Avain

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Avain

ViestiKirjoittaja luther76 » 03 Elo 2008, 22:44

Usein kuulee puheissa että en voi toisen uskolla tulla autuaaksi.

Sitten kun minun kuitenkin täytyy uskoa että tuo toinen
joka julistaa minulle synnin päästön Jeesuksen nimessä ja veressä
sen täytyy olla itse uskovainen muuten tuo julistus ei vaikuta.
Kuinka minä sen voin 100% tietää/uskoa että onko julistaja uskovainen
vai ei sillä hetkellä kun hän sitä julistaa sitä synnin päästöä.
Ja silloin voipi tulla eppäilys että onko se hänen julistamansa
synninpäästö oikea ja että onkos ne synnit ny anteeksi vaiko ei.
Sillä on Jumalan sanan laumassa mukaan ohdakkeita että oikeaa vehnää.
Saattaa mennä yöunet epäilyksissä jne jne... oliko se ohdake
vaiko oliko se vehnä joka ne julisti en voi tietää eikä tuo toinen
tule minun uskollani uskovaseksi enkä minä hänen...

Mutta näitten epääilysten valtaamana on
Lutherilta luettuna on monet asiat selvenneet niin että kun kuulen
synninpäätön sanat oli ne sitten Isän Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen (Lutherin tapa julistaa) tahi Jeesuksen nimessä ja veressä ym... niin uskon että ne on Jumalan sanat ja Jumala Taivaan ja Maan
Luoja niiden omien sanojensa kautta minulle antaa syntini anteeksi
ihan korvin kuuluvalla tavalla ja antaa halun uskoa sen päästösanan
niin silloin saan mitä sanat lupaavat nimittäin synneistä päästön.
Jos uskon että ne on ihmisen sanat en saa mitään.

Päästö sanatkaan ei auta jos ei usko niitä ja tuon uskon Jumala
lahjoittaa ja sen uskon yksi hedelmä ja merkki on halu kuulla
omalle kohdalleen synneistäpäästö. Halu uskoa riittä sillä
se halu ei ole ihmisestä eikä perkeleestä vaan se on Jumalasta

Tässä vain puhelen jos nää on päivän selvää niin ei kait siinä mittään.
vastauksia sitte tulekkaan.
luther76
 

Re: Avain

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Elo 2008, 13:50

luther76 kirjoitti:Kuinka minä sen voin 100% tietää/uskoa että onko julistaja uskovainen
vai ei sillä hetkellä kun hän sitä julistaa sitä synnin päästöä.
Ja silloin voipi tulla eppäilys että onko se hänen julistamansa
synninpäästö oikea ja että onkos ne synnit ny anteeksi vaiko ei.
Sillä on Jumalan sanan laumassa mukaan ohdakkeita että oikeaa vehnää.
Saattaa mennä yöunet epäilyksissä jne jne... oliko se ohdake
vaiko oliko se vehnä joka ne julisti en voi tietää eikä tuo toinen
tule minun uskollani uskovaseksi enkä minä hänen...


Olen pohdiskellut itsekin joskus samaa asiaa. Uskon, että Jumala sytyttää uskon liekin vain toisella uskon liekillä, ts. sellaisen ihmisen kautta, jonka lampussa on öljyä, joka pitää uskon liekin suitsevaisenakin lepattamassa. Uskon myös, että lähde, josta elävää vettä ammennetaan, ei voi olla kuivunut lähde.

Lutherin mukaan on oleellisinta löytää Kristuksen uskovaisten seurakunta, koska sen ulkopuolella ei ole mitään autuutta, pelastusta eikä Kristusta. Sen sijaan Luther ei pidä tarpeellisena miettiä, onko ensimmäinen synnit anteeksi saarnaava henkilö nimikristitty vai sydämen kristitty.

Jos synninpäästö tulee aidolta Pyhän Hengen viralta ja se otetaan uskolla vastaan, Pyhä Henki vaikuttaa uskon ja Pyhä Henki itse todistaa yhdessä uskovan hengen kanssa hänet Jumalan lapseksi (Room. 8:16). Jumala vastaa rauhalla (Joh. 14:27) ja liittää hänet rauhan ja rakkauden siteellä Jumalan seurakuntaan (Ef. 4:3; Kol. 3:14-15). Jos taas evankeliumi ei tule Pyhän Hengen viralta, ei etsijä saa rauhaa sielulleen eikä pelastusvarmuutta ennen kuin evankeliumi on kuultu ja uskottu Pyhän Hengen kautta. Myöskään hedelmiä (ensimmäinen: rakkaus muihin pyhiin) ei tällöin muodostu.

luther76 kirjoitti:Mutta näitten epääilysten valtaamana on
Lutherilta luettuna on monet asiat selvenneet niin että kun kuulen
synninpäätön sanat oli ne sitten Isän Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen (Lutherin tapa julistaa) tahi Jeesuksen nimessä ja veressä ym... niin uskon että ne on Jumalan sanat ja Jumala Taivaan ja Maan
Luoja niiden omien sanojensa kautta minulle antaa syntini anteeksi
ihan korvin kuuluvalla tavalla ja antaa halun uskoa sen päästösanan
niin silloin saan mitä sanat lupaavat nimittäin synneistä päästön.
Jos uskon että ne on ihmisen sanat en saa mitään.

Päästö sanatkaan ei auta jos ei usko niitä ja tuon uskon Jumala
lahjoittaa ja sen uskon yksi hedelmä ja merkki on halu kuulla
omalle kohdalleen synneistäpäästö. Halu uskoa riittä sillä
se halu ei ole ihmisestä eikä perkeleestä vaan se on Jumalasta


Minulla on myös pyörinyt mielessä pari kohtaa Lutherin kirjoituksista, jotka olen jossain vaiheessa aikonut tuoda tälle palstalle. Jatkan aiheesta myöhemmin niillä.

Luther antaa monissa kirjoituksissaan enemmän painoarvoa sanan kuulijan uskolle kuin sanan julistajan uskolle. Silti en allekirjoita väitettä, jonka mukaan Lutherin mielestä evankeliumin julistajan uskolla ei olisi lopputuloksen kannalta merkitystä.

Olen ymmärtänyt, että Lutherin mukaan jos on jotain tunnolla, tulee etsiä luotettava rippi-isä tai -äiti. Jos rippi-isä tai -äiti julistaa synninpäästön, on päästön sana uskottava niin kuin Jumala sen julistaisi. Tällöin ei ole merkitystä sillä, ovatko synninpäästön julistajan omat uskonasiat kunnossa vai eivät. Uskon kautta ripittäytyjän synnit ovat joka tapauksessa heikkoudessakin anteeksi joka hetki. Rippi on "vain" armovakuutus siitä, että ne todella ovat anteeksi ja Jumala todella antaa ne anteeksi. Tietoisesti ei kuitenkaan pidä etsiä "mätää kalaa" rippi-isäksi tai -äidiksi.

Tilanne, jossa epäuskoinen ihminen otetaan Perkeleen valtakunnasta pois sisälle Jumalan valtakuntaan, on luonteeltaan erilainen kuin ripin yhteydessä annettava synninpäästö. Silloin julistuksen on tultava aidosta Jumalan seurakunnasta, Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen viralta. Todellinen Jumalan seurakuntahan on sydämen kristityt - ihmiset, jotka kantavat Pyhän Hengen panttia sydämessään.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 04 Elo 2008, 13:58, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avain

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Elo 2008, 13:58

O.M kirjoitti:Luther antaa monissa kirjoituksissaan enemmän painoarvoa sanan kuulijan uskolle kuin sanan julistajan uskolle. Silti en allekirjoita väitettä, jonka mukaan Lutherin mielestä evankeliumin julistajan uskolla ei olisi lopputuloksen kannalta merkitystä.


Entinen vl Weha lainasi muutama kuukausi sitten Suomi24:ssa Lutherin nimissä seuraavaa tekstiä:

"...jos en saa saa syntejäni anteeksi, ellei rippi-isällä ole Pyhää Henkeä- eikä kukaan saata olla varma toisesta, onko hänellä Henki- milloin voisin olla varma synninpäästöstä ja saada levollisen omantunnon? Silloin laitani olisi niinkuin ennenkin. Vastaus: otin tämän esille, niin että tällä asialla olisi oikea perustus. Ei ole mitään epäilystä, ettei syntiä, eikä anna anteeksi kukaan muu kun vain se, jolla on Pyhä henki, niin varmasti sinä ja minä sen tiedämme, kuten nämä Kristuksen sanat vakuuttavasti todistavat. Mutta se ei ole kukaan muu kuin kristillinen kirkko, so. kaikkien Kristukseen uskovien yhteisö; yksin sillä on nämä avaimet, sitä sinun ei pidä epäillä. Ja joka sen ohella omii avaimet itselleen, on oikea paatunut kirkonryöstäjä, olipa hän paavi tai kuka hyvänsä. Juuri kirkosta on jokainen varma, että sillä on Pyhä Henki- Siitä seuraa, että paavin tulee olla virassaan kaikkien palvelioiden palvelija, kuten hän kehuukin olevansa, vaikka ei toimikkaan siten, ja että kehtolapsellakin niinkuin kaikilla, joilla on Pyhä Henki, on suurempi oikeus avaimiin kuin hänellä".

Valtaosa Lutherin valtavasta tuotannosta on minulta lukematta enkä ole vielä kyennyt varmistamaan ko. tekstin autenttisuutta. Jos oletamme sen olevan aito, niin ko. lainauksesta voi tietysti jokainen ottaa haluamansa, mutta mielestäni tässä ovat oleellisimmat asiat:

1. "Ei ole mitään epäilystä, ettei syntiä, eikä anna anteeksi kukaan muu kun vain se, jolla on Pyhä henki, niin varmasti sinä ja minä sen tiedämme, kuten nämä Kristuksen sanat vakuuttavasti todistavat." --> Raamatun mukaan vain niillä on Pyhä Henki, jotka ovat elävässä uskossa; kuolleessa uskossa olevalla ei ole Pyhää Henkeä.
2. "Mutta se ei ole kukaan muu kuin kristillinen kirkko, so. kaikkien Kristukseen uskovien yhteisö; yksin sillä on nämä avaimet, sitä sinun ei pidä epäillä." --> Tuossa on syytä muistaa Lutherin ecclesiola in ecclesia -ajattelutapa, jonka mukaan tekokristityt eivät ole todellinen kirkko, todellinen pyhien yhteisö.
3. "Ja joka sen ohella omii avaimet itselleen, on oikea paatunut kirkonryöstäjä, olipa hän paavi tai kuka hyvänsä." --> Tuossa Luther tuo esille, että vaikka Jumalan seurakunnan ulkopuolella on ihmisiä, jotka väittävät itsellään olevan avaimet, tai jopa että vain heillä todella on avaimet (paavi joskus), ei niitä kuitenkaan ole seurakunnan ulkopuolella.
4. "Juuri kirkosta on jokainen varma, että sillä on Pyhä Henki." --> Tuossa on taas muistettava, että Luther tarkoittaa tuolla todellista kirkkoa, johon tekokristityt eivät kuulu.
5. "Kehtolapsellakin niinkuin kaikilla, joilla on Pyhä Henki, on suurempi oikeus avaimiin kuin hänellä (=PAAVILLA)." --> Lutherin mukaan vauvalla on Pyhä Henki ja siten pieni lapsi olisi periaatteessa valmis käyttämään avaimia, jos vain osaisi. Vääräjumalisella paavilla sen sijaan avaimia ei ole.

En kuitenkaan ole toistaiseksi onnistunut löytämään ko. lainausta omalta Luther-CD-rompultani, joten lukekaa nuo johtopäätökset kuitenkin ko. tekstin aitous kyseenalaistaen. Jos teksti on aitoa Lutheria, se tukee vahvasti vl:ten käsitystä, jonka mukaan Luther olisi opettanut samoin kuin vl:t. Luther kyllä hyväksyi epäuskoisen papin toimittaman sakramentin (kaste, ehtoollinen, alkuaikoinaan hän luki sakramentiksi myös ripin) olevan sellaisenaan pätevä, mutta syntien saaminen anteeksi, ts. astuminen pimeyden valtakunnasta valkeuden valtakuntaan tapahtui Pyhän Hengen viran kautta. (Tiedän kyllä sen virheellisen lukutekniikan, jolla epäuskoiset tuotakin tekstiä lukevat.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja weha » 23 Elo 2008, 09:32

Tuo teksti on varmasti Lutherin omaa sanaa. Kaikkea ei ole käännetty saksasta suomenkielelle, mutta löytyy kirjasta "Rauha teille" saarnakirja osa 2 Stlk.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 23 Elo 2008, 10:13

On tiettyjä kohtia Raamatussa, jotka selvästi kertovat, että esim.

1. Pyhä Henki ei opeta monella tavalla

2. Pyhä Henki on rakkauden Henki, joka johtaa hänen omansa yhteen.

3. Pyhä Henki toimii hänen omiensa kautta.

1. Matt.18: 15. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

2. 1.Tes.1: 6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan"

Joh.10:14. Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,
15. Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.
16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

3. Joh.20:21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

Jään näitä opetuksia miettimään...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Elo 2008, 16:39

weha kirjoitti:On tiettyjä kohtia Raamatussa, jotka selvästi kertovat, että esim.

1. Pyhä Henki ei opeta monella tavalla
2. Pyhä Henki on rakkauden Henki, joka johtaa hänen omansa yhteen.
3. Pyhä Henki toimii hänen omiensa kautta.
- -
Jään näitä opetuksia miettimään...


Koska olet perusteellinen etsinnässäsi, Weha, ja vaikutat vaihteeksi olevan oikeilla jäljillä, niin luepa Aulis Zidbeckin ajatuksia "lutherilais-raattamaalaisesta" seurakuntaopista. Zidbeckin mukaan Lutherin vanhurskauttamis- ja seurakuntaopissa on merkittävä liittymäkohta: Jumala synnyttää vanhurskauttavan uskon seurakunnan välityksellä.

Teologian tohtorina toiminut Zidbeck alkoi aikoinaan tutkia Laestadiuksen ja Raattamaan opetuksia sellaisella ennakkoasenteella, että heillä olisi eri opetus, mutta päätyi eri johtopäätökseen, mikä oli alkuoletus: erilaiset lahjat, mutta sama opetus. Samalla hän myös vakuuttui lestadiolaisuuden säilyttäneen Lutherin seurakuntaopin. Aluksi nuorena teologina 1930-luvulla hän luuli oikean seurakunnan löytyneen esikoislestadiolaisista, mutta havaitsi sittemmin heidän opetuksensa lainomaisuuden. 1980-luvulla hän viimein löysi sen Jumalan seurakunnan, jota Luther kuvaa pieneksi, pyhäksi, yksimieliseksi yhteisöksi, vailla puolueita ja hajaannuksia.

Vanhoillislestadiolaisen seurakuntaopin luterilaisuus on tehnyt vaikutuksen muihinkin kuin Zidbeckiin. Esim. 1960 pappishajaannuksessa eriseuraan menneellä, piispanakin toimineella L. P. Tapanisella oli vielä 1935 (jolloin pikkuesikoishajaannus oli äskettäin realisoinut) seuraavanlainen käsitys:

"Tästä asiasta (seurakuntaopista) on nyt erinomattain tällä hetkellä kysymys, Jumalan seurakunnasta - -. Tässä niin sanotussa lestadiolaisessa herätysliikkeessä on ollut erityisenä armolahjana se, että on käsitetty seurakunnan kalleus. Muita liikkeitä ei voida mainitakaan tämän herätysliikkeen rinnalla tässä suhteessa. Oppi Jumalan seurakunnasta on lestadiolaisen herätysliikkeen erityinen armolahja. Olemme opettaneet, että seurakunta ei ole ihmisten kokous, vaan Kristuksen ruumis."
(Reinikainen, Erkki: Näin on uskottu, s. 137. Gummerrus Kirjapaino Oy, 1990.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja weha » 23 Elo 2008, 17:10

Ero lienee selkeä?
Lainaus:

Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon Zidbeckin kiteytykseen, joka voitaneen lyhentää näin:

- Reformoiduille "yksittäiset uskovat" ovat seurakunnan äiti.
- Luterilaisille seurakunta on uskovien äiti.

Baptismi lienee eräs tyypillinen reformoitu suuntaus. Siinä ajatellaan, että ihminen voi esim. Raamattua lukemalla tulla uskoon. Kun sitten kymmenen Raamattua lukemalla uskoon humpsahtanutta päättää kokoontua, he muodostavat seurakunnan. Niinpä yksittäiset uskovat ovat siis joukko, joka synnyttää seurakunnan eli seurakunnan äiti.

Luterilaisuudessa taas ajatellaan raamatunmukaisesti, että ihminen tulee uskoon seurakunnan välityksellä. Seurakunta antaa synnit anteeksi ja on siten äiti, joka synnyttää lapsia Jumalan valtakuntaan.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron