Kirjoittaja Pottu » 08 Maalis 2008, 12:50
Mun tuli yhtäkkiä mieleen Anna-kirjoista (L.M. Montgomeryn)Annan ystävä, se vanhempi neiti, joka asui metsän keskellä omassa pikku mökissään. Kerran kun Anna meni sinne, neiti oli kattanut pöydän kahdelle. Ihan vaan huvikseen. Hän oli kuvitellut itselleen kahviseuraa. No, Anna osuikin sitten sattumalta kahviseuraksi.
Kirjaa lukiessa koko tapahtuma tuntui viehättävältä. Ihana pieni metsämökki, jossa asuu herttainen, yksinäinen neiti-ihminen, jolla on mielikuvitusta. Johtuu varmaan siitä, että tapahtuma oli kuvattu kauniisti ja tätä iäkästä neitiä kunnioittaen. Kuvauksesta olisi toki saanut ilkeämielisenkin vaikkapa sanoilla "höperö vanhapiika, jossain metsän keskellä räjähtämispisteessä olevassa mökissään kuvittelee tyhmiä, ja jopa uskoo kuvitelmiinsa."
Taisi siinä Anna-kirjassakin olla henkilöitä, jotka ajattelivat noin tästä Annan ystävästä. (En nyt muista sen neidin nimeä.) Mutta Anna arvosti ja ihaili ystäväänsä, ja erityisen ihastunut Anna oli todetessaan neidin osaavan kuvitella, kuten Anna itsekin kuvitteli. Mielikuvitus onkin monen tylsän hetken pelastus!! Kannattaa aina silloin tällöin paeta arjen tylsyyttä mielikuvituksen ihanaan maailmaan!! Kotiakin voi laittaa, paitsi itseä, niin vaikka sitten mielikuvitusystäviä varten viihtyisäksi.
...peruna on ruoka ihan oikea