USKOMISEN ILO!

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo

USKOMISEN ILO!

ViestiKirjoittaja Ankka » 11 Huhti 2008, 00:05

Kerron teille hieman ajatuksistani...

Taavi sanoi tos toisessa ketjussa et "synti tanssittaa"...ok, ymmärsin kyllä, mitä hän sillä tarkoitti, enkä ole koskaan ollut omalla kohdallani hyväksymässä tanssimista siinä tarkoituksessa, mitä se yleensä tarkoittaa....

Mutta Lutherin 'löytämisen' jälkeen, kun olen ymmärtänyt MITÄ USKO OIKEASTI ON, minulla on ollut lukemattomat kerrat sellainen olo et voisin vaikka tanssia siitä ilosta ja riemusta kun Kristus on kuollut minun puolestani! Sitä asiaa en ole kunnolla ymmärtänyt, ennekuin olen ruvennut lukemaan Lutheria. Mutta voi sitä riemua nyt kun olen sen asian oivaltanut!

Minusta on tullut kuin uusi ihminen. Olen kyllä saanut kuulla siitä. Mutta olen niin onnellinen. Kaikki ihmiset tuntuvat niin rakkailta ja haluaisin kuuluttaa koko maailmalle uskostani enkä häpee sitä enää ollenkaan. Ennen häpesin. Nyt ilmoitan sen heti ensi kättelyssä kaikille tai ainakin heti kun siihen tulee tilaisuus. Kerron isosta perheestäni ja pystyn puhumaan kaikesta, ihan kaikesta.

Kyllä niistä samoista asioista on puhuttu myös seuroissa, mitä olen lukenut Lutherista. Mutta jostain kumman syystä, mun kaaliin on paremmin menny asiat lukemisen kautta. Toisaalta elämäntapa-asiat korostuvat kanssakäymisissä niin paljon, et ainakin mulle on käyny silleen et Kristus on ollut ihan melkein piilossa niitten takana.

Oikeesti elämäntapa-asiat ei sais kuulua ollenkaan uskovaisten keskusteluihin. Nehän ovat hyttysten ininöitä ja hämärtävät uskoa Kristukseen. Painotus siis pitäisi aina olla ilosanomassa, enkelten ilmoittamassa, evankeliumissa: "poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!" Voi miten ihania sanoja!

Kyllä synnistäkin voi ja pitää puhua, mutta heti perään pitäisi tulla lääke siihen; Kristus, Hyvä Paimen. Aina ja kaikkialla, pitäisi kuuluttaa sitä et Kristus on kuollut sinun ja minun syntien tähden. Ja et kannatta uskoa se. Sillä se on ainut tie autuuteen. Ja se on ainut lääke kuolemaa vastaan. Siitä kannattaa pitää kiinni. Kannattaa suostua Jumalan johdatukseen ja armohoitoon, se on ainut asia, mistä kannattaa pitää kiinni.

Rakkaat palstalaiset!

Olen monen monen asian kanssa kamppaillut, minulla on paljon asioita, joita en ymmärrä, olen hirvittävän vajavainen ja taitamaton ihminen...onko tämmöisellä harhailijalla vielä lupa uskoa omat synnit anteeksi?
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 11 Huhti 2008, 11:43

Rakas ELIHU: miul on halu uskoa!
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Huhti 2008, 07:50

Rakkaat palstalaiset!

Olen monen monen asian kanssa kamppaillut, minulla on paljon asioita, joita en ymmärrä, olen hirvittävän vajavainen ja taitamaton ihminen...onko tämmöisellä harhailijalla vielä lupa uskoa omat synnit anteeksi?

Voi miten iloiseksi tulin, luettuani aloitusviestin ja siitä erityisesti nämä sanat. Luin ne jo samana iltana, mutta pitkän ja rasittavan (tiekunnan) kokouksen jälkeen en jaksanut vastata. En halunnut vastata taitamattomasti, joka vaara väsyneellä olisi ollut.

Nyt voin hyvillä mielin vastata, että on Ankalla lupa ja oikeus uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Haluan luvata sen Elihu veljen tavoin aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Voimamme on voitossaan, elämämme uskossa, haavoissansa pyhiss on, Riemuvuosi loputon. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen.
Tämän armon voimasta haluan minäkin voimaa saada ja sen armon voiman varassa varjeltua kunnian rannalle asti.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Munkki » 13 Huhti 2008, 16:43

Meillä oli seuroissa joitakin kuukausia sitten vierailemassa puhuja, joka puhui hyvin armon sävyisesti näistä elämäntapa asioista. Kesken puheensa hän "eksyi" hieman puheensa johtoajatuksesta, nosti tyhjän kätensä kasvojensa eteen, katsoi tyhjää kättään, ja sanoi sitten hieman hajamielisen oloisena: " Jos minulla on synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin enpä minä oikeastaan mitään muuta tässä elämässä ihan välttämättä tarvitsekkaan."
Minä sain omalle osalleni noista sanoista semmoisen saarnan, että läksin seuroista ennen toista saarnaa, ettei mikään häiritsisi sitä oivalluksen iloa, jonka nuo sanat minulle toivat.
Kiitos Ankka rehellisistä sanoistasi, ne johdattivat taas mielen kaikkein tärkeimpään.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja tirlittan » 16 Heinä 2008, 00:18

Tänään koin valtavan vapauttavana oivalluksen, että kohdatakseen Jumalan hyvyyden ihminen ei omalta puoleltaan tarvitse yhtään mitään. Jumala jakaa lahjojaan pelkästä Kaikkivaltiaan hyvyydestään ja rakkaudestaan.



...Takana on erittäin raskas talvi ja kevät...
tirlittan
 


Paluu Ilon hetkiä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron