Kirjoittaja raahustaja » 23 Heinä 2008, 21:58
Itselläkin on hyviä kokemuksia kimppa-asumisesta ystävän kanssa, mutta ei kyllä enää jaksaisi, kun teini-iästä on jo kymmenisen vuotta... Kokemusta on myös puolison kanssa asumisesta. Sinkut usein ajattelevat, että taivas aukeaa, kun pääsee naimisiin ja saa ikuisen kaverin rinnalle. Aina ei kuitenkaan Taivaan Isä niin hyvin anna käydä. Itsellä lähti mies kävelemään muutama vuosi sitten. Sitä ennen oli tietysti kieltänyt uskonsa, mukiloinut vaimoaan toistuvasti, kiristänyt huonoina hetkinään niin henkisesti kuin fyysisesti. Siitä on hauskuus kaukana, kun saa juosta pitkin metsiä yön synkkinä tunteina, piilotella pankkikorttiaan ja puhelintaan jne. Onpa kylpyhuoneessakin tullut yksi yö nukuttua, kun muun huoneen ovea ei saanut lukkoon. Tässä vain esimerkkejä. Onneksi minun kaltaista kohtaloa ei varmaan kovin moni ole joutunut kokemaan. Haluan vain muistuttaa kaikille sinkuille, että olkaa tyytyväisiä elämäänne. Ei aidan toisella puolella ruoho ole sen vihreämpää. Ymmärrän toki, että sitä kovin kaipaa, mitä ei ole koskaan saanut. Toisaalta itsekin kaipaan joskus syliä ja lohduttajaa, mutta osaan olla onnellinen mukavassa asunnossani -ilman jokapäiväistä pelkoa. Monella on asiat paremmin kuin osaa kuvitellakaan. Itsekin huomasin sen vasta raskaiden kokemusten jälkeen. Toivottavasti en aiheuta eripuraa suoralla tekstilläni.