Kerron teille hieman ajatuksistani...
Taavi sanoi tos toisessa ketjussa et "synti tanssittaa"...ok, ymmärsin kyllä, mitä hän sillä tarkoitti, enkä ole koskaan ollut omalla kohdallani hyväksymässä tanssimista siinä tarkoituksessa, mitä se yleensä tarkoittaa....
Mutta Lutherin 'löytämisen' jälkeen, kun olen ymmärtänyt MITÄ USKO OIKEASTI ON, minulla on ollut lukemattomat kerrat sellainen olo et voisin vaikka tanssia siitä ilosta ja riemusta kun Kristus on kuollut minun puolestani! Sitä asiaa en ole kunnolla ymmärtänyt, ennekuin olen ruvennut lukemaan Lutheria. Mutta voi sitä riemua nyt kun olen sen asian oivaltanut!
Minusta on tullut kuin uusi ihminen. Olen kyllä saanut kuulla siitä. Mutta olen niin onnellinen. Kaikki ihmiset tuntuvat niin rakkailta ja haluaisin kuuluttaa koko maailmalle uskostani enkä häpee sitä enää ollenkaan. Ennen häpesin. Nyt ilmoitan sen heti ensi kättelyssä kaikille tai ainakin heti kun siihen tulee tilaisuus. Kerron isosta perheestäni ja pystyn puhumaan kaikesta, ihan kaikesta.
Kyllä niistä samoista asioista on puhuttu myös seuroissa, mitä olen lukenut Lutherista. Mutta jostain kumman syystä, mun kaaliin on paremmin menny asiat lukemisen kautta. Toisaalta elämäntapa-asiat korostuvat kanssakäymisissä niin paljon, et ainakin mulle on käyny silleen et Kristus on ollut ihan melkein piilossa niitten takana.
Oikeesti elämäntapa-asiat ei sais kuulua ollenkaan uskovaisten keskusteluihin. Nehän ovat hyttysten ininöitä ja hämärtävät uskoa Kristukseen. Painotus siis pitäisi aina olla ilosanomassa, enkelten ilmoittamassa, evankeliumissa: "poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!" Voi miten ihania sanoja!
Kyllä synnistäkin voi ja pitää puhua, mutta heti perään pitäisi tulla lääke siihen; Kristus, Hyvä Paimen. Aina ja kaikkialla, pitäisi kuuluttaa sitä et Kristus on kuollut sinun ja minun syntien tähden. Ja et kannatta uskoa se. Sillä se on ainut tie autuuteen. Ja se on ainut lääke kuolemaa vastaan. Siitä kannattaa pitää kiinni. Kannattaa suostua Jumalan johdatukseen ja armohoitoon, se on ainut asia, mistä kannattaa pitää kiinni.
Rakkaat palstalaiset!
Olen monen monen asian kanssa kamppaillut, minulla on paljon asioita, joita en ymmärrä, olen hirvittävän vajavainen ja taitamaton ihminen...onko tämmöisellä harhailijalla vielä lupa uskoa omat synnit anteeksi?