Pyhän Hengen virka

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja lukkari » 20 Heinä 2007, 00:40

Pyhän Hengen virka

Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä syntyneen hajaannuksen ja eriseuran perussyy oli epäilemättä käsitys Pyhän Hengen virasta ja työstä, joka erottomasti liittyy opetukseen seurakunnasta.

Lestadiuksen, Juhani Raattamaan ja Erkki-Antin päivistä lähtien on lestadiolaisessa kristillisyydessä opetettu, että Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön evankeliumin välityksellä seurakunnassa, joka Jeesuksen antamalla valtuutuksella. Erityisen läheiseksi on tullut lähetyskäsky Johanneksen evankeliumin mukaan ja siinä olevat sanat: “ Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan , ja joilta te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh. 20:22-23) Tästä sanasta ja siihen liittyen Raattamaa opettaa: “Seurakunnalla on siis valta sitoa ja päästää, avata ja sulkea, Herralta Kristukselta annetulla vallalla ja Pyhän Hengen voimalla Jeesuksen nimen kautta. Jos nyt Pyhän Hengen saanut kristitty jollekin maaliman valtakunnasta tulleelle kolkuttavaiselle avaa ja synnit anteeksi antaa Herran nimen kautta, niin tuokoon ja ilmoittakoon seurakunnalle, niin kuin Samaritaanus toi ryöväriltä raadellun majaan.” Ja hän jatkaa Matteuksen evankeliumissa olevaa Kristuksen kirkkolakia selittäen: “Vanhoille on sanottu, että taivaan valtakunnan avaimet on annettu saarnaviralle erinomattain; mutta jos saarnamies ei ole saanut Pyhää Henkeä, niin hänellä eivät ole muut kuin kirkon avaimet, eikä hän niillä pääse itsekkään taivaaseen, Mutta ne saarnamiehet, jotka ovat oven kautta tulleet seurakuntaan, ja ovat Pyhän Hengen saaneet, niillä ovat taivaan valtakunnan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat.” Näin Raattamaan opetuksessa vanhurskauttamisesta Pyhällä Hengellä on suorastaan avainasema. Ilman Pyhän Hengen työtä ei ole uudestisyntymistä eikä uskoa, ei kristillisyyttä eikä kilvoitusta. Raattamaa yhtyy sydämestään Paavaliin, joka kirjoittaa Rooman kristityille: “Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa” (Room. 8:9) ja edelleen: “Kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset”

Näin vanhoillislestadiolaisuudessa ahkeroidaan jatkuvasti uskoa ja opettaa. Otettakoon todistukseksi kaksi näytettä, jotka epälukuisten kirjoitusten joukosta ovat vain pari esimerkkiä siitä, miten julistetaan Jumalan valtakuntaa.
Vuonna 1961 ilmestyy SRK:n kustantamana raahelaisen saarnaajan Lauri Taskilan kokoelma “Helteinen matka”. Kokoelmassa on myös luku, jonka otsikko on “Pyhän Hengen virka”. Taskila kirjoittaa Pyhän Hengen työstä näin: “ Jokaisella kolmella jumaluuden persoonalla on oma tehtävänsä: Isä Jumala on luonut, Poika Jeesus on lunastanut ja Pyhä Henki hoitaa pyhityksen työn, mutta tämän Hän tekee niiden kautta, joiden sydämissä Hän asuu. On paljon evankeliumia ajassamme, joka ei päästä ketään synnistä eikä saa muuta aikaan kuin eksytyksen. Kun julistajalta puutuu Jumalan henki, silloin julistus on vain pelkkää sananhelinää, joka ei paranna ketään, vaan saa aikaan sen, mistä Jeesus lausuu aikansa kirjanoppineille ja fariseuksille: “Te käytte ympäri merta ja mannerta ja yritätte tehdä yhtä uutta juutalaista ja kun se tehty on, niin te hänestä teette kaksi kertaa enemmän Helvetin lapsen kuin te itse olette” (Matt. 23:15). Tällaista on työnteko ilman Pyhää Henkeä.” Taskila tietää koskettavansa arkaan kohtaan. Hän julistaa kuitenkin avoimesti, ettei kääntymätön sananpalvelija voi oikein opettaa, saarnata eikä ripittää. Tällaiselta julistajalta puuttuu Jumalan Henki.

Kun saarnaaja Taskila on keskipolven työntekijöitä, kuuluu maanviljelijä Antti Kananen Ylivieskasta jo vanhenevien maallikkopuhujien joukkoon. Hän opettaa “Kointähdessä” vuonna 1964 taivaan valtakunnan avaimista: “Avaimia ei ole annettu yksilölle vaan seurakunnalle, niin kuin Jeesus monissa Raamatun kohdissa osoittaa. Mutta syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä on jokaisella Jumalan lapsella, sillä se on Hengen virka, ei sanan. - Sovintosaarnaa ei voi julistaa ihminen , joka ei ole syntynyt Jumalasta tahi tullut oven kautta sisälle Jumalan huoneeseen. “Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on.” (2. Kor. 4:1) Tätä virkaa ja valtaa ei saa yksikään ihminen, ellei hänelle Jumalan valtakunnassa Pyhän Hengen viran kautta avata elämän ovea.” Kanasen jykevässä lausunnossa tuntuvat aivan samat äänenpainot kuin siinä päätöksessä, joka vuonna 1935 tehtiin vanhoillislestadiolaisuuden puhujainkokouksessa. Se kuuluu keskeisimmältä osaltaan näin: “Tultiin yksimielisesti samaan ymmärrykseen, joka yksi ainoastaan on Raamatussa ja kristillisyydessämme aina ollut vallalla vanhurskauttamisopissa, että Pyhä Henki toimittaa virkaansa puhuvana ja vanhurskauttavana ainoastaan Jumalan seurakunnassa Pyhän Hengen saaneiden ihmisten julistaman evankeliumin sovintosaarnan kautta.” Kanasen opetus on myös tunnustuksen mukainen. Augsburgin tunnustuksen V kohdassahan lausutaan, että Pyhä Henki “vaikuttaa - uskon niissä, jotka kuulevat evankeliumin, joka opettaa, että meillä Kristuksen eikä oman ansiomme nojalla on armollinen Jumala, jos sen uskomme”.

Uusin lestadiolainen ryhmittymä ei hyväksy edellä selostettua vanhoillislestadiolaisuuden kristillisyyden vakiintunutta käsitystä siitä, miten Jumala vanhurskauttaa syntisen. Tämä ilmenee mm. kirjasta “Totuuden kuuliaisuuteen”, jota on oikeus pitää papiston johtaman haarautuman virallisena kannanottona. Mutta muutakin on sanottava. Uusi hajaannusilmiö on uskonelämän perustotuuksia käsitellessään esittänyt syytöksen, jota ei voi vaieten sivuuttaa. Edellä mainitussa julkaisussa kirjoitetaan:” Mikä on sitten aiheuttanut sen, että tällaiset opintuulet ovat päässeet puhaltamaan tuoden hajaannusta sekä opinkäsityksessä että uskovien keskinäisessä yhteydessä? Syy on seurakuntaopin väärässä korostamisessa. Raamatulliseen käsitykseen Jumalan seurakunnasta on tullut inhimillistä, ehkä yhdistyskristillisyyden mukanaan tuomaa astian makua. Jumalan seurakunnasta ja Jumalan valtakunnasta on tullut sama kuin SRK ja sen ympärille ryhmittyneet uskovaisten joukot.” Tämä naiivi syytös on jyrkästi torjuttava. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole saanut eikä tule koskaan saamaan jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta ja SRK jäsenyhdistyksineen samaistettaisiin keskenään. SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset ovat voimassa olevan lain edellyttämiä työelimiä, joiden tavoitteena on evankeliumin menestyminen. Työnteko ei ole suorastaan mahdollinen ilman yhdistystoimintaa. Toisaalta on aivan ilmeistä, etteivät läheskään kaikki vanhoillislestadiolaiset kristityt, jotka kilvoittelevat “yhdessä hengessä” SRK:n kanssa, ole rauhanyhdistyksen jäseniä. Näin on esim. Oulun kaupungissa ja monilla muilla paikkakunnilla, joissa vanhoillislestadiolainen kristillisyys vaikuttaa elinvoimaisena ja antaa oman panoksensa ja tukensa kirkkomme ja kansamme elämään.

LÄHDE: Kullervo Hulkko "Kukistumaton valtakunta" SRK v.1967 s. 36-40
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Heinä 2007, 16:24

Onpa Hulkolla painavaa, yhä ajankohtaista sanottavaa. Soisin, että kaikki niin uskottomat kuin kaidan tien laventajat lukisivat tuon viestin. Siinä on todella tiiviissä paketissa kerrottu, miten ja missä Jumala syntisen ihmisen vanhurskauttaa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 22:59

Lestadiolaista käsitystä Pyhän Hengen virasta on aina myös arvosteltu. Pohjois-Suomi-nimisessä lehdessä ilmestyi v. 1882 lestadiolaisuutta kritisoiva kirjoitus. Nimimerkki kirjoitti siinä käsityksenään, että lestadiolaisten mukaan Raamatussakin "puustawi on kuollut", ellei sitä viljellyt "hengeltä liikutettu mies". Kirjoittaja arvosteli lestadiolaisten liian laveaa synninpäästöä. (Lohi: Pohjolan kristillisyys, s. 55-57. Vapaa referaatti, kuten jatkossakin.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 23:14

Lohen mukaan lestadiolaista seurakuntakäsitystä arvosteltiin eksklusiivisuudesta jo 1800-luvulla. Raattamaalle oppi uskovien seurakunnasta oli tärkeä sen vuoksi, että parannuksen tehneet hoitivat avainten valtaa. "Seurakunta ja sen edustajat julistivat 'elävää sanaa', joka Pyhän Hengen voimasta herätti sanankuulijassa vanhurskauttavan uskon."

Laestadiuksen päivistä lähtien oli lestadiolaisuudessa vallalla näkemys, jonka mukaan Pyhä Henki hoitaa vanhurskauttamisen evankeliumin välityksellä seurakunnassa, jolle on uskottu sovituksen virka. "Juuri se, että vanhurskauttaminen kytkettiin seurakuntaan, tekee ymmärrettväksi seurakunnan korostamisen lestadiolaisuudessa." Lestadiolaisuuteen kohdistunut kritiikki olikin pääosin seurakuntaopin kritiikkia. "Lestadiolaissaarnaajat Raattamaan tavoin torjuivat uskonyhteisönsä ulkopuolella olevan uskonnollisuuden. 'Tulkoon erimieliset uskollansa autuaaksi jos tulevat, mutta me emme löydä Raamatusta kahta Jumalan seurakuntaa', Raattamaa kirjoitti 1.5.1889 Juho Takkiselle ja H. Kollerille. Tämä liittyi kirkkoisien näkemykseen, että seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta." - - Hannes Gebhard, joka ei ollut teologi, tulkitsi 1890 lestadiolaisten seurakuntaoppia: "'Seurakunnaksi' hihhulit sanovat ainoastaan parannuksen tehneiden yhteyttä."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 23:29

Reilua kritiikkiä on ollut tässäkin Pyhän virkaa kohtaan Pohjois-Suomi-lehden kirjoituksessa v. 1879.

"Meidän kirkkoherrammekin on hihhulien puolta, joka näkyy siitäkin, että hän salli ei ainoastaan pappilassa, vaan myös kirkossakin hihhulien saarnaajain valaa ihmis-oppiaan kurjan yhteisen kansarauhan korviin. - - Kun katekismuksen kuulustelussa oli tultu rippiin, niin kirkkoherra sanoi, että synnit pitää tunnustettaman ja rippi-isältä on otettava synninpäästö. Samoin kirkkoherra oli sanonut, ettei koko Karungin pitäjä ole Kristuksen seurakunta, vaan ne jotka keskenään rakkauden pitävät." (Pohjolan kristillisyys, s. 90.)

Näitä juttuja on vain hyvä verrata niihin hatusta vetäistyihin väitteisiin, että äänellinen Pyhän Hengen viralta julistettu evankeliumi olisi vasta 1900-luvun puolella lestadiolaisuuteen tullut kanta. Jo näiden esimerkkien perusteella voimme todeta, että sekä sisäpuolella olevilla että ulkopuolella olevilla näyttää olleen hyvin samanlaiset käsitykset lestadiolaisesta synninpäästöstä.

Se on kiistaton tosiasia, että 1800-luvulla lestadiolaisuus oli opillisesti monivivahteisempaa. Valtalinja ei kuitenkaan hyväksynyt muita tapoja tulla uskoon kuin Pyhän Hengen viralta julistettu evankeliumi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 23:44

Nämä jutut tietysti liittyvät osin muihinkin kuin vain Pyhän Hengen virkaan, mutta en kuitenkaan näe tarpeelliseksi aloittaa uutta viestiketjua niiden vuoksi.

Tornionjokilaaksossa esiintyi 1870-80-luvuilla uskonnollista liikehdintää, joka sai voimansa pääosin lestadiolaisvastaisuudesta ja jota kutsutaan pahkamaalaisuudeksi. Pahkamaalaisten ja lestadiolaisten kesken tapahtui merkittävä välienselvittely piispantarkastuksessa 1887. Pahkamaalainen mylläri Pekka Palo hyökkäsi lestadiolaisia vastaan etukäteen laatimallaan 10-kohtaisella luettelolla uskonkysymyksistä, joissa lestadiolaisuus hänen mielestään poikkesi valtakirkon opetuksesta. Listaa ei ole numeroitu ja sain (O.M) noista itse hivenen pitemmän listan. Ilmeisesti osa asioista oli Palon listalla luettu samaan syytekohtaan:

- seurakuntaoppi, joka sulki muut uskonsuunnat (ml. pahkamaalaiset) eriseuraisina ulkopuolelle
- kirkon virallisen pappeuden väheksyminen
- kastamattoman lapsen pitäminen autuaana ja sanojen "vedestä ja Hengestä" tulkinta kasteen sijasta parannukseksi
- vaatimus "verikasteesta" ja "Pyhän Hengen tulikasteesta", joka oli tarjolla lestadiolaisten seurakunnassa
- Raamatun pitäminen "kuolleena kirjaimena"
- osan Lutherin kirjoista väittäminen väärennöksiksi
- "kolmen kyynärän Jumalan" oppi
- ulkopuolisten rukousten pitäminen omavanhurskautena
- opetus, että laki ei missään muodossa kuulu kristitylle
- luopumus jumalanpelosta sanoilla "emme pelkää Jumalaa vaan perkelettä ja syntiä"
- autuuden saavuttamiseksi oli välttämätöntä tunnustaa synnit Pyhän Hengen saaneelle ihmiselle - ei näkymättömälle Jumalalle
- uskonystävälle synnit oli lueteltava yksityiskohtaisesti (=tuleminen valkeuteen)
- liikkeeseen lukeutuvat "priiskoittivat verta" saarnaamalla ahkerasti Kristuksen kärsimisestä, vaivoista ja verestä saadakseen aikaan liikutuksia

(Pohjolan kristillisyys, s. 93, vapaa referointi.)

Lohi: "Palon käsitys tarjoaa mielenkiintoisia aineksia lestadiolaisperinteen maallikkodogmatiikan analyysiin, mutta se ei ole tämän tutkimuksen tehtävä."

Itse kommentoisin asiaa niin, että tunnistan monista noista väitteistä nykylestadiolaisuuden, mutta toisista en tunnista. Erityisesti uskon Palon ymmärtäneen väärin tuon kohdan pakkoripistä sekä "kolmen kyynärän Jumalasta". Ne ovat tosin nykyäänkin varsin yleisiä väärinkäsityksiä vl:suutta koskien, myös internetin keskustelupalstoilla.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja vl2003 » 29 Heinä 2007, 23:58

O.M kirjoitti:
Näitä juttuja on vain hyvä verrata niihin hatusta vetäistyihin väitteisiin, että äänellinen Pyhän Hengen viralta julistettu evankeliumi olisi vasta 1900-luvun puolella lestadiolaisuuteen tullut kanta. Jo näiden esimerkkien perusteella voimme todeta, että sekä sisäpuolella olevilla että ulkopuolella olevilla näyttää olleen hyvin samanlaiset käsitykset lestadiolaisesta synninpäästöstä.

Se on kiistaton tosiasia, että 1800-luvulla lestadiolaisuus oli opillisesti monivivahteisempaa. Valtalinja ei kuitenkaan hyväksynyt muita tapoja tulla uskoon kuin Pyhän Hengen viralta julistettu evankeliumi.


Itse asiassa varsinaisen lestadiolsten nykyisenä tuntomerkkinä olevan synninpäästön (Jeesuksen nimessä ja veressä) käyttöönoton historia tunnetaan melko tarkkaan. Laestadiuksenkin piti miettiä tavan oikeellisuutta, ennen kuin hän saattoi hyväksyä sen. Oleellinen asia ennen sitäkin oli ollut se, että usko tulee kuulosta, ja sen voi saada ennen uskoneilta. Näinhän Laestadiuskin omaksui "tietonsa armojärjestyksestä" Lapin Marialta, joka oli omaksunut sen pastori Brandellilta ja hänen seuraajiltaan..

Ei tämäkään varsinaisesti liity tähän asiaan, mutta on yksi mielenkiintoinen vivahde. En lähde muistinvaraisesti tämän tarkemmin kertomaan, mutta lähteitä kyllä on, joista tätä voi lukea.
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

Re: Pyhän Hengen virka

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Heinä 2007, 00:14

vl2003 kirjoitti:Itse asiassa varsinaisen lestadiolsten nykyisenä tuntomerkkinä olevan synninpäästön (Jeesuksen nimessä ja veressä) käyttöönoton historia tunnetaan melko tarkkaan. Laestadiuksenkin piti miettiä tavan oikeellisuutta, ennen kuin hän saattoi hyväksyä sen. Oleellinen asia ennen sitäkin oli ollut se, että usko tulee kuulosta, ja sen voi saada ennen uskoneilta. Näinhän Laestadiuskin omaksui "tietonsa armojärjestyksestä" Lapin Marialta, joka oli omaksunut sen pastori Brandellilta ja hänen seuraajiltaan..


Näin on. Minulta löytyisi tuosta viereisestä kirjahyllystä lähteitä, mutta kun ei ole skanneria, niin on aika hidasta näpytellä. Ulkomuistista tiedän, että sanamuoto "Jeesuksen nimessä ja veressä" otettiin käyttöön 1848. Sanamuoto ei kuitenkaan ole oleellisinta, vaan Pyhän Hengen voima. Luther saarnasi synnit anteeksi "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja lukkari » 30 Heinä 2007, 10:27

Sanan pyhitysoppista Jeesuskin keskusteli fariseursten kanssa.

Joh 5.

39 Tutkikaat Raamatuita; sillä niissä te luulette teillänne ijankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.

uusi käännös

39 Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Heinä 2007, 23:48

Jatkan edelleen Pyhän Hengen virkaa sivuavasta lestadiolaisuuden historiasta.

V. 1885 lestadiolaissaarnamiehenä toiminut talollinen Antti Rantala joutui kirkkoraadin kuultavaksi. Hän sai vastattavakseen kysymyksiä koskien luetun ja kirjoitetun sanan vaikutusta, kasteen merkitystä, rippiä ja uskoon tulemista. Rantalan mukaan Pyhää Henkeä ei voinut saada lukemalla, synnintunnustus oli tarpeellinen eikä sakramenteilla ollut uudestisynnyttävää voimaa.

(Pohjolan kristillisyys, s. 321.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 31 Heinä 2007, 00:10

Antti Miettunen 1884:

"Koko raamatun oppi on se, että hengellisesti kuolleen ihmisen täytyy ensin uudesti syntyä ja tulla jäseneksi Jeesuksen ruumiissa, joka on hänen pyhä seurakuntansa, jolle on annettu synnin päästön valta ja taivaan valtakunnan avaimet."

(Pohjolan kristillisyys, s. 122.)

O.M:n kommentti: Tuo seurakunnan korostaminen Jeesuksen ruumiina oli ennen lestadiolaisuutta pietistinen painotus.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 31 Heinä 2007, 00:25

1873 lestadiolaisuuden vastustaja Juho Hoikka otti lestadiolaisuuden puheeksi Rovaniemen piispantarkastuksessa. Hoikan mukaan lestadiolaissaarnamiehet olivat "uskonsa kerskaajia", jotka kertoivat olevansa liikkeellä Pyhän Hengen valtuuksin mukanaan "taiwaan waltakunnan awaimet". Liikkeellä olivat "oikiat Jumalalta lähetyt saarnaajat, joilta ainoastaan usko ja syntein anteeksiantamus saadaan."

Hoikan mukaan lestadiolaisuus oli muut uskonsuunnat tuomitseva, yleistä hengellistä pappeutta korostava, kaikilta "parannusta vaativa" liike, joka piti kirkon virallista pappia "hengellistä valtaa" vailla olevana virkamiehenä. Rippi-isäksi kelpuutettiin pappi tai maallikko, joka itse oli omaksunut "elävän uskon". Muuten synnit jäivät tunnolle anteeksisaamattomina, "vaikka kuinka ahkerasti ja hartaasti niitä Jumalalta anteeksi rukoilisi."

(Pohjolan kristillisyys, s. 128-129.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 31 Heinä 2007, 22:47

Haukiputaalla 1881 kirkkoherra Monttia vaivasi suuresti itseään "uskovaisiksi" ja "kristityiksi" nimittävän "uuden uskonlahkon" käsitykset. Kirkkoherran mielestä "kristityt" muodostivat itseriittoisen ja omaehtoisen seurakunnan, johon kaikki Pyhän Hengen aarteet ja lahjat olivat "läjättynä". He käyttivät avainten valtaa ja jos joku tuli sielunhätään, he oitis kiiruhtivat antamaan synnit anteeksi. Kirkkoherra ei tykännyt siitä, että toiminta tapahtui ilman papiston tukea, maallikkosaarnaajien voimin.

(Pohjolan kristillisyys, s. 183.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 31 Heinä 2007, 23:44

J.F. Hellmanin "muisteluja nykyisestä hengellisestä liikkeessä Oulun kaupungissa" julkaistiin Kristillisessä kuukausilehdessä 1881. Sen mukaan lestadiolaisuus saapui Ouluun 1863. 1860-luvun alussa parannuksen saaneista oululaisista sanotaan, että he lestadiolaistuivat pohjoisen matkoillaan ja "kotia-tultuansa alkoivat muillekin rauhan evankeliumia julistamaan, vaikka eivät nimenomaan mitään saarnaajia olleetkaan." Erityisen aktiivisena pidettiin Sofia Ollikaista, "jonka viisautta, taitavuutta ja raamatullisuutta vanhemmat ihmiset vieläkin muistelevat."

(Pohjolan kristillisyys, s. 218.)

O.M: Tuosta näkyy hyvin, miten lestadiolaisuudessa ns. yleinen pappeus on korostunut aina herätyksemme aamunkoitosta saakka.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Elo 2007, 00:01

Limingalla 1871 joutui evankeliumin saarnaaminen seiniä myöten arvostelun kohteeksi. Lestadiolaissaarnaaja Tukki julisti synninpäästöä ja julkista anteeksiantamusta "jokaiselle, joka vaan lupaa ruveta heidän joukkoonsa." Piispantarkastuksessa rovasti Bergh syytti Tukkia synninpäästön julistamisesta vastaanottajan sieluntilaa tutkimatta. Tukki puolustautui sillä, että jo pelkkä halu kuulua "kristittyjen halveksittuun joukkoon" todisti vakavaa parannuksen tahtoa ja oikeutti "seurakuntaan ottamaan." Tukin ystävä Junno puolusti Tukkia ja vetosi Lutheriin: jos tahdot löytää Kristuksen, sinun on ensin löydettävä hänen seurakuntansa.

(Pohjolan kristillisyys, s. 235.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Elo 2007, 00:12

Hailuodossa 1875 ei-lestadiolainen kirkkoherra arveli itseään "uskovaisiksi eli kristityiksi" omaksuneen alkukristillisen seurakuntaihanteen. Hänen mukaansa lestadiolaiset eivät pitäneet häntä (pappi) hengellisenä auktoriteettinaan, käyttivät kirkon sakramenttia ehtoollista, vetosivat Raamattuun, Lutheriin ja Svebeliuksen katekismukseen. Syntien tunnustamisen piti tapahtua heidän oman uskonyhteisönsä edessä. Kirkkoherran mukaan yhteisö vaati jäseniltään ehdotonta kuuliaisuutta, siveellistä ryhtiä ja ennen kaikkea raittiutta.

(Pohjolan kristillisyys, s. 239.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Elo 2007, 00:18

Muhoksella 1883 lestadiolaissaarnaajia Rappia, Leimia, Tukkia ja Tomperia tentattiin 16 kysymyksellä kirkkoraadin edessä. Saatujen vastausten perusteella voidaan todeta: evankeliumin saarnaajan virka oli Hengen, ei sanan virka. Lain kolmatta käyttöä ei hyväksytty, sillä laki ei heidän mukaansa kuulunut kristityille edes ojennusnuorana. Saarnaajien mukaan heidän julistuksensa kokosi Kristuksen seurakuntaa, jolla oli maan päällä avainten valta. Uudestisyntymätön pappi saattoi jakaa sakramenttia, mutta ei julistaa synninpäästöä. Uudestisyntymätön saattoi lähestyä rukouksessa Jumalaa, joka oli luvannut kuulla häntä.

(Pohjolan kristillisyys, s. 241.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Helmi 2008, 12:33

Tähän vanhaan viestiketjuun sopinee hyvin nykyisen herätyksen aloittajan Laestadiuksen parannus. Hän kertoo tapaamisestaan Lapin Marian kanssa näin:

"Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin tarkastajan ominaisuudessa. Täällä tapasin muutamia lukijalaisia, jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli muuan lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä kuultuaan ensin puheeni alttarilta. Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä. Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä vapautti hänet epäilyksistä. Hän pääsi papin avulla elävään uskoon. Ja, minä ajattelin: Tässä on nyt sellainen Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki minun sydämeeni niin syvän vaikutuksen, että se valkeni myös minulle. Minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan riemun esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria kyllä tunsi, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Minä pidän muistossani köyhän Marian niin kauan kuin elän ja toivon, että saan kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla puolen."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_Maria

Pastori Pehr Brandell siis julisti Pyhän Hengen eläväksi tekemän evankeliumin Marialle ja Maria julisti saman evankeliumin Laestadiukselle. Vasta silloin Laestadius näki tien elämään. Kyseessä oli mies, joka oli teologi ja toiminut jo pitkään pappina, mutta vasta tämän köyhän saamelaisnaisen kertomat Pyhän Hengen eläväksi tekemät sanat saivat hänet näkemään tien elämään. Tämä on Jumalan armojärjestys, jota maailmassa ei tunnusteta: ensin Jumala herättää tunnon hyväksi näkemällään tavalla ja vapauttaa hädästä Pyhän Hengen eläväksi tekemän evankeliumin kautta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 27 Helmi 2008, 23:24

O.M. kirjoitti:

"Tämä on Jumalan armojärjestys, jota maailmassa ei tunnusteta: ensin Jumala herättää tunnon hyväksi näkemällään tavalla ja vapauttaa hädästä Pyhän Hengen eläväksi tekemän evankeliumin kautta."

Ihmettelen :o Eikö kaikilla protestanttisilla suunnilla ole jotakuinkin tuo sama käsitys uudestisyntymisestä? Mitä erityistä sisältää vl:en armojärjestys?

"evankeliumin saarnaajan virka oli Hengen, ei sanan virka"

Eikö kaikilla kristityillä Pyhä Henki vaikuta uudestisyntymisen?

"laki ei heidän mukaansa kuulunut kristityille edes ojennusnuorana"

Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että myös vl:t soveltavat VT:a opetuksissaan :cool:

"lestadiolaisuudessa ns. yleinen pappeus on korostunut aina herätyksemme aamunkoitosta saakka"

Kenties 1800 -luvulla vl:lla korostui ns. yleinen pappeus. Tänäpäivänä sitä painotetaan kuitenkin kaikissa herätyksissä ja luterilaisessa kirkossa. Esim. Kansanlähetyksen evankelista lut.kirkon pappi Kalevi Lehtinen korostaa sanoman viennin vastuuta ja evankelioinnin tärkeyttä läheisillemme työpaikoilla ja arjen keskellä!
sisarmaaria
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Helmi 2008, 00:13

Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että myös vl:t soveltavat VT:a opetuksissaan Cool


Olisi muutakin kommentoitavaa, en nyt kuitenkaan jaksa. Tähän yhteen lauseeseen on kuitenkin tarpeen tarttua, jatkan enemmän, jos jaksan.

Tuosta lauseesta välittyy kumma käsitys, että Vanha Testamentti on vain lakia. Mooseksen laki siihen tosin sisältyy, mutta on Uudessakin testamentissa lakia. Vaikka Uusi testamentti kirjana on ilmoitus Jumalan valmistamasta lunastuksesta, itse Jeesus todisti, ettei Hän tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään. Samoin kirjoitti Paavali, että me tiedämme lainhyväksi, jos se oikein käytetään, tietäen ettei laki ole pantu vanhurskaudeksi, vaan jumalattomille. (Ulkoa muistellen ei sanamuoto ole tarkka, mutta asia tuli tästä ilmi)

Siis Vanhassa testamentissa on muutakin kuin Mooseksen lakia. Siitä löytyy profeettojen kirjat, jotka ovat lupausta lunastuksesta, joka lunastus toteutui Jeesuksen syntymässä, elämän toiminnassa, ristin kuolemassa ja pääsiäisen ylösnousemuksessa.

Muutamat uusheränneet reilu sata vuotta sitten ihmettelivät, että mistä vanhoilliset löytävät joka paikkaan verisen evankeliumin, jota siis kysyjien mielestä vanhoilliset saarnasivat liikaa. Niille kysyjille vastattiin, että mistä sitä sitten ei löytyisi, kun Mooses lain taulutkin priiskoitti verellä.

Tuli jo hiukan enemmän, kuin olin aikeissa kirjoittaa. Enempäänkin olisi aihetta, mutta se iltaväsymys kutsuu nukkumaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Seuraava

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron