Lutherin kirjoituksia

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Lutherin kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Nepheg » 19 Loka 2006, 19:26

Aloitan uudelleen Lutherin ajatuksien kirjoittelua kadonneiden tilalle.
Kommentteja/muita ajatuksia saa esittää ja on oikeastaan toivottavaakin että viestiketjuun saadaan vähän eloa.

Room.12:2
Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta.


Meidän on välttämättä varottava seuraamasta niin maailman tapaa kuin omaa järkeämmekin.
Sen sijaan on aina murrettava oma mielemme ja tahtomme sekä tehtävä ja kärsittävä toisin kuin järki ja tahto neuvovat elääksemme aina toisin kuin maailma, jopa suorastaan sen vastaisesti.
Näin me päivästä päivään muutumme ja uudistumme mielessämme, toisin sanoen päivä päivältä yhä paremmin mielistymme siihen, mitä maailma ja järki vihaavat.
Päivittäin me yhä mieluummin tulemme köyhiksi, sairaiksi, halveksituiksi, houkiksi ja syntisiksi, kunnes lopuksi arvaamme kuoleman elämää paremmaksi, mielettömyyden viisautta kallisarvoisemmaksi, häpeän kunniaa jalommaksi, köyhyyden rikkautta autuaallisemmaksi ja synnin hurskautta ihanammaksi.
Vihdoin päädymme siihen, että tulemme täydellisiksi ja mielellään vaihdamme elämän kuolemaan ja Paavalin kanssa halajamme erota täältä, että synti kokonaan lakkaisi ja Jumalan tahto meissä kerrankin aivan täydellisesti tapahtuisi.

Tällöin kristitty on eniten toisenlainen kuin maailma eikä ensinkään käyttäydy maailman tavoin.
Maailma ei voi saada kyllikseen elämästä, kristitty sen sijaan ei voi kyllin pian saada eroa tästä elämästä.
Mitä maailma etsii, sitä kristitty pakenee ja mitä maailma pakenee, sitä kristitty etsii.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

lohdullista saarnaa

ViestiKirjoittaja lukkari » 19 Loka 2006, 21:26

Tällaiselle ison perheen isälle, joka on monissa kiusattu (varsinkin jos on käynyt lukemassa s24 vl palstaa) ja uskokin tuntuu kovin heikolle . Monesti sielunvihollinen kuiskuttelee, pitääkö uskovaisilla olla isot perheet, ja miksi me elämme tässä maailmassa monella muullakin tavalla erilailla kuin armosta osattomat.

Tuo elämäntapa/tavat on niin ajankohtainen ja kipeä asia monelle. Kannattaa tutustua Lutherin ajatuksiin hyvistä töistä. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Loka 2006, 22:46

Room. 1:6 Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi.

Älköön suinkaan ajateltako, että Herramme Kristus taivaaseen mentyään muka vain istuisi siellä ylhäällä joutilaana itsekseen huvitellen. Ei niin.
Hän huolehtii valtakuntansa hallitsemisesta ja on kuningas, joka on alituisesti läsnä, täyttää ja hallitsee kaiken ja ottaa vaarin erityisesti valtakunnastaan, joka on kristillinen usko.

Tätä valtakuntaa ei hallita väkivallalla, vaan sanan saarnaamisella, siis evankeliumilla. Tämä on hänen valtakuntansa. Hän hallitsee sitä siten, että koko hänen voimansa on hänen sanassaan.
Siinä valtakunnassa ovat ne, jotka kuulevat sanan ja uskovat sen.
Sana tulee siinä niin voimalliseksi, että se saa aikaan kaiken, minkä ihminen ikinä tarvitsee, ja se antaa koko siunauksen.

Näin voitat sanalla synnin, kuoleman, paholaisen ja helvetin.
Sanaan sinun on paettava ja tultava osalliseksi koko siitä rauhasta, ilosta, elämästä ja voimasta, mikä sanassa on.
Ihmeellinen on siis tämä valtakunta: siinä on sana ja sitä julistetaan koko maailmalle. Sen voima on kuitenkin salattu ja ainoastaan uskova havaitsee, että se on niin vaikuttava ja saa niin suuria aikaan.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Loka 2006, 22:49

Nimim. "Tallaaja" oli siteerannut Lutheria vahingossa poistetuilla sivuilla:
Luther opetti näin:

Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksi antamusta sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta. (Valitut teokset 1 s.423)

Kenelle muulle valittaisit rikoksiasi kuin Jumalalle? Mutta mistä muualta löydät hänet kuin veljestäsi? Hän kykenee vahvistamaan ja auttamaan sinua sanoilla. (Kirkko-Postilla Palmusunnuntai)

Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksi saamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1 Ja vielä: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan." (Joh.20:23) Sillä sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen omat tikapuut taivaaseen rakentaa. Hän tahtoo yksin olla ainoa rakentaja. (Huone-Postilla 19. sun. Kolm.p)

Sen tekee Jumalakin meille parhaaksi, jotta emme tarvitsisi turhaan katsoa töllistellä taivasta kohti, josta emme sitä voisi saada, ja täydymme sanoa kuten Paavali kertoo Mooseksesta: "Kuka tahtoo astua ylös taivaaseen".(Room.10:6, 5.Moos.30:12) Vaan ollaksemme vakuutetut asiasta, on hän asettanut syntien anteeksisaamisen tähän julkiseen virkaan ja sanaan, jotta se aina olisi meidän luonamme, suussamme ja sydämessämme. Siellä me löytäkäämme synninpäästön ja syntein anteeksi antamisen ja tietäkäämme, että missä me kuulemme tämmöistä sanaa julistettuna meille Kristuksen käskystä, siellä olemme velvoitetut sitä uskomaan, juuri kuin se olisi itse Kristukselta julistettu.(Kirkko-Postilla 1.sun. pääsiäisestä)
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Loka 2006, 22:51

Hawege:

Luther opettaa Isossa katekismuksessaan:

Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.

Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, JONKA AVUTTA EI VOI TULLA KRISTUKSEN LUO.



"Pyhä Henki sattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näe, et sinä, etkä minä, totisesti Kristuksesta tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Loka 2006, 22:52

Joh. 6:65
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.


Teidän täytyy uskoa. Kuullessanne siis uskoa kysyttävän te heti sanotte: Minä tahdon itsestäni ruveta uskomaan.
Näin te luulette uskon olevan omaa tekoanne, kykyänne ja tekemistänne.

Te käytte mielestäni liian ravakasti työhön. Sinun täytyy jättää kaikki Kristuksen tehtäväksi eikä uskoa itseesi.
Opi ensin, että usko on Jumalan lahja ja Jumalallinen voima.
Näin yksin hänelle annetaan kunnia, eikä yksikään ihminen kerskaa omasta voimastaan.
Isä se meitä vetää ja hän antaa sanan, Pyhän Hengen ja uskon sanan kautta. Kumpikin on hänen lahjansa, ei meidän omaa tekoamme tai voimaamme. Ja Jumala antaa mielellään Pyhän Hengen, jos sitä vain häneltä rukoillaan.
Varo siis lankeamasta ylpeyteen, äläkä luule, että sanaa kuullessasi voisit sen heti uskoa.

Tosin ajatellaan: Ne hyvät teot ovat vaikeita, uskosta selviydytään nopeasti.
Ne, jotka elävät vailla kiusauksia ja ovat suruttomia, nöyrtymättömiä ihmisiä, pitävät uskoa mitättömänä, mutta kun tulee tosi eteen ja heidän pitäisi osoittaa uskonsa, arvostella vääriä oppeja tai lohduttaa itseään hädässä, kyllä silloin laulu loppuu: Kukaan ei ole kotona!
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Loka 2006, 22:53

Luuk. 10:21
Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta.


Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan.
Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee.
Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä. Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.

Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla. Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.
Jumala ei voi sietää sellaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää.

Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana.
Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa. Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemman he loittonevat evankeliumista.

Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka paholainen paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin paholaisen nimessä järkeilivät.
Tämä viisaus on yhä vieläkin painonamme niskoillamme.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 23 Loka 2006, 22:56

Pyydän anteeksi, mutta jatkan edelleen Lutherin pohdintoja. Niissä on usein asiat kerrottu niin, että tällainen yksinkertainenkin ne ymmärtää.


Syntiä tosin aina on, ja hurskaat tuntevat sen, mutta se on peitetty, eikä sitä lueta meille Kristuksen tähden. Hänet uskolla käsittäessämme ei ainoakaan synti ole synti.

Mutta siellä, missä ei Kristusta eikä uskoa ole, ei ole myöskään päästöä synneistä, eikä niitä peitetä, vaan synnit luetaan, ja kadotus on edessä.

Oikea kristitty ei ole se, jolla ei ole mitään syntiä ja joka ei sitä tunne, vaan se, jolle Jumala, meidän Herramme, ei lue syntiä hänen uskonsa takia, joka hänellä on Kristukseen. Ja tämä oppi antaa omatuntoparalle koko lujan ja pysyvän lohdun sen ankarasti peljästyessä Jumalan vihaa ja tuomiota.
Sentähden me syystä ahkeraan opetamme, että me Kristuksen tähden tulemme vanhurskaiksi.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 14 Marras 2006, 21:53

Ilo ja suru, rauha ja rauhattomuus, kuolema ja elämä ovat täydellisesti Jumalan kädessä.

Siksi on parasta, että opimme kukin kohdallamme kiittäen käyttämään itsekullakin nyt olevia lahjoja ja tavaroita niinkuin Jumala niitä tällä haavaa antaa ja että annamme Jumalan hallita.
Jos Jumala antaa sinulle omaisuutta, iloa, rauhaa ja hyvää mieltä, niin ota se vastaan, jos hän ottaa ne pois sinulta jälleen, niin alistu kärsivällisesti Jumalan tahtoon.

Älä kuvittele, että sinulle kaikkina aikoina pitää käydä juuri niin kuin sinä kernaasti haluaisit ja että saisit elää alinomaisessa nautinnossa kuten jumalattomat kuvittelevat, sillä sinä et ole Herra...Jumala on Herra.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 15 Marras 2006, 00:09

Tehkää kuten näette lastenne tekevän!
Ne asettuvat illalla levolle ja nukkuvat ilman mitään huolia.
Ne eivät vähintäkään ole huolissaan siitä, mistä ne huomenna saavat keittonsa tai leivänpalasensa, sillä ne tietävät, että isä ja äiti kyllä huolehtivat siitä asiasta.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 15 Marras 2006, 00:18

Luther puhui ehtoollisen tärkeydestä:

Jos sanot, ettet tunne mitään syntiä, kuolemaa, maailmaa ja paholaista etkä mitään sotaa eikä taistelua niitä vastaan, ja siksi et välttämättä pakota itseäsi sakramenttien käyttämiseen.
Vastaus: en toivo, että todenteolla tarkoitat, että sinä olisit ainoa kaikkien pyhimysten ja ihmisten joukossa maan päällä, joka olisit vailla sellaista tuntemista.
Ja jos tietäisin, että tämä olisi täyttä totta, niin totisesti antaisin määräyksen, että kaikissa kujissa, missä kuljet, kaikkien kellojen täytyisi soida ja sinun edessäsi kuuluttaa: >> Tässäpä menee kaikkia muita pyhimyksiä parempi, uusi pyhimys, joka ei tunne ja jolla ei ole mitään syntiä.>>

Mutta tahdon sanoa sinulle ilman leikinlaskua: Jos et enää tunne syntiä, olet varmaan synneissäsi vallan kuollut, ja se on jo liian suuri synti, kun ei sinulla ole minkäänlaista hätää eikä halua sakramenttiin, kun et välitä Jumalan Sanasta, unohdat Kristuksen kärsimisen ja täynnä kiittämättömyyttä panet alulle kaikenlaista hengellistä ilkityötä.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Marras 2006, 09:24

Älä kuvittele, että sinulle kaikkina aikoina pitää käydä juuri niin kuin sinä kernaasti haluaisit ja että saisit elää alinomaisessa nautinnossa kuten jumalattomat kuvittelevat, sillä sinä et ole Herra...Jumala on Herra.


Tuossa onkin meillä kaikilla opettelemista. Elämässä tulee myös vastoinkäymisiä. Vuosien päästä saattaa jonkin yksittäisen vastoinkäymisen nähdä Jumalan johdatuksena.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 17 Marras 2006, 17:32

Matt.5:23. "Sentähden, jos sinä uhraat lahjas alttarille, ja siellä muistat, että veljelläs on jotakin sinua vastaan:
24. Niin jätä sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.
25. Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielä hänen kanssansa tiellä olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinä heitetään torniin.
26. Totisesti sanon minä sinulle: et sinä suinkaan pääse sieltä ulos, siihenasti kuin sinä maksat viimeisen rovon".

Luther opettaa tästä kohdasta Kirkkopostillassa seuraavasti: "Tässä Kristus osoittaa vaatimuksensa puolin ja toisin: sen, joka on toista loukannut, on pyydettävä anteeksi, ja sen, jolta pyydetään anteeksi, on toiselle annettava anteeksi. Tämäkin rippi on välttämätön ja käskynalainen niinkuin edellinenkin; Jumala ei nimittäin tahdo olla armollinen eikä antaa syntejä anteeksi kenellekään, joka ei anna anteeksi lähimmäisellensä. Uskokaan ei saata olla aito, ellei se kanna sellaista hedelmää, että antaa anteeksi lähimmäiselle ja pyytää anteeksi; muutoin ihmisen ei sovi lähestyä Jumalaa. Ellei tätä hedelmää ole, ei ole usko eikä ensimmäinen rippikään oikea." (KP II osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1942, s. 268).
Weha
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 19 Marras 2006, 00:00

O.M kirjoitti:Tuossa onkin meillä kaikilla opettelemista. Elämässä tulee myös vastoinkäymisiä. Vuosien päästä saattaa jonkin yksittäisen vastoinkäymisen nähdä Jumalan johdatuksena.


Näin se on. Itsekin kipuilin vastikään yhtä asiaa, kunnes bibliasta löytyi tänään tähänkin vastaus.

Epistola Hebrealaisille 12 luku :

6. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.
7. Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.
9. Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?
10. Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
11. Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.
12. Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
13. Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.


... eli sitä saa mitä tilaa... :wink:
Tämä kohta selitti jos katsoo ylön Jumalan, mutta kyllä hän meitä jalostaa vaikeuksilla kaikkia vaikka pääsääntöisesti pysyisimmekin hänen sanassaan.
Välillä kun asiat eivät luista kuten on itse suunnitellut, ei ole ollenkaan mukavaa tuntiessaan oman voimattomuutensa.
Asiat vain tapahtuvat ja suorastaan vyöryvät, mutta siinä hädän hetkenä pitäisi kiinnittää katseensa siihen Jumalan lihaksi tulleeseen Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.
Hyvä on, jos silloin saisi kädet ristiin ja pyytää Isää apuun.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 20 Marras 2006, 21:08

Yllättäen Lutheria:

Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi.
Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niinkuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden.
Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin hirmuvallan alaisia.
Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 20 Marras 2006, 21:33

Hurmahenkisten ihmisten ainoana päämääränä on voittaa arvonantoa ja kiitosta enemmän kuin muut.
He sanovat: >> Sitä ei tietänyt kukaan muu ennen minua, minä sen ensin huomasin, minä sitä ensin opetin.>>

Sellaiset oman kunnian himoitsijat eivät kerskaa Jumalasta, vaan he kerskuvat urhoollisina ja rohkeina rahvaan heitä kehuessa, jollaista kerskumista he hankkivat itselleen koukuillaan ja kureillaan, sillä he osaavat sanoin, käytöksin ja kirjoituksin asettua miten milloinkin.
Ilman ihmisten kiitosta he ovat peräti pelkureita, sillä he vihaavat ja pakenevat Kristuksen ristiä ja vainoa.

Mutta siellä missä heillä on puolellaan suosiotaan osoittava ihmisparvi, ei kukaan ole niin röyhkeä kuin he; ei Hektor eikä Akilleskaan olleet niin vankkoja ja rohkeita kuin he.

Niin juonia täynnä on siis tuo peto, jonka nimi on liha, ettei se mistään muusta syystä niin luovu oikealta radalta, niin tärvele ja turmele oikeata oppia ja hajoita sovintoa seurakunnassa kuin kirotun, turhan kunnianpynnön takia.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Weha » 28 Marras 2006, 19:08

Luther kielsi nimensä käytön: "Minä pyydän, että minun nimeni suhteen vaiettaisiin ja ettei kutsuttaisi itseään luterialisiksi, vaan kristityiksi. Mikä on Luther? Eihän oppi ole minun. Eikä minua ole myöskään kenenkään puolesta Ristiinnaulittu...Minulla ja Kristuksella on yksi yhteinen Kristuksen oppi, joka on kaikkien meidän mestari". Näin Luther tammikuussa 1552.

Sitten Lutherin oppi sai vastustusta, ja hänen lausuntoaan käytettiin väärin ja vedottiin olevan Raamatullisia. Hän antoi kaksikuukautta myöhemmin luvan oikein käyttää hänen nimeään. Hän kirjoitti: ..On muutamia, jotka vaaraa väistäen sanovat: en pitäydy Lutheriin enkä kenenkään muuhun, vaan pyhään evankeliumiin.

"Mutta jos sinä pidät Lutherin oppia evankelisena ja paavin oppia epäevankeelisena, niin et sinä noin vain voi hylätä Lutheria. Sinä hylkäät hänen mukanaan hänen oppinsakkin, joka ei ole hänen vaan jonka tiedät Kristuksen opiksi. Sillä sinä huomaat, ettei vallanpitäjät, eivät tahdo tuhota yksin Lutheria, vaan tämän opin he tahtovat hävittää. Tämän opin tähden, he sinua hätyyttävät ja kysyvät oletko luterilainen?

Raamatun opin mukaan ihmiset eivät valaise Raamattua, vaan Raamattu valaisee ihmistä (Ps. 119:105). Raamattu on selkeä (ps. 119:105, 2 Piet. 1:19; 2 Kor. 4:3-4) eikä se tarvitse teologin oman minä tuotteilla valaisua. Siis jos Raamatussa on jokin hämärä lausuma, niin älkää epäröikö, sen takana on varmasti sama totuus, joka toisessa paikassa on selvä. Me emme tarvitse traditiota, kun saamme elää kirkkaan sanan paistaessa. Emme seuraa ihmisten vaan Pyhän Hengen selitystä (2 Piet. 1:20).

(sana on elämän lähde)
Weha
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 28 Marras 2006, 19:22

Mitä muuta kuin omien lastensa uhraamista ja polttamista epäjumalille se on, jos vanhemmat kasvattavat lapsensa rakastamaan enemmän maailmaa kuin Jumalaa?
Jos vanhemmat ovat niin mielettömiä, ei lasten pidä ensinkään totella heitä, sillä Jumalaa on kunnioitettava enemmän kuin vanhempia.

*************************************************************

Kenellä on tämän maailman tavaraa, hän voi maailmassa sanoa: >> Tämä on minun!>>
Mutta Jumalan edessä täytyy hänen sanoa: >> Jumala, tämä on sinun!>>
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 28 Marras 2006, 19:37

Vanhuus on minulla edessäni, ja itsessään se on kylmä ja kolkko, sairas ja raihnas.
Ruukku ammentaa vettä, kunnes se lopulta menee rikki. Olen elänyt tarpeeksi kauan.
Jumala suokoon minulle autuaan lähdönhetken, jolloin laiska, hyödytön ruumiini joutuu multiin kansansa luokse ja matojen joukkoon.
Muista vain: olen nähnyt parasta, mitä minulla maan päällä on ollut nähtävänä.
Sillä näyttää, kuin pahat ajat olisivat tulossa.
Jumala auttakoon omiaan!
Amen.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 09 Joulu 2006, 00:00

Sana kääntää ja liikuttaa sydämiä.
Mutta ilmoitukset pöyhistävät ja ylpistävät.
Jumala puhuu meille Raamatun ja Raamattua selittävän ihmisen välityksellä; ne jotka sitä kuuntelevat, eivät eksy.
Mutta erityisiä uskoa koskevia ilmoituksia on kartettava, sillä ne ovat saatanan vääristelyjä.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron