen koskaan ollut Israelista peräti kadonnut, ei edes Eliaan aikana ja sen jumalattoman kuningas Ahabin aikana, jolloin Herra oli jättänyt itselleen 7000 sielua, jotka eivät polviaan Baalille kumartaneet. 1 Kun. k. 19: 18. Olivat myös Jeesuksen opetuslapset esim. Andreas ja Johunnes ensin Johannes kastajan opetuslapsia ennen kuin Jeesuksen likeiseen tuttawuuteen tulivat; mainitaan myös että Andreas on ensin johdattanut weljensä Simon Pietarin Jeesuksen tykö (Joh. 1: 42). Filippus on myös johdattanut Nathanaelin Jeesuksen tykö (Joh. 1: 45, 46). Luemme myös Ap. Teoin 9 luvussa että eräs kristitty Ananias Danmaskun kaupungissa lähetetään Ap:li Paavalia Jumalan puolesta lohduttamaan ja synneistään päästämään. Ei ole siis Jumala koskaan ei Wanhan eikä Uuden Testamentin aikana hyljännyt uskovaisten ihmisten välitystä eli apua johdattaessaan ihmisiä oman itsensä ja Jumalan tuntemiseen sanansa kautta.

Ei ole palvelijain käyttäminen tuhlaaja-pojan puettamisessa, josta luetaan Luuk. 15 luvussa, eikä profetta Nathanin Davidille antama lohdutus pidettävä ”poikkeuksena" kuten H:ra B. S. otaksuu, vaan vallan tarpeellisena ja Jumalan antamana ohjeena ihmisten alituisen syntisyyden ja lankeemusten tähden. Kuka on niin kauas tahi korkealle tullut,että hän voi ylönkatsoa Jumalan sanaa," lausuu Lutherus juuri puhuessaan synnin päästöstä. Jos wirka-opettajatkin Davidin, tuhlaajapojan, Lutheruksen ja kaikkein Herran pyhäin kanssa alentuisivat syntisinä pilkkaajina ja vainoojina ottamaan wastaan evankeliumin lohdutus synnin päästössä, ei waan kirkossa, vaan myös muulloin, kun omatunto waatii, taitaisi heissä olla enämpi uskoa ja rakkautta Jumalalta waikutettua, ja wähemmin wihaa ja kateutta kuin nyt walitettawasti on! Wieläkin ja päiväin loppuun asti on se niin että ”portot ja publikaanit" antavat Jumalalle oikeuden ja tunnustavat syntinsä, jotka Jumala Jeesuksen sovintoveren kautta anteeksi antaa, mutta fariseukset hylkäävät Jumalan neuvon heidän autuudestansa, ja niin viisaus vanhurskautetaan lapsiltansa. Wasta siten Jumalan valtakunta paraiten edistyy (näin on eräs virkapappi yleisessä pappein kokouksessa lausunut) kun ”pappi elävänä jäsenenä seurakunnassa, saarnaten sekä sanalla että esimerkillä, kokoo ympärilleen ne uskovaiset maallikot; siten hän edesauttaa Jumalan seurakunnan rakentamista yhteisen uskon perustuksella")". Wielä sanoo sama wirkapappi ”löytäneensä maallikoissa ei ainoastaan veljiä, waan myös isiä Kristuksessa (Fäder i Kristo) ja ainoastaan siten, että kaikki woimat yksimielisyydessä yhdistetään, waurastuu ja leviää Jumalan valtakunta".
(Jatketaan.)
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 10 Elo 2011, 14:23

Sanomia Siionista.
Nro 9. Syystuu. 1889.

Muuan sana kirjoitetun ja saarnatun sanan arvosta.
(Jatkoa.)

Kirjoitettua ja saarnattua Jumalan sanaa ei woi eikä saa kukaan toisistaan eroittaa sillä Jumala on ne yhdistänyt toisiinsa ja ne täydentävät toisiaan. Ne käyvät yhtä rintaa ja viljellään Jumalan ihmisiltä yhtä rinnan ja wuorottain ja ei se sittekään liiaksi taida tulla Jumalan lapsille. ”Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta". Molemmat owat siis yhdessä kuulo ja Jumalan sana; kun Jumalan sanaa luetaan ja kuullaan tahi jos sitä wielä hengen ja woiman osoituksessa selitetään, niin se synnyttää uskon niissä, jotka sanan wastaanottawat sydämeensä ja henkeensä.

”Usko sikiää evankeliumista eli synnin päästöstä ja uskoo synnit Kristuksen tähden anteeksi annettavan lohduttaa omantunnon ja vapauttaa peljästyksistä. Sitte pitää hyvät työt seuraaman, jotka ovat parannuksen hedelmät," luemme Augsburgin tunnustuksessa (12 Artikkeli).

Kirkko-Historia myös osottaa että ihmisiä on ollut niinkuin esim. pyhä Antonius, jotka eivät ole tietäneet lukea, vaan heistä todistetaan, että owat Uskoneet sen saarnatun sanan ja kuulosta saaneet uskon.
Lukemattomat owat myös ne sielut, jotka owat taitaneet lukea, ovatpa olleet tiedemiehiä ja Raamatun taitavia, waan joissa Jeesuksen eläwä armon omistaminen on alkanut vasta sitte kun ovat kuulleet uskovaisten saarnaavan eli omasta uskon vakuutuksesta selittävän Jumalan sanaa. Tämä nähdään esim. Ethiopian brotningin kamaripaliveliassa (Ap. T. 8 luku). Kamaripalvelian sanat: ”kuinka siis minä taidan ymmärtää ellei joku minua johdata?" toteuntuwat aina uudelleen tosi heränneissä sieluissa Ehkä Jumalan sana on ”henki ja elämä" itsessään, eivät kaikki sitä usko ja sentähden ei se ole henkenä ja elämänä vielä heissä, waan jos sitä uskossa ja hengessä heille selitetään, niin se uskon kautta muuttuu hengeksi ja elämäksi kuulevissa ihmisissä. Hurskaasti heränneet sielut omat kaikkina aikoina luetun sanan ohessa ja rinnalla tarvinneet kuulla äänellisesti itselleen saarnattavan Jeesuksesta, syntisten Wapahtajasta, Hänen anteeksi antamasta verensä voimasta ennenkuin owat kyenneet itse kohdalleen uskomaan.

Syystä kirjoittaa oppi-isä Lutherus ew. postillassa: ”warokoon itseänsä jokainen niistä häpeemättömistä hengistä, jotka pitävät evankeliumin kuulemisen ja ulkonaisen saarnaamisen niin huonossa arvossa juurikuin ei olisi se tarpeellinen eikä hyödyllinen uskoon; kaikki ovat sen niin pian oppineet ja siihen kyllästyneet siksi että viimein luopuvat siitä eivätkä pidä jäljillä mitään uskosta ja Kristuksesta"(Saarna ew. paastosta 19 Sun. Kolminaisuudesta 2:nen saarna §: 34.)."Wielä kirjoittaa sama oppi-isä: ”Paamali Room. 1:ssä evankeliumin olleen Pyhässä Raamatussa ennen luwatun; mutta ei sitä suusanallisesti ja julkisesti saarnattu ennenkuin Kristus tuli ja lähetti Apostolinsa ulos. Sentähden ei seurakunta ole kynä-huone, waan suu-huone; sillä Kristuksen tulemisesta saakka on evankeliumi suusanallisesti saarnattu joka muinen makasi Raamatun kirjoissa kätkettynä (Saarna 1 Adventtina paastossa.)." Woi siis sanoa että usko tawallisimmasti Uudessa Testamentissa on tullut kuulosta eli saarnatusta sanasta, joka kirjoitetun sanan mukaan on esiintuotu. Jos joku yksin kirjoitetun sanan kautta on uskon ja rauhan käsittänyt, niin ei senkaltainen uskovainen, jos hän oikea on, woi wihata niitä jotka saarnatusta sanasta owat uskon ja Pyhän Hengen saaneet; sitte olisi kahta lajia oikeaa uskoa ja 2:si Pyhää Henkeä, joka on mahdottomuus. Kaikilla Jumalan lapsilla on sama uskon henki. Miksi siis B. S. ihmettelee sitä etta ne n.k. ”laestadiolaiset" (jotka ennen olivat hanen usko-weljiiiän) sanovat päässeensä uskomaan syntinsä anteeksi sen saarnatun sanan kautta?

Eikö heidän uskonsa ole niin pyhä ja autuaaksi tekevä kuin B. S.nkin luetun sanan kautta (kuten hän sanoo) saavutettu uskonsa?! —-Suuresti erehtyy vihdoin Hra B. S. siinä kun sanoo: ”jokainen oikia rippi-isä antaakin ripitettiävälle aina tämän neuwon: wiljele Jumalan sanaa ja rukoile! niin Herra antaa sinulle uskon." Tahdon sen johdosta huomauttaa mitä Jesus sanoi murheelliselle syntiselle vaimolle fariseuksen huoneessa ja mitä Hän sanoi halwatulle miehelle. Toisin neuwoi myös Paamali murheellista wanginwartiaa (sillä ripitettäiiwiät ovat synneistään murheellisia). Ei ole Lutheruskaan antanut ripitettäville semmoisia neuvoa kuin B. S. antaa joka nähdään katekismuksesta. Ei siis kumma ole, etta B. S. on n. k. laestadiolaisiin pahentunut, koska ei hänelle näy kelpaavan Jeesus, Apostolit eikä Lutheruskaan rippi-isäksi, jotka toisin opettaa kuin B. S. opettaa. Murheelliset sielut ovat tawallisesti jo rukoilleet, vieläpä lukeneetki Jumalan sanaa; ne tarwitsewat kuulla evankeliumia Kristuksesta, eikä pidä senkaltaista lain töillä vielä enemmän vaivattaman. Elävällä uskolla on sitte hedelmät myötänsä. Herran armon ja rakkauden haltuun jääkäät kaikki, jotka Jeesusta sydämestä rakastavat, toivoo veljenne uskossa ja woitossa W. A. M.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu


Paluu Leikekansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron