Sanomia Siionista.
Nro 8 Elokuu. 1894
Muistiinpanoja Keskusteluista eräästä
Kokouksesta wuodelta 1888.
Ruotsin Ylitornioon, Matarengin kirkonkylään kokoontui Heinäkuussa vuonna 1888 useita Jumalan lapsia, sekä kirkkopaimenia että maallikoita, tervehtimään toisiaan ja keskustelemaan kristillisyyden asioista. Kokouksen keskustelut lupasi veljemme Kaarlo Lauri kirjoittaa Sanomia Siionista-lehteen painettavaksi. Pastori Lauri myös kirjoitti keskustelut ja jätti ne muiden lisättävitsi ja tarkastettaviksi. Niin joutuivat paperit minun ja muiden huostaan ja ovat maanneet unohduksissa näin kauan. Nyt ne viimeinkin toimitetaan painoon, kuin seuraa:
I Lähetystoimesta lasten seassa
Huomattavaa on, että Jumalan sana on lastenkin hengellinen ravinto ja tarvitsemat kuulla Jumalan sanaa niin yksinkertaisessa muodossa, että hekin voivat sitä käsittää. Sentähden lausuttiin se toivomus, että ruvettaisiin yleisemmin pitämään erityisiä lasten kokouksia, kuten esimerkiksi uskovaiset Helsingissä kuuluvat tekevänkin. Lapsille on hyvin yksinkertaisesti puheltawa ja Raamatun totuuksia sydämiin painettava. Heitä tulee myös opettaa rukoilemaan Jumalaa ja laulamaan virsiä Herran kunniaksi. Semmoisissa hartauskokouksissa kootaan lapset pöydän ääreen ja pidetään huolta etteivät saa tilaisuutta sopimattomiin leikkeihin, vaan tarkkuudella ja ilolla kuuntelevat mitä heille Jumalan sanasta esitellään.
II Saako kutsumatonna ja lähettämätönnä saarnaajaksi ruweta?
Monasti kuullaan ikäviä seurauksia siitä, että kokemattomat ja huikentelevaiset ovat opettajiksi tunkeutuneet. Joskus on vielä niinkin tapahtunut, että uskoton ja peräti jumalaton ihminen on Jumalan lasten kokouksissa opetustoimiin omin lupinsa ryhtynyt ja siten vilpillisen sydämensä ja pahentavaisen elämänsä kautta saattanut kristillisyyden jumalattomain pilkan ja ylenkatseen alaiseksi. Onpa myös huomattu, että yksityisten kutsumat ja lähettämätkin saarnaajat ovat pahennusta vaikuttaneet. Näistä syistä lausui kokous saman mielipiteen, kuin noin 20 vuotta ennen tätä kokousta jo tiesivät lausutuksi, ettei opettajaksi seurakunnissa sovi autautua muitten kuin niitten, jotta ovat saaneet Jumalan seurakunnan julkisen kutsun ja lähetyksen. Samoin lausui kokous sen toivomuksen, että ennenkun joku kutsuttu saarnaaja lähtee saarnamatkalle, hän ilmoittuu aikeensa paikkakuntansa kristityille ja kysyy heiltä, kuten monen tiedetään tekevänkin, onko soveliasta hänen lähteä saarnaamaan seurakunnille Kristuksen evunkeliumia. Huomattavaa on kuitenkin, että kaikkein kristittyin korkea kutsumus on täytöksellään ja puheellaan olla Jeesuksen Kristuksen todistajina, vaan ei silti kaikki ole soveliaita opettajiksi Jumalan seurakunnassa.
Myös se toimomus lausuttiin, että toisesta paikkakunnasta tulleet saarnaajat kaikella hartaudella ahkeroitsisivat pysyä rakkaudessa sen paikkakunnan varsinaisten saarnaajain ja opettajain kanssa jossa kulloinkin työskentelevät, sota olisivat yksimieliset heidän kanssaan kaikessa, joka ei loukkaa Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa. Kristittyin saarnaajain tulee ahkeruudella käydä kirkossa, varsinkin jos seuratunnassa on uskovainen pappi. Ja kokoukset pyhä- ja juhlupäivinä owat mahdollisuuden mukaan asetettavat lähelle kirkkoa, jotta pappikin on tilaisuudessa päästä kokouksiin kuulemaan ja oppimaan ynnä seurakunnan kanssa. Tämä molemmin puoleinen myötäivaikutus tuottaa suurta merkistystä hengelliselle elämälle. Niin ei myöskään jäädä epätietoisiksi siitä mihin juhlana kokoonnutaan.