6. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

6. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Kesä 2008, 18:06

Katkelma Huonepostillasta (lihavoinnit omiani):

"Pääasia siis on, että me lujasti luotamme tähän lohdutukseen ja pidämme siitä kiinni, sanoen: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, joka on kuollut edestäni, minä tiedän, ettei Pyhä Henki, joka on todistaja ja lohduttaja, lohduttaessaan ja vahvistaessaan murheellisia kristikunnassa puhu eikä todista mistään muusta kuin Kristuksesta. Siinä uskossa minä tahdon pysyä mistään muusta lohdutuksesta välittämättä. Jos olisi parempi ja varmempi lohdutus, Pyhä Henki varmaan myös sen toisi. Mutta nytpä hän ei tee muuta, kuin todistaa Kristuksesta.

Minkätähden Herra tässä käyttää juuri sanaa 'todistaa'? Olisihan hän voinut puhua toisinkin. Hän teki tämän sen tähden, että me ottaisimme sitä tarkemmin vaarin Jumalan sanasta. Totta on, että Pyhä Henki vaikuttaa sisällisesti sydämeen; tavallisesti hän ei kuitenkaan osoita tätä vaikutustaan muutoin kuin suullisen sanan kautta. Niinpä apostoli Paavali sanoo (Room. 10:14): 'Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?' Sen tähden Kristus nimittää Pyhää Henkeä todistajaksi. Ja hänen todistuksensa tapahtuu apostolien ja kaikkien niiden saarnaajien suun ja sanan kautta, jotka evankeliumia oikein ja puhtaasti julistavat. Älköön siis kukaan lohdutusta halajava odottako, että Pyhä Henki esittelee hänelle Kristusta persoonallisesti tai että hän taivaasta häntä puhuttelee. Hänen todistuksensa tapahtuu julkisesti sanan kautta; sieltä sinun on häntä etsiminen ja häntä odottaminen, kunnes hän sillä sanalla, jota korvillasi kuulet, koskettaa sydäntäsi ja siten sisällisesti vaikutuksellaan sydämessäsi todistaa sinulle Kristuksesta. Mutta tämä sisäinen todistus ei tule ennen kuin sanan ulkonainen, suullinen todistus on sitä edeltänyt, josta kuullaan, että Kristus on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, ristiinnaulittu, kuollut ja jälleen kuolleista noussut."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 08 Heinä 2008, 11:22

Luther: "Älköön siis kukaan lohdutusta halajava odottako, että Pyhä Henki esittelee hänelle Kristusta persoonallisesti tai että hän taivaasta häntä puhuttelee."

Jumala on asettanut seurakuntansa sanansa säilyttäjäksi ja Pyhän Hengen suuksi sekä turvapaikaksi omilleen, vapaakaupungiksi verenkostajan käsistä. Jeesus seisoo seurakuntansa keskellä ja ruokkii siellä vain omiaan. Joka tahtoo löytää Jeesuksen, sen on löydettävä ensin Jumalan valtakunta. Kuinka hän edes voisi löytää Kristusta ilman Jumalan valtakuntaa? Kristus ei saarnaa enää eikä kutsu luokseen, sillä hän on fyysisesti taivaassa. Henkensä kautta hän on myös seurakunnassaan, josta hänet voi löytää.

Joku saattaa ajatella, että on suurta vääryyttä ja ylpeyttä omistella Jeesus itselleen, vain yhden joukon keskelle. Hänen mielestään jokaisella pitäisi olla vapaa pääsy Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan hänen opetustaan. Tällaisen vaatimuksen esittäjä ei kuitenkaan huomaa, kuinka ymmärtämätön hän itse on. Jeesus ei enää kutsu syntistä enää pelkästään omien jalkojensa tai ristinsä juureen, kuten lihansa päivinä, vaan hän avasi ristinkuoilemallaan tien kaikkien pyhimpään, Isänsä luokse, jonka luona hän myös itse istuu. Näin armahdetulla syntisellä on pääsy seurakunnassa sekä Isän että Pojan luokse, nauttimaan täällä ajassa syntien anteeksiantoa ja täyttä jumalanlapsioikeutta sekä iäisyydessä loppumatonta iloa.

Jeesuksen seuraamisesta kiivailevat omavanhurskaat ovat sokeita. He moittivat Jumalan lapsia siitä, että nämä uskovat seurakuntaan Jeesuksen sijaan. Samalla he itse unohtavat kokonaan, että Jeesus on taivaassa, jonne hänen todellisten seuraajiensä, hänen armolastensa katseet ovat jo nousseet heidän saatuaan esimaistaa täällä mestarinsa suurta ehtoollista, joka ei koskaan lopu.
Jani_S
 


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron