Itse koen tämän jutun oikeastaan toisinpäin. Sinkkuelämän hyviä puolia mun mielestä on just se, että huonona päivänä ei oo kotona kukaan kuulemassa mun kiukkuamista, vaan saan rauhassa paiskoa ovia, polkee jalkaa ja parkua. Ei oo kotona kukaan ihmettelemässä, loukkaantumassa tai ärsyttämässä lisää!
Toi Epun nyrkkeilysäkki oli hyvä neuvo. Pahaa oloahan voi purkaa muutenkin kuin huutamalla. Just vaikka nyrkkeilysäkkiä takomalla tai metsässä juoksemassa. Jos haluaa purkaa sanoiksi asti, niin päiväkirjahan on myös hyvä purkautumistie. Itse oon useammankin kerran kirjotellu päiväkirjaa just vaikeina aikoina. Jälkeenpäin ärsyttää lukee niitä, kun ne on täynnä niin negatiivisia ajatuksia. Ne on huonojen päivien tuntemisia.
Niin tuo purkautumistapakin on kai vähän luonnejuttu. Mä ite haluan olla pahana päivänä RAUHASSA. Miettiä itse asioita. Kiukku purkautuu useimmiten itkuna, enkä sille parkumiselle halua mitään todistajia
Itku kuitenkin helpottaa. Sen jälkeen olo tuntuu yleensä paljon paremmalta!