kehakukkanen kirjoitti:Esitän nyt sinulle vastakysymyksen: Jos usko tulee kuulemisesta (niin kuin Raamattu opettaa), niin millä perusteella se tulisi lapsiin jollakin muulla tavoin?
Selvennän vähän, mitä tarkoitan. Lapsi syntyy perisynnin alaisena. Kuinka hän voisi uskoa, ilman Jumalan vaikuttamaa uskoa?
Lapsi syntyy perisynnin alaisena, se on tosiasia. Perisynnin alaisena eläminen ei kuitenkaan ole uskomisen este, kuten aikuisten kohdallakin tiedämme. Lapsi uskoo pahana ja pyhänä, syntisenä ja vanhurskaana. Tekosyntejä lapsilla ei ole. Pelkkä perisynti kuitenkin riittäisi kadottamaan ihmisen, jolla ei ole uskoa, joka omistaa Kristuksen sovitustyön. Lasten autuus on siis todella sidottu heidän uskoonsa ja Kristuksen lunastukseen.
Kun todetaan, että usko tulee kuulemisesta, niin sillä ei suinkaan tarkoiteta, että jo uskovan tulisi saada jonkinlainen uusi usko kuulemisesta. Toki hengellisesti kuollut voi saada uskon vain sanan kuulemisen kautta ja uskova vahvistuu sanan kuulossa uskossaan, mutta väite, että elävän olisi uudestisynnyttävä, on absurdi. Lapsi syntyy uskovaisena, koska Jumala on nähnyt hyväksi ottaa lapset huomaansa jo elämän ensihetkestä lähtien. Herra antaa elämän, ei kuolemaa. Ihminen itse valitsee kuoleman.
Lasten uskosta Jeesus kertoo puhuttelevasti Matteuksen evankeliumissa:
"1 Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2 Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3 Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4 Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5 Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6 Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
7 Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
8 Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.
9 Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.
10 Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa. (Matt.18.)
Jumala vaikuttaa uskon sanansa kautta, näinhän Raamattu opettaa. Lapsi saa uskon/Jumala synnyttää uskon, kun lapsi kuulee sanan saarnaa (siksihän kasteen yhteydessä luetaan evankeliumia). Kasteessa lapsi tarttuu sanan synnyttämällä uskolla niihin lupauksiin, jotka kasteessa lahjoitetaan - ja lapsi uudestisyntyy, hänessä syntyy pelastetun usko.
Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että jos lapsi tosiaan olisi epäuskoinen ennen kastetta, hän ei voisi saada uskoa muutoin kuin uskovaisen papin kastaessa, koska evankeliumin virka on Pyhän Hengen virka. Kuten Jeesus toteaa:
"Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta" (Joh.6:63). Koska pieni lapsi ei kuitenkaan ole epäuskoinen, vaan uskoo hedelmöityksensä ensi hetkistä alkaen, on kaste uskolla vastaanotettuna yhtä pätevä niin epäuskoisen kuin uskovaisen papin toimittamana.
Lapsen voisi ajatella uudestisyntyvän siinä merkityksessä, että hän saa uskonsa sinetiksi ja merkiksi lujan kasteen liiton. Niin kaste vapauttaa hänet synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, ei tosin kaste itsessään, vaan usko, joka omistaa Kristuksen sovituksen ja jonka merkiksi ja vakuudeksi Jumala solmii kasteen liiton.
Jos kaste ei ole lapselle uskon syntymisen paikka ja uudestisyntymisen pesu, niin mikä sisältö sille jää?
Kirje ilman sinettiä? Työpaikka ilman kirjallista työsopimusta? Kyllähän kaste on tärkeä ja välttämätönkin siinä mielessä, että sen halveksuminen kadottaa. Siinä mielessä kaste ei kuitenkaan ole välttämätön, että jos uskovaista ei ole pätevästä syystä johtuen ehditty kastaa, hänen uskonsa on jo liittänyt hänet Kristuksen lunastustyön osallisuuteen ja hän pelastuu niiden lupausten perusteella, jotka normaalisti olisi osoitettu hänen uskolleen kasteen liitossa. Myös me vl:t "hätäkastamme" lapsia, jos heidän pelätään kuolevan synnytyksen jälkeen. Vaikka lapsi pelastuu ilman kastettakin, hänen uskonsa tähden hänet halutaan kastaa ja pukea päälle Jeesus Kristus.
On syytä tarkastella hieman Raamatusta erästä kohtaa, jonka perusteella väitetään lasten olevan kadotuksen alaisia. Se kuuluu näin:
"Joiden seassa me myös kaikki muinen meidän lihamme himoissa vaelsimme ja teimme lihan ja toimen tahdon jälkeen, ja me olimme luonnostamme vihan lapset niinkuin muutkin" (Ef.2:3).
Luetaanpa sama kohta kuitenkin osana asiayhteyttään:
"1 Ja myös (herätti) teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden,
2 Joissa te muinen vaelsitte, tämän maailman juoksun jälkeen ja sen pääruhtinaan, jolla tuulessa valta on, nimittäin sen hengen jälkeen, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa,
3 Joiden seassa me myös kaikki muinen meidän lihamme himoissa vaelsimme ja teimme lihan ja toimen tahdon jälkeen, ja me olimme luonnostamme vihan lapset niinkuin muutkin.
4 Mutta Jumala, joka rikas on laupiudesta, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5 Ja kuin me vielä synnissä kuolleet olimme, on hän meitä Kristuksen kanssa eläväksi tehnyt; (sillä armosta olette te autuaiksi tulleet:)" (Ef.2.)
Jakeesta 1 siis ilmenee, että Efeson kastamattomat ja ympärileikkaamattomat pakanat olivat kuolleet
ylitsekäymisten ja syntien tähden. Perisynnin tähden heissä oli se sama taipumus, joka meissä kaikissa ihmisissä, vihollisuus Jumalaa vastaan. Tämän hengellisen kuoleman tähden Paavali ja Efeson pakanat olivat luonnostaan vihan lapsia niin kuin kaikki muutkin, mutta Kristus Henkensä kautta teki heidät eläviksi.
Paavali, joka tuossa toteaa itsensä muiden joukossa luonnostaan vihan lapseksi, sai parannuksen armon, kun Pyhä Henki Ananiaan julistaman evankeliumin ja kätten päälle panemisen kautta teki hänet eläväksi. Hän sai
takaisin näkönsä, josta olen vakuuttunut, että se tarkoittaa paitsi luonnollista näköä, myös hengellistä näköä, joka hänellä kerran pienenä taivaan taimena oli ollut.
"17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin." (Ap.t.9.)
Uusi käännös sanookin saman: "Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi
takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."
Room.5:12-21 kertoo sovituksesta, joka on tullut
kaikkien ihmisten päälle (ei vain kastettujen). Tämän kun yhdistää Lutherin opetukseen, että usko on välikappale, jonka kautta Jumalan armo ihmisessä vaikutetaan ja että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle (Hepr.11:6), on välttämätöntä todeta kaikkien ihmisten uskovan elämänsä jossain vaiheessa. Koska monet ihmiset kuolevat niin spontaanien kuin suunniteltujen aborttien kautta jo äitinsä kohdussa, on pakko päätyä toteamukseen, että usko on oltava jo alusta lähtien, Jumalan suuresta armosta. Kun Jumala loi ihmisen, hän puhalsi ihmiseen hengen. Ehkä hän puhalsi myös Pyhän Hengen siinä samassa. Tämän vuoksi ihmisellä on syntyessään uskon kautta osallisuus Kristuksen sovitustyössä.
"12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.
13 Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
14 Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.
15 Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
16 Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
17 Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
18 Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
19 Sillä niinkuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.
20 Mutta laki on myös tähän tullut, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpalttiseksi tuttu:
21 Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta." (Room.5.)
Senkaltainen ylitsekäyminen niin kuin Aatamilla (jae 14) tarkoittaa tekosyntejä. Ymmärrän niin, että kaikki pienet lapsetkin niin uuden liiton kuin vanhan liiton ajalta olisivat perisynnin tähden kadotuksen omia, jollei Kristuksen sovitustyö olisi tullut heidänkin päälleen. Koska Kristuksen sovitustyö on kuitenkin tullut heidän päälleen, on kuoleman valta voitettu ja uskon kautta he ovat autuaiksi tulleet, kun Jumala otti heidät pois. Heistä on Kristuksen sovitustyön tähden jäänyt hyvä todistus maan päälle, että heidän sielunsa kelpasi Jumalalle.