Enkelin tuttujako?

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 09:24

Augsburg tunnustus:

"Sakramentit eivät ole asetetut ainoastaan merkeiksi, joista kristityt ulkonaisesti voidaan tuntea, vaan meihin kohdistuvan Jumalan tahdon merkeiksi ja todistuksiksi, että uskomme niistä heräisi ja vahvistuisi. Sen tähden ne vaativatkin uskoa, ja niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan."

Tarkoittaako "uskomme niistä heräisi" lienee uudestisyntymistä ?

Luther Sch. opinkohdissa:

" Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka...

...Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan. Sen vuoksi rippiä eli absoluutiota ei mitenkään saa päästää kirkosta häviämään...

...Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä."

Samoja ajatuksia esiintyy esim. isossa katekismuksessa:

Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä....


...Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 09:28

Vielä tuosta "järjestysopista".

Raamattu ainaki ihan selvästi osoittaa että ääneen saarnattu evankeliumi syntein anteeksi saamisesta on armonväline joka synnyttää uskon.

Ne kastetapahtumat joita raamattu mainitsee noudattavat mainittua järjestystä: Joka uskoo ja kastetaan... siis ensin usko sitten vasta kaste.

1. Pietarin saarna helluntaina: "Jotka uskoivat hänen sanansa, ne kastettiin." (Apt 2:37-41)

2. Filippos saarnasi evankeliumia Kandaken kamaripalvelijalle. Tämä uskoi ja hänet kastettiin. (Apt 8:26-39)

3. Paavali uskoi Ananiaksen saarnan vaikutuksesta, ja hänet kastettiin. (Apt 9:17-18)

4. Kun Kornelius ja hänen mukanaan olleet kuulivat Pietarin evankeliumin saarnaa, "lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle jotka puheen kuulivat". Eli he tulivat uskoon ja heidät kastettiin. (Apt 10)

5. Purppuranmyyjä Lyydia uskoi apostoli Paavalin julistaman evankeliumin. Sen jälkeen hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. (Apt 16_14-15)

6. Paavali ja Siilas saarnasivat Filippin vanginvartijalle ja hänen huoneessa olleille evankeliumia Kristuksesta. Kuulijat uskoivat, ja heidät kastettiin. (Apt 16:25-34)

7. Kun Krispus ja hänen luonaan olleet korinttolaiset uskoivat ja "kuulivat (Paavalin saarnan), heidät kohta kastettiin" (Apt 18:8)


Kastettu saa rohkeasti käydä armonistuimen luo, aina kun synti on tarttunut ja matkan hitaaksi saattanut. Raamattu lupaa että Jeesus itse on se armonisyuin ja on löydettävissä Ziionista:


24. He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,
25. Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,


6. Sentähden on myös Raamatussa: katso, minä panen Zioniin valitun kalliin kulmakiven: joka uskoo hänen päällensä, ei hän suinkaan tule häpiään.
7. Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi,


15. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16. Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 09:29

Siis vilpitöin kysymykseni oli, mikäli Pietari lausuu sanat

"ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä)"

hengellisessä merkityksessä vai ei. Minä uskon Pietarin tarkoittavan että kasteessa ei panna pois syntejä, se nimittäin raamatussa tapahtuu jo parannuksessa joka edeltää kastetta, joka armoliitto tehdään Jumalan ja puhtaan oman tunnon välille.

Esim.

Apt 10:

43. Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?

Apt 8:

36. Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38. Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.



Ennen kastetta tapahtuu raamatun mukaan sydämen ympärileikkaus:


Kol 1:

10. Ja te olette hänessä täydelliset, joka kaiken herrauden ja esivallan pää on,
11. Jonka kautta te myös ympärileikatut olette sillä ympärileikkauksella, joka käsittä tapahtuu, syntisen ruumiin pois panemisen kautta, lihassa, Kristuksen ympärileikkauksella,
12. Ynnä hänen kanssansa kasteen kautta haudatut, jossa te myös hänen kanssansa olette nousseet ylös uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa, joka hänen kuolleista herättänyt on,


Syntisen ruumin pois panemista seuraa sitten kaste (jae 12).

Parannus + kaste on raamatun (ja Lutherin) järjestys. Ei koskaan päinvastoin. Mitä siis Pietari tarkoittaa sanoilla

"ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä)" ?
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 09:35

Tässä nimim. Kaajokin viesti:

21. Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,

"lihan saastaisuudet pannaan pois" - olen aina kuvitellut että Pietari ei puhu luonnollisetsa liasta joka muka pestäis pois kasteessa, vaan että hän tässä suoraan sanoo että kasteessa ei tapahdu syntein anteeksiantamusta.

Vrt. esim.

1 Piet. 2:1 1. Niin pankaat pois nyt kaikki pahuus ja kaikki petos, ja ulkokullaisuus ja kateus, ja kaikki panetus,


Vastaus nim. "Kahvitrattille":

Armon aika on täällä ajassa. Jos jollaki on hengessä elämä niin hän on täällä ajassa uskonut evankeliumin, jota nimenomaan (hengellisesti) kuolleille saarnataan. "aika tulee, ja nyt jo on, että kuolleet saavat kuulla Jumalan pojan äänen..." Raamattu selitetään raamatulla ja niin että sanoma on yhtäpitävä. Hylkää syntinä höpötyksesi!
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 09:56

Pannauksiin oli ruvettu. Tästä mm. vanha tuttavamme "Tiinaliina" lausuu:

Ne vl:ät tosiaan yrittävät valloittaa vähän liikaa tätä(kin) foorumia, mutta eipä ole enää näköjään jäsenenä. Hyvä että välillä putsailet foorumia, Lut. veli. Minulle tuli kyllä vähän huono omatunto, kun luin tuota, mitä kirjoitit, että toisuskoisten pitäisi kunnioittaa foorumin tarkoitusta ja sääntöjä, kun olen itsekin ollut keuhkoamassa vl:ien foorumilla. Olen siellä monesti sanonut, että aion pysyä poissa, ja silti aina mennyt takaisin, kun ne heidän harhaoppinsa ovat taas saaneet näkemään punaista. Pitää tehdä parannus ja tosiaan pysyä poissa sieltä. Ja jos minä pystyn pysymään poissa sieltä, niin luulisi vl:ienkin pystyvän pysymään poissa täältä. Ei tarvitsisi ärsyyntyä toisiimme niin paljoa.

T: Tiinaliina
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 10:19

Raamatussa sanotaan selvästi:

Room.5:19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.

Koko maailma on sovitettu!!!
Weha
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 04 Marras 2006, 13:39

Tuli mieleen muutaman vuoden takainen juttu, jossa eräs helluntailainen kertoi että viimeisenä päivänä kaikille ihmisille, kuolleillekin, itse Jeesus saarnaa.
Kuulema silloinkaan eivät kaikki halua uskoa. :shock:

En alannut väittelemään, kun en ollut uskomassa, mutta ihmettelin itsekseni että miksi vasta sitten Jumala saarnaa ihmisille...?
En tiedä mikä virallinen opetus helluntailaisilla asian suhteen on, eli oliko asia vain tämän yhden helluntailaisen näkemys.

Oikea asia avautuu raamatulla, eli meille ruumiillisesti elävät mutta hengellisesti kuolleet ihmiset ovat niitä joita pitäisi saarnalla elämään saattaman.
Saarnaajan ääni on taas Jumalan (Jeesus) ääni, kuten raamatussakin lukee. (Et sinä puhu, mutta Minä puhun...)
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 17:08

On kyllä ihmeellistä tiettyjen kastekohtien tulkitseminen ns. luterilaisissa piireissä, ottamatta huomioon Raamatun kokonaisnäkemystä asiasta. Esim. Joh 3:5, mainitseminen vedestä ja Hengestä syntymisestä ja vedoten suoraan kasteeseen. Tällöin tämän kohdan mukaan vain kaste nähdään uudestisyntymisen paikkana.

Mutta eikö ole kysymys elävästä vedestä, siis Jumalan sanasta, josta myös asianyhteydet kertoo?

Seuraavassa luvussa myös Jeesus puhuu jälleen vedestä, "elävästä vedestä".
Joh.4:13. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
Jeesus sanoo: 14. Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.

Esim. ristinryöväri pelastui ilman kastetta. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).

On siis Pyhän Hengen virka, sanan kautta, joka synnyttää uudesti.

Eli jos et usko sitä mitä, Jeesus sanoi, et usko Jeesukseenkaan. Monet jättävät uskomasta juuri tämän:" Minä annan teille taivaan valtakunnan avaimet, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annettu...".
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 04 Marras 2006, 17:23

Toinen kohta joutaa myös tarkasteluun. Nämä ovat minulle tärkeitä, kun olen lähes ikäni saanut väärää hapatetta niellä. Vasta Vl-seuroissa näistä olen kuullut oikein opetettavan.

Apt.2-luku

38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.

On hyvä kysyä, olisivatko nämä ihmiset olleet uskossa ilman edeltävää kuultua evankeliumia? Ei varmasti.
Uskohan tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan (saarnan) kautta (Room.10:13-17).

Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste.
Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
Weha
 

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 05 Marras 2006, 21:57

5. Purppuranmyyjä Lyydia uskoi apostoli Paavalin julistaman evankeliumin. Sen jälkeen hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. (Apt 16_14-15)

miksi nykyään kastetaan vauvoja jotka ei tiedä uskosta vielä mitään?
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja lukkari » 05 Marras 2006, 22:30

pikkupoika kirjoitti:5. Purppuranmyyjä Lyydia uskoi apostoli Paavalin julistaman evankeliumin. Sen jälkeen hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. (Apt 16_14-15)

miksi nykyään kastetaan vauvoja jotka ei tiedä uskosta vielä mitään?


Usko ei ole tiedon asia. Eikä se ole ymmärryksellä ymmärrettävissä. Jumalan lahja se on. Se on tullut osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Hän sovitti kaikkien, koko maailman synnit, myös pienokaisten. Heidät Jeesus otti uskon esikuvaksi. Raamattu jättää ottamassasi kohdassa sanomatta minkäikäisiä lapsia perhekuntaan kuului.

Tässä sinulle vastausta Markuksen Evankeliumista sekä uuden, että vanhan 1776 käännöksen mukaan:

Jeesus siunaa lapsia



13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, [10:13-16: Matt. 19:13-15; Luuk. 18:15-17]
14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
15 Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." [Matt. 11:25, 18:3, 21:16; 1. Kor. 14:20]
16 Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. [Mark. 9:36]

13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän heihin rupeais; niin opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka heitä toivat.
14 Mutta kuin Jesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja älkäät kieltäkö heitä; sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15 Totisesti sanon minä teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan siihen tule sisälle.
16 Ja hän otti heitä syliinsä, ja pani kätensä heidän päällensä, ja siunasi heitä.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 05 Marras 2006, 22:48

Ei usko ole järjen asia. Raamattu usein sanoo, että pienet lapset uskovat. Esim. Jeesus sanoo että, pienimmät uskovat:
Matt.18:6." Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen". Koska Jeesus on sovittanut pienet lapsetkin, niin siksi nämä uskovat: Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän". Koska kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona, kuuluu heille myös kaste. Hehän ovat sovitettuja Kristuksessa ja heillä on hyvä omatunto ts. elämä ja vanhurskaus.

Kasteessa on myös Jeesusken nimen muisto ja siinä siunataan pionokaiset: 2. Moos.20:24 "mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös, ja siunaan sinua".

Järkeis usko kieltää tämän kaiken. Mitenkä ne pienet lapset sitten kuoltuaan voisivat pelastua, jos eivät usko? Esim. Raamattu sanoo, että "Ilman uskoa ei voi olla otollinnen Jumalalle" (Hebr.11:6) tai "jolla ei ole Kristuksen Henkeä ei ole hänen omansa" (Room.8:9). Tämän lapsen uskon uudestikastajat kieltävät. Kuinka kuolleet pikkulapset sitten voisivat ylipäänsä kuoltuaan pelastua?

Raamatussa puhutaan kokonaisten perhekuntien kasteista. Eittämättä perheisiin kuului myös lapsia, koska ehkäisyä ei ollut:

apt.16:33. "Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta".

Raamattu puhuu myös siitä kuinka liiton lupaus annettiin myös teidän lapsille:

apt.2:39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu.

Myös lähetyskäsky sisältää lapsikasteen. Lähetyskäsky on kolmiosainen:

Matt.28:19 ...ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!

Lyydiankin perhekunta kastettiin. apt.16:15. Ja kuin hän ja hänen huoneensa kastettu oli, rukoili hän meitä, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pidätte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siinä. Ja hän vaati heitä.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 05 Marras 2006, 22:56

Emme tarvitse siis luopuneenakaan maassamme uudestikastamista, vaan uudestiuskomista. Jumalahan on uskollinen liittolainen, vaikka kaikki ihmset olisivat valheellisia. Kastehan on liittona Jumalan puolelta aina voimassa (1.Piet.3:21) ja kaste on vain kerran annettava ihmiselle "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef.4).
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 05 Marras 2006, 23:13

Vielä yksi tärkeä huomio, nimenomaan Hengen luomaan ykseuteen kuuluu vain yksi kaste:

Ef. 4:3." Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta: 4. Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste"

Sitten yksi asia:

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26) antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "Veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 05 Marras 2006, 23:39

Lapsen uskosta voi tähän laittaa lisääkin kohtia Raamatusta. Näitä kohtia olen katsonut myös Erkki Reinikaisen kirjasta "usko ja kaste".

Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
-Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

(Ef.2:1)

Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet ”. ylitsekäymisten ja syntein tähden”. Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheessa. Ainoa mahdollinen vaihe on ollut se, kun he olivat pionokaisia.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 06 Marras 2006, 00:38

Kiitos sinulle anonyymi, kalliisti olet oppinut. Tässä laulelen lukkarina aivan kolminkertaisen aamenen=) Sydän yhtyy näihin ja edellä kirjoittamaasi. Onko anonyymi sinulla Lutherin postilloja tai oletko niihin tutustunut?
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 06 Marras 2006, 00:56

Juu, seuroissa näitä asioita paljon myös oppii. Onkin hyvä kun siellä luetaan aina Raamattua ja sitä selitetään ja opetetaan sitten. On myös vallan hyvää kirjallisuutta seurakunnassa yhä enenemässä määrin.

Voi, kirkkopostillat olen myinyt saatuani hyvin korkean hinnan niistä.
Weha
 

ViestiKirjoittaja O.M » 06 Marras 2006, 10:13

Anonyymi on jo osoittanut varsin hyvin vanhoillislestadiolaisen kastekäsityksen raamatullisuuden, mutta haluan kuitenkin tuoda esiin vielä muutamia seikkoja. Anonyymi on perustellut lähinnä ns. ortodoksiluterilaista kastekäsitystä vastaan, mutta on myös toinen merkittävä kasteharhaoppi, aikuisten uudelleenkastamisoppi, joka on voimissaan etenkin kirkon ulkopuolisissa lahkoissa.

On väitetty, että Apostolien tekojen 8. luvussa tapaus osoittaisi, että uskoontulon (parannuksen) jälkeen voisi vielä tapahtua erikseen Pyhän Hengen kaste. Lähempi tarkastelu osoittaa, ettei niin ole.

Apt.8:5-17
"5 Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
6 Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista, kuullen ja nähden ne merkit, jotka hän teki:
7 Sillä rumat henget läksivät ulos monesta, huutain suurella äänellä ja monta halvattua ja saattamatointa parani.
8 Ja suuri ilo tuli siihen kaupunkiin.
9 Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
10 Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
11 Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt.
12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17 Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen."

Hurmokselliset "Pyhällä Hengellä täyttyjät" väittävät ko. kohdan osoittavan, että ihminen voi saada ensin parannuksen armon ja vasta viiveellä sitten Pyhän Hengen. Onkin mitä erilaisimpia tarinoita, miten Pyhä Henki muka pöllähti taivaasta, kun oli kaivamassa ojaa tms.

Kohdan selityksen on lähdettävä raamattuperiaatteesta, jonka mukaan Raamattua selitetään Raamatulla. Toisaalla Raamatussa todetaankin, että jos jollain ei ole Pyhää Henkeä, hän ei ole Kristuksen opetuslapsi. "Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa" (Room.8:9). Tästä voimme siis päätellä, että Samarian ihmiset eivät olleetkaan elävässä uskossa, koska heillä ei ollut Henkeä. Niinhän se on meidänkin aikanamme. On paljon hengellisyyksiä, jotka yrittävät julistaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, mutta joilta puuttuu Henki.

Mutta miksi samarialaisilla ei ollut Henkeä, kun kuitenkin aiempana sanotaan: "Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta. Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista, kuullen ja nähden ne merkit, jotka hän teki." (Apt.8:5-6.). Tämä raamatunkohta on puhutteleva esimerkki siitä, miten Jumalalle ei kelpaa sekaoppi. Nämä ihmiset näet uskoivat samaan aikaan sekä noita Simonin julistukseen että Filippuksen puheeseen saarnasta. Miten yleistä onkaan tuollainen sekaoppi meidän päivinämme! Saatetaan sanoa: "Minä uskon Kristukseen, mutta en tuomitse hindujakaan, hekin tulevat uskollaan autuaaksi." Tai voidaan sanoa: "Kyllä vanhoillislestadiolaisetkin varmaan pääsevät taivaaseen, mutta niin minäkin helluntaiuskolla. Jumala tosin saattaa jättää muiden tuomitsijat rannalle ruikuttamaan."

Mitä Raamattu sanoo sekaopeista? "Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika" (2.Joh.1:9). Ja mitä on Kristuksen oppi? Voisiko Kristus olla opissaan lavea, katto korkealla, väylä leveänä? "Menkäät ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät; Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät." (Matt.7:13-14.) Riittääkö, jos pitää osan Kristuksen opetuksista? "Opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt" (Matt.28:20).

Voimme siis päätellä, että samarialaiset jättivät sekauskonsa ja saivat parannuksen armon vasta Pietarin ja Johanneksen saarnatessa heille evankeliumia ja pannessa kätensä heidän päänsä päälle. "He panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen" (Apt.8:17). Edellisessä jakeessa todetaan myös, ettei kaste ole parannuksen paikka: "He sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen; (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)" (Apt.8:15-16.)[/b]
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 06 Marras 2006, 23:43

Kun uudestikastaja huomaa, ettei voi vakuuttaa uskovaista uudella kasteellaan, niin kohta hän alkaa puhumaankin upotuskasteesta, ainoana oikeena kasteena. Tosiasia on kuitenkin sekin, ettei Raamatusta löydy ainoatakaan kohtaa, jossa mainitaan, että ihminen olisi upotettu veteen kokonaan. Ei myöskään ole tällaista säädöstä tai käskyä missään.

Kun tarkastelemme esim. Paavalin kastetta, huomaamme, että Paavali kastettiin huoneessa, eikä upottamisesta puhuta mitään:

apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

Uudelleen kastajat ovat tehneet upotuskasteesta opin, vaikka pyhä Raamattu ei sitä kerro, eikä ole siitä oppia tehnyt. Kun vaatiditaan yksinomaan upotuskastetta, oikeana kasteena silloin ei saisi kastaa ketään, sillä näin merkillistä väitettä ei Raamatusta löydy. Olettaa tietysti voidaan, kun on ennalta päähänpinttymät ja kuvitelmat. Ei esim. ehtoollisellakaan ole merkitystä sillä, oli viiniä vähän tai enemmän. Nimittäin ”missä on Herran Henki, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16). Edelleen: ”...ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!"(Matt.28:19).

Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.


Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.

Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.

Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia. Lähteenä käytetty : (”Lapsikaste on Raamatullinen”).
Weha
 

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Marras 2006, 16:27

Anonyymille kiitoksia hyvistä viesteistä, ne ovat aukaisseet kasteoppia ja myös väärähengellisyyksien harhaoppeja paljon. Mutta osaako joku selittää tämän kohdan?

Ap.t.19:1-7
"1 Niin tapahtui, kuin Apollos oli Korintossa, että Paavali matkusti lävitse ylimaakuntain, ja tuli Ephesoon, ja löysi muutamia opetuslapsia,
2 Ja sanoi heille: oletteko te saaneet Pyhän Hengen, sittenkuin te uskoitte? He sanoivat hänelle: emme ensinkään ole kuulleet, josko Pyhää Henkeä lieneekään.
3 Ja hän sanoi heille: milläs te olette kastetut? He sanoivat: Johanneksen kasteella.
4 Niin sanoi Paavali: Johannes tosin kasti parannuksen kasteella, sanoen kansalle, että heidän piti uskoman sen päälle, joka hänen jälkeensä tuleva oli, se on, Kristuksen Jesuksen päälle.
5 Niin ne, jotka sen kuulivat, kastettiin Herran Jesuksen nimeen.
6 Ja kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
7 Ja kaikki ne miehet olivat lähes kaksitoistakymmentä."

Tuota raamatunkohtaa Pyhä Henki ei ole minulle täysin kirkastanut. Siitä tulee esille, että Johanneksen kaste ja Jeesuksen kaste ovat kaksi eri asiaa. Uudelleenkastajilla nuo kaksi saattavat mennä sekaisin. Siitä tulee niin ikään ilmi, etteivät efesolaiset Johannes Kastajan opetuslapset saaneet Pyhää Henkeä kasteessa vaan Paavalin kätten päälle panemisen kautta. Minua kuitenkin ihmettyttää, eivätkö Johanneksen opetuslapset olleetkaan uskomassa, koska heillä ei ollut Henkeä? Vai liittyykö heidän hengettömyytensä uuden ja vanhan liiton välivaiheeseen? Heillä ei olisi ollut Henkeä, jonka Jeesus lupasi lähettää poismenonsa jälkeen maailman lohduttajaksi.

Edellisessä luvussa kerrotaan samanlaisessa tilanteessa olleesta Apolloosta (tiesi vain Johanneksen kasteen), jolla Henki näyttää olleen.

Ap.t.18:24-25
"24 Niin tuli Ephesoon Juudalainen, Apollos nimeltä, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava Raamatuissa.
25 Tämä oli opetettu Herran tielle ja oli palava hengessä, puhui ja opetti visusti Herrasta, ja tiesi ainoasti Johanneksen kasteen."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron