Eipä ole täälläkään helluntaiheilaa, tai muutakaan heilaa.
Olen kyllä vasta parikymppinen, mutta kuitenkin. Ihan tyytyväinen olo on nyt, vaikkei mitään säpinää olekaan missään suunnalla.
Tuo on ihan totta, että monesti tutustumiset kuivuvat tavallaan kokoon ja sitten jäädään vain kavereiksi. Ei sillä että ystävyys olisi mitenkään huono asia.
Itsestäni sanoisin, että olen liiankin varovainen ihastumisissani, ehkä jos olisi rohkeutta ollut enemmän, olisi nyt eri tilanne. Mutta onhan tässä vielä koko elämä aikaa oppia.
Ja Taivaan Isähän sen puolison antaa, jos antaa.