pikkupoika kirjoitti:Onhan tuo vaikeaa varsinkin jos ei ole vl-perheestä kotoisin ja aika tuore vl. Niin alkaakki yhtäkkiä vaihtamaan akkaa vl-akkaan.
Nepheg kirjoitti:Raamatussa kuitenkin lukee, että aviopuolisosta ei saisi erota vaikka olisi itse saanut parannuksen armon.
Eli jos tulee uskoon, niin se ei tarkoita että heivataan edelleen maailmassa oleva puoliso pois.
Yhteiselo siis jatkuu, mutta siinä rukouksessa että puolisokin saisi uskon lahjan jossain vaiheessa...
pikkupoika kirjoitti:Nepheg kirjoitti:Raamatussa kuitenkin lukee, että aviopuolisosta ei saisi erota vaikka olisi itse saanut parannuksen armon.
Eli jos tulee uskoon, niin se ei tarkoita että heivataan edelleen maailmassa oleva puoliso pois.
Yhteiselo siis jatkuu, mutta siinä rukouksessa että puolisokin saisi uskon lahjan jossain vaiheessa...
en ole naimisissa
pikkupoika kirjoitti:Onhan tuo vaikeaa varsinkin jos ei ole vl-perheestä kotoisin ja aika tuore vl. Niin alkaakki yhtäkkiä vaihtamaan akkaa vl-akkaan.
Taavetti kirjoitti:Jos sinulla on vakituinen asuinkaveri, olisi varmaan parasta kysyä neuvoja sinut paremmin tuntevilta lähiseudun uskovaisilta, jotka tietävät varmaan muitakin vastaukseen vaikuttavia asioita. Asiaan vaikuttavia seikkoja tuntematta, tekisi mieli antaa vihje sellaiselle, jolla avosuhde on vakiintunut ja on siinä tilanteessa saanut parannuksen armon, niin yksi hyvältä tuntuva mahdollisuus olisi yrittää saada parisuhde vakiinnutettua, mieluummin kirkollisen vihkimisen kautta.
Tämä on minullekin niin uusi ja outo asia, että arkaillen lisään mahdollisuuden myös siviiliavioliiton solmimiseen. Tämä vaihtoehto voisi tulla kysymykseen ainakin, jos sattuisi jo lapsia olemaan.
nuusku kirjoitti:Ennenvanhaan ns. avoliittoa kutsuttiin nykyistä selventävämmin 'susipariksi', mutta toi avoliitto-sana jotenkin hämärtää asiaa, kun siinä puhutaan liitosta, vaikka ilmeisesti se ei ole liitto lainkaan.
Liitto-sanasta tulee mieleen, että ilmeisesti liitot tosiaan ruukataan yleensä vahvistaa jollain sopimuksella, näinhän esim. valtioliitot, sotilas- ja rauhanliitot ja kaikki yhteiskunnan liitot sopimuksin vahvistetaan, ja vasta sopimusten allekirjoittamisen ja niiden vahvistamisen jälkeen liitto astuu voimaan. Ennen sopimuksen allekirjoittamista on liittoutumiseen aikovilla mahdollisuus vielä viime metreilläkin 'tehdä oharit', mutta jos sopimus ehditään solmia, siitä ei yleensä irti pääsekään, vaan liittosopimuksen rikkomisesta seuraa sanktioita, jotka ovat usein vakaviakin.
O.M kirjoitti:Omasta mielestäni liiton vahvistaminen Jumalan sanalla tuntuisi pienemmältä pahalta. Tässä tapauksessa epäuskossa aloitettu, sittemmin pysyväksi vakiintunut avosuhde rinnastuisi epäuskoisena solmittuun avio- tai siviililiittoon.
Korostan, että ylläoleva pohdintani asiasta ei ole mikään seurakunnan kanta eikä asiasta tietääkseni olekaan mitään kantaa. Avosuhteessa tapahtuvaa yhteisasumista ei varmaan koskaan kristinuskon historian aikana ole ollut samassa laajuudessa kristillisissä maissa kuin nykyisin. Luulen, että ko. ilmiö henkii laajemminkin luottamuspulaa, joka ihmisillä on toisiin ihmisiin ylipäätään.
Taavetti kirjoitti:Oma äitini on syntynyt vuonna 1920, minä reilun 20 vuotta myöhemmin. Äiti kertoi lapsuutensa ja nuoruutensa muistoja myös avioliiton solmimisesta. Ainakin hänen kertomansa mukaan siellä, maakuntamme eräässä kristillisyyden vilkkaimmista paikkakunnista, oli vallitseva käsitys, että uskovainen haluaa ja etsii uskovaisen puolison.
Itse seurustelin ja solmin avioliiton 1960 -luvulla, ja silloin oli ehkä nykyistäkin selvempää, että vain samalla tavalla uskovat solmivat avioliittoja keskenään. Opissa ja opetuksessa ei ollut silloin mitään epäselvää tai epävarmaa, kuten ei ole nykyisinkään.
Tosi on kyllä, että kaikkina aikoina on kristillisyyden liepeillä ollut väärien vapauksien etsintää, mutta on vääristelyä väittää sitä vakiintuneeksi tai yleiseksi käytännöksi uskovaisten keskuudessa.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 20 vierailijaa