Konserttikeskustelua

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

ViestiKirjoittaja Maarimi » 05 Loka 2007, 09:49

Voisiko ajatella, että oppiessamme tuntemaan Jeesusta, meiltä jää tietynlainen musiikki ihan itsestään - emme haluakaan kuunnella sellaista mikä erottaa meidät Jumalasta.

Kuitenkin ensin pitäisi tapahtua sitä 'kasvua', eikä ensin asettaa sääntöjä, että nuorten pitää sitten salaa kuunnella rokkikanavia, ja aikuisten salaa käydä klassisen musiikin konserteissa.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Loka 2007, 16:27

Kysymyksen ensimmäiseen osaan vastausta sen verran, että näin juuri tuleekin ajatella, että Jumalan ja Jeesuksen tunteminen ja Jumalan armon omistaminen vaikuttaa ihmisessä sen, ettei kaikkeen haluakaan osallistua. Tästä seuraa kuitenkin ilmeisenä tosiasiana, että jos halu ei katoakaan, vaan päinvastoin lisääntyy, se on merkki voimista, jotka väärän vapauden etsijän sisimmässä vaikuttavat.

Kaikenlainen salaa tapahtuva tietoinen ja tahallinen väärään etsiytyminen on itsensä pettämistä ja lähimmäisen pettämistä. Jumalaahan kukaan ei voi pettää. Jos väärästä varoittaminen tuntuu säännöltä, sekin kertoo tuntijan omasta sydämen tilasta. Jos evankeliumiin kuuluva neuvon sana kuulostaa jollekin lain sanalta, se kuulija ei vielä tai enää tunne evankeliumin todellista luonnetta. Luonnetta, jota Paavalikin lukuisissa kirjoituksissaan kirkastaa.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 22 Joulu 2009, 16:17, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Loka 2007, 22:20

Väärän vapauden miettiminen tukahduttaa sen oikean VAPAUDEN!

Paavali ei ole missään kieltänyt iloitsemasta ja riemuitsemasta musiikin lahjasta!


Väärää vapautta ei tarvitse alinomaa miettiä eikä vatvoa sisimmässään. Mutta kun väärä vapaus avautuu synniksi, sitä ei voi olla miettimättä. Se vaivaa yöllä ja päivällä. Syntiin ei kuitenkaan tarvitse jäädä makaamaan, eikä siitä makuuhaavoja saamaan. Synti on lupa panna pois, siihen Raamatun sanat jopa kehottavat, esimerkiksi Paavalin, mutta muidenkin kirjoittajien kautta annetuissa sanoissa.

Nyt ei toiminut Raamattuhaku, niin en niistä kohdista saa yhtäkään tähän lpåopidulsi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Loka 2007, 14:12

Maarimi kirjoitti:Mietin asiaa näin:

Jos joku uskovainen ystäväni haluaa mennä johonkin konserttiin, oli se sitten rokkia tai klassista, pitää hänen mennä. Ei minulla ole oikeutta tuomita häntä.


Jos jollakin on tuon kaltaisia haluja, hän toki voi mennä, mutta kanssani hänessä ei vaikuta sama uskon henki. Voin tunnustaa hänen uskovan omalla tavallaan, mutta ei sillä tavalla, mitä olen tässä valtakunnassa oppinut ja miten itsekin haluan uskoa.

Maarimi näkyy taas kiertävän samaa kehää ympäriinsä, sillä kehällä tuomitset kuitenkin joidenkin uskoa ja elämää, vaikka et ehkä itse sitä huomaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Loka 2007, 13:36

timoteus kirjoitti:taavetti
Jos jollakin on tuon kaltaisia haluja, hän toki voi mennä, mutta kanssani hänessä ei vaikuta sama uskon henki. Voin tunnustaa hänen uskovan omalla tavallaan, mutta ei sillä tavalla, mitä olen tässä valtakunnassa oppinut ja miten itsekin haluan uskoa.


Taavetti, mietihän vielä sitä kristillistä vapautta ja sydämeen kirjattua kristuksen lakia. Niinkö se menee, että jos näet jollakin television niin teet siitä uskon asian?


Jatkuvasti noita babtisia ja yleishengellisiä moitteita. Saat timoteus puolestani uskoa kuten haluat, mutta anna meidänkin uskoa siten, kuin olemme tässä valtakunnassa oppineet ja miten meille on uskon ovi avautunut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 14 Loka 2007, 23:39

Olen kyllä Taavetin kanssa samoilla linjoilla.

Tämä on uskon asia eivätkä ulkona olevat voi sitä ikinä käsittää.

Kuten eräs puhuja sanoi seuroissa: Ymmärrys tulee uskosta, mutta usko ei tule ymmärryksestä.
Ensin siis usko, niin Jumala avaa Henkensä kautta ymmärryksen.
Käy kuten Pauluksellekin, suomut tippuvat silmiltä.
Se on ihmeellistä, varsinkin kun sen sai itsekin ihan lahjaksi uskoa.

Me Vanhoillislestadiolaiset olemme ehkäpä heikoimpia ihmisiä maan päällä ja tiedämme itsekin kuinka nopeasti synti turmelee Jumalan lapsen.
Sitä ei aina huomaakaan, kun syntiä tarttuu ja sydän saattaa jopa turtua moniin asioihin, mutta kun on saanut käydä puhdistautumassa synneistä ihan yleisen saarnankin synninpäästön uskoen, niin taas on voimia ja "tuntosarvet" ;) herkkinä.

Muut hengellisyydet ihmettelevät kun olemme aina pyytelemässä anteeksi syntejämme.
Siitäkin eräs puhuja sanoi, että olemme armon "suurkuluttajia" kun halu on uskoa jatkuvasti synnit anteeksi.
Siksihän Jumala lähetti poikansa, meille rammoille ja hengen kerjäläisille että tätä armoetua käyttäisimme. Siinä on oikeastaan uuden testamentin ydin.

Näköjään ajatukseni lipesi aiheesta, mutta Onneksi armon lähteet ovat ehtymättömiä koko tämän armonajan ja ne odottavat kyllä jokaista syntistä joka vain haluaa kuulla Isän kutsun.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja timoteus » 15 Loka 2007, 14:23

Olen vekkulin kanssa samaa mieltä että armon lähde on ehtymätön. Se lähde kestää yhden televisionkin :wink:

Se anteeksiantamus minkä uskon kautta Kristukseen olemme saaneet on kertakaikkinen. Se kattaa entisen elämän, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

Synnit saadaan anteeksi uskomalla ja olen kuullut että jotkut ovat vihaisia kuinka niin helposti saadaan syntejä anteeksi. Pitäisi rypeä alati tuhkassa ja tuoda esille jokainen synti yhä uudestaan ja uudestaan.

Tokihan ei riitä täysin että uskoo synnit anteeksi jos rikkoo lähimmäistä vastaan. Silloin pyydämme anteeksi niiltä joita vastaan olemme rikkoneet. l
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Loka 2007, 14:51

timoteus kirjoitti:Olen vekkulin kanssa samaa mieltä että armon lähde on ehtymätön. Se lähde kestää yhden televisionkin :wink:


Vl:suudessa opetetaan, ettei kannata lähteä kokeilemaan, mitä kaikkea usko kestää. Elävä usko kun ei synnin luvallisuutta kestä vähääkään, vaikka kestääkin kaikki lankeemukset, jotka haluaa anteeksi.

Se anteeksiantamus minkä uskon kautta Kristukseen olemme saaneet on kertakaikkinen. Se kattaa entisen elämän, nykyisyyden ja tulevaisuuden.


Anteeksiantamus kattaa entiset, nykyiset ja tulevat lankeemukset, mutta ei nykyisen eikä tulevan elämän synnin luvallisuutta.

Synnit saadaan anteeksi uskomalla ja olen kuullut että jotkut ovat vihaisia kuinka niin helposti saadaan syntejä anteeksi. Pitäisi rypeä alati tuhkassa ja tuoda esille jokainen synti yhä uudestaan ja uudestaan.


Se on rippiläisyyttä, jota ei opeteta myöskään vl:suudessa.

Tokihan ei riitä täysin että uskoo synnit anteeksi jos rikkoo lähimmäistä vastaan. Silloin pyydämme anteeksi niiltä joita vastaan olemme rikkoneet. l


Kyllä riittää! Jos rikkoo lähimmäistään vastaan ja uskoo evankeliumissa kaikki synnit anteeksi, kaikki synnit todella ovat anteeksi myös taivaassa jo ennen ihmisten välistä sopimista. Eri asia on sitten se, että armo opettaa jumaliseen elämään niin, että tulee hengen halu korjata asia myös sen ihmisen kanssa, jota vastaan on rikkonut.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 15 Loka 2007, 15:19

Eräs tuttavani sanoi, että Pohjanmaan mielisairaalat ovat täynnä lestadiolaisia, joiden psyyke ei ole kestänyt vaatimusten ja jatkuvan syyllisyyden kanssa.

En tiedä onko se totta, mutta sen olen huomannut, että tässä uskonyhteisössä ei osata/haluta nähdä sitä, kun ihmiseltä keinot selviytyä elämässään loppuvat - kun vaihtoehtoja kaksi: joko kadotus tai mielenterveyden menetys...

Näitä ihmisiä ei vl:ssa näe, koska yhteisö ei tue särkyneitä millään tavalla - sellaiset vain lähtevät pois...

On naisia, jotka eivät kykene täyttämään vaatimuksia suuresta lapsiluvusta, ja monenlaisia muita kohtaloita, joita ei ry:llä näy...

Eräätkin vl:t ovat hymy suupielessään sanoneet salaperäisesti, että tätä uskoa ei voi ulkopuoliset käsittää - minusta se on omahyväistä. Kun kaikki raamatuntutkiskelut ja opinkohdat korostavat, että meillä on vain ainoa oikea usko, ja muut ei ole Jumalan lapsia, en voi kuulua sellaiseen joukkoon, kun olen rehellinen - en voi puhua hyvällä omallatunnolla jossain vl:en iltakylässä kuinka kaikki muut maailman ihmiset joutuvat kadotukseen - jopa siskoni, joka tuli sairaalassa ennen kuolemaansa uskoon, kun ei ollut vl:ä siunaamassa syntejä anteeksi - tämä jos mikä on rakkaudetonta ja täysin raamatunvastaista.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Loka 2007, 16:16

Lyhyesti Maarimille tuon viimeksi tähän kirjoittamasi viestin johdosta: Muistatko missä käskyssä sanotaan,:Älä sano väärää todistuksesta lähimmäisestäsi.
Vaikka elämme ja olemme evankeliumin vapaudessa, ei se ole vapautta edes väärän todistuksen lausumiseen, ei edes väärän todistuksen kirjoittamiseen.

Se on kyllä vapautta uskoa anteeksi myös väärät todistukset, jos ja kun sellaiseen on langennut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 15 Loka 2007, 19:59

Taavetti, tuohan oli vain kokemukseni, mutta pyydän anteeksi jos se loukkasi sinua. Vl:t ovat pääosin ihan mukavia ihmisiä, en tarkoittanut sitä - vaan sitä että nämä mukavatkin valitettavasti sulkevat muut uskon suunnat pelastuksen ulkopuolelle, ja sitä minä en voi käsittää - enkä aio edes yrittää...
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Loka 2007, 20:10

Tässä keskustelun avaus on musiikista, otsikoksi on provosoivasti kirjoitettu: Konserttisynti. On olemassa ainakin kahdenlaisia konsertteja, pääasiassa konserttien sisältö ratkaisee, mutta on muutamia muitakin asiaan vaikuttavia seikkoja. On kummasti asian tiimoilta kritisoitu kristillisyyttämme, toisaalta vaaditaan ehdottomia rajoja ja luetteloit, missä sopii käydä ja missä ei. Toisaalta vaikuttaa, että kaikki pitäisi saada luvalliseksi, mutta kun on kristillisyydessämme nähty aiheelliseksi joistakin konserteista ja konserttityypeistä varoittaa, niin joidenkin mielestä kaikki siltä alueelta on tai pitäisi olla kiellettyä, tai sitten ei saisi varoittaa mistään.

Viime keväällä ja kesällä samasta aiheesta keskusteltiin toisella palstalla. Jotakin sinne vastasin, mutta aloitin laatia laajempaa avausta palstallemme. Se jäi muiden tapahtumien varjoon ja unohtui pitkäksi ajaksi massamuistilaitteelleni. Kaivoin sen hetki sitten esille tarkoituksella kopioida tämän keskustelun jatkoksi. Tyhjentävästi siinä ei aihetta käsitellä, vain hiukan on pinnasta raapaistu. En ole musiikkimies, vaikka kaunista musiikkia kuuntelenkin mielelläni.

Musiikista kristillisyydessämme

Vuonna 1970 SRK julkaisi nuorisolle suunnatun kirjan: Voitosta voittoon. Siinä on kristillisyydestä ja musiikista erään laajasti tunnetun kanttorin ja saarnamiehen kirjoittamana tekstiä, josta haluan joitakin katkelmia tänne lainata. Jos joku haluaa siitä enemmän lukea, etsiköön käsiinsä kirjan sivulta 52 alkaen, josta on ensimmäinen lainaukseni jatkuen pieninä katkelmina muutaman sivun eteenpäin.

Musiikki-säveltaide kaikessa laajuudessaan on jo niin rikas aihe, että sen historialliseen tutkisteluun, edes pääosilta ja vaikkapa vain hengellisen musiikin osalta, vaatisi tiedemiehen kykyjä.
Kristitty-musiikki yhdistelmänä, on niin vakava asia, että täytyy nöyrästi tunnustaa, aihe on sitäkin vaikeampi.
__ __ __

Evankeliumin kirjoittajat kertovat Jeesuksen julkisen toiminnan olleen pääasiallisesti evankeliumin saarnaamisen Jumalan valtakunnasta ja parantaminen.
__ __ __

Uuden Testamentin aamupäivän veisaajat näyttävät olleen kaikki kiitosvirsien veisaajia, kuten Maria, Jeesuksen äiti, pappi Sakarias ja hurskas Simeon.
Kun Jeesus opetuslastensa kanssa söi pääsiäislammasta, ja ennen kuin he ehtoollispöydästä lähtivät Öljymäelle, he veisasivat kiitosvirren. Matt. 26:30.

Sen jälkeen kirjoittaja muistelee Paavalin ja Siilaan kiitosvirrestä Filipin vankilassa puolen yön aikaan. Apt. 16:25.
__ __ __

Kirjoittaja toteaa ensimmäisten uskovaisten virsien olleen Daavidin psalmeja. Niissä virsissä soi kehotus: Veisatkaa Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansoissa Hänen tekojansa! Nykyisen etsikon ajan alussa oli virsissä ja lauluissa samankaltainen sointi, esimerkiksi Leonard Typön lauluissa.
__ __ __

Kirjoittaja jatkaa sivulla 55: Nyt saatat ajatella, aivan niin, mutta vainko Siionin laulut ja virret ovat sopivia ja luvallisia kristityn laulaa ja soittaa?
Nämä asetamme tärkeysjärjestyksessä etusijalle. Mutta kun aihetta laajennetaan, musiikista puheen ollen, siirrytäänkin sitten alueelle, joka ei enää kulukaan kristillisyyden elämän piiriin ja sitä on turha siihen sovittaa. Jumalan lasten seuramenoon eivät ole koskaan kuuluneet sellaiset ohjelmalliset tilaisuudet, joissa joku olisi esiintynyt, esimerkiksi lausujana tai solistina. Perhe, koulun, seurakunnan ja isänmaalliset juhlat ovat asia erikseen.
Sen jälkeen kirjoittaja asettaa kysymyksen, miten suhtautuisimme seurailmoitukseen, jossa kerrottaisiin ohjelmassa olevan puheitten lisäksi kitara- ja viulusooloja, yksin- ja kuorolaulua. Varmaan sitä ei kukaan hyväksyisi ja ulkopuolisetkin ihmettelisivät.
Edelleen kirjoittaja kysyy ja vastaa saman tien voiko kristitty voi harrastaa jaloja, syntymälahjana saatuja musiikin taitoja. Niitä on luvallista kehittää esimerkiksi ottamalla laulu- ja soittotunteja ja jos siivet kantaa, vaikka hakeutumalla musiikkikorkeakouluun, esimerkiksi Sibelius akatemiaan.
Kysymykseen kirjoittaja vastaa oman ja usean virkaveljen ja -sisaren kokemuksen perusteella, mutta myös edesmenneitten kristittyjen suhtautumisen perusteella, että saa. Mutta esiintyvälle taiteilijalle, joka tahtoo uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa säilyttää, niin kuin vanha Paavali nuorelle Timoteukselle kirjoittaa, ei oopperoiden, eikä konserttisalien esiintymislavat sovi. Tämä käsitys myös rajaa niissä tilaisuuksissa istumisen kuulijana.

Kristillisyydessä on myös tämän tuosta tullut esille kysymys, saako uskovainen kuulua ja käydä kirkkokuorossa. Itselläni on seurakunnassa kolme kuoroa, ja esimerkiksi varttuneiden nuorten kuorossa ns. koraalikuorossa on nelisenkymmentä laulajaa ja kaikki ovat uskovaisia nuoria.
Epäuskoiset nuoret, ilmoituksistani ja henkilökohtaisista pyynnöistäni huolimatta eivät tule, eivät kai uskalla? Suhteessa heidän asenteessaan en ihmettele, vaikka sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ole pappina tai kanttorina mies, jonka kristityt tuntevat veljenä Herrassa, vaikka kysymys tuleekin esille, ja asiaan suhtaudutaan tietyin varauksin.
__ __ __

Ennen kuin jatkan aihetta muista lähteistä johtuvin pohdinnoin, kopioin vielä vähän edellä mainitun kirjan tekstiä sivulta 58, sivun alusta alkaen. Kun kirjoittaja on muutamin sanoin maininnut maailman musiikkia, kuten poppia, sen ajan muotimusiikkia ja erilaisia tanssimusiikin muotoja, hän siirtää aiheen käsittelyn silloin yleistyneeseen uuteen hengelliseksi sanottuun musiikkiin.
Tähän hienoon verkkoon, jonka vihollinen on virittänyt, on luettava myös se hengellinen musiikki, joka on kotoisin samoista lähteistä, joista tekstiltään maailmallinen musiikki on lähtöisin.
Rohkenen sanoa näin siitäkin huolimatta, vaikka tekijän nimenä olisi pappi.
Periaatteessa näillä ”uusien veisujen” sepittäjillä ja esittäjillä on vanhan koetellun virren romuttaminen, niin kuin näiden tekeleiden esipuheissa mainitaan ja lisäksi korostetaan nykyaikaisin keinoin rautalankasoittimia ihmisen viihdyttämiseen. Sanon suoraan, se on syntisen lihan ja veren ruokkimista. Kristityn kuolemattoman sielun ravintoon ei kuulu ravintoon ei kuulu edellä mainittu musiikki missään muodossa.
Huono musiikki turmelee lisäksi terveen taidemusiikin maun ja kasvattaa levotonta ja vastuuntunnotonta polvea.
Herran apostoli Paavali kirjoittaa: ”Ja älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen.” (Room. 12:2)

__ __ __

25.8.2007 kirjoitin Mopin palstalle seuraavan vastineen:
Doulos kirjoitti:


Esittämäsi kanta on terveellinen ja raitis, mutta sitähän tulee soveltaa kaikkiin elämän osa-alueisiin: Miksi ihmeessä termi "konserttikristillisyys" on "nähty hyväksi" lanseerata (kuka muuten lanseerasi; miksi?) mutta "laskettelukristillisyydestä" ei kukaan puhu? Miksi yksi harrastus on nostettu niin suureksi silmätikuksi, vaikka sen pitäisi olla aivan samalla rinnalla kaikkien muiden harrastusten kanssa. Onhan nyt itsestään selvää, että "liika on liikaa". Miksi kuitenkin korostetaan, että "musiikissa liika on liikaa" sen sijaan, että todettaisiin asia yleisemmin?


Harvinaisen vähän vaan kuulee mitään perusteluita. Hyvin usein kuulee, mitä "on nähty hyväksi" tai mitä "ei ole nähty uskovaiselle hyväksi". Kukaan ei koskaan perustele miksi, saatika sitten kuka tätä mieltä oikeasti on. Tässä meillä olisikin erinomainen tilaisuus keskustella, miten esim. konserteissa käyminen voisi olla uskovaiselle synnin luvallisuutta olettaen, että ohjelmisto ei ole loukkaavaa.


Kun viimein sain aikaa edes hiukan yrittää vastaamista, toivon joitakin sanoja löytäväni, näihin ilmeisen paljon kysymyksiä herättäviin kohtiin. Ensin konserttikristillisyydestä ja siitä, miksi ei muusta puhuta tai kirjoiteta. Ilmeisesti doulos ei ole tietoinen tilanteista, jolloin se termi on tullut esille. Kirjoitit aivan oikein, että kaikessa liika on liikaa. Jos jollekin ryhmittymälle se liika tulee nimenomaan konserteista, että kuljetaan suunnilleen konsertista konserttiin, kuten sotasokea Matti veli sen Ruukin Rauhanyhdistyksen pihalla ilmaisi, ei silloin tarvitse puhua niinkään paljon laskettelusta tai muista harrastuksista, vaan nimenomaan konserteista. Vaikka konsertit eivät sinällään aivan kuulu uskomisen alueeseen, eivät ne vallan irrallisiakaan ole. Hyvinkin sopii oppia ja opettaa ajattelemaan, minkä kaltaisiin konsertteihin menee ja minkä verran niissä kulkee.

Nykyisin se taitaa olla ongelma lähinnä kristillisyyden rajamaastossa kulkeville, niin kuin se on olut ennenkin, mutta toki on silloin tällöin aiheellista siitäkin puhua ja kirjoittaa.

Viimeisen kappaleen lopussa doulos toi esiin sen, mikä tuleekin olla kristityn kanta.
Lainaus:
miten esim. konserteissa käyminen voisi olla uskovaiselle synnin luvallisuutta olettaen, että ohjelmisto ei ole loukkaavaa

Juuri näin, keskustelu alkoikin aikanaan siitä, ettei kakille asia ollut näinkään selvä, vaan syntyi ryhmittymä, joka pohti suunnilleen tähän tapaan: Kävin uskovaisen pitämässä konsertissa, voin siis mennä muidenkin pitämiin konsertteihin, joissa on sama tai saman kaltainen ohjelma. Jos se olisi jäänyt tähän, eivätkä uskovaisten kokoontumiset jäisi sivuseikaksi , asia olisi ollut kohdallaan.
Nyt joillakin jäi seurat melkein unohduksiin, kun oli se ja se tärkeä ja kaunis konsertti. Joitakin taas konsertit viehättivät niin paljon, ettei enää edes ohjelmistosta tarvinnut välittää. Niissä saattoi muodostua maallinen tai maalista jäljittelevä musiikki pääsisällöksi, samoin monien uskosta osattomien seura saattoi tulla ansaksi uskon kannalta. Taaskaan en väitä, että kaikki eri tavalla uskovien seura olisi pahasta, mutta tietynlainen kyllä, mutta sitä en tässä yhteydessä käy erittelemään.

Kun tässä on muutamissa viesteissä ihmetelty esimerkiksi laskettelun synnillisyyttä, lie paikallaan siitäkin muutama sana kirjoittaa. Itse en laskettele, en uskaltaisikaan. Ymmärrän kuitenkin heitä, jotka muutaman kerran talvessa niissä keskuksissa käyvät kuntoaan ja rohkeuttaan koettelemassa. Monissa niissäkin on erilaisia uskon vaaroja vaanimassa, niitä kannattaa uskovaisen varoa mahdollisuuksien mukaan.Laskettelu ei kuitenkaan ole koskaan muodostunut sellaiseksi laajaksi ongelmaksi, kuin se tahtoo konserttien suhteen muodostuvan. Tässä en tarkoita vaarojen määrää, en paljoutta tai niiden vähyyttä, vaan vaarojen vähättelijöiden ja kyseenalaistajien lukumäärää.

Lopuksi lisään sen, miten olen äidiltäni oppinut erilaisia musiikkeja ryhmittelemään. Tärkeimpiä olivat ja ovat uskovaisten laulut ja virret, ne sopivat aina uskovaiselle. Toiseen ryhmään äiti asetti koululaulut, jotka olivat ennen ja ovat vieläkin enimmäkseen sopivia, koska ne eivät riitele uskoa vastaan, eivätkä ole houkuttelemassa synnin tielle. Siihen ryhmään mahtuvat isänmaalliset ja maakuntalaulut sekä kaikki sen kaltainen. Muu osa musiikista oli äidille joko samantekevää tai synnillistä, jota kuitenkin sopii karttaa mahdollisuuksien mukaan.

Soitinmusiikista äiti ei paljoa välittänyt, mutta esimerkiksi urkumusiikkia kuunteli mielellään. Nyttemmin lasten lasten huilu, viulu ja muut soitinmusiikit ovat häntäkin ilahduttaneet.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 15 Loka 2007, 20:26

Kiitos Taavetti hienosta esitelmästä.

Oletko huomannut kuinka paljon vaivaa ja energiaa uskovaisilta kuluu noiden erilaisten rajojen ja syntilistojen miettimiseen?

Mielestäni nuo musiikkirajoitukset, (kuten muutkin rajoitukset) estävät ihmisen hengellistä kasvua ja luovuutta.

Minusta tuo konserttisynti on ihan oivallinen otsikko - onhan se totta!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Loka 2007, 20:30

Maarimi kirjoitti:Taavetti, tuohan oli vain kokemukseni, mutta pyydän anteeksi jos se loukkasi sinua. Vl:t ovat pääosin ihan mukavia ihmisiä, en tarkoittanut sitä - vaan sitä että nämä mukavatkin valitettavasti sulkevat muut uskon suunnat pelastuksen ulkopuolelle, ja sitä minä en voi käsittää - enkä aio edes yrittää...


Et sinä minua loukannut, ehkä päinvastoin. Ilmaisin vain murheeni puolestasi, siinä kaikki. Edellisessä viestissäni on joitakin haparoivia yrityksiä avata aihetta sinulle ja toisillekin.

Yritin etsiä Googlella tietoa Matti Kuulasta, mutta muuta tietoa en löytänyt, kuin hänen poikansa Toivo Kuulan sivuilta maininta, että Matti Kuula, ennen Taikinamäki, oli Toivo Kuulan isä. Sen sijaan lopulta löytyi kiintoisa sivu, jossa hiukan valotettiin kristillisyytemme vanhaa laulu ja musiikkiperinnettä. Vilkaiskaa ja oppikaa!

http://lestadiolaisuus.info/kulttuuri/h ... ikkeli.htm
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Loka 2007, 21:47

Oletko huomannut kuinka paljon vaivaa ja energiaa uskovaisilta kuluu noiden erilaisten rajojen ja syntilistojen miettimiseen?


Miksi kirjoitat edelleen syntilistoista, Maarimi?
Minun ei ole tarvinnut, eikä tarvitse edelleenkään miettiä, ei nähdä vaivaa, eikä tuhlata energiaa niiden miettimiseen. Riittää että ahkeroi joka hetki pyytää Jumalalta voimaa ja ymmärrystä ja mikä tärkeintä, uskoa joka hetki syntinsä anteeksi. Ja jos käy niin, ettei jaksa uskoa, silloin on lupa hakeutua Siionin avoimille pesulähteille, jossa saa pestä tiellä tarttunutta synnin likaa pois, ettei se saa tehdä matkan tekoa raskaaksi ja hitaaksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Loka 2007, 22:15

Kerroin etsineeni Googlella tietoa Matti Kuulasta, Toivo Kuulan isästä, löytämättä sitä kuitenkaan. Siihen oli aivan tietty syy. Kun en sitä löytänyt, katson sen sijaan milloin on Kajaanissa järjestetty suviseuroja. Vuodet ovat käytettävissä olevan lähteen mukaan: 1913, 1930, 1938, 1960, 1978.
Näitä tietoja etsin aivan tietystä syystä. Nimittäin on paljon tällekin palstalle tarjottu väitettä, että VL muut sulkeva opetus olisi muutamien viimeisten vuosien tai muutaman vuosikymmenen keksintöä ja aikaansaannosta. Että aikaisemmin olisi ollut lestadiolaisuudessa väljempi seurakunta käsitys. Erään tietämäni tapahtuman ajoittamiseen olisin halunnut tietää Matti Kuulan kuolin vuoden. Kun sitä en tähän hätään löytänyt, voinemme ajoittaa kohta kerrottavan tapauksen vuoteen 1923, mutta myös vuosi 1930 voi olla mahdollinen. Joka tapauksessa Matti Kuulan on täytynyt olla silloin elossa.

Oli mainittujen suviseurojen jälkeen ollut joissakin kajaanilaisissa lehdissä kiivaita yleisön osasto kirjoituksia, joissa arvosteltiin suviseuroissa kuultuja saarnoja. Joissakin kirjoituksissa kysyttiin suoraan, että miten lestadiolaiset voivat edes kuvitella viihtyvänsä taivaassa, kun joka hetki täytyy miettiä ja muistaa, että monet omaiset ovat samaan aikaan kadotuksen vaivassa.

Kajaanin vähälukuiset uskovaiset lukivat tuskissaan niitä kirjoituksia, eivätkä oikein ymmärtäneet, miten niihin vastaisivat. Heidän hämmästyksekseen kohta oli lehdessä kuitenkin yllättävä vastine:

Kun Jumalan sana kertoo autuaitten ei edes muistavan taivaassa täällä maailmassa olleita vaivojaan, eikä niitä omaisia, joille ei tämä evankeliumi kelvannut. Kun Jumala pyyhkii viimeisenkin kyyneleen heidän silmistään ja kaiken entisen pahan muistokin katoaa.
Matti Kuula, poliisi Vaasasta.

Jos oikein muistan, siinä oli tosiaan ammattina poliisi. Mattihan oli ollut kuitenkin vääpeli, mutta ilmeisesti myöhemmällä iällään ottanut poliisin vakanssin hoitaakseen.Tämä viesti meni kauas musiikista, mutta kun samaa Kajaanin epäuskoisten väitettä on tähänkin keskusteluun tarjottu toistuvasti, ja kun sentään Toivo Kuula oli musiikki ihminen ammatiltaan ja hänen isänsä valistunut musiikin harrastaja, saarnamies, jolla oli kotonaan urkuharmoni, harvinainen kotien soitin siihen aikaan. Sillä soitti Toivokin ensimmäiset soittonsa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja ToBe » 15 Loka 2007, 22:44

"Oletko huomannut kuinka paljon vaivaa ja energiaa uskovaisilta kuluu noiden erilaisten rajojen ja syntilistojen miettimiseen?"

Näin siis Maarimi.

Vain tähän yhteen kysymykseen vastatakseni(ok, ehkä se ei ollut minulle suunnattu): Ei, en ole huomannut että uskovaiset käyttäisivät paljon aikaa kuvitteellisten syntilistojen miettimiseen. Siksipä käy joskus mielessä kysymys siitä, miksi tuo aihe jatkuvasti pyörii joidenkin kirjoittajien teksteissä.
Avatar
ToBe
vakiintunut
 
Viestit: 100
Liittynyt: 27 Helmi 2006, 11:56

ViestiKirjoittaja Nepheg » 15 Loka 2007, 23:19

Kiinnitin samaan huomiota kuin ToBe.
Asia näyttää olevan sillä lailla, että meidän syntilistamme eivät ole meillä vaan ulkopuolisilla.
Itse asiassa ensimmäisen kerran luin "syntilistoista" aivan ulkopuolisilta, kuten Maarimi ja Timoteus.

Heillä on ne meidän käsky ja syntilistamme omana taakkanaan kun taas me olemme Jumalan armosta vapaat niistäkin listoista.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Loka 2007, 10:35

timoteus kirjoitti:Väitätkös ettet koskaan tee tahallaan syntiä? Etkö koskaan kapinoi mielessäsi Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan vaikka tiedät että se on väärin? Etkö ajattele lähimmäisestäsi niin kuin sopimatonta on? Muistatko rakastaa jokahetki Herraasi Jeesusta? Etkö koskaan ole tahallasi itsekäs? Luetteloa voi jatkaa loputtomiin. Muuten elävä usko kestää kaiken.


Teen kaikkia noita luettelemiasi asioita, mutta en enää minä, vaan synti, joka minussa asuu, kuten Paavali kirjoittaa, Room.7:

"15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."


Uudestisyntynyt uusi ihminen ei voi tehdä syntiä, vaan kaiken synnin tekee vanha ihminen. Uskovainen on samalla kertaa syntinen ja vanhurskas. Vanhalla ihmisellä runsaasti syntejä: "Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme, ja ei ole totuus meissä" (1.Joh.1:8). Sen sijaan uuden ihmisen puolelta, joka on Kristus henkensä kautta uskovaisissa, uskovaiset ovat täysin synnittömiä: "Jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei se syntiä tee; sillä hänen siemenensä pysyy hänessä, ja ei hän taida syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt" (1.Joh.3:9).

O.M: Se on rippiläisyyttä, jota ei opeteta myöskään vl:suudessa.

Timoteus: Kumpi? Se että pitää rypeä alati katumuksessa ja tuhassa vai se että uskotaan yksinkertaisesti Kristuksessa synnit anteeksi.


Vl:suudessa ei katumuksessa tarvitse rypeä, mutta katumus synnistä tarvitaan - sen syvyyttä ei tarvitse eikä saa mitata. Katumusta ei tarvitse harjoittaa eikä syventää - riittää yksinkertaisesti se, että tuntee syntinsä, katuu niitä ja haluaa ne anteeksi.

No jaa en tarkoittanut ettei ihminen olisi Jumalan puolelta saanut syntejä anteeksi vaikka ei olisi pyytänyt anteeksi lähimmäiseltä. Sitä sanotaan hengen hedelmäksi kun pyydetään anteeksi niiltä joita vastaan on rikkonut. Raamattu puhuu hyvin paljon siitä, että erikoisesti seurakuntaan kuuluvalta pitäisi pyytää anteeksi jos on jotakin häntä vastaan rikkonut.


Tuosta olen melko lailla samaa mieltä, joskin olen sitä mieltä, että ei vain seurakuntaan kuuluvilta (=toisilta uskovaisilta), vaan myös epäuskoisilta, joita vastaan on rikkonut.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 17 Loka 2007, 23:17

Minulle on kyllä epäselvää syy siihen, miksi ei voisi käydä konsertissa. Itse olen käynyt muutamissa pianokonserteissa ja kerran Pekka Kuusisto vieraili jonkun kaupungin orkesterin mukana, ja sitä kävin myös kuuntelemassa. Kuusiston konsertti oli hieno, en kyllä muista mitä he soittivat, mutta kaunista se oli. Pianokonsertit ovat joskus olleet pettymyksiä, en nimittäin pidä sellaisesta levottomasta ja äänekkäästä pianomusiikista. Esim. Schubert ja Chopin ovat kyllä aika lailla takuuvarmoja, mutta joskus sellaisten ohella voi ohjelmassa olla jotain Stravinsky-tyyliä ja sellaisesta en pidä.

Niin, pitäisikö tuollaisista konserteista jäädä pois? Täällä asuinpaikkakunnallani perin harvoin saa nauttia mistään klassisista konserteista, joten jo sen takia konsertteihin pääsee ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos niinkään usein. Jouni Somero on käynyt kyllä aika usein pitämässä pianokonserttia ja niissä olen aina käynyt. Naapuri kunnassa on taas kiva vanha pappila, jossa on joka vuosi tammikuussa pianoiltoja. En muista oliko niitä viikon vai kahden ajan, mutta siellä käy esiintymässä kuuluisia tai vähemmän kuuluisia pianotaiteilijoita. Aika monena vuotena olen käynyt yhdessä niistä illoista. Tunnelma on niissä hyvin lämmin ja kotoinen, koska istutaan pappilan salissa kuin sillit suolassa. Flyygeli on salin nurkassa, mikä tuo lisätunnelmaa, kun esiintyjä ei ole missään kaukana esiintymislavalla.

Minusta on ollut tosi mukava käydä tuollaisissa konserteissa kuuntelemassa kaunista musiikkia. Jotain jousiorkesteria kuuntelisin mielellään enemmänkin, mutta niitä tosiaan käy täällä hyvin harvoin. Kaunis klassinen musiikki ei minusta sinällään ole uskovaiselle pahaksi. Minulle ainakin musiikki on suuri ilon ja hyvän olon lähde. Mutta onko noissa konserteissa sitten jokin, mikä ei olisi hyväksi uskovaiselle?

Minun haaveammatti olisi pianisti. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei uskovaiset pidä sellaista sopivana ammattina. Ei kyllä pelkoa, että minusta mitään pianistia pääsisi enää kehkeytymään, mutta jos minusta olisi pianisti tullut, niin pitäisikö minun luopua nyt siitä ammatista? Miksi sellainen ammatti ei olisi sopiva? Tietysti jos on tiukka esiintymisaikataulu niin ei pääse seuroihin ja joutuu myös muutenkin olemaan muista uskovaisista paljon erossa, niin kyllä siinä varmasti alkaisi omakin usko sammua. Mutta onko esiintymisessä muuten jotain pahaa? Kun itse ajattelen sitä sillä tavalla, että siinä antaa kuulijoille jotain hyvää, mitä itse kukanenkin nyt kauniin musiikin kuuntelusta voisi saada.
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11

Seuraava

Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron