O.M kirjoitti:Tuossa onkin meillä kaikilla opettelemista. Elämässä tulee myös vastoinkäymisiä. Vuosien päästä saattaa jonkin yksittäisen vastoinkäymisen nähdä Jumalan johdatuksena.
Näin se on. Itsekin kipuilin vastikään yhtä asiaa, kunnes bibliasta löytyi tänään tähänkin vastaus.
Epistola Hebrealaisille 12 luku :
6. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.
7. Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.
9. Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?
10. Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
11. Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.
12. Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
13. Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.
... eli sitä saa mitä tilaa...
Tämä kohta selitti jos katsoo ylön Jumalan, mutta kyllä hän meitä jalostaa vaikeuksilla kaikkia vaikka pääsääntöisesti pysyisimmekin hänen sanassaan.
Välillä kun asiat eivät luista kuten on itse suunnitellut, ei ole ollenkaan mukavaa tuntiessaan oman voimattomuutensa.
Asiat vain tapahtuvat ja suorastaan vyöryvät, mutta siinä hädän hetkenä pitäisi kiinnittää katseensa siihen Jumalan lihaksi tulleeseen Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.
Hyvä on, jos silloin saisi kädet ristiin ja pyytää Isää apuun.