Kirjoittaja Taavetti » 24 Elo 2007, 11:11
Pienten porukoiden syntymiseen voi olla erilaisia syitä, osa on aivan hyväksyttäviä, mutta jonkin ihmisen halveksiminen ei ole milloinkaan oikein.
Olin armeijassa Kuopiossa, viimeinen erä alokkaita, joka sinne meni, seuraavat menivät jo Kajaaniin. Siellä join myös ensimmäiset iltakyläni, joista minulla ei ollut aavistustakaan ennen sitä. Oli mukavaa, kun joku kutsui, ja pääsin tutustumaan uusiin uskovaisiin nuoriin. Jonkin kerran huomasin, että toiset lähtivät jonnekin, arvasin että iltakylään, mutta en tiennyt minne. Ei oikein mukavalta tuntunut, kun näki toisten menevän ja itse joutui jäämään pois.
Erään kerran sain hyvän selityksen, kun yksi nuorukainen kutsui minut kylään asunnolleen, aivan kasarmin viereen. Samalla hän selitti vähän taustoja. Kertoi että haluaisi kutsua koko porukan, mutta hänen piennen asuntoonsa ei kerta kaikkiaan mahdu. Siksi hän pyytää hiljaisesti vain muutaman kerrallaan.
Pienet ahtaat asunnot, joita varsinkin silloin oli kaupungeissa ja muilla opiskelupaikkakunnilla, ovat kyllä ymmärrettävä syy, ettei suurta porukkaa voi kerrallaan kutsua. Taitavat vieläkin olla monien opiskelijoiden asunnot melko ahtaita, vaikka mistä minä sen tiedän, kun en ole 40 vuoteen sellaisessa käynyt. Onhan tilanne voinut muuttuakin.
Ahdas oli sekin opiskelija pariskunnan asunto, josta olen edellä kertonut. Mies kutsui Helsingissä nuoria kylään asuntoonsa, kun sana levisi, oli menijöitä vapun aattona useita kymmeniä, ainakin yksi raitiovaunullinen ja ties miten paljon enemmänkin. Mahduimmehan sinne ahtauteen, mutta tiivis oli tunnelma ja istuimista ei puhettakaan kaikille. Hyvä jos lattioille mahtui istumaan, kun eteiset ja komerot täytettiin nuorisolla.
Joskus Helsingissä jotkin pariskunnat kutsuivat nuoria iltakylään kotiinsa, kodit täyttyivät kyllä, mutta nuorisolla oli miellyttäviä iltoja heidän luonaan. Yhteiset iltakylät ovatkin ilmeisesti tarkoitettu vaihtoehdoiksi ahtaille asuntojen iltakylille, toivottavasti niissä joku pystyy ottamaan vastuun, että on monipuolista tekemistä.
Oman lapsuuteni vietin kylässä, jossa ei ollut uskovaisia ikätovereitani, siksi en ollut iltakyliinkään tottunut. Kylässä kävin yksinkin siloin, mutta tavallisesti muutamien kyläni vanhusten luona. Nekin kyläilyt olivat mukavat, kaunis muisto on niistä jäänyt.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4