Palstalla on moniakin kirjoituksia, jotka kirvoittavat mielipiteitä. Saapa nähdä, muistanko vastata kaikkiin mitä tuli noista mieleeni.
Maarimi kirjoitti:
Uskon, että tämä ehkäisykielto on tullut vasta sodan jälkeen näin tärkeäksi kuin tänäkin päivänä koetaan, ja tietysti siksi että ehkäisy on tullut liiankin helpoksi tavaksi maailmassa jopa avioliiton ulkopuolella. Täydellistä pidättäytymistä en pidä ehkäisynä. Se on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia.
Äitini äitiä pilkattiin 1930-luvulla Pohjois-Karjalassa siitä syystä, että hänelle syntyi niin paljon lapsia, 9. Tuo pilkka osoitti, että ehkäisyt ja abortit osattiin tuolloinkin, tätini vastasi: kyllä, kun kysyin, tehtiinkö silloin sitten laittomia abortteja. Tässä asiassa on raamattuluokassakin neuvottu, että nuoret eivät pyrkisi hirveän nuorin naimisiin, koska äidille synnyttäminen, synnytyskivut ja mahdollisesti muut vaarat saattavat tulla suureksi tuskaksi joillakin aviopareilla. Itse ymmärrän näistä kyllä liian vähän, en ole ollut yhtään synnytystä katsomassa.
Venäjän vanhauskovaisia johti yksi nainen, Anastasia. Miehet oli viety Siperiaan kuolemaan, ja Anastasian isä oli sanonut tyttärelleen, että kaitse sinä tätä seurakuntaa. Hän hoiti sitten seurat keskustelutilaisuuksina hyvin asiallisesti, saarnoja hän ei pitänyt.
Minä muistan lapsuudestani 70- ja 80-luvuilta, että seurapuheen aikana saattoi joku mummo tulla puhujanpöydän ääreen, meillä Etelä-Suomen pienessä siionissa ainakin, ja sanoa että hän ymmärtää tuon raamatunkohdan toisin, ja sitten on kauniisti selostanut, kuinka hän on sen ymmärtänyt. Seurakunta saattoi myöntää, että joo niin se on, niin se on. Joskus puhuja jatkoi siitä, joskus puhujalla puheet loppuivat. Se oli varmaankin kososlaisuuden aikaa, aikuiset eivät ole minua muistuttaneet että keitä nuo mummot olivat. Yksi Esteri saattoi ainakin olla tällainen kirkasotsainen.
Minusta joitakin raamatunkohtia saa selittääkin, vaikka ei puhuja olisikaan. Yksi pohjoispohjalainen siionin veli sanoi kerran, että Raamattua hän ei halua selittää opiston raamattutiedon esitelmissäkään, koska selittäminen kuuluu puhujille, eikä edes kaverilleen halua selittää niitä. Kyllä minusta veli sekä sisar voi selittää, kuinka hän luvun ymmärtää. On minuakin nuorena yksi perheenäiti rohkaissut uskomaan. Hän sanoi, kun kiittäjien äänet on loppuneet, että muuttolinnutkin vaikenevat ennen poismuuttoa.
Jotkut voivat kyllä huokaista helpotuksestakin, että heillä ei ole vaaraa joutua puhujiksi. Siinä kiuseukset ovat kyllä eri luokkaa kuin penkissä istuvalla uskovaisella. Minulle on näytetty valokuvaa, jossa oli kuusi siionimme saarnaajaa 30-luvulta, ja kerrottiin, että vain kaksi heistä säilyi uskomassa, jotkut menivät eriseuraan, jotkut luopuivat muista syistä.
Me kannamme Aadamin ja Eevan lankeemusta perintönämme, on meissä myrkky pahuuden parantumattomasti.