Kirjoittaja Sinikettu » 19 Loka 2007, 21:23
Ei ole kauan siitä, kun vielä ajattelin, että sinkkuna on kivaa ja en tarvii miestä mihinkään, tai jos johonkin tartten niin koiria vois joskus joku muukin käyttää lenkillä, ku ite ei aina ehi. Nyt, kun on taas vähän päästy elämässä eteenpäin, on huomannut miten se uskovainen puoliso ois hieno juttu. Kun on yksinäinen uskovainen, siis ei suvussa ketään toista uskovaista, eikä uskovaisia ystäviäkään kovin montaa, niin olisi tosi ihanaa, kun olisi se kaikkein rakkain ja tärkein ja läheisin ystävä saattomiehenä. Vaikka kyllä minusta edelleen on ihan kivaa asua tässä pikku asunnossa yhdessä koirien kanssa, mutta täydellistä elämä olisi jos...