Laestadius armonvarkaista

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Laestadius armonvarkaista

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Marras 2006, 09:33

"Oletko sinä tullut armon kautta kristityksi?
Sinä omistat itsellesi kristityn nimen, vaikka omatunto ei ole herännyt. Kaikki pienet synnit ovat armonvarkaalle luvalliset: pikku piiskainen paloviinaa on luvallinen, makaaminen tyttärien kanssa on luvallinen, eriseura on luvallinen, maailman ystävyys on luvallinen, sanalla sanottuna, kaikki pienet synnit ovat armonvarkaalle luvalliset, ja yhtä hyvin omistaa hän itsellensä kristityn nimeä.
Mene pois tästä lammashuoneesta, armonvaras, ja tule ahtaasta portista sisälle - -."

(Laestadiuksen saarna. Seppo Lohi: Sydämen kristillisyys.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Marras 2006, 10:23

Kristillisyyden eriseuroista etenkin pollarilaisuus oli antinomistinen suuntaus. Antinomismin mukaan kristitty tehdessään syntiä tipahtaa aina tukevalle Kristus-kalliolle Kristuksen armon varaan. Luonnollisestikin se on Raamatun vastainen harhaoppi.

Lauri Taskila kertoo kirjassaan Työ on Herran, miten hän oli puhutellut erästä amerikkalaista pollarilaista. Raamattuun vedoten Taskila kehotti häntä heittämään pois kaiken kuorman ja synnin, johon pollarilainen mutisi, että jos hänen pitäisi heittää pois kaikki synti, sitä olisi 200 paunaa (hänen elopainonsa, 1 pauna ~ 0,45 kg, sivuhuomautus by O.M).

Ja mikä olikaan tuon jutun opetus? Jos me alamme luvallistaa itsellemme synnin sen vuoksi, että kuitenkin tiedämme joka tapauksessa syntiä tekevämme, tulee sydämen luopumus Jumalasta ja eriseura. Paavali kysyy: "Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon?" (Room.6:15.) Hän vastaa itse: "Pois se! Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi? Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette." (Room.6:15-17.)

Jumalan armo ei opeta tekemään syntiä:

"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään." (Tit.2:11-12.)

Synti on vakava asia. On tosi, että matkan lika ja saasta tarttuu myös kristittyihin ja tulee lankeemuksia. Raamattu opettaa heittämään pois tällaisen matkantekoa hidastavan taakan: "Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on" (Hepr.12:1).

Jeesus opettaa hylkäämään jo asian, josta on ripittäytynyt kerran: "Mene, ja älä silleen syntiä tee" (Joh.8:11). Silti kristityllekin tulee päivittäin ja kerta toisensa jälkeen lankeemuksia, mutta on ero langeta vaikka kerran toisensa jälkeen kuin elää synnin luvallisuudessa. Jeesus opetti, että katuvalle saarnataan aina kaikki synnit anteeksi:

"21 Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22 Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän." (Matt.18:21-22.)

Edellä ns. Kristuksen kirkkolaissa Kristus opettaa, miten eri tavalla menetellään katumattomien kanssa. Katumattomat tulee sitoa synteihinsä:

"15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa." (Matt.18:15-18.)

Katumattomia sidottiin synteihinsä jo uuden liiton alkuaikoina:

"Hän, joka sen niin tehnyt on (HUORIN), - - annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä." (1.Kor.5:3,5.)

"19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta." (1.Tim.1:19-20.)

"12 Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
13 Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne." (1.Kor.5:12-13.)

"20 Vaan minulla on vähä sinua vastaan, ettäs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensä prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän.
21 Ja minä annoin hänelle ajan parannusta tehdä salavuoteudestansa, mutta ei hän tehnytkään.
22 Katso, minä panen hänen vuoteesen ja ne, jotka hänen kanssansa huorin tekevät, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistänsä.
23 Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin, ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen." (Ilm.2:20-23.)

Keitä sitten ovat armonvarkaat? Raamattu vastaa siihen: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri" (Joh.10:1). Armonvaras yrittää omistaa omalla voimallaan tavaraa taivaassa, vaikka omat synnit eivät ole anteeksi, sydän on kiinnittynyt tähän maailmaan, sen ystävyyteen ja syntielämään, eikä omassa sydämessä ole armoa opettamassa hylkäämään kaikkea jumalatonta menoa. Sydämessä on tapahtunut luopumus Jumalasta, mutta salaisesti hän tekee suden tavoin työtään lammashuoneessa. Heistä Jeesus sanoo: "Kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet" (Matt.7:15). Heitä Laestadius kehottaa menemään pois lammashuoneesta raatelemasta lampaita ja tulemaan ahtaasta portista sisälle. Raamattu sanookin: "Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida" (Luuk.13:24).

Uuden palstan juttuja eilen luettuani minusta tuntuu, että netissä armonvarkaita on liikkeellä. Jumalan lasten on syytä olla varovaisia, muistaa ammentaa ilolla autuuden lähteistä ja ottaa kynttilään öljyä, jottei uskonliekki sammuisi. Lammashuoneen sisällä on myös lammasten vaatteissa kulkevia raatelevia susia.

Jos joku varoittaa Jumalan lapsia omanvanhurskauden vaaroista, hän varoittaa ihan oikeasta asiasta. On kuitenkin mahdollista, että hän tekee sen oman lihallisuutensa peitteeksi ja oman seurakunnan neuvoista poikkeavan lihallisen elämäntapansa hyväksyttämiseksi. Jos varoittamiseen lisäksi sisältyy kaunista kritiikkiä "perinnäissääntöjä" vastaan, avointa puhetta seurakunnan erehtyväisyydestä tms., niin on melko varmaa, että kauniin varoittamisen takana puhuu ihan toinen ääni kuin Hyvän Paimenen ääni. Se toinen ääni on sielunvihollisen ääni, joka myös puhuu lastensa kautta. Tuhanten juonten konstimestarina hän osaa kyllä naamioitua valkovillaiseksi lampaaksi, mutta sisin on musta.

Synnittömyys ei meitä pelasta eikä syntien välttäminen lain kirjaimen velvoittamina, vaan usko. Uskon hedelmä on kuitenkin synnin välttäminen. Jaakob toteaa, että "ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta" (Jaak.2:24). Ei Jaakob väitä, että ihminen töistä tulisi vanhurskaaksi, vaan ihminen osoittautuu töistä vanhurskaaksi, sillä elävän uskon hedelmä on vanhurskauden hyvät hedelmät, hyvät työt. Usko vanhurskauttaa: "Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi" (Jaak.2:23), mutta työt osoittavat ihmisen uskovan: "Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu" (Jaak.2:21). Ihminen ei tietenkään tee töitä omalta puoleltaan, vaan Jumalan vaikuttamana, sillä työt vuotavat Pyhästä Hengestä: "Jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta" (2.Kor.3:5). Usko ilman töitä on kuollut usko: "Usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä" (Jaak.2:17).

Jatkan myöhemmin aiheesta käsittelemällä erikseen, miksi seurakunnan yhteisten taistelusopimusten ylenkatse on "oman vatsan palvontaa" ja heikoista veljistä ja sisarista piittaamattomuutta ym. En halua, että siionin sisällä vahvat syövät heikot. En tosin ole moista henkeä havainnut julkisesti siionissa, vaan vain internetpalstoilla.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Joulu 2006, 20:30

Paavali kirjoittaa roomalaisille:

"17 Sillä ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo Pyhässä Hengessä.
18 Sillä joka niissä Kristusta palvelee, hän on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 Sentähden noudattakaamme niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja sitä, mikä keskenämme parannukseksi tulee.
20 Älä ruan tähden Jumalan työtä turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti." (Room.14:17-23.)

Paavali toteaa tuossa, että vaikka ymmärtäisikin jonkun asian vapaammin kuin heikko veli/sisar, on parempi olla loukkaamatta heikkoa matkaystävää. Hän toteaa myös, että kenenkään ei pidä tehdä asioita epäillen, sillä jos sydämessä on epäilys, tulee epäilys paulaksi.

Edelleen Paavalia:

"1 Epäjumalain uhreista me tiedämme, että kaikilla meillä on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
2 Mutta jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä mitään tiedä, kuin hänen tulis tietää.
3 Mutta jos joku Jumalaa rakastaa, se on tuttu häneltä.
4 Niin me nyt tiedämme siitä ruasta, joka epäjumalille uhrataan, ettei yhtään epäjumalaa maailmassa olekaan, ja ettei yhtään muuta Jumalaa ole kuin yksi;
5 Ja vaikka muutamat ovat, jotka jumaliksi kutsutaan, olkoon se taivaassa eli maan päällä, (niinkuin monta jumalaa ja monta herraa on:)
6 Niin on kuitenkin meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki ovat, ja me hänessä, ja yksi Herra Jesus Kristus, jonka kautta kaikki ovat, ja me hänen kauttansa.
7 Mutta ei jokaisella ole tietoa; sillä muutamat tekevät itsellensä omantunnon epäjumalista ja syövät niinkuin epäjumalille uhrattua, ja että heidän omatuntonsa on heikko, niin se saastutetaan.
8 Mutta ei ruoka meitä saata otolliseksi Jumalan edessä; jos me syömme, emme siitä rikkaammaksi tule; ellemme taas syö, emmepä me sentähden köyhemmäksi tule.
9 Vaan katsokaat, ettei tämä teidän vapautenne tulisi heikoille pahennukseksi;
10 Sillä jos joku näkee sinun, jolla tieto on, atrioitsevan epäjumalain huoneissa, eikö siitä omatunto, joka heikko on, yllytetä epäjumalain uhria syömään?
11 Ja niin sinun tietos kautta sinun veljes hukkaantuu, joka heikko on, jonka tähden Kristus on kuollut.
12 Mutta kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette.
13 Sentähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi." (1.Kor.8: koko luku.)

Minä en voisi ottaa olohuoneeseeni tv:tä tekemättä syntiä, koska tiedän kokemuksesta, että se tuo lihalliset himot olohuoneeseen ja lisäksi se pahentaa heikkoja matkaystäviä. Kuvitellaan, että joku kristitty käsittäisi tämän asian vapaammin. Miten hän toimisi? Ottaisiko hän tv:n kotiinsa saadakseen minut käsittämään, että laatu-uskovaiset osaavat katsoa vain hyvät ohjelmat tv:stä? Vai jättäisikö hän heikkojen tähden tv:n ottamatta? Paavalin ohje on: "Kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette" (1.Kor.8:12).

Paavali opettaa rakkaudesta:

"4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele," (1.Kor.13:4-5.)

Siionissa on lukuisa joukko heikkoja Jumalan lapsia, jotka ajattelevat omaa syntisyyttään, omia synnillisiä himojaan, joita he tahtovat Raamatun opetuksen mukaan Hengen miekalla kuolettaa. Onko rakkautta heikkoja kohtaan hankkia tv, jos rakkaus ei etsi omaansa?

Jeesus opettaa Herran pienimpien pahentamisesta:

"1 Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais." (Luuk.17:1-2.)

Eikö keskinäiseen rakkauteen perustuva seurakunta ole sellainen seurakunta, jossa mennään sen heikoimman lenkin mukaan? Eikö keskinäiseen rakkauteen perustuvassa seurakunnassa kilvoitteleva halua pitää itseään vähäisenä ja ei ylen viisaana.

"10 Veljellinen rakkaus olkoon sydämellinen teidän keskenänne. Ennättäkään toinen toisensa kunniaa tekemässä.
11 Älkäät olko hitaat töissänne. Olkaat palavat hengessä. Palvelkaat Herraa.
12 Olkaat toivossa iloiset, kärsivälliset murheessa. Olkaat alati rukouksissa.
13 Jakakaat omanne pyhäin tarpeeksi. Ottakaat mielellänne huoneesen.
14 Siunatkaat vainollisianne: siunatkaat ja älkäät sadatelko.
15 Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.
16 Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö." (Room.12:10-16.)

Paavali puhuu myös oman vatsansa palvojista.

"17 Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä.
18 Sillä ei senkaltaiset Herraa Jesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet.
19 Sillä teidän kuuliaisuutenne on kaikille julistettu, jonka tähden minä iloitsen teidän ylitsenne. Mutta minä tahdon, että teidän pitää hyvässä viisaat oleman ja pahuudessa yksinkertaiset." (Room.16:17-19.)

Netissä on esiintynyt henkeä, että uskovaisten keskinäinen nokittelu netissä voisi olla jotenkin rakennukseksi. Itse en moiseen usko. Mutta nyt tämä viesti jääköön tähän ja jatkan myöhemmin.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Joulu 2006, 17:11

Siinain vuoren lakisaarna kuuluu myös kristityn nimeä kantaville epäuskoisille, jotka kulkevat Jumalan lasten joukon mukana:

"1 Ja kirjoita Sardin seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, jolla ne seitsemän Jumalan henkeä ja ne seitsemän tähteä ovat: minä tiedän sinun tekos; sillä sinulla on nimi ettäs elät, ja olet kuollut.
2 Ole valpas ja vahvista niitä muita, jotka kuolemallansa ovat; sillä en minä löytänyt sinun tekojas täydellisiksi Jumalan edessä.
3 Niin ajattele siis, kuinka sinä saanut ja kuullut olet, ja pidä se, ja tee parannus. Ellet sinä siis valvo, niin minä tulen sinun päälles niinkuin varas, ja et sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päälles tulen.
4 Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa vaeltaman; sillä he ovat mahdolliset.
5 Joka voittaa, se pitää valkeilla vaatteilla puetettaman, ja en minä pyyhi hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä tahdon tunnustaa hänen nimensä minun Isäni edessä ja hänen enkeleinsä edessä.
6 Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo." (Joh.3:1-6.)

Herra Jeesus sanoo tuossa Johanneksen kautta, että Hän tulee Sardin seurakunnan enkelin päälle niin kuin varas yöllä. Niinhän sitä sanotaan maailman lopusta, että se tulee kuin varas yöllä. Niin on myös meidän jokaisen omakohtainen lähdön hetki. Olisi muistettava omakohtaisesti valvoa ja ottaa lyhtyyn öljyä. Sardin seurakunnan enkelille oli käynyt juuri niin kuin tyhmille neitseille.

"1 Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan.
2 Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä;
4 Mutta taitavat ottiva öljyä astioihinsa, ynnä lamppunsa kanssa.
5 Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.
6 Mutta puoli-yönä tuli huuto: katso, ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan.
7 Niin nousivat kaikki nämät neitseet ja valmistivat lamppunsa.
8 Mutta tyhmät sanoivat taitaville: antakaat meille öljystänne; sillä meidän lamppumme sammuvat.
9 Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi; mutta menkäät paremmin niiden tykö, jotka myyvät, ja ostakaat itsellenne.
10 Mutta kuin he menivät ostamaan, tuli ylkä. Ja jotka valmiit olivat, ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11 Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meidän eteemme.
12 Mutta hän vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: en tunne minä teitä.
13 Valvokaat sentähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee." (Matt.25:1-13.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron