O.M kirjoitti:Luther toteaa, että uskomalla päästöavaimen lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ihminen pääsee takaisin kasteen liittoon ja tulee uudestisyntyneeksi. Uudestisyntyminen tapahtuu siis parannuksessa.
"Avaimet vaativat uskoa meidän sydämissämme, ja ilman uskoa et voi käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos uskot niiden päätökseen, niin ne saattavat sinut jälleen takaisin kasteesi viattomuuteen, sinä tulet uudestisyntyneeksi ja todelliseksi, uudeksi pyhimykseksi; sillä Jumalan sana on pyhä, avaimet ovat pyhät. Ne myös pyhittävät kaikki, jotka uskovat niihin."
(s. 451.)
Usein näkee opetettavan, että Lutherin mukaan uudestisyntymisen paikka olisi kaste, vaikka esim. juuri yllä olevassa Avaimista-teoksen lainauksessa Luther tuo selvästi esiin, että uudestisyntyminen tapahtuu evankeliumin päästösanan kautta.
Myös Sidotussa ratkaisuvallassa Luther tuo peräänantamattomasti esille, että Jumala vanhurskauttaa ihmisen (ihmisten kautta) puhumansa sanan avulla. Lisäksi on välttämätöntä, että Pyhä Henki, on paitsi läsnä, käyttää myös voimaansa ja vaikutustaan syntisen vanhurskauttamiseen.
"Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta', niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... u%2A#32217
Voi olla hyödyllistä vertailla, onko esim. Vähän katekismuksen kasteopetus sitten ristiriidassa tuon kanssa. Ko. kirjoitus on monitulkintainen, mutta en suostu myöntämään ihan helpolla, että opetus olisi suoranaisessa ristiriidassa yllä olevien lainausten kanssa. Luther kirjoittaa Vähässä katekismuksessa kasteesta näin:
"Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html
Tuosta voisi äkkiseltään lukien ajatella, että Lutherin mukaan ihminen saisi synnit anteeksi ottamalla kasteen sakramentin. Kuitenkin jos luemme koko lauseen, niin ensinnäkin hän käyttää sanaa 'vaikuttaa', joka ei ole sama asia kuin antaa. Toiseksi tuossa sanotaan selvästi, että kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon vain niille, jotka uskovat.
Yllä olevaa Vähän katekismuksen lainausta selittää mielestäni hyvin Lutherin selitys teoksessaan Kirkon Baabelin vankeudesta:
"Sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko sakramenttiin."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... &start=100
Kaste vaikuttaa siis syntien anteeksiannon sillä tavalla, että kasteen liitossa annetaan konkreettisessa, aineellisessa muodossa armolupaukset, joihin usko voi kiinnittyä. Siinä ei saa syntejä anteeksi, mutta siihen liittyy siunaus ja lupaukset, mikä uskolla on ja siten on mielekästä sanoa, että kaste vaikuttaa osaltaan syntien anteeksiannon muiden armonvälineiden sanan ja alttarin sakramentin ohella.
Edelleen jatkaakseni:
"Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Vastaus:
Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.""
En ole ollenkaan vakuuttunut, että Titus-kirjeen kohta, johon Vähä katekismus viittaa, puhuisi lainkaan kasteesta (mielestäni se voisi ennemminkin puhua elämän vedellä eli elävällä evankeliumin sanalla tapahtuvasta uudestisyntymisen pesusta). Mutta jos ajattelisimme sen tarkoittavan nimenomaan kastetta, niin 'uudestisyntymisen pesu' ei silloin nähdäkseni tarkoita samaa asiaa kuin 'uudestisyntymistapahtuma', vaan kaste on merkki uudestisyntymisestä eli uudestisyntymisen merkiksi otettava uudestisyntymisen pesu.
Edelleen Luther jatkaa näin, joka selittääkin kaikkea ylläolevaa erinomaisesti:
"Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana."
Kaste siis merkitsee eli on merkki siitä, että vanha ihminen parannuksessa kuoletetaan ja upotetaan joka päivä, ja niin myös joka päivä nousee ylös uusi ihminen. Vl:na itse ajattelen usein parannuksen kertaluontoiseksi tapahtumaksi; periaatteessahan se on sitä, kun syntinen saa kerralla kaikki synnit anteeksi, jättää epäuskon ja hengellisesti synnin tähden kuollut syntyy uudesti. Mutta parannus ei pääty siihen, vaan jatkuu jokapäiväisenä vanhan ihmisen upottamisena ja uuden ihmisen ylösnousemisena. Se on todellinen uudestisyntyminen; kaste merkitsee sitä, mikä tapahtuu parannuksessa. Ns. jokapäiväistä parannusta tekevät myös ne, jotka eivät ole synnin tähden koskaan hengellisesti kuolleet, vaan säilyttäneet lapsenuskonsa evankeliumin armohoidossa. Koska myös he ovat ristiinnaulinneet vanhan ihmisen yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan, myös heillä on osallisuus Kristuksen ylösnousemisessa, ensimmäisessä ylösnousemuksessa, vaikka he eivät olekaan kokeneet sitä kertakaikkista yhdellä kertaa toteutuvaa tapahtumaa, jossa Jumala herättää syntisen kuolemasta. Samassa hengessä voi lukea myös Vähän katekismuksen seuraavan kastekohdan:
"Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.""
Kaste on merkki eli merkitsee sitä, että meidät on Kristuksen kautta haudattu kasteen kautta kuolemaan.
Vähää katekismusta selvemmin Luther selittää ajatuksiaan kasteen sakramentista kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudesta.
"Samoin ei ympärileikkaus vanhurskauttanut Aabrahamia ja hänen siementään, vaikka apostoli sanookin ympärileikkausta uskonvanhurskauden sinetiksi. Sillä usko ympärileikkaukseen liittyvään lupaukseen vanhurskautti ja täytti sen, mitä ympärileikkaus merkitsi. Sillä usko on sydämen esinahan hengellistä leikkaamista, jota lihan ympärileikkaaminen kirjaimen mukaan kuvasi. - - Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee. Usko on vanhan ihmisen upottamista ja uuden nousemista."
Viimeksi pari-kolme kuukautta sitten juttelin asiasta vl-teologien kanssa ja heidän mielipiteensä oli, että Lutherilla on ristiriitaisia kastekirjoituksia. En ole tutkinut niitä riittävästi, että voisin yhtyä tuohon arvioon. Ainakin Vähän katekismuksen kasteopetukseen voin yhtyä, kun sen oikealla tekniikalla lukee. Eli mielipiteeni on, että huolimatta joistakin monitulkintaisista kirjoituksista, Lutherin teologiassa uudestisyntyminen tapahtuu vain puhutun sanan kautta ja kaste merkitsee sitä. Kuitenkaan kaste ei ole pelkkä symboli eikä pelkkää vettä, vaan sellaista vettä, johon yhdistyy Jumalan sana. Se on hyvän omantunnon liitto ja sikäli välttämätön pelastumiseen, että sen halveksuminen kadottaa, mutta toki halveksunta on aina merkki elävän uskon puuttumisesta.