Pyhän Hengen virka

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Maalis 2008, 10:12

O.M kirjoitti:Luther toteaa, että uskomalla päästöavaimen lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ihminen pääsee takaisin kasteen liittoon ja tulee uudestisyntyneeksi. Uudestisyntyminen tapahtuu siis parannuksessa.

"Avaimet vaativat uskoa meidän sydämissämme, ja ilman uskoa et voi käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos uskot niiden päätökseen, niin ne saattavat sinut jälleen takaisin kasteesi viattomuuteen, sinä tulet uudestisyntyneeksi ja todelliseksi, uudeksi pyhimykseksi; sillä Jumalan sana on pyhä, avaimet ovat pyhät. Ne myös pyhittävät kaikki, jotka uskovat niihin."
(s. 451.)


Usein näkee opetettavan, että Lutherin mukaan uudestisyntymisen paikka olisi kaste, vaikka esim. juuri yllä olevassa Avaimista-teoksen lainauksessa Luther tuo selvästi esiin, että uudestisyntyminen tapahtuu evankeliumin päästösanan kautta.

Myös Sidotussa ratkaisuvallassa Luther tuo peräänantamattomasti esille, että Jumala vanhurskauttaa ihmisen (ihmisten kautta) puhumansa sanan avulla. Lisäksi on välttämätöntä, että Pyhä Henki, on paitsi läsnä, käyttää myös voimaansa ja vaikutustaan syntisen vanhurskauttamiseen.

"Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta', niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... u%2A#32217

Voi olla hyödyllistä vertailla, onko esim. Vähän katekismuksen kasteopetus sitten ristiriidassa tuon kanssa. Ko. kirjoitus on monitulkintainen, mutta en suostu myöntämään ihan helpolla, että opetus olisi suoranaisessa ristiriidassa yllä olevien lainausten kanssa. Luther kirjoittaa Vähässä katekismuksessa kasteesta näin:

"Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html

Tuosta voisi äkkiseltään lukien ajatella, että Lutherin mukaan ihminen saisi synnit anteeksi ottamalla kasteen sakramentin. Kuitenkin jos luemme koko lauseen, niin ensinnäkin hän käyttää sanaa 'vaikuttaa', joka ei ole sama asia kuin antaa. Toiseksi tuossa sanotaan selvästi, että kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon vain niille, jotka uskovat.

Yllä olevaa Vähän katekismuksen lainausta selittää mielestäni hyvin Lutherin selitys teoksessaan Kirkon Baabelin vankeudesta:

"Sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko sakramenttiin."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... &start=100

Kaste vaikuttaa siis syntien anteeksiannon sillä tavalla, että kasteen liitossa annetaan konkreettisessa, aineellisessa muodossa armolupaukset, joihin usko voi kiinnittyä. Siinä ei saa syntejä anteeksi, mutta siihen liittyy siunaus ja lupaukset, mikä uskolla on ja siten on mielekästä sanoa, että kaste vaikuttaa osaltaan syntien anteeksiannon muiden armonvälineiden sanan ja alttarin sakramentin ohella.

Edelleen jatkaakseni:

"Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Vastaus:
Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.""


En ole ollenkaan vakuuttunut, että Titus-kirjeen kohta, johon Vähä katekismus viittaa, puhuisi lainkaan kasteesta (mielestäni se voisi ennemminkin puhua elämän vedellä eli elävällä evankeliumin sanalla tapahtuvasta uudestisyntymisen pesusta). Mutta jos ajattelisimme sen tarkoittavan nimenomaan kastetta, niin 'uudestisyntymisen pesu' ei silloin nähdäkseni tarkoita samaa asiaa kuin 'uudestisyntymistapahtuma', vaan kaste on merkki uudestisyntymisestä eli uudestisyntymisen merkiksi otettava uudestisyntymisen pesu.

Edelleen Luther jatkaa näin, joka selittääkin kaikkea ylläolevaa erinomaisesti:

"Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana."


Kaste siis merkitsee eli on merkki siitä, että vanha ihminen parannuksessa kuoletetaan ja upotetaan joka päivä, ja niin myös joka päivä nousee ylös uusi ihminen. Vl:na itse ajattelen usein parannuksen kertaluontoiseksi tapahtumaksi; periaatteessahan se on sitä, kun syntinen saa kerralla kaikki synnit anteeksi, jättää epäuskon ja hengellisesti synnin tähden kuollut syntyy uudesti. Mutta parannus ei pääty siihen, vaan jatkuu jokapäiväisenä vanhan ihmisen upottamisena ja uuden ihmisen ylösnousemisena. Se on todellinen uudestisyntyminen; kaste merkitsee sitä, mikä tapahtuu parannuksessa. Ns. jokapäiväistä parannusta tekevät myös ne, jotka eivät ole synnin tähden koskaan hengellisesti kuolleet, vaan säilyttäneet lapsenuskonsa evankeliumin armohoidossa. Koska myös he ovat ristiinnaulinneet vanhan ihmisen yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan, myös heillä on osallisuus Kristuksen ylösnousemisessa, ensimmäisessä ylösnousemuksessa, vaikka he eivät olekaan kokeneet sitä kertakaikkista yhdellä kertaa toteutuvaa tapahtumaa, jossa Jumala herättää syntisen kuolemasta. Samassa hengessä voi lukea myös Vähän katekismuksen seuraavan kastekohdan:

"Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.""


Kaste on merkki eli merkitsee sitä, että meidät on Kristuksen kautta haudattu kasteen kautta kuolemaan.

Vähää katekismusta selvemmin Luther selittää ajatuksiaan kasteen sakramentista kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudesta.

"Samoin ei ympärileikkaus vanhurskauttanut Aabrahamia ja hänen siementään, vaikka apostoli sanookin ympärileikkausta uskonvanhurskauden sinetiksi. Sillä usko ympärileikkaukseen liittyvään lupaukseen vanhurskautti ja täytti sen, mitä ympärileikkaus merkitsi. Sillä usko on sydämen esinahan hengellistä leikkaamista, jota lihan ympärileikkaaminen kirjaimen mukaan kuvasi. - - Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee. Usko on vanhan ihmisen upottamista ja uuden nousemista."

Viimeksi pari-kolme kuukautta sitten juttelin asiasta vl-teologien kanssa ja heidän mielipiteensä oli, että Lutherilla on ristiriitaisia kastekirjoituksia. En ole tutkinut niitä riittävästi, että voisin yhtyä tuohon arvioon. Ainakin Vähän katekismuksen kasteopetukseen voin yhtyä, kun sen oikealla tekniikalla lukee. Eli mielipiteeni on, että huolimatta joistakin monitulkintaisista kirjoituksista, Lutherin teologiassa uudestisyntyminen tapahtuu vain puhutun sanan kautta ja kaste merkitsee sitä. Kuitenkaan kaste ei ole pelkkä symboli eikä pelkkää vettä, vaan sellaista vettä, johon yhdistyy Jumalan sana. Se on hyvän omantunnon liitto ja sikäli välttämätön pelastumiseen, että sen halveksuminen kadottaa, mutta toki halveksunta on aina merkki elävän uskon puuttumisesta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 13 Maalis 2008, 19:30

Ainakin Vähän katekismuksen kasteopetukseen voin yhtyä, kun sen oikealla tekniikalla lukee.


/'>'' Onko mustakin valkoista, kun oikealla tekniikalla katsoo? (No joo, se siitä. Turha lienee väitellä. Mutta oli vain niin outoja selityksiä, että piti jotain kommentoida. )
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Maalis 2008, 01:14

kehakukkanen kirjoitti: /'>'' Onko mustakin valkoista, kun oikealla tekniikalla katsoo? (No joo, se siitä. Turha lienee väitellä. Mutta oli vain niin outoja selityksiä, että piti jotain kommentoida. )


Hienoa, että "harhani" löytävät lukijoita. :grin: Kun sinun kanssasi on aina kyetty keskustelemaan objektiivisesti puhtaasti aiheessa pysyen, vaikka nämä ovatkin kovan luokan aiheita, niin minua kiinnostaisi tietää, mitä tarkoittaa mielestäsi esim. se, että Avaimista-teoksen mukaan Jumala antaa synnit anteeksi vain suullisella sanalla ja Sidotun ratkaisuvallan mukaan vanhurskauttaa ihmisen vain ihmisten kautta puhumallaan sanalla? Jos nyt oletetaan, että Luther on noissa kohdissa todella tarkoittanut sitä, mitä on kirjoittanut, niin silloin olisi ristiriitaista, jos hän pitäisi myös kastetta uudestisyntymisen paikkana. On toki olemassa sellainen mahdollisuus, että hänen kantansa ovat vaihdelleet, mutta en oikein usko siihen. Toisaalta pitihän Luther alkuaikoinaan parannusta sakramenttina, mutta onko parannus sakramentti vai ei, on pelkästään muotoseikka; siitä puuttuu Augustinuksen sakramenttimääritelmän aine eikä se sillä määritelmällä ole sakramentti.

Korostan, että missään tapauksessa en halua vähätellä tai halveksua kastetta. Mielestäni kaste on aina kaste, jos kasteeseen liittyy Jumalan sana, uskoipa kastettava siihen tai ei. Kastetta ei koskaan pidä uusia, vaan langenneen tulee palata ainoaan kasteeseensa. Lapsia tulee kastaa, vaikka he eivät osaakaan vielä itse kastetta pyytää, koska he uskovat ja itse Kristus on kehottanut tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen ja kastamaan heitä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Munkki » 14 Maalis 2008, 17:07

Anteeksi "kerettiläisyyteni" :shock: , mutta joskus mietin onko oikein nostaa Luther ja hänen selityksensä samaan arvoon kuin Jumalan Sana Raamattu? Lutherkin kaikessa viisaudessaan kirjoitti vain ihmisenä ihmisille. Aivan varmasti useimmiten Pyhän Hengen johdossa, mutta kuitenkin jättäen tekstiinsä myös omia vajavaisia käsityksiään.
Ymmärtäkää oikein mutta, jos Jumala olisi antanut hänelle saman apostolisen viran kuin esim. Paavalille, olisi Jumala myös pitänyt huolen siitä, että Lutherin kirjoitukset olisi Pyhän Hengen puhdistamina kaanonisoitu osaksi Pyhiä Kirjoituksia.
En toki pysty osoittamaan mitään väärää Lutherin kirjoituksista, enkä oman tietoni vajavaisuuden tuntien edes pyri vikoja etsimään, mutta toivon meidän kaikessa viisaudessamme ja tarpeessamme olla oikeassa muistamaan, että Jumalan Pyhä Sana Raamattu on sittenkin ohjemme numero yksi, ja sen oikein ymmärtämiseen meidän tulee rukoille viisauta ja nöyryyttä.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 14 Maalis 2008, 17:36

Munkki kirjoitti:Anteeksi "kerettiläisyyteni" :shock: , mutta joskus mietin onko oikein nostaa Luther ja hänen selityksensä samaan arvoon kuin Jumalan Sana Raamattu? Lutherkin kaikessa viisaudessaan kirjoitti vain ihmisenä ihmisille. Aivan varmasti useimmiten Pyhän Hengen johdossa, mutta kuitenkin jättäen tekstiinsä myös omia vajavaisia käsityksiään.
Ymmärtäkää oikein mutta, jos Jumala olisi antanut hänelle saman apostolisen viran kuin esim. Paavalille, olisi Jumala myös pitänyt huolen siitä, että Lutherin kirjoitukset olisi Pyhän Hengen puhdistamina kaanonisoitu osaksi Pyhiä Kirjoituksia.
En toki pysty osoittamaan mitään väärää Lutherin kirjoituksista, enkä oman tietoni vajavaisuuden tuntien edes pyri vikoja etsimään, mutta toivon meidän kaikessa viisaudessamme ja tarpeessamme olla oikeassa muistamaan, että Jumalan Pyhä Sana Raamattu on sittenkin ohjemme numero yksi, ja sen oikein ymmärtämiseen meidän tulee rukoille viisauta ja nöyryyttä.


Olen täysin samassa ymmärryksessä "Munkin" kanssa.

Itse olen tosin jopa huomannut joitain ristiriitoja Lutherin ja kristillisyyden käsitysten kanssa, jos en nyt moniakaan selviä virheitä/päinvastaisia tietoja, niin muun muassa joitain erilaisia painotuksia kuin Pohjolan kristillisyys on asioissa omaksunut.

Joku voi tietysti miettiä, uskoako epäselvissä tilanteissa / erilaisissa painotuksissa enemmän nykykristillisyyden tulkintaa vai Lutherin tulkintaa. Joku voi jopa kysyä: Onko nykykristillisyys kautta linjan samassa ymmärryksessä Lutherin kanssa? (Uskommehan, että Luther oli varmasti osallinen elävästä uskosta.)

Itse turvaisin siihen, kuinka tänä päivänä opetetaan, en osaa sitä juurikaan perustella. Toisaalta en voi koskaan todistaa kenellekään toiselle, enkä myöskään itselleni tätä uskoani oikeaksi, eli jos lähden hakemaan siihen opillisen ymmärryksen kautta täyttä varmuutta, se ei selviä koskaan. Huomaan, että "uskomiseksi se jää." Eli sisimmässä on tunne, että tässä on Jumalan valtakunta ja oikea usko. Tähän on luotettava, tähän sisimmäiseen tuntoon siitä, että on sisällä Jumalan valtakunnassa. Opin kautta asioissa saa tukea ja tavallaan myös lisävarmuutta, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti varmuutta. Ainoa, mihin voi luottaa, on Jumalaan, ja siiten että Hän on antanut sisältäpäin sellaisen näkemyksen, että olen oikein uskomassa ja osallinen Totisesta Viinapuusta.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Maalis 2008, 15:26

Munkki kirjoitti:joskus mietin onko oikein nostaa Luther ja hänen selityksensä samaan arvoon kuin Jumalan Sana Raamattu?


Olen samaa mieltä: ei ole. Raamattu Raamattuna ja Raamatun selitysteokset selitysteoksina.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Nepheg » 17 Maalis 2008, 00:39

En nyt taida oikein ymmärtää mitä ajat takaa, kun kyllähän uskovat aina lapsensa kastavat.

21. Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,
22. Joka on Jumalan oikialle kädelle, taivaasen mennyt, ja hänelle ovat enkelit ja vallat ja voimat alamaiset.
1. Että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin te myös varustakaat teitänne sillä mielellä; sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä,
2. Ettei hän enään sitä aikaa, jonka hän lihassa edespäin on, ihmisten himon jälkeen, vaan Jumalan tahdon jälkeen eläisi.

Pelkästään kaste ei kuitenkaan pelasta. Siihen vaaditaan elävä usko.
Jos taas uskoo, mutta ei ole kastettu, niin usko silti ehtii pelastamaan.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Emka » 17 Maalis 2008, 01:43

Joh. 6:47

Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.

Ap. t. 10:43

Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." [

Hepr. 11:6

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Kaste ei ilman uskoa pelasta ketään.

Ristin ryöväriä ei ehditty kastamaan,ja Jeesus sanoi ryövärin olevan Hänen kanssaan Paratiisissa.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Maalis 2008, 10:18

Lutherus kirjoitti:Tavattoman hienosti Uskonpuhdistaja opettaa katekismuksessaan, jonka oppilaaksi olen palannut, toki Raamatun ohella: "Pelastusta ei saa aikaan vesi, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa". Raamattuhan opettaa myös, että : "Jumalan sana ei ole kahlehdittu" (2.Tim.2:9).


Kaste toki pelastaa sillä tavalla, että se liittyy olennaisesti uskoon. Kun ihminen uskoo, hän ilman muuta halajaa kastetta. Kasteessa Jumala nimittäin antaa konkreettisessa, aineellisessa muodossa vedessä ne armolupaukset, jotka usko omistaa, sen merkiksi, että ihminen on uskon kautta vanhurskaaksi tehty. Kuten Luther toteaa: "Usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee." Kaste on merkki siitä, että ihminen on uskon kautta vanhurskaaksi tehty.

Ilman uskoa kaste ei hyödytä vähääkään, vaan tulee pikemminkin vahingoksi kastettavalle, kuten Svebiliuksen katekismus toteaa:

"26. Tulevatko siis kaikki kastetut autuaiksi?
Vastaus: Kaikki jotka pitävät kasteensa liiton ja pysyvät vahvoina uskossa loppuun asti, ne tulevat autuaiksi; mutta ulkokullatut, jotka tavan ja ajallisen hyödyn tähden antavat itsensä kastaa, niille se tulee enämmin kadotukseksi kuin autuudeksi.
Matt. 10:22. Joka loppuun asti vahvana pysyy, hän tulee autuaaksi.
Hebr, 11:6. Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle."

http://www.mangusti.com/Katekismus/Kate ... ys%20Kaste

Weha-Lutherus kirjoitti:1.Piet.3:21. "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus":

Kaste pelastaa: Tämä on Jumalan sanaa!!! Jumala teki siinä kanssamme hyvänomantunnonliiton ja Huom jälleen: kasteen perustuksena on Jeesuksen ylösnousemus.


Tavallaan kaste pelastaa, jos ihminen vain uskoo, mutta ei kaste itsessään, vaan usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Martti Luther: "Ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy."

Weha-Lutherus kirjoitti:Oikeastaan usko ei ketään pelasta, vaan uskon kohde joka on tietysti Jeesus.


On selvää, ettei Nepheg tarkoittanut mitä tahansa uskoa, vaan uskon kohteen täytyy olla Jeesus Kristus ja hänen sovitustyönsä omistaminen uskon kautta kohdalleen.

Weha-Lutherus kirjoitti:Jeesus on kaiken tuon pelastuksen hankkija ja kaste sen välittäjä.


Jeesus on pelastuksen hankkija ja usko välikappale, joka omistaa pelastustyön kohdalleen. Usko vaikutetaan evankeliumin sanan ja korkeiden sakramenttien kautta niin, että usko synnytetään evankeliumin sanalla ja vahvistetaan kasteen liitossa sekä toistuvasti ehtoollisen sakramentissa, ripissä, Jumalan sanan kuulossa jne.

Weha-Lutherus kirjoitti:Siksi sanotaan, tässä kohdassa, että kaste pelastaa, koska kasteessa tarjotaan sitä työtä, jonka Jeesus ristillä teki:

Room.6:3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?


Tuo tarkoittaa, että kaste on merkki siitä, että meidät on uskon kautta kastettu Jeesukseen Kristukseen ja hänen kuolemaansa. Samalla on uskon kautta noussut ylös uusi ihminen. Usko tosin on tämän mahdollistanut, mutta kaste merkitsee sitä.

Weha-Lutherus kirjoitti:Esim Luther opettaa, ihan Raamatun maukaisesti, että "kasteessa olemme uudestisyntyneet". Kun esim. lähetystyössä, usko voi syntyä sanan kautta, niin sen jälkeen saatu kaste, ei ole ilman tuota samaa uudestisynnyttävää voimaa.


Kasteessa ei itsessään tapahdu uudestisyntymistä, mutta koska se merkitsee eli on merkki uudestisyntymisestä, se on tavallaan uudestisyntymisen pesu eli pesu, joka otetaan merkitsemään uudestisyntymistä. Pienet lapset uskovat, joten heidät tulee kastaa kasteen armoliittoon. Kastamattomille tehtävässä lähetystyössä Afrikassa tms. pakanamaissa aikuisen ihmisen on ensin tehtävä parannus ja sen jälkeen annettava kastaa itsensä hyvän omantunnon liittoon, syntien pois pesemiseksi, kuten Pietari selittää asiaa:

Apt. 2:38 "Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Kaste lupaa kyllä uskon kautta syntien anteeksiantamuksen, mutta ei kaste itsessään, vaan usko sitä edeltävään suulliseen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Koska syntien anteeksiantamus on sidottu Pyhän Hengen virkaan, siitä seuraa, ettei epäuskoisen papin suorittaman kastetoimituksen aikana voi tapahtua uudestisyntymistä, koska puuttuu Pyhän Hengen läsnäolo, kuten Luther 3. uskonkappaleen selityksessään toteaa:

"Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. - - Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33

Jos kasteen kuitenkin suorittaa uskovainen pappi ja hän Pyhän Hengen voimasta selittää evankeliumin sanaa niin, että se vaikuttaa ja synnyttää uskon, niin silloin uudestisyntyminen voi tapahtua kastetoimituksen aikana, ei kuitenkaan pelkän veden voimasta, vaan puhutun sanan kautta kasteveteen liittyvän Jumalan sanan voimasta.

Kaste itsessään on aina todellinen kaste, mutta ollakseen uskon vahvistus ja hyvän omantunnon liitto, on kastettavan aina uskottava.

Weha-Lutherus kirjoitti:Niinpä Luther sanookin Kirkkopostillassa oikein: "Kun olemme kastettuja, Jumala on antanut meille näkyvän merkin, ettemme olisi hurmahenkiä, Vaan tietäisimme missä olemme hengen saaneet" niinpä katumuskin on aina kasteeseen palaamista. Kastehan pelastaa ja on hyvän omantunnoliitto Jumalan luona (1.Piet.3:21).


Lihavoin tuosta kohdan "näkyvän merkin". Nimenomaan näkyvän: kastevesi on konkreettista, näkyvää ainetta. Meidän silmämme tarvitsevat sellaisen näkyvän merkin.

Weha-Lutherus kirjoitti:Yksi esimerkki: Paavali sanoo synnyttäneensä evankeliumin sanan kautta korintialaiset:

1.kor.4:15:"Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa".


Kuten itsekin sanot, korinttilaiset olivat uudestisyntyneet Paavalin saarnaaman evankeliumin kautta.

Weha-Lutherus kirjoitti:Nyt on huomioitava mitä Paavali sanoo, näistä sanan kautta uudestisyntyneistä korintissa:

1.kor.6:11. "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä".

Tiit.3:4. "Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta"

Paavali sanoo heidän saaneen uudensyntymisen peson ja vahvistuksen kasteen kautta.


Molemmat kohdat ovat kiistanalaisia, puhuvatko ne lainkaan kasteesta. 1. Kor. 6:11 nimittäin on toisissa käännöksissä näin:

1776: "11 Ja senkaltaiset te muutamat olitte; mutta te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jesuksen nimen kautta ja meidän Jumalamme hengen kautta."
1938: "11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."
1992: "11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta."

--> Minusta tuossa on kysymys pikemminkin elämän vedellä eli elävällä evankeliumilla tapahtuvasta pesemisestä kuin kastevedellä huuhtelusta, joka sekin on toki tärkeä ja kiinteä osa uskoon tulemisen vahvistamisessa. Elävällä vedellä tapahtuvasta pesemisestä profeetta sanoo näin:

Sak. 13:1 "Sillä ajalla on avoin lähde Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva syntiä ja saastaisuutta vastaan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Nepheg » 17 Maalis 2008, 18:09

O.M kirjoitti:On selvää, ettei Nepheg tarkoittanut mitä tahansa uskoa, vaan uskon kohteen täytyy olla Jeesus Kristus ja hänen sovitustyönsä omistaminen uskon kautta kohdalleen.


Aivan. Epätarkkuuteni johtui siitä, että pidin Kristuksen sovitustyötä pelastumisen kannalta täysin selviönä.
No, toivottavasti wehalle meni terveiset perille. :P
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja weha » 17 Maalis 2008, 18:25

Svebiliuksen katekismus opettaa: Minkätähden kastetta kutsutaan uudestisyntymisen pesoksi? Vastaus: Koska kaikki ihmiset sikiävät ja syntyvät synnissä, ovat luonnostansa vihan lapset Ef.2:3; ps.51:7, mutta kasteen kautta vastauudesti syntyvät ja tulevat Jumalan lapsiksi, puhdistetuiksi ja pestyiksi synnistä ianakaikkiseen elämään.

Minkätähden kastetta kutsutaan Pyhän Hengen uudistukseksi? Vastaus:
Sen tähden, että Pyhä Henki kasteen kautta uudistaa meitä, sekä ymmärryksen ja tahdon puolesta ja antaa meille voimaa uuteen elämään, niin että enemmän ja enemmän vastustamme syntiä, ja tulemme soveliaiksi hyviin töihin, joita kutsutaan Hengen ja uskon hedelmiksi (Gal.4:6; kol.3:10).

Luther toteaa suuremmassa katekismuksessaan:

Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa. Se antaa niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luonto sitä ajatellessaan alkaa väkisinkin epäillä, voiko tämä olla totta. Mietihän itse, mitä tapahtuisi, jos olisi olemassa niin taitava lääkäri, että hän pystyisi estämään ihmisiä kuolemasta, tai vaikka he kuolisivatkin, saisi heidät kuoleman jälkeen elämään ikuisesti? Hänelle sataisi maailmasta rahaa niin paksuin kinoksin, ettei rikkaiden tungokselta kukaan muu pääsisi hänen luokseen. Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: "Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän." Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumille on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella eikä millään teoilla.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 17 Maalis 2008, 18:35

Lutherin opetus Tiit. 3:5:

Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvossa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla "uudestisyntymisen pesu". Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa.


Samainen katekismus:
Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni.

Nuo hurmahenget ovat niin päästään sekaisin, että erottavat toisistaan uskon ja sen asian, mihin usko kohdistuu ja mihin se on sidottu, vaikka tuo asia onkin ulkonainen. Pitäähän sen pakostakin olla ulkonainen, jotta se voitaisiin aistein havaita ja käsittää sekä viedä niiden välityksellä sydämeen. Onhan näet koko evankeliumikin ulkonaista, suullista saarnaa. Sanalla sanoen: kaiken sen, minkä Jumala meissä tekee ja vaikuttaa, sen hän tahtoo vaikuttaa tällaista ulkonaista järjestystä käyttäen. Uskon on siis suunnattava katseensa sinne, missä ja mihin suuntaan Jumala puhuu, jopa siihen suuntaan, minkä välityksellä hän puhuu, ja tartuttava siihen sanaan. Meillä on siis tässä sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Mitä ne sitten tarkoittaisivat, elleivät ne puhuisi juuri kasteesta, siitä vedestä, joka sisältyy Jumalan asetukseen? Siksi tästä seuraa johtopäätös: joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 17 Maalis 2008, 19:25

O.M kirjoitti:
kehakukkanen kirjoitti: /'>'' Onko mustakin valkoista, kun oikealla tekniikalla katsoo? (No joo, se siitä. Turha lienee väitellä. Mutta oli vain niin outoja selityksiä, että piti jotain kommentoida. )


Hienoa, että "harhani" löytävät lukijoita. :grin: Kun sinun kanssasi on aina kyetty keskustelemaan objektiivisesti puhtaasti aiheessa pysyen, vaikka nämä ovatkin kovan luokan aiheita, niin minua kiinnostaisi tietää, mitä tarkoittaa mielestäsi esim. se, että Avaimista-teoksen mukaan Jumala antaa synnit anteeksi vain suullisella sanalla ja Sidotun ratkaisuvallan mukaan vanhurskauttaa ihmisen vain ihmisten kautta puhumallaan sanalla?...


Palaan asiaan joskus myöhemmin, nyt on niin paljon muita kiireitä:ruokaostokset:, etten ehdi lukea Avaimista-kirjaa ihan heti ja Sidottu Ratkaisuvaltakin on tällä lukukerralla kesken (edellisestä on jo muutamia vuosia) - toisin sanoen katsotaan sitten pääsiäisen jälkeen. Siunattua pääsiäistä sinulle ja muillekin palstalaisille!
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Nepheg » 18 Maalis 2008, 00:11

Siinä Avaimista-kirjassa, joka on minunkin kirjahyllyssäni, puhutaan tosiaan aivan raamatun mukaisesti, kuinka puhutun sanan/äänellisen evankeliumin kautta Jumala toimii. Niin Hän on asiat asettanut.

Harmi tosiaan kun wehalla näköjään Kristus on vaihtunut Lutheriin.
Tulee mieleen eräs seurakunta, joka yritti korottaa Paavalia ihan Kristuksen tasolle, mutta sellaiset saivat Paavaliltakin nopeasti tuomion.

Vaikka Paavali kuoli marttyyrikuoleman, jollaista Lutherin ei tarvinnut kokea, niin joka tapauksessa kuolintavasta riippumatta apostolit ja uskonpuhdistajat ovat vain syntisiä ihmisiä, jotka eivät pysty lunastamaan yhtäkään ihmistä.
Jopa Paavali ja Luther joutuivat loppuun asti tyytymään Jumalan armoon ja Hänen sovitustyöhönsä Jeesuksessa Kristuksessa.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja weha » 18 Maalis 2008, 01:50

Siis pitäydyn siihen oppiin, mitä Luther opetti Raamatusta, enkä sihen mitä paavi opettaa.

Mitä merkitsee kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?

Kun kaste Vapahtajan käskyn mukaan toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, merkitsee se sitä, että itse kolmiyhteinen Jumala kastaa ja ottaa siinä kastettavan yhteyteensä ja kaiken armonsa osallisuuteen.

2 Moos. 20:24: Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.

Luther: "Jumalan nimeen kastaminen ei näet ole kasteen saamista ihmiseltä, vaan itse Jumalalta. Vaikka siis kaste saadaankin ihmiskäden välityksellä, se on todella itse Jumalan aikaansaannos."
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Maalis 2008, 07:06

Oikea oppi ei auta, jos Jumalan Henki ei tee sitä eläväksi. Ilman Jumalan Hengen eläväksi tekevää vaikutusta oikeakin oppi on kuin kuollut ruumis. Sillä ei tee mitään, vaan se on haudattava maan poveen, sillä se alkaa mätänemään ja haisee kohta, saastuttaen hajullaan kaiken ympäristönsä.

Tuo wehan jatkuva jankuttaminen uudelleen ja uudelleen samoista kasteopeista, vaikuttaa juuri sellaiselta kuolleelta opetukselta. Muoto on aivan oikea, mutta eläväksi tekevä Henki puuttuu. Kun julkinen kieltäminen on tiedossamme, on ehkä liian lievää puhua pelkästään väärästä hengestä. Kyllä tuo on selvää ulkoa tulevaa hajottamisen yritystä ja entisten uskon ystävien kiusaamista.

Vaikka on kastettu Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei Pyhästä Hengestä osattoman suorittamassa kasteessa ole Pyhä Henki läsnä, eikä sen vaikutus tule sillä tavalla kastetun hyödyksi. Kastetun hyödyksi kaste tulee vain, jos kastettu itse on Pyhän Hengen ohjauksessa ja opetettavana. Tällä en halua enkä uskalla väheksyä itse kastetta, vaan haluan korostaa Pyhän Hengen läsnä olemisen välttämättömyyttä. Siitähän on lukuisia kohtia Raamatussakin, ainakin Paavalin kirjoittamina.

Lutherkin opetti: Ilman (eläväksi tekevää) Jumalan sanaa vesi on vain pelkkää vettä, mutta Jumalan sanaan yhdistettyä se on kaste, se on armorikas elämän vesi Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Siis Lutherkin ymmärsi Pyhän Hengen merkityksen ja välttämättömyyden, vaikka toisaalta opetti, että kaste on pätevä kasteena, vaikka itse Jumalan vastustaja sen olisi suorittanut.

Siis Raamattu on ylin ohje, sanoo Luterilainen tunnustus, siis ylempi kuin Luther. Mutta uskon muiden "luterilaisten" tavalla, että Martti Luther oli Jumalan käyttämä uskonpuhdistaja ja paras opettaja apostolisen ajan jälkeen.

Sekään ei ole aivan varmaa, että Luther olisi ollut paras opettaja apostolien ajan jälkeen. Lutherilta on kyllä jäänyt eniten hyviä tekstejä jälkipolvien luettavaksi, mutta ennen Lutheria ja hänen jälkeensä on varmasti ollut monia Jumalalta hyvin valaistuja lähettiläitä. Yksi heistä vaikutti kymmeniä vuosia ennen Lutheria, katolinen kirkko poltti hänet roviolla, perimätieto kertoo hänen roviolla viimeisinä sanoinaan lausuneen ennustuksen: Te poltatte nyt Hanhen, mutta sadan vuoden kuluttua tulee Joutsen, jolle te ette voi mitään.

Eikä tosiaan voineet, vaikka tosissaan yrittivät. Samoin meidän päivinämme, eivät mitkään vihollisen henkivallat voi mitään elävälle uskolle, vaikka monin hyökkäilyin sitä yrittävätkin vastustaa ja lannistaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja weha » 18 Maalis 2008, 12:17

Tällä palstalla ja ilmeisesti Vl:illä, on hyvin metkoja ajatuksia esim. juuri kasteesta.
:D

Miten ihmeessä esim. Pietari olisi leikkinyt ihmisten kanssa apt.2:38, kun he oli synnintunnossa ja käski ottaa kasteen syntienanteeksisaamiseksi ja näin Pyhän Hengen lahjan saamiseksi?.

Ei kyllä ihän natsaa ajatuksenne nyt :-x

Ihan samoin voi monesta muusta kastekohdasta sanoa.

Jo varhaiset kirkkoisät opettivat, että kasteessa saa perisynnit anteeksi?
Voisiko joku esittää kohdan, joka sanoo, ettei kasteessa oleva sanan lupaus antaisi syntejä anteeksi?

Esim. näin sanotaan: apt.22:16. "Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä".

apt.2:38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

kol2:12. "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista".

Näissä kohdissa käy hyvin kysymykseen myös uskoontulevien kaste, ei siis varsinaisesti tai välttämättä uskovien kaste.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Maalis 2008, 12:57

weha kirjoitti:Miten ihmeessä esim. Pietari olisi leikkinyt ihmisten kanssa apt.2-luvussa, kun he oli synnintunnossa ja käski ottaa kasteen syntienanteeksisaamiseksi ja näin Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.


Olet korostanut näin:

apt.2:38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Minä korostan näin:

"Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. "

weha kirjoitti:Esim. näin sanotaan: apt.22:16. "Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä".


Tuo Sauluksen Paavalin tapaus on selvemmin 9. luvussa:

"17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin."


Paavali sai siis hengellisen ja luonnollisen näkönsä, täytettiin Pyhällä Hengellä ja kastettiin merkiksi syntien anteeksiantamuksesta.

Myös 22. luvussa tämä ilmaistaan selvästi:

"12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä. 14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä."


weha kirjoitti:Näissä kohdissa käy hyvin kysymykseen myös uskoontulevien kaste, ei siis varsinaisesti tai välttämättä uskovien kaste.


Raamattu tuntee vain uskovien kasteen. Luetko muuten saamiasi vastauksia vai postaatko vain valmiita kirjoituksia koneeltasi?

weha kirjoitti:Siis pitäydyn siihen oppiin, mitä Luther opetti Raamatusta, enkä sihen mitä paavi opettaa.


Muitakin raamatuntulkintoja on muuten noiden lisäksi, sivuhuomautuksena vain.

Luther kirjoitti:Nuo hurmahenget ovat niin päästään sekaisin, että erottavat toisistaan uskon ja sen asian, mihin usko kohdistuu ja mihin se on sidottu, vaikka tuo asia onkin ulkonainen. Pitäähän sen pakostakin olla ulkonainen, jotta se voitaisiin aistein havaita ja käsittää sekä viedä niiden välityksellä sydämeen. Onhan näet koko evankeliumikin ulkonaista, suullista saarnaa. Sanalla sanoen: kaiken sen, minkä Jumala meissä tekee ja vaikuttaa, sen hän tahtoo vaikuttaa tällaista ulkonaista järjestystä käyttäen. Uskon on siis suunnattava katseensa sinne, missä ja mihin suuntaan Jumala puhuu, jopa siihen suuntaan, minkä välityksellä hän puhuu, ja tartuttava siihen sanaan. Meillä on siis tässä sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Mitä ne sitten tarkoittaisivat, elleivät ne puhuisi juuri kasteesta, siitä vedestä, joka sisältyy Jumalan asetukseen? Siksi tästä seuraa johtopäätös: joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen.


Juuri noin: Jumala vaikuttaa uskon käyttäen sanaa ja sakramentteja, sanaa uskon synnyttämiseen ja ylläpitämiseen, kastetta armolupausten vakuuttamiseen ja ehtoollista muistuttamaan vapahtajan sovituksesta. Joka hylkää kasteen, hylkää uskon, koska toki usko haluaa kiinnittyä armolupauksiin myös pukemalla Kristuksen päälleen konkreettisesti aineellisessa muodossa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja weha » 19 Maalis 2008, 01:03

Minusta O:M än kirjoitus ei kumonnut mitään esittämääni, mutta tietynlaisilla silmälaseilla sen voi niinkin lukea. On kuitenkin niin, että olen tässä hyvin rehellinen ja sananmukainen ja kunnioitan luterilaista Raamatun luku periaatetta, että annan sanan puhua vapaasti. Siis, sekä sanalla, että kasteella on uudestisynnyttävä voima ja molempia tarvitaan, eikä kumpaakaan ei saa hyljätä. Kaste ja Jumalan sana, ja pelkkä Jumalan sana, on kuitenkin hieman eriasia ja ne kuuluvat aina yhteen.

Asia on minulle edelleen päivänselvä, niinkuin aurinko taivaalla paistaa: "sana kasteessa antaa mitä lupaakin". Lestadiolaisena ollessani, kysyinkin heidän papiltaan, onko 38-Raamatunkäännös kastekohdasta väärä (viittaan Matt.28:19-20). Hän sanoi, että se voidaan niinkin kääntää.

Lähetyskäsky kuuluu sanantarkasti näin: "Menkää siis ja opetuslapseuttakaa kaikki kansat kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä olen teille säätänyt". Sana "heitä", ei viittaa opetuslapsiin, vaan kaikkiin kansoihin. Sana "niitä"viittaisi opetuslapsiin.

Uudestikastajat ovat pyrkineet selittämään, ettei matheetevein tarkoita opetuslapseksi tekemistä, vaan opettamista ja tämän tueksi he vetoavat vanhaan Raamatun käännökseen. Verbi matheetevein johtuu substantiivista matheetees= opetuslapsi, ei koskaan opetus. Vanhemmassa suomalaisessa käännöksessä verbi on käännetty opettamiseksi Lutherin mukaan. Luther oli seurannut latinalaista Vulgata käännöstä. Hän ei kuitenkaan tehnyt uudestikastajien johtopäätöksiä, vaan opettaa niinkuin mekin.
Tämän osoittaa todeksi hänen sanansa lähetyskäskystä:
"Mutta koska hän määrää, eli käskee kastamaan kaikkia kansoja, eli pakanoita, hän ei sulje pois lapsia kasteelta. Sillä hän ei mainitse mitään ikiä, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, vaan hän käskee muitta mutkitta kastamaan kaikkia kansoja.
Lähde: (Lapsikaste on Raamatullinen)
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 19 Maalis 2008, 10:19

Weha, voisitko ajatella kastetta myös symbolisena? Yksittäisten lauseiden lisäksi oliisi hyvä nähdä myös kokonaisuus, vaikka onkin pyrittävä löytämään mahdollisimman tarkka käännös (jostain syystä niitä käännöksiä on vaan tosi paljon erilaisia :shock: ).

Se että luterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon erimielisiä herätysliikkeitä ja ryhmiä, kertoo paljon. Täysin yksimielisiä ollaan oikeastaan aika harvoissa asioissa. Kasteopistakin ollaan montaa mieltä. Itse koko elämäni lut.kirkkoon kuuluneena olen aina pitänyt omakohtaista uskoa tärkeämpänä kuin kastetta. Tuntuu siltä, että ns. nimikristityt ja toisaalta taas kiihkoilijat uskovat kasteen pelastavaan voimaan. Luther oli vain tavallinen syntinen ihminen. En nostaisi häntä erehtymättömän gurun asemaan. Tuskinpa hän olisi halunnut olla Jeesuksen sijainen täällä maanpäällä (v(
sisarmaaria
 

EdellinenSeuraava

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron