Seurustelusta rakkauden mielin

Nuorten juttuja

Seurustelusta rakkauden mielin

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 19 Joulu 2006, 10:56

täällä oli kerran pitkä keskustelu jonka aihe oli "Seurustelusta rakkauden mielin". Siinä käsiteltiin kaikenlaisia asioita. Sain välimuistista kaivettua sen keskustelun avauksen joka menee näin:

"Jt!

Päätin kirjoittaa tälle palstalle jotain kovin henkilökohtaista, josta toivon olevan jollekin muulle tukea.

Tapasin kolme ja puoli vuotta sitten pojan, jonka kanssa kaikki natsasi heti. Kumpikin meistä koki välittömästi, että tässä on nyt Se Oikea, minulle tarkoitettu. Sen enempää vitkastelematta aloimme seurustella. Mutta heti alkuun teimme suuren virheen: suutelimme.

Tuosta yhdestä suudelmasta lähti liikkeelle suurempien voimien, biologisten viettien ohjaama tapahtumaketju. Liha vei mukanaan vähän kerrallaan. Jo muutaman viikon kuluttua seurustelun alkamisesta teimme parannusta käytöksen liu'uttua sopimattomalle puolelle. Teimme hyviä päätöksiä, yritimme kovasti kilvoitella. Valitsimme hääpäiväksi ensimmäisen mahdollisen lauantain, 18-vuotispäivästäni seuraavan. Se oli kuitenkin liian kaukana. Kolme kuukautta ennen häitä aloin odottaa vauvaa.

Monilla on käsitys, että seurustelu, jossa on mukana fyysinen puoli, on jotenkin helpompaa kuin "puhdas" seurustelu. Asia on kuitenkin päinvastoin: sellaista henkistä rääkkiä, jota seurustelu meille oli, en soisi kenellekään. Juuri siksi kirjoitan tätäkin viestiä. Seurustelun pitäisi olla onnellista aikaa. Meidät liha vei kuitenkin lankeemuksen, katumuksen, itkun ja toivottomuuden kierteeseen. Muistan, kuinka usein itkien toistelin Isä meidän -rukouksen lauseita "äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." Toivottomalta tuntunut taistelu sai minussa aikaan masennuksen. Samalla kun hätäilin omasta puolestamme, kiinnitin huomioni kaikkiin uusiin seurusteleviin pareihin ympärillämme ja murehdin, kuinka he jaksavat. Olisin halunnut rynnätä jokaisten heidän luokse ja vannottaa, että muistakaa pitää Päivämies välissä.

Hääpäiväkin koitti lopulta. Seisoin alttarilla hääpuvussa, mutta ilman huntua, jonka olin ehtinyt hankkia ennen raskautumistani. Kun tuli Herran rukouksen aika, purskahdin itkuun silkasta helpotuksesta: enää koskaan emme keskenämme voi rikkoa kuudetta käskyä, kuukausien piina on lopulta ohi! Se päivä oli elämäni onnellisin, mutta ei yksin siksi, että rinnallani seisoi oma rakas, vaan myös siksi, että kaikkien kiusausten ja lankeemusten keskellä olimme jaksaneet tehdä parannusta yhä uudestaan ja näin säilyttäneet sen, mikä meillekin kuitenkin on kalleinta: uskomisen lahjan.

Minä toivon, että te rakkaat ystävät ymmärrätte tämän viestini oikein. Haluan suojata teitä kaikkia. Muistakaa, että rakastuneiden välillä ei ole niin viatonta suudelmaa, etteikö se voisi synnyttää syntiä ja aikaansaada lankeemusta. Tyytykää pitämään kädestä kiinni, älkää jääkö halatessanne pitkäksi aikaa sylikkäin. Teillä on loppuelämä aikaa tutustua fyysisen rakkauden ihmeisiin, jotka on tarkoitettu aviopuolisoiden iloksi, älkää siis pilatko herkkää seurusteluaikaa liialla kiireellä.

Muistakaa myös se, että jos tunnette jonkun, jolle tiedätte "käyneen hassusti", älkää rakkaat ystävät ruotiko sitä yleisesti iltakylissä, tai edes parhaan ystävänne kanssa kahden. Jos teitä mietityttää, onko tämä pariskunta tehnyt lankeemuksestaan parannusta, menkää kysymään heiltä suoraan, sillä jos asiat on korjattu, ei kenelläkään ole oikeutta "kalastaa armonvirrasta" ja kaivaa esille jo anteeksiannettuja syntejä.

Kilvoitelkaa, ystävät!

Rakkaudella, JasMiina"
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Leeja » 13 Helmi 2011, 18:51

Kiitos. JasMiinan kirjoittama viesti oli upea. En tiedä mitä muuta sanoisin tai kirjoittaisin, mutta viesti laittoi ajattelemaan.
Leeja
tutustunut
 
Viestit: 26
Liittynyt: 13 Helmi 2011, 17:45


Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron