Kerro, Weha, SLEY:n suhteesta naispappeuteen!

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Re: ??

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Huhti 2007, 09:26

anne kirjoitti:Luin jostakin lest. historiikista, että teillä on ollut huomattavia naissaarnaajia liikkeenne alkuvaiheessa, esim. 1880-luvulla. Oliko näin?


Luin itse myös yhdestä sellaisesta S.L:n teoksesta Pohjolan kristillisyys (on minulla kesken tällä hetkellä ja etenee varsin verkkaisesti). Muistaakseni kyse oli kuitenkin henkilöstä, joka piti puheita pienessä piirissä, jolla oli yleisestä lestadiolaiskäsityksestä poikkeavia vapaakirkollisia yhteyksiä. Kyseessä ei siis ilmeisestikään ole ollut mikään yleinen lestadiolainen saarnavirka, vaan pieni kuppikunta. Tarkastan asian ja palaan siihen mahdollisesti myöhemmin. Ennen Juhani Raattamaan kuolemaa lestadiolaisuuden sisällä kehittyi erinäisiä jännitteitä. Luulen tällaisen naissaarnaajan liittyneen tähän, jolloin olisi Hengen saarnavirka ja seurakunnan puhujan saarnavirka menneet sekaisin.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: ??

ViestiKirjoittaja Jaakko » 10 Huhti 2007, 09:50

anne kirjoitti:joo, voi olla että olen lukenut väärää historiikkia. Vaikken yhdykään naiskäsitykseenne täysin, minusta on erityisen hyvää, että teillä selkeästi syntiä seuraavat täysin turhat asiat:

- moottoriurheilu mm. formulat
- jääkiekko
- muu kilpaurheilu
- niiden katsominen telkasta
- kuorolaulu
- teatteri
- tanssi

koska en itsekään harrasta itse niitä. Ja urheilua turhempaa ei olekaan. Urheilu voi täyttää miehen ajan kokonaan, miksei naisenkin :(.

Sen ajan voi vaikka olla seuroissa/lukea Raamaattua/auttaa vaimoaan/olla lasten kanssa.



Pieni kommentti tähän, vaikka en toisaalta pidä kovinkaan tarpeellisena keskustella juuri tällaisista syntilista-asioista.

Hyvin monesta (ainakin kaikista luetelluista) "elämäntapa" tms. asioista voi tulla ihmiselle synnin tie. Kyse ei ole siis ollenkaan siitä, että me uskovaisena luemme aivan kuin jotain syntilistoja, mitä elämässämme saamme ja emme saa tehdä. Tähän liittyy oleellisesti kristityn vapaus, joka ei ole sellaista vapautta kuin tässä maailmassa vapaudella sinänsä aivan oikeinkin ymmärretään. Se on vapautta lain orjuudesta. Se on vapautta Kristuksen Hengen lakiin, joka on täydellinen ja joka meitä opettaa, neuvoo, nuhtelee jne. Se muistuttaa meitä kaikesta. On sulaa lakivanhurskautta sanoa, että jos ei jotain lue Raamatussa, se ei ole synti ja sellaista ei voi synniksi lukea. Raamattu on sinänsä aikaan sidottu, mutta elävä Jumalan sana, jonka Pyhä Henki saa synnyttää kirjoitetunkin Jumalan sanan (,Raamatun) kautta, ei koskaan vanhene. Se on aina yhtä uusi ja tuore ja niin voimallinen ja virvoittava jokaiselle sen uskovalle.


Kaikki luetellut voivat olla elämässämme myös täysin sillä tapaa, että ne eivät syntielämää tuo elämäämme. Tässä kohdin en lähde asiasta enempää kirjoittamaan. Siihen ei taito riitä. Usein näistä keskustelllaan kotona vanhempien ja lasten kesken ja seurakunnan yhteisissä kokootumisissa. Keskustellaan tiestä ja matkasta, jossa päällimmäisenä saa olla ajatus Kristuksen kaksoiskäskystä, kehotus veljellisen rakkauden vaalimisesta ja hoitamisesta ja tieto kristillisyyden näkemyksistä.

On aina syytä pitää mielessä, että Kristuksen ruumis on edelleenkin Jumalan seurakunta ja uskovaiset ovat tuon ruumiin jäsenet. Farisealaisuus on aina meitä lähellä ja sellaisen opin saadessa sijaa, se helposti leviää (tuoden jopa eriseurat mukanaan). Näin sanoo Jeesuskin. On siis aivan oikein rukoilla oikeaa Kristuksen mieltä, että erilaiset "perinnäissäädökset" / "elämäntapaopit" tai miksikä niitä milloinkin nimittää saisivat pysyä siinä arvossa ja ymmärryksessä, joka niille kuuluu. On myös hyvä rukoilla, että osaisi lähestyä veljeä / sisarta, jos tuntuu, että lakihenkisyyttä alkaa ilmetä armon ehtona.

Itse olen alusta asti vierastanut niitä puheita, joita netti on "täynnä", että vl-kristillisyydessä on nykyisin vallalla perinnäisäädöksiä ja elämäntapa vaatimuksia autuuden ehtona. Miksi näin? Vaikka kirjoittajat olisivat oikeassakin, en löydä heidän toimintatavoilleen mitään perusteita ja tukea Raamatusta enkä voi sydämestä yhtyä siihen ollenkaan. Näin rohkenen sanoa, sillä Jeesus itsekin antoi meille niin paljon neuvoja, kuinka me vaalimme ja hoidamme veljellistä rakkautta.

On aivan eri asia käydä "Lutherin tavoin opillista sotaa" maailman oppeja vastaan kuin keskustella Kristuksen rakkauden hengessä veljien ja sisarten kesken. Tässä näkyy myös kauniisti se, mitä tarkoittaa, että olemme saman ruumiin, Kristuksen jäsenet. Eivät ne sodi keskenään.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Jaakko » 10 Huhti 2007, 09:57

Tulin vastanneeksi heti, kun luin kommentoitavani viestin ja nyt jälkeenpäin huomaan, että asiat olivat tulleet jo esiin. Olkoon siis vahvistukseksi edellisiin kommentteihin.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 11 Huhti 2007, 09:31

lukkari kirjoitti:Palatakseni varsinaiseen aiheeseen, ihmetyttää toden teolla kotimaa-lehden ajojahti naispappeuden vastustajia kohtaan. Kuinka moni sattui lukemaan piispa Huovisen kolumnin eillisen hesarista? Oli erittäin hyvä kirjoitus. Henk. kohtaisesti en voi ymmärtää, että kirkko ahdistaa uskollisimpia jäseniä tuolla tavalla. Paine siihen tulee suurimmaksi osaksi sellaiselta taholta, jolle kirkko on pelkkä instituutio. Jos Naispappeuden kiivaimmat vastustajat erotetaan kirkosta, niin kaippa seuraavaksi on tapetilla Vl-herätysliike, pahoin pelkään. Aivan suosiolla kirkkomme nimestä voisi ottaa tuo luterilaisuuden pois. Niin kauas on Lutherin opista ja elämästä erkaannuttu.


Asia on juuri noin, kuten kirjoitit. Naispappeuden vastustamista paheksuvat ihmiset ovat yleensä niitä, jotka eivät käy kirkossa tahi muissa uskonnollisissa tilaisuuksissa kuin häissään ja hautajaisissa. Naispappeuden vastustamistakaan he eivät paheksu uskonnollisista, vaan antiuskonnollisista syistä. Kunhan kohu on laantunut, kirkoissa käyvät edelleen vain ne samat naispappeutta vastustavat mummot ja papat.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 11 Huhti 2007, 11:39

Tätä paisunutta viestiketjua on mielestäni kiva jatkaa ja jatkaa :!: Kävin nimittäin muutama vuosi sitten Paavalin synodin kirkkopyhässä Vantaan Pyhän Laurin kirkossa; etelämpää he eivät olleet saaneet kirkkoa toiminnalleen, emerituspiispa Rimpiläinen saarnasi. Tuossa kirkkopyhässä näytti olevan tärkeätä, että minkä pappi puhuu, hän puhuu kovaa ja varmasti, etten sanoisi miehen voimalla. Olen kuullut vl.papin sanovan, että kun hän joutuu miettimään sanojansa, niin ei hän pysty saarnaamaan niinkuin tykin suusta, niinkuin jossain seurakunnassa olisi ollut vaatimus.

Paavalin synodilaisilla oli myös kasteenkorostusoppi eli toinen kuin vl:illä, virtenä oli Kristuksen tähden menköön vaan, missä sanotaan: "Vanhurskauden vaatteeseen kasteessa puettu". Uskontunnustuksena oli Nikean uskontunnustus, joka on syntynyt, kun kristinusko oli otettu Rooman valtionuskonnoksi ja siihen oli sekoittunut opillisia hienouksia. Se sai muotonsa Nikean ja Konstantinopilin ekumeenisissa kirkolliskokouksissa v. 325 ja 381. "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi".

Mikä oli huvittavaa Paavalin synodin kirkkopyhässä, siellä oli evankelisten lisäksi kantavana voimana esikoislestadiolaiset. Siellä yksi mies sanoi edestä, tarkoittaen vitsinä, että jos paavalinsynodilaiset ja essulessut (=esikoislestadiolaiset) pääsevät taivaaseen, niin sitten kyllä pääsevät kaikki.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja lukkari » 11 Huhti 2007, 13:52

Tero A.A. kirjoitti:Tätä paisunutta viestiketjua on mielestäni kiva jatkaa ja jatkaa :!: Kävin nimittäin muutama vuosi sitten Paavalin synodin kirkkopyhässä Vantaan Pyhän Laurin kirkossa; etelämpää he eivät olleet saaneet kirkkoa toiminnalleen, emerituspiispa Rimpiläinen saarnasi. Tuossa kirkkopyhässä näytti olevan tärkeätä, että minkä pappi puhuu, hän puhuu kovaa ja varmasti, etten sanoisi miehen voimalla. Olen kuullut vl.papin sanovan, että kun hän joutuu miettimään sanojansa, niin ei hän pysty saarnaamaan niinkuin tykin suusta, niinkuin jossain seurakunnassa olisi ollut vaatimus.


Sivukommenttina vain...

Olen kerran ollut opiskeluaikana piispa Rimpiläisen virka-asunnolla kylässä, kun hän vielä oli Oulun piispa. Erittäin miellyttävä ihminen, joka tietääkseni oli ja on "pääkonttorin" veljien hyvä ystävä. Rimpiläinen suhtautui meikäläisiin erittäin myönteisesti, kuten hänen tervehdyspuheista suviseuroissa voidaan päätellä. Huovinen on toinen piispa hänen lisäkseen, jota arvostan, enkä ainoastaan sen vuoksi, että heillä on (ainakin ulkonaisesti) myönteinen suhtautuminen kristillisyyteemme.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Huhti 2007, 14:09

"
Vanhurskauden vaatteeseen, kasteessa puettu".


Tämä kohta virressä oli ennen toisin, viimeisessä uudistuksessa se muutettiin tällaiseksi, en tiedä kenen toimesta, vaikka tiettyjä aavistuksia on. En tiedä myöskään alkuperäisen runon ilmaisua, mutta ei sitä ole virsissä ennenkään orjallisesti noudatetu.

Erään veljen kanssa keskustelussa sanoin kerran, että olisi kaikin puolin parempi, ja varmasti kaikille sopiva, jos kohta kuuluisi vaikka: uskossa puettu, tai jotakin sen suuntaista.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Weha » 21 Huhti 2007, 14:25

Se varmaan kuitenkin perustuu tähän kohtaan:

Gal.3:26. "Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle.
27. Sillä niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet".

Tietyllä tavalla, tiettyjä kohtia painottamalla tulee aina haluttua jälkeä. Mutta myös toisaalla sanotaan:

Gal.3:14. Että Abrahamin siunaus pitäis pakanain ylitse Jesuksessa Kristuksessa tuleman, ja me niin saisimme uskon kautta sen luvatun Hengen.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 21 Huhti 2007, 14:33

Tässäkin on eräs kohta, kuinka usko syntyy:

Apt.10:44. "Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?"
Weha
 

Re:

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Marras 2017, 19:17

Taavetti kirjoitti:"
Vanhurskauden vaatteeseen, kasteessa puettu".


Tämä kohta virressä oli ennen toisin, viimeisessä uudistuksessa se muutettiin tällaiseksi, en tiedä kenen toimesta, vaikka tiettyjä aavistuksia on. En tiedä myöskään alkuperäisen runon ilmaisua, mutta ei sitä ole virsissä ennenkään orjallisesti noudatetu.

Erään veljen kanssa keskustelussa sanoin kerran, että olisi kaikin puolin parempi, ja varmasti kaikille sopiva, jos kohta kuuluisi vaikka: uskossa puettu, tai jotakin sen suuntaista.

Pohdittu virren jae kuului ennen: Vanhurskauden vaatteeseen, puettu ihanaan.

On siinä asiaero.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron