Kirjoittaja O.M » 30 Marras 2006, 10:23
Kristillisyyden eriseuroista etenkin pollarilaisuus oli antinomistinen suuntaus. Antinomismin mukaan kristitty tehdessään syntiä tipahtaa aina tukevalle Kristus-kalliolle Kristuksen armon varaan. Luonnollisestikin se on Raamatun vastainen harhaoppi.
Lauri Taskila kertoo kirjassaan Työ on Herran, miten hän oli puhutellut erästä amerikkalaista pollarilaista. Raamattuun vedoten Taskila kehotti häntä heittämään pois kaiken kuorman ja synnin, johon pollarilainen mutisi, että jos hänen pitäisi heittää pois kaikki synti, sitä olisi 200 paunaa (hänen elopainonsa, 1 pauna ~ 0,45 kg, sivuhuomautus by O.M).
Ja mikä olikaan tuon jutun opetus? Jos me alamme luvallistaa itsellemme synnin sen vuoksi, että kuitenkin tiedämme joka tapauksessa syntiä tekevämme, tulee sydämen luopumus Jumalasta ja eriseura. Paavali kysyy: "Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon?" (Room.6:15.) Hän vastaa itse: "Pois se! Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi? Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette." (Room.6:15-17.)
Jumalan armo ei opeta tekemään syntiä:
"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään." (Tit.2:11-12.)
Synti on vakava asia. On tosi, että matkan lika ja saasta tarttuu myös kristittyihin ja tulee lankeemuksia. Raamattu opettaa heittämään pois tällaisen matkantekoa hidastavan taakan: "Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on" (Hepr.12:1).
Jeesus opettaa hylkäämään jo asian, josta on ripittäytynyt kerran: "Mene, ja älä silleen syntiä tee" (Joh.8:11). Silti kristityllekin tulee päivittäin ja kerta toisensa jälkeen lankeemuksia, mutta on ero langeta vaikka kerran toisensa jälkeen kuin elää synnin luvallisuudessa. Jeesus opetti, että katuvalle saarnataan aina kaikki synnit anteeksi:
"21 Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22 Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän." (Matt.18:21-22.)
Edellä ns. Kristuksen kirkkolaissa Kristus opettaa, miten eri tavalla menetellään katumattomien kanssa. Katumattomat tulee sitoa synteihinsä:
"15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa." (Matt.18:15-18.)
Katumattomia sidottiin synteihinsä jo uuden liiton alkuaikoina:
"Hän, joka sen niin tehnyt on (HUORIN), - - annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä." (1.Kor.5:3,5.)
"19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta." (1.Tim.1:19-20.)
"12 Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
13 Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne." (1.Kor.5:12-13.)
"20 Vaan minulla on vähä sinua vastaan, ettäs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensä prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän.
21 Ja minä annoin hänelle ajan parannusta tehdä salavuoteudestansa, mutta ei hän tehnytkään.
22 Katso, minä panen hänen vuoteesen ja ne, jotka hänen kanssansa huorin tekevät, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistänsä.
23 Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin, ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen." (Ilm.2:20-23.)
Keitä sitten ovat armonvarkaat? Raamattu vastaa siihen: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri" (Joh.10:1). Armonvaras yrittää omistaa omalla voimallaan tavaraa taivaassa, vaikka omat synnit eivät ole anteeksi, sydän on kiinnittynyt tähän maailmaan, sen ystävyyteen ja syntielämään, eikä omassa sydämessä ole armoa opettamassa hylkäämään kaikkea jumalatonta menoa. Sydämessä on tapahtunut luopumus Jumalasta, mutta salaisesti hän tekee suden tavoin työtään lammashuoneessa. Heistä Jeesus sanoo: "Kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet" (Matt.7:15). Heitä Laestadius kehottaa menemään pois lammashuoneesta raatelemasta lampaita ja tulemaan ahtaasta portista sisälle. Raamattu sanookin: "Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida" (Luuk.13:24).
Uuden palstan juttuja eilen luettuani minusta tuntuu, että netissä armonvarkaita on liikkeellä. Jumalan lasten on syytä olla varovaisia, muistaa ammentaa ilolla autuuden lähteistä ja ottaa kynttilään öljyä, jottei uskonliekki sammuisi. Lammashuoneen sisällä on myös lammasten vaatteissa kulkevia raatelevia susia.
Jos joku varoittaa Jumalan lapsia omanvanhurskauden vaaroista, hän varoittaa ihan oikeasta asiasta. On kuitenkin mahdollista, että hän tekee sen oman lihallisuutensa peitteeksi ja oman seurakunnan neuvoista poikkeavan lihallisen elämäntapansa hyväksyttämiseksi. Jos varoittamiseen lisäksi sisältyy kaunista kritiikkiä "perinnäissääntöjä" vastaan, avointa puhetta seurakunnan erehtyväisyydestä tms., niin on melko varmaa, että kauniin varoittamisen takana puhuu ihan toinen ääni kuin Hyvän Paimenen ääni. Se toinen ääni on sielunvihollisen ääni, joka myös puhuu lastensa kautta. Tuhanten juonten konstimestarina hän osaa kyllä naamioitua valkovillaiseksi lampaaksi, mutta sisin on musta.
Synnittömyys ei meitä pelasta eikä syntien välttäminen lain kirjaimen velvoittamina, vaan usko. Uskon hedelmä on kuitenkin synnin välttäminen. Jaakob toteaa, että "ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta" (Jaak.2:24). Ei Jaakob väitä, että ihminen töistä tulisi vanhurskaaksi, vaan ihminen osoittautuu töistä vanhurskaaksi, sillä elävän uskon hedelmä on vanhurskauden hyvät hedelmät, hyvät työt. Usko vanhurskauttaa: "Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi" (Jaak.2:23), mutta työt osoittavat ihmisen uskovan: "Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu" (Jaak.2:21). Ihminen ei tietenkään tee töitä omalta puoleltaan, vaan Jumalan vaikuttamana, sillä työt vuotavat Pyhästä Hengestä: "Jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta" (2.Kor.3:5). Usko ilman töitä on kuollut usko: "Usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä" (Jaak.2:17).
Jatkan myöhemmin aiheesta käsittelemällä erikseen, miksi seurakunnan yhteisten taistelusopimusten ylenkatse on "oman vatsan palvontaa" ja heikoista veljistä ja sisarista piittaamattomuutta ym. En halua, että siionin sisällä vahvat syövät heikot. En tosin ole moista henkeä havainnut julkisesti siionissa, vaan vain internetpalstoilla.