luther76 kirjoitti:Kuinka minä sen voin 100% tietää/uskoa että onko julistaja uskovainen
vai ei sillä hetkellä kun hän sitä julistaa sitä synnin päästöä.
Ja silloin voipi tulla eppäilys että onko se hänen julistamansa
synninpäästö oikea ja että onkos ne synnit ny anteeksi vaiko ei.
Sillä on Jumalan sanan laumassa mukaan ohdakkeita että oikeaa vehnää.
Saattaa mennä yöunet epäilyksissä jne jne... oliko se ohdake
vaiko oliko se vehnä joka ne julisti en voi tietää eikä tuo toinen
tule minun uskollani uskovaseksi enkä minä hänen...
Olen pohdiskellut itsekin joskus samaa asiaa. Uskon, että Jumala sytyttää uskon liekin vain toisella uskon liekillä, ts. sellaisen ihmisen kautta, jonka lampussa on öljyä, joka pitää uskon liekin suitsevaisenakin lepattamassa. Uskon myös, että lähde, josta elävää vettä ammennetaan, ei voi olla kuivunut lähde.
Lutherin mukaan on oleellisinta löytää Kristuksen uskovaisten seurakunta, koska sen ulkopuolella ei ole mitään autuutta, pelastusta eikä Kristusta. Sen sijaan Luther ei pidä tarpeellisena miettiä, onko ensimmäinen synnit anteeksi saarnaava henkilö nimikristitty vai sydämen kristitty.
Jos synninpäästö tulee aidolta Pyhän Hengen viralta ja se otetaan uskolla vastaan, Pyhä Henki vaikuttaa uskon ja Pyhä Henki itse todistaa yhdessä uskovan hengen kanssa hänet Jumalan lapseksi (Room. 8:16). Jumala vastaa rauhalla (Joh. 14:27) ja liittää hänet rauhan ja rakkauden siteellä Jumalan seurakuntaan (Ef. 4:3; Kol. 3:14-15). Jos taas evankeliumi ei tule Pyhän Hengen viralta, ei etsijä saa rauhaa sielulleen eikä pelastusvarmuutta ennen kuin evankeliumi on kuultu ja uskottu Pyhän Hengen kautta. Myöskään hedelmiä (ensimmäinen: rakkaus muihin pyhiin) ei tällöin muodostu.
luther76 kirjoitti:Mutta näitten epääilysten valtaamana on
Lutherilta luettuna on monet asiat selvenneet niin että kun kuulen
synninpäätön sanat oli ne sitten Isän Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen (Lutherin tapa julistaa) tahi Jeesuksen nimessä ja veressä ym... niin uskon että ne on Jumalan sanat ja Jumala Taivaan ja Maan
Luoja niiden omien sanojensa kautta minulle antaa syntini anteeksi
ihan korvin kuuluvalla tavalla ja antaa halun uskoa sen päästösanan
niin silloin saan mitä sanat lupaavat nimittäin synneistä päästön.
Jos uskon että ne on ihmisen sanat en saa mitään.
Päästö sanatkaan ei auta jos ei usko niitä ja tuon uskon Jumala
lahjoittaa ja sen uskon yksi hedelmä ja merkki on halu kuulla
omalle kohdalleen synneistäpäästö. Halu uskoa riittä sillä
se halu ei ole ihmisestä eikä perkeleestä vaan se on Jumalasta
Minulla on myös pyörinyt mielessä pari kohtaa Lutherin kirjoituksista, jotka olen jossain vaiheessa aikonut tuoda tälle palstalle. Jatkan aiheesta myöhemmin niillä.
Luther antaa monissa kirjoituksissaan enemmän painoarvoa sanan kuulijan uskolle kuin sanan julistajan uskolle. Silti en allekirjoita väitettä, jonka mukaan Lutherin mielestä evankeliumin julistajan uskolla ei olisi lopputuloksen kannalta merkitystä.
Olen ymmärtänyt, että Lutherin mukaan jos on jotain tunnolla, tulee etsiä luotettava rippi-isä tai -äiti. Jos rippi-isä tai -äiti julistaa synninpäästön, on päästön sana uskottava niin kuin Jumala sen julistaisi. Tällöin ei ole merkitystä sillä, ovatko synninpäästön julistajan omat uskonasiat kunnossa vai eivät. Uskon kautta ripittäytyjän synnit ovat joka tapauksessa heikkoudessakin anteeksi joka hetki. Rippi on "vain" armovakuutus siitä, että ne todella ovat anteeksi ja Jumala todella antaa ne anteeksi. Tietoisesti ei kuitenkaan pidä etsiä "mätää kalaa" rippi-isäksi tai -äidiksi.
Tilanne, jossa epäuskoinen ihminen otetaan Perkeleen valtakunnasta pois sisälle Jumalan valtakuntaan, on luonteeltaan erilainen kuin ripin yhteydessä annettava synninpäästö. Silloin julistuksen on tultava aidosta Jumalan seurakunnasta, Pyhän Hengen voimasta, Pyhän Hengen viralta. Todellinen Jumalan seurakuntahan on sydämen kristityt - ihmiset, jotka kantavat Pyhän Hengen panttia sydämessään.