Tunnustuksesta

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Epäilykset

ViestiKirjoittaja lukkari » 29 Marras 2006, 16:23

Tuolla mopin palstalla oli mielenkiintoinen avaus ja ajattelin, että ehkä täälläkin voimme siitä ajatuksia vaihtaa. Useinhan meille seuroissa saarnataan epäilyksetkin anteeksi.

Epäilyksistä ajattelen näin:

Epäilykset kuormittavat meidän uskoamme, ei meidän tarvitse kuormia kantaa, siksi saamme nekin laittaa Kristuksen kannettavaksi. Tuomaskin epäili, mutta uskoi ne anteeksi. Tuomas uskoi epäilysten alta. Minun Herrani ja Vapahtajani...

Kun epäilys kasvaa suureksi ja eikä jaksa uskoa niitä anteeksi, seurauksena voi olla epäusko.
Nämä oli mun äkkinäisiä päätelmiä, korjatkaa minua, jos meni väärin.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Emka » 29 Marras 2006, 16:46

Näitä epäilyksiä varmaan on jokaisella uskovaisella, milloin enemmän milloin vähemmän :(

Mutta kuten Luther aikoinaan sanoi," Emme voi estää linnun lentämästä päämme päältä, mutta voimme estää sen pesän teon"
Niin on uskovaisella nämä epäilyksetkin, ne tulevat ja menevät, mutta kun haluamme Jumalanvaltakunnan asukkaina kulkea, niin siellä on myös apu näihin epäilyksiin.

Varmaan tänä aikana niitä on meillä kaikilla :oops: mutta uskovaiset saattomiehet ja -naiset ovat meillä tukena ja auttajina hoitaen evankeliumin saarnalla.

Sielunvihollisella on tänä aikana kova kiire kiusata uskovaisia,ja ne vihollisen juonet ovat yhä ovelampia.

Sielunvihollinen osaa pukeutua vaikka enkeliksi, saattaakseen eksytettyä
jumalanlapsen, ja se kysyy vieläkin:" Sanoiko Jumala niin?"
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja lukkari » 29 Marras 2006, 16:46

Pienet lapset pelkäävät helposti "mörköjä". Äidin ja isän turviin he juoksevat. Isä ja äiti lohduttavat ja lapset uskovat, ettei "mörköjä" ole olemassa.

Niin usein lapsi opettaa, näin uskomahan meitä...
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Marras 2006, 18:53

Vilkaisin mopin palstalle, vaikka vakituinen kirjoittaja en siellä olekaan. Nyt tässä esitettyyn aiheeseen kirjoitin lyhyesti jotakin, kopioin vastaukseni tännekin.
...........................................

Epäilyksiä siinä mielessä, kuin se uskossamme ymmärrretään on vain uskovaisilla. Epäilykset voivat pahoiksi tullessaan johtaa jopa epäuskoon, jota Luther Vähässä katekismuksessa nimittää suureksi synniksi.

Tähän vetäisin rinnalle kiusaukset, niitäkin olemme oppineet pyytämään ja uskomaan anteeksi. Kiusaukset sinänsä eivät ole syntiä, olihan Jeesuskin kiusattu, mutta apostolin todistuksen mukaan ilman syntiä. Kun pyydämme anteeksi epäilyksiä ja kiusauksia, niin tarkkaan ottaen voisi sanoa, pyydämme anteeksi niiden sivutuotteena tulevaa uskon väsymystä, johon haluamme ja pyydämme voimaa niiden voittamiseen. Evankeliumista saa uskon voimaa kaikkiin tilanteisiin, myös kiusausten ja epäilysten aiheuttamaan väsymykseen.

Jeesus oli kaikessa kiusattu, niin kuin mekin, mutta ilman syntiä. (ulkomuistin mukaisesti kirjoitettu)

Löytyi 2 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

Hepr. 2:18
Sillä siitä, että hän kärsinyt on ja on kiusattu, taitaa hän myös niitä auttaa, jotka kiusataan.

Hepr. 4:15
Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Huolestumisista

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Joulu 2006, 22:53

Mautonta tai ei, ei täällä ole kovin kauan juoruttu,ei edes kovin paljoa keskusteltu toisista palstoista. Nyt se on tullut kuitenkin ajankohtaiseksi, kun on palstoja syntynyt ja muutamat kirjoittajat ovat niillä saaneet siipeensä joskus melko pahastikin. Paras tietysti olisi, jos kaikki VL nimeä kantavat palstat voisivat esiintyä yhteistyössä täydentäen toisiaan. Jos jollekin/joillekin palstalle toivotaan ja haalitaan keskustelun aktivoinnin nimissä erikaltaisia hengellisyyksiä, ei tarvitse ihmetellä lopputulosta eikä keskustelun tasoa, kun mukaan tulee kiivaimmat erilaisista mielipidesuunnista.

On erittäin hyvä ja hieno asia, jos pystymme keskustelemaan sovussa erilaisia hengellisyyksiä edustavien kanssa. Siionin sisäiset asiat on kuitenkin keskusteltava vain uskovaisten kesken. Voimme toki kuunnella ja kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä, mutta ne eivät saa ohjata eivätkä määrätä sitä, miten asioita hoidetaan Siionin sisällä, eikä ulkopuolisten mielipiteet saa tulla vallitseviksi opetuksessamme. Jos sellaista pääsee tapahtumaan, on se turmion ja koetuksen tie uskollemme ja kilvoituksellemme. Tottakai meidän tulee kaikessa opetuksessamme ja kanssakäynneissämme etsiä rauhaa ja sopusointua, ulkopuolisten ja väärien henkien arvostelunkin olisi syytä tapahtua niin, ettei leikattaisi kenenkään korvia. On aiheellista muistaa Mestarimme opetusta ja sitä, miten Hän sanoi Pietarille, kun tämä Mestariaan puolustaakseen löi ylimmäisen papin palvelijalta korvan irti. Eikös vain Jeesus asettanut korvan takaisin paikalleen, samalla Hän nuhteli Pietaria: Pane miekkasi tuppeen, sillä joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Sitä tapausta on vuosikymmenten aikana tulkittu uskovaisten keskuudessa siten, että Jumalan valtakunnan työtä ei tehdä miekkalähetyksenä, eikä väkivalloin kenenkään sydäntä käännetä. Voimme vain rukoilla erilaiseen käsitykseen joutuneiden puolesta ja tilaisuuden tullen sen heille sanoa sävyisästi kohti käyden. Vain sellainen menettely on Jumalan mielen mukaista.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 15 Maalis 2013, 02:14, muokattu yhteensä 3 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 16 Joulu 2006, 02:24

Sydän yhtyy tuohon Taavetin kirjoitukseen.

Haluaisin vielä nostaa erään asian.

Rauhaa ja rakkautta siionissa hoidetaan Evankeliumilla. Ei millään muulla. Siksipä te veljet ja sisaret, käyttäkää tuota yksityisviestin mahdollisuutta ja pyytäkää ja antakaa anteeksi, jos on mieliä pahoitettu. Siihen meitä Jumalan sana kehoittaa.

Raattamaa kirjoittaa hyvistä hedelmistä kalliisti näin:

Kristittyin ei pitäisi kadottaa keskinäistä rakkautta, vaikka olisi monellakin heikkoutta opissa ja elämässä, mutta keskinäinen neuvominen pitäisi pysyä voinassa. Ja niin kauaan kuin syntisinä uskotaan Herraan Jeesukseen, niin vuotavat muutamat rakkaudenpisarat siitä rakkaasta sydämestä, joka paloi yrttitarhassa ja Golgatan mäellä.
Aulis Zidbeckin kirjasta; Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma (SRK)
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Joulu 2006, 02:54

Kopioinpa vielä oman vastaukseni edellä olevaan ja lukuisiin muihin saman tasoisiin kirjoituisiin. Omaa tekstiäni ainakin uskallan kopioida, mutta ylläoleva olkoon mallina paljon pidemmästä keskustelusta.

Lähetetty: 16.12.2006 1:36
Oli kiintoisa lukiea niitä "kehuja", joita Päivämiehen toimitus tällä palstalla sai, vieläpä salaa takana päin kirjoitettuna. Mopille annan tunnustuksen, että aikoi ottaa yhteyden
A. Hautamäkeen, tosin en ole lainkaan varma, haluaako hän osallistua tämän tason keskusteluun. On kuitenkin huomattava, että kaikki täällä kirjoitetut "kehumiset"eivät kohdistu pelkästään toimituksen harvoihin työn tekijöihin, vaan osansa niistä saavat ne lukuisat kirjoittajat eri puolilla maatamme. Erikoisesti ne kohdistuvat toimitusneuvoston jäseniin, joissa on mukana muutamia sellaisiakin veljiä, joille täällä keskusteleva joukko on antanut toisissa yhteyksissä erityiskiitoksia.
Jos olisi noin paljon aihetta moitteisiin, menisin housut tutisten asian omaisten puheille henkilökohtaisesti keskustelemaan, tai osoittaisin kirjoitukseni kuoressa tai sähköpostilla sinne, minne sen kohdistaisinkin. Ei vaadi erityistä rohkeutta kirjoittaa tai puhua pahaa takana päin, mutta Raamatun opetuksen mukaan kohti käyminen ei onnistu muuten, kuin vain Jumalan antamalla rohkeudella. Siinä ihmisen oma rohkeus karsiutuu,. mutta vähäpätöisen asiamiehen (ja naisenkin) kuljettama sanoma voi saada ihmeitä aikaan. Mikä on se seurakunta täällä, joka ei ota onkeen näin yksinkertaista Raamatun ohjetta: Mene SINÄ langenneen puheille. Onko aihetta etsiä vikaa yhteisestä seurakunnasta?
Tiedän että se Yhteinen seurakunta etsii raamatun sanasta perusteet ja ja opetuksen sisällölle. Muuten ei voi ollakaan, sillä Herra Jeesus on seurakunnan pää ja Herra.

Olen kotiutunut viikon mittaiselta lomalta etelä Suomeen ja Savon maille. Siksi en ole ehtinyt tänne edes vilkaisemaan, mutta täällä näkemäni vuodatuksen jälkeen ei tee eritysiesti mieli tä'nne uudelleen vilkaistakaan. Uskon kuivamiselle löytyy paikkoja helpomminkin, siitä syystä ei kirjoituksiani tulla ehkä kovinkaan usein näkemään täällä palstalla. Lukemassa olen käynyt hetkittäin, mutta ei tässä ollut mieltä ylentävää, eikä uskoa ruokkivaa lukemista.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 16 Joulu 2006, 12:41

Meidän järkemme esimerkiksi sanoo erehtymättömän varmasti, että kolme ynnä seitsemän on kymmenen, mutta se ei voi ilmaista, mistä syystä niin on, eikä kuitenkaan väittää, että se olisi väärin.
Sillä järkemme on totuuden valtaama ja pikemminkin totuuden tuomarivallan alainen kuin itse arvosteltava.

Sama merkitys on kirkossakin järjellä, joka arvostelee ja hyväksyy opinkappaleita Hengen valistamana, jota järki ei voi todistaa, mutta josta se kuitenkin on varma.
Sillä niin kuin filosofiassa kukaan ei arvostele yleiskäsitteitä, vaan kaikkea arvostellaan niiden mukaan, niin meidänkin keskuudessamme kaikki riippuu Hengestä, joka arvostelee kaiken ja jota kukaan ei arvostele, niin kuin apostoli sanoo.

Martti Luther
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja lukkari » 16 Joulu 2006, 12:58

Juoruaminen on muuten eri asia kuin aito huolestuminen. Tuollainen keskustelu, mitä Taavetti toi esille on kyllä minua huolestuttanut. Siksi sieltä palstalta poistuin, kun suunta lähti menemään tuohon ikävään suuntaan. En halunnut uskoani siellä enempää kuivatella.

Olen tämän maininnut jo aikaisemminkin, että elävä kristillisyys on kolmannen uskonkappaleen kristillisyyttä. Seurakunta on Pyhä ja yhteinen, jossa Pyhä Henki jumaluuden kolmas persoona vaikuttaa. Kannataa miettiä miten siihen Jumalan lapsen tulee suhtautua. ---->Niin kuin omaan rakkaaseen äitiin, joka on meidät synnyttänyt. Uskovainen Jaakob oli äidillensä kuuliainen, samaa kuuliaisuutta meidän kannattaa noudattaa. Vaikka joskus saatamme epäröidä niinkuin Jaakobkin. Jaakob sai Iisakin siunauksen, Eesau ei.

Se asenne ja ilmapiiri, mikä on voimakkaasti noussut S24 palstalla ja myös mopin palstalla. Kyseenalaistaa seurakunnan tehtävän sen neuvot ja nuhteet. Ikäänkuin seurakuntaäidin pitäisi kasvattaa meitä vapaan kasvatuksen tavoilla, jossa lapselle annetaan oikeus toteuttaa omaa itseänsä. Se kasvatusmalli ei ole Jumalan Sanan mukainen malli.
Samalla lailla kuin lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta, mekin niitä tarvitsemme. Siionin hoitoa ja rakkautta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Tunnustuksesta

ViestiKirjoittaja Wehaa » 09 Tammi 2007, 14:28

Otin tämän toisesta keskustelusta:
Augsburg tunnustus:

"Sakramentit eivät ole asetetut ainoastaan merkeiksi, joista kristityt ulkonaisesti voidaan tuntea, vaan meihin kohdistuvan Jumalan tahdon merkeiksi ja todistuksiksi, että uskomme niistä heräisi ja vahvistuisi. Sen tähden ne vaativatkin uskoa, ja niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan."

Tarkoittaako "uskomme niistä heräisi" lienee uudestisyntymistä ?

Luther Sch. opinkohdissa:

" Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka...

...Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan. Sen vuoksi rippiä eli absoluutiota ei mitenkään saa päästää kirkosta häviämään...

...Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä."

Samoja ajatuksia esiintyy esim. isossa katekismuksessa:

Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä....


...Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan paholaisen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään.
Wehaa
 

ViestiKirjoittaja Weha » 14 Tammi 2007, 22:54

Tuolla suomi 24. on kyllä ihan hukassa noiden epäuskoisten kanssa.

Onko tämä tosiaan epäuskoisen noin vaikea ymmärtää?
Jumala antaa syntejä anteeksi siis VAIN Pyhän Hengen viran kautta.

2.kor.3:6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

Paavali toteaa Hengen virasta: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän koh-taamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).
Kohta osoittaa siis, että ennen uskoneiden kautta, on Pyhän Hengen virka.

Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Rauha olkoon teille! niin kuin Isä minut lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kun hän nämä sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki, : Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt (Joh.20:21-23).

Siis Pyhän Hengen papeilla/uskovaisilla on valta antaa syntejä anteeksi.Room. 1:17 Sillä siinä Ju-malan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskos-ta”. Siis: Jumalan Vanhurskaus siirtyy uskosta uskoon.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 15 Tammi 2007, 23:14

Tunnustuskirjoissa saattaa olla sellaisia kohtia, jotka tuntuvat ristiriitaisilta. Onneksi meidän uskomme ja oppimme ylin auktoriteetti on pyhä Raamattu. Se olikin Lutherin keskeinen ajatus. Voi olla, että tunnustuskirjoissa on hämäriä kohtia tai sellaisia, joita voidaan tulkita monella tavalla. Raamattuakin voidaan tulkita monella tapaa. Jumalan Sana tulee eläväksi vain uskovaiselle ihmiselle, Jumala voi myös ihmisen herättää niin, että Jumalan Sana johdattaa hänet Kristuksen luokse. Aivan kuten itämaan tietäjät seimen luo. Kristus asuu uskovaisten ihmisten sydämessä. Uskovainen ihminen on elävä lähde. Jos sinä tunnet itsesi mähdottomaksi Jumalan edessä, sinä saat juoda tuosta lähteestä elävää vettä. Se tekee myös sinut eläväksi. Pyhä Henki tekee tuon lähteen eläväksi. Eli ei se ole sanoissa se sovintosaarna, vaan hengessä.

Joh 4.

14 Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.

Tässähän Kristus puhuu itsestään, mutta kun Hän kuoli jätti hän tuon tehtävän omilleen. Hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ottakaa Pyhä Henki, joiden synnit te anteeksi annatte niille ne ovat anteeksiannetut jne...

edelleen Joh 13.

16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti:
17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

Mistä tuon elävän uskon sitten erottaa?

Joh 13.

35 Siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte.

lopuksi

Luuk. 10

16 Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun; mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron