Ruumiillisesta parantumisesta

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Weha » 09 Marras 2006, 18:15

Niin tosta uskottavuudesta. Paljon on minullekkin uskoteltu, siis ihan omasta suvustakin ja sitten ihan kaverit.Itse en ole kuitenkaan mitään noissa hengellisyksissä nähnyt. On hehkutusta ja kertomusta, mitä jossakin afrikassa jne. on tapahtunut. Mutta noista tulee mieleen vain Raamatusta kohta:

2.Tim.4:3. Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat.

Mitä tulee tuohon parantamisen armolahjaan, se oli kovin erilainen tuona helluntain "murrosaikana", siis apostolien teoissa. Ei se ollut olleenkaan tuollainen lahja, jota markkinoidaan esim. helluntailaisuudessa.
Vaan se parantamisen lahja, näyttää olevan todella erilainen Raamatussa. Eivät apostolit turhaan rukoilleet, vaan he olivat Pyhän Hengen johdatuksessa ja "aina parani", ruumiillisestakin vaivasta.
He saattoivat kyllä sanoa sairaalle: "nouse ja kävele", mutta turha on kaiketi heitä matkia.

Apostolisena aikana Jumala vahvisti ihmeillä ja merkeillä sanansa.
Mark.16:20: Mutta he (apostolit) lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, Herra vaikutti heidän kanssansa ja VAHVISTI SANANSA SITÄ SEURAAVIEN MERKKIEN KAUTTA.
2.Kor.12:12: Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä.

Kun apostoleita ei enään ole ja Raamattu on loppuun kirjoitettu, ja sen sana on merkein vahvistettu, ei tuossa merkityksessä voi enään merkkejä olla.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 09 Marras 2006, 23:45

Niin ja mihin se uhrisavu nousekaan noissa hengellisyyksissä, joissa ihmeitä etsitään. Ei nouse taivasta kohti, vaan sydän on maallisissa. Aivan eri asioista on kysymys silloin, kun syntinen ihminen hädässään etsii lohdutusta, ja saa uskoa evankeliumin omalle kohdalleen. Se on suurin ihmeteko, että Jumala armahtaa syntisen ihmisen ja antaa iankaikkisen elämän.

Uskovaisilla on tietysti, niinkuin muillakin monia vaivoja ja sairauksia. Mutta useimmiten se hätäilee sen kanssa, että vieläköhän minä olen uskomassa. Olen käynyt joskus karismaattisten liikkeiden tilaisuuksissa työni puolesta. Ei siellä ole ihmisillä juurikaan hätää sielunsa terveydestä.

Ihmismieli on aina hakenut merkkejä ja ihmeitä ja se uskoo, että Jumala on siellä missä (parantumisia jne.) niitä tapahtuu. Rakkaudesta Jumalanlapset kuitenkin tunnetaan, ei ihmeistä. Ei luvannut Jeesuskaan ihmeitä tuonkaltaisille kyselijöille.

En tiedä sopiiko tämä Raamatun kohta tähän, mutta se nousi mieleen näitä miettiessä. Siinähän juutalaiset kiusasivat Jeesusta ja tivasivat häneltä merkkiä. Jeesus kehoittaa kavahtamaan tällaista opetusta.

4 Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki. Ja hän jätti heidät, ja meni pois.
5 Ja kuin hänen opetuslapsensa olivat tulleet ylitse toiselle rannalle, olivat he unohtaneet ottaa leipiä myötänsä.
6 Mutta Jesus sanoi heille: katsokaat ja kavahtakaat teitänne Pharisealaisten ja Saddukealaisten hapatuksesta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 10 Marras 2006, 01:06

Minullekkin tuli mieleen yksi Raamatun kohta ihmeistä:

Luuk.16:29. Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.
30. Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.
31. Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

Jumalaa ei tule myöskään ihmeillä kiusata:
Luuk.4:8. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: mene matkaas minun tyköäni, saatana! sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoaa palveleman.
9. Ja hän vei hänen Jerusalemiin ja asetti hänen templin harjalle, ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske tästä itses alas;
10. Sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta varjelemaan sinua,
11. Ja että he käsissä kantavat sinua, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
12. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: sanottu on: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.

Miten voimme välttyä eksytyksiltä?
Meidän ei tule juosta ihmeiden perässä, vaan meidän tulee etsiä puhdasta Jumalan sanan oppia ja pysyä siinä. Samalla meidän tulee karttaa toisoppisia, vaikka heidän ihmeensä vaikuttaisivatkin aidoilta. 2,Tes.2:10: He (ne, jotka seuraavat Antikristuksen ihmeitä) joutuvat kadotukseen sen tähden, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Katso esim. 5.Moos.13:1-4).
Weha
 

ViestiKirjoittaja Veha » 10 Marras 2006, 01:23

Vuonna 1535 Lutherin opettaa, että sellaiset ihmemerkit ovat lakanneet ja sellaiset ruumista koskevat ihmeet ja merkit eivät ole ikuisia eivätkä yleisiäkään’ (Saarna Matt. 8:1- 13 johdosta, ST.L. XII,1181s.). Hän samalla sanoo: Ei pidä kysyä, miksi sellaiset ihmemerkit ovat lakanneet. Sillä miksi niitä pitäisi tapahtua, kun oppi on nyt varma ja vahvistettu?’ Tämän kantansa hän toistaa vielä myöhemminkin.
Raamattu ei opeta, että erityiset apostolisen ajan armolahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen. Niitä ei tarvita kirkon säännönmukaisessa työssä. Ne olivat poikkeuksellisia armolahjoja. Jumala yhä tekee ihmeitä kirkossa, mutta hän yksin ratkaisee annettavien lahjojen tarpeen ja määrän, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin tahtoo" ). "Sen tähden missä on kristitty, siellä on vielä valta tehdä sellaisia merkkejä, jos siihen on tarvetta... Mutta koska evankeliumi on levinnyt kaikkeen maailmaan ja tullut tunnetuksi, ei ole tarpeen tehdä merkkejä kuten apostoleitten aikana." Luther, St.L. Xl, 957. (Ks. myös Kirkkopostilla Ill,s. 518.)
Irvingiläisten [tai nykyisin uushelluntailaisen liikkeen], pyhitysliikkeiden, jotka opettavat "Pyhän Hengen kastetta", joka ilmenee kielilläpuhumisena, parantamisina jne. ja muiden opetuksesta, että apostolisen ajan ihmelahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen tai että Jumala on luvannut palauttaa ne näinä viimeisinä aikoina, on tehtävä seuraavat huomiot: Kirkko omistaessaan armonvälineet ja niitä käyttäessään on täydellisesti varustettu työhönsä, Matt. 28:19s.; Room. 10: 17; 1 Kor. 11:26; Luuk. 16:29. Hurmahenkisyys, joka hylkää turhana ulkonaisen sanan (Schmalkaldenin uskonkohdat, III, rippi, 10: "Kaikki se, mistä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä." Ks. myös Puolustus XIII, 12 s. Yks. ohje, Täyd. selitys, II, 4, 80), on vain omaksunut toisen muodon julistaessaan, että pelkästään sana ja sakramentit eivät ole kykeneviä rakentamaan kirkkoa. Raamattu varoittaa mieltymyksestä ihmeisiin, Joh. 4:48; 1 Kor. 1:22; 12:31.
1. Meidän asiamme ei ole määrätä Jumalalle, milloin ja missä määrin hänen täytyy antaa lahjojaan, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin hän tahtoo" ).
2. Merkit annettiin puhtaan evankeliumin vahvistamiseksi; harhaoppisten tekemät merkit ovat saatanan työtä, 5 Moos. 13: 1-3; Matt. 24:24; 2 Tess. 2:9s. [Uushelluntailaista liikettä ajatellen katso myös Matt. 7:21-23.]
3. Ne kirkot, jotka väittävät apostolisen ajan erityisten ihmelahjojen vironneen keskuudessaan, ovat velvollisia osoittamaan kykenevänsä tekemään niitä kaikkia, kuten nauttimaan myrkkyä sen vahingoittamatta, Mark. 16:18, ja herättämään kuolleita, Matt. 10: 8. Mark. 16:7-20 ("Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia" jne.) ei tue puheena olevaa opetusta. Se todella opettaa, että uskovat, Kirkko, saatuaan Pyhän Hengen helluntaina, omistaa myös vallan tehdä ihmeitä. Missä siihen syntyy tarvetta Jumalan arvioinnin mukaan, hän tekee ihmeitä kenen tahansa uskovan välityksellä. Tarve esiintyi evankeliumin saaman alussa ja monilukuiset armolahjat tyydyttivät sen Kirkossa. Teksti ei kuitenkaan sano, että missä tahansa on uskovia, kaikkina aikoina, joka yhteisössä, siellä tulee esiintymään ihmeitä aikaansaavia voimia. Kaikkien niiden, jotka ymmärtävät sen missä tahansa sellaisessa ehdottomassa merkityksessä, tulisi soveltaa sitä jokaiseen yksityiseen ihmiseen, kaikkiin niistä, "jotka uskovat". Mutta ei edes apostolisena aikana kaikki, jotka uskoivat, puhuneet kielillä jne. Lisäksi, jos Jeesus olisi luvannut erityisten armolahjojen toistuvan Kirkon jokaisena aikana, hän olisi lausunut täyttymättömän ennustuksen. Jae 20 ei sano, että Herra "tulee vahvistamaan" sanansa merkeillä, jotka seuraavat Kirkon kaikkina aikoina. Se lausuu Herran "vahvistaneen" sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Hän vahvisti sen alkuajan ja jokaisen sitä seuraavan ajan hyödyksi.

Popular Symbolics (Engelder, Arndt, Graebner and Mayer, CPH 1934, ss.103-104.
Veha
 


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron