Kirjoittaja O.M » 06 Joulu 2008, 19:35
Kirkkopostilla. Toinen osa.
KKIRKKOP2 Kirkkopostilla. Toinen osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1942 (SLEY).
"Ensimmäinen pääsiäisen jälkeinen sunnuntai
Ensimmäinen evankeliumisaarna
- -
II.
Niin Jeesus sanoi heille jälleen: «Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät". Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: «Ottakaa Pyhä Henki! Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt".
16. Näillä sanoilla Herra osoittaa, mitä hän ylösnousemisellansa on saanut aikaan: hän on perustanut sellaisen hallinnan, jolla ei ole oleva tekemistä rahan tai kullan tai muiden tämän elämän tarpeiden eikä niiden hankkimisen ja säilyttämisen kanssa; sellainen valtakuntahan on, maailman alussa perustettuna ja Jumalan sanalla ihmisjärjen alaiseksi alistettuna, jo olemassa, sen mukaan kuin Jumala, 1. Mooseksen Kirjan 1. luvussa, sanoi: "Vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet»; se on se vanha valtakunta, jonka piirissä maallisen esivallan toiminta on, ja johon se ei tarvitse Pyhää Henkeä; siitä ei kristikunnassa liioin tarvitse paljon opettaa, — lainoppineet opastuksillaan edistäkööt sen oloja.
17. Mutta sen rinnalla ja sen yläpuolella on toinen hallitus, joka vallitsee omiatuntoja ja joka koskee niitä asioita, joissa ollaan tekemisissä Jumalan kanssa. Tämä on kahdenlainen. Toinen on Mooseksen perustama, ja toinen on se, jonka Herra tässä perustaa, sanoessaan: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät». Mooseksen hallituksen tehtävänä on opettaa meille, mikä on syntiä ja mikä ei, ja se kuuluu niille, jotka eivät vielä ole oppineet tuntemaan syntiä; sellaisia ovat esimerkiksi nykyään antinomilaiset, jotka väittävät, ettei lakia ole saarnattava. Heidän piirissään on turhaa opettaa paljon armoa, sillä ellei lakia saarnata, ei synnistä tiedetä mitään, niinkuin pyhä Paavali sanoo: »Ilman lakia on synti kuollut» (Room. 7:8), ja vielä: "Missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan» (Room. 4:15). Synnin suuruutta ei tosiaankaan opita tuntemaan muulla tavalla kuin lain kautta; jos siis sitä ei viljellä, tulevat ihmiset pakanallisiksi, arvellen menettelevänsä oikein, vaikka kuitenkin kauheasti rikkovat Jumalan käskyjä vastaan.
18. Maallinen esivalta tosin estää ja rankaisee julkisyntiä; mutta vaikka se ottaisi avukseen kaikki lainoppineitten teokset, se kuitenkin on kykenemätön selvittämään tai opettamaan, mikä on syntiä Jumalan edessä. Ja mikäli tämä jääpi tuntemattomaksi, on mahdotonta ymmärtää, vielä vähemmän halata anteeksiantamusta ja armoa, jopa armo ei siinä tapauksessa ole miksikään hyödyksi, sillä armon pitää taistellen voittaa meissä laki ja synti, ettemme joutuisi epätoivoon. Samoinhan taitavan lääkärin täytyy olla ammatissaan niin kokenut, että ennen kaikkea tietää, mikä ja millainen tauti on; muutoin hän, pyrkiessään auttamaan sairasta, taudin syytä tietämättä, tulee antaneeksi hänelle yhtä hyvin vahingollista myrkkyä kuin lääkettä. Synti on siis opittava tuntemaan, ennen kuin armoa saarnataan. Tähän tuntemiseen tarvitaan laki: ihmisten katseltavaksi on pantava Katekismus, ja Kymmentä käskyä on ahkerasti viljeltävä. Siihen järki viisauksineen ja laintuntemuksineen on, kuten sanoin, perin heikko; ja vaikka sillä luonnostaan jonkin verran onkin tätä tuntemista, se kuitenkin on riittämätöntä ja vähäistä. Sen tähden Jumala on Mooseksen kautta säätänyt lain saarnan, jonka tämä jo ennen oli saanut isiltä.
19. Tämän saarnan on jopa Kristus itse vahvistanut, käskiessänsä opetuslastensa, kuten edellisessä evankeliumissa kuulimme, hänen nimessänsä ensin saarnata parannusta, ja Johanneksen Evankeliumin 16. luvussa (Joh. 16:8. jakeessa) hän sanoo, että »Pyhä Henki on näyttävä todeksi synnin». Vaikkakin näet synnin ilmoittaminen varsinaisesti kuuluu Mooseksen hallitukseen, Kristuksen kuitenkin, päästäksensä hallitukseensa ja työhönsä, täytyy aluksi päästää lain saarnan kaikumaan siellä, missä synti ei ole tunnettu; ellei näet näin tapahdu, syntiä ei myöskään voida anteeksi antaa.
20. Toinen hallitus on se, minkä Herran Kristuksen ylösnousemus on pannut alulle; sen kautta hän näet päätti perustaa uuden valtakunnan, jossa on tekemistä sellaisten syntien kanssa, jotka sitä ennen lain avulla on opittu tuntemaan, ja myöskin kuoleman ja helvetin kanssa. Tämä hallitus ei ensinkään opeta sellaisia asioita, kuin ovat esimerkiksi avioon käyminen, perheen, kaupungin ja maan hallitseminen, maallisen rauhan säilyttäminen, rakentaminen, istuttaminen jne., vaan sen tehtävänä on huolehtiminen siitä, kuinka käypi silloin, kun tuo ulkonainen, katoavainen järjestys ja olotila lakkaa, kun on jätettävä omaisuus, kunnia, koti ja kontu, maailma ja kaikki se, mikä on tässä maassa ja mikä kasvaa tästä maasta, ja elämä — sehän on odotettavissa minä hetkenä tahansa. Tähän soveltuu Kristuksen valtakunta, ja sen kuninkaaksi on asetettu iankaikkinen kuningas olemaan synnin ja vanhurskauden, kuoleman ja elämän valtiaana: näitä asioita hänen valtakuntansa hoitaa ja ohjailee. Sitä Herra tarkoittaa tässä, sanoessaan: »Ottakaa Pyhä Henki! Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt». Tästäpä kuulet: hänellä on tekemistä kaiken sellaisen kanssa, mikä auttaa ihmisiä synneistä tai jättää heidät niihin, näyttäen heidät kadotetuiksi.
21. Todellakaan ei voida väittää hänen täten perustaneen maallista valtakuntaa. Mutta paavi kerskuu sideavaimistaan ja päästöavaimistaan: hänellä on muka valta päästää ja sitoa siinäkin, mikä ei ole syntiä, jopa siinäkin, missä Kristus ei sido eikä päästä; näin hän on kaikesta tehnyt täydellisesti maallisluontoisen vallan. Kristus sen sijaan tässä riittävän selvästi ilmaisee, mitkä hänen avaimensa ovat: ne eivät tiedä lakien antamista eikä niiden jälleen kumoamista, vaan synneistä päästämistä tai niiden pidättämistä. Hänen tarkoituksensa on sanoa näin: Minun valtakuntani on oleva ensiksikin sellainen, että ihmiset oppivat tuntemaan olevansa syntisiä. Minä olen käskenyt Mooseksen opettaa ja terottaa tätä, mutta en siinä tarkoituksessa, että minä aikoisin sitoa heidät, koskapa he jo ovat sidotut. En minä myöskään tahdo vasta ruveta tekemällä tekemään syntejä — niin paavi menettelee laeillaan ja sideavaimillaan: tekee syntejä, vaikka mitään syntejä ei ole —, vaan minulla on tekemistä sellaisten syntien kanssa, jotka semmoisinaan ovat syntejä Jumalan käskyjä vastaan; sellaisia ovat esimerkiksi Jumalaa halveksiminen ja epäusko, hänen nimensä pilkkaaminen, hänen sanansa halveksiminen, tottelemattomuus jne. Nämä eivät ole paavin laeilla määrättyjä syntejä, vaan todellisia, lihassa ja veressä piileviä, sellaisia, jotka ovat ihmisessä synnynnäisinä; näistä ei voida päästää eikä niitä poistaa paavin päästöavaimin, sellaisina kuin hän niitä käyttää, vaan ne jäävät ihmiseen hamaan hautaan asti.
22. Kristuksen valtakunnan tehtävänä on opettaa meille, kuinka näistä päästään vapaiksi. Juuri sen tähden Kristus kaikkialla nimittää sitä taivaan valtakunnaksi, ei maailmalliseksi eli maalliseksi, sen kun on määrä aloittaa juuri siitä, missä tämä maallinen — kuolemassa — lakkaa, että ihmiset tietäisivät, kuinka heidän sitten on päästävä taivaaseen. Tämän valtakunnan perusluonne, hän sanoo, ilmenee seuraavasta.
Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.
23. Näillä sanoilla hän ensiksikin poistaa sen lihanomaisen käsityksen, joka opetuslapsilla vielä hänen ylösnousemisensakin jälkeen oli, että hän maallisen kuninkaan ja valtaherran tapaan hallitsisi ulkonaisin, maallisin valtakeinoin. Siksipä hän sanookin: Te olette nyt saaneet nähdä, minkälaista tehtävää minä Isän lähettämänä olen toteuttanut täällä maailmassa: minun oli määrä panna alulle hengellinen valtakunta perkeleen, synnin ja kuoleman vallan vastustamiseksi, ja saattaa ne, jotka uskovat minuun, iankaikkiseen elämään. Tämän minä olen suorittanutkin ja täyttänyt oman persoonani kohdalta, ensinkään omaksumatta maallisluontoista järjestystä ja hallitusta, jopa maailma on minut juuri tämänluontoisen palvelustehtäväni tähden surmannut, joten minä olen joutunut siitä eroon. Ylösnousemisellani minä olen käynyt kirkkauteen, jossa minä, Isän oikealla puolella ollen, iankaikkisesti olen hallitseva kaikkea luotua. Sen tähden minä lähetän teidätkin samalla tavalla: teidän on oltava minun lähettiläinäni. Älköön teillä olko tekemistä maallisluontoisten asioiden kanssa, vaan hoitakaa ja toteuttakaa te samaa tehtävää, jota minä tähän asti olen hoitanut: saarnatkaa sitä sanaa, jonka te olette minulta kuulleet ja saaneet. Ja tämä tehtävä on sellainen, että siten autetaan synnistä ja kuolemasta ne ihmiset, jotka tuntevat syntiä ja kuolemaa, ja sallivat itseänsä autettavan.
24. Täten apostolitkin ja heidän seuraajansa, hamaan maailman loppuun, ovat asetetut herroiksi, ja heille on annettu yhtä suuri valta ja voima — tehtävään katsoen — kuin on itse Kristuksella, Jumalan Pojalla; sen rinnalla koko maailman voima ja valtius on arvoton, vaikka se maailman silmissä ei loistele eikä kanna valtiuden nimeä. Eikä se kuitenkaan saa eikä voi mennä edemmä, kuin siihen, mikä Jumalan edessä on syntiä: mistä synti siis alkaa ja mihin se päättyy, siitä on myöskin heidän hallituksensa alkava ja siihen päättyvä. Tämän hallituksen alaiseksi olkoon alistettuna kaikki, mikä maailmassa elää ja ihmisen nimeä kantaa, olkoot keisareita, kuninkaita, suuria tai pieniä — ketään erikseen erottamatta. Juuri siksipä hän sanoo: "Joiden synnit te anteeksi annatte". Tuo "joiden" tarkoittaa yksinkertaisesti "kaikkien": juutalaisten, pakanoiden, korkeiden ja alhaisten, viisaiden ja älyttömien, pyhien ja epäpyhien: kukaan ei ole pääsevä taivaaseen, iankaikkiseen elämään, saamatta sitä teiltä, toisin sanoen, teidän virkanne välityksellä.
25. Kaikki ovat näet paiskatut ja suljetut synnin alaisiksi sillä sanalla, jolla hän ilmaisee, etteivät apostolit täältä maan päältä, täältä maailmasta, löydä mitään muuta kuin syntiä, ja hän lausuu sen tuomion, että kaikki ihmiset, joiden tykö apostolit ja heidän seuraajansa lähetetään, Jumalan edessä ovat syntisiä ja kadotukseen tuomittuja niin itsensä kuin elämänsäkin puolesta, ja että jommankumman täytyy tapahtua: joko heille synti annetaan anteeksi ja heidät siitä päästetään, sikäli kuin sen tunnustavat ja syntien anteeksiantamusta halajavat, tai heidän täytyy ikuisiksi ajoiksi jäädä synteihinsä sidottuina kuolemaan ja kadotukseen.
26. Tämän valtaisan hallituksen harjoittamiseen ja toteuttamiseen vasta tarvitaankin erikoinen voima, joka ei ole inhimillinen, vaan jumalallinen, ja siksipä Kristus tässä heille ei sen varalle annakaan miekkaa ja muita aseita, eihän myöskään varusta heitä haarniskalla ja maallisella vallalla, vaan hän "puhaltaa heidän päällensä ja sanoo: Ottakaa Pyhä Henki!" Heidän pitää näet tietää, ettei tämä virka ja tehtävä ole lähtöisin heidän omasta voimastaan, vaan hänen voimastansa, Pyhän Hengen kautta, joka tahtoo vaikuttaa heidän virkansa ja sanansa kautta. Se on siis sekä olemukseltaan että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Ja Kristus antaa Pyhän Hengen sitä varten, että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä hengähdykseltä, joka käypi ihmisen suusta, sen mukana ja siinä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin.
27. Edellisen perusteella käy helposti vastaaminen sellaiseen viisastelevaan kysymykseen kuin tämä: Kuinka voi ihminen antaa syntejä anteeksi; sellainenhan sopii ainoastaan Jumalalle? Totta on, ettei ainoankaan synnin anteeksiantaminen nojaudu inhimilliseen voimaan ja kykyyn tai ansioon ja arvollisuuteen, vaikkapa joku olisi yhtä pyhä kuin kaikki apostolit ja kaikki taivaan enkelit. Juuri siitä syystä me kiroamme itse paavin munkkeineen, jotka ovat julistaneet ihmisille syntien anteeksiantamuksen ja lausuneet synninpäästön näiden omien tekojen ja pyhyyden ansiosta, joten nuo ihmiskurjat, jotka olisivat halunneet saada oikean, varman lohdutuksen, ovat joutuneet kauhean petoksen uhreiksi.
28. Tällä kohdalla on kuitenkin tehtävä oikea erotus, josta paavilaiset ja muut lahkolaiset eivät mitään tiedä, ja jota he eivät osaa tehdä: on erotettava toisistaan se, minkä ihmiset tekevät omasta aloitteestaan ja omaan arvollisuuteensa luottaen, ja se, minkä Kristus käskee nimessänsä tehdä, se, missä hän voimallansa vaikuttaa. Varsin tyhjän veroista näet on, että paljaspäinen avojalka omasta päästään rohkenee ryhtyä lausumaan omatunto-raukalle synninpäästöä ja anteeksiantamusta sen oman katumuksen ja ripittäytymisen tähden ja pyhien ansion ja hänen munkkikuntansa ansiosta - niinhän heidän synninpäästönsä kuuluu, ja sen todistavat heidän kirjeensä, joita he veljeskuntiensa nimissä ihmisille myyvät: "Kristuksen kärsimisen ja Marian, autuaan neitsyen, ja kaikkien pyhien ansio, tämän ankaran ja vaativan munkkikunnan ansio, ripittäytymisesi nöyryys, sydämesi katumus ja kaikki hyvät teot, joita olet tehnyt tai joita olet tekevä, olkoon lahjanasi syntiesi anteeksiantamukseksi ja iankaikkiseksi elämäksi —." Tuohan on kerrassaan kauheaa Kristuksen pilkkaamista ja oikean synninpäästön vääristelemistä; sillä vaikka he myöskin muistavat hänen kärsimistänsä, eivät he sitä ota vakavalta kannalta eivätkä pidä sitä kelpaavana ja tarpeeksi tehokkaana syntien anteeksiantamuksen saamiseksi, vaan heidän täytyy vielä sen lisäksi tuoda Marian ja kaikkien muiden pyhimysten, ennen kaikkea oman munkkikuntansa ja munkkilaisuutensa ansiot, ja pitää niitä Kristuksen veroisina. Näin he menettelevät ilman minkäänlaista Kristuksen käskyä, jopa hänen sanansa ja käskynsä vastaisesti, eivät Pyhästä Hengestä,vaan omasta hengestään, perkeleestä, joka on moisen valheopin isä ja alkuunpanija.
29. Jos synninpäästön sen sijaan on oltava oikea ja tehokas, täytyy sen perustua Kristuksen käskyyn ja kuulua näin: Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi, en omassa enkä kenenkään pyhimyksenkään nimessä tai kenenkään ihmisen ansion tähden, vaan Kristuksen nimessä ja hänen käskynsä nojalla, joka on käskenyt minun sinulle sanoa, että synnit ovat sinulle anteeksiannetut. Syntisi antaa siis sinulle anteeksi — minun suuni kautta — hän itse, en minä, ja sinun on omaksuttava se ja vahvasti uskottava se, ei ihmisen sanana, vaan aivan kuin olisit kuullut sen hänen, Herran Kristuksen, omasta suusta.
30. Vaikkakin siis syntien anteeksiantamisen valta on yksin Jumalan, pitää meidän kuitenkin myös tietämän, että hän käyttää ja jakaa tätä valtaansa sen ulkonaisen viran välityksellä, johon Kristus apostolinsa kutsuu, käskien heitä hänen nimessänsä julistamaan syntien anteeksiantamuksen kaikille niille, jotka sitä pyytävät. Näin syntejä ei anneta anteeksi inhimillisen tahdon ja voiman, vaan Kristuksen käskyn perusteella, ja siihen hän lisäksi antaa Pyhän Henkensä.
31. Jumala toimii näin myöskin meidän parastamme katsoen: meidän ei tarvitse suu ammolla töllistellä kohti taivasta; sieltä emme sitä voisi saadakaan, ja meidän täytyisi, pyhän Paavalin lailla, Mooseksesta lainaten, sanoa: "Kuka nousee taivaaseen?" (Room. 10:6), vaan hän on, ollaksemme tästä asiasta varmoja, sijoittanut syntien anteeksiantamuksen julkiseen virkaan ja sanaan: niissä se aina on käytettävissämme, »suussamme ja sydämessämme». Sieltä meidän on löydettävä synninpäästö ja syntien anteeksiantamus, ja tiedettävä: kuullessamme tämän sanan Kristuksen käskystä julistettavan, me olemme velvolliset uskomaan sen, aivan kuin Kristus itse olisi sen meille julistanut.
32. Katsohan, tämä on se valta, joka apostolien viran kautta on annettu seurakunnalle! Se on suunnattomasti yläpuolella kaikkea maanpäällistä valtaa. Vailla tätä ollen ei kukaan, olkoon kuinka suuri ja mahtava tahansa, saa eikä voi tulla Jumalan tykö, ei saada omantunnon lohdutusta eikä vapautua Jumalan vihasta ja iankaikkisesta kuolemasta. Vaikka näet kaikki keisarit ja kuninkaat kokoaisivat valtansa ja voimansa, rahansa ja omaisuutensa, he eivät voisi auttaa itseänsä eikä yhden yhtäkään ihmistä vähäisimmästäkään synnistä. Mitäpä auttaa ihmistä, jonka sydän on kauhistuksissa, se, että hän on voimakas kuningas tai keisari? Mistä tuli apu Baabelin suurivaltaisimmalle kuninkaalle, Nebukadressarille, silloin, kun hän oli mielisairas, ihmisten hylkäämä, ja hänen täytyi järjettömien eläinten kanssa olla kedolla ja syödä ruohoa? Vain siten hänet voitiin auttaa, että profeetta Daniel julisti hänet vapaaksi synneistä.
33. Mutta ken voipi sanoin selvitellä, kuinka sanomatonta, valtavaa ja autuaallista lohdutusta tietää se, että ihminen yhdellä ainoalla sanalla saattaa toiselle avata taivaan ja häneltä sulkea helvetin! Tässä armon valtakunnassa, jonka Kristus ylösnousemisellansa on perustanut, me näet yksinkertaisesti vain avaamme suumme ja sanomme: »Minä annan syntisi anteeksi, en itsestäni tai oman valtani perusteella, vaan Jeesuksen Kristuksen sijasta ja hänen nimessänsä". Eipä Kristus näet sanokaan näin: »Teidän on annettava synnit anteeksi omasta puolestanne», vaan näin: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät». Minä en ole tätä tehnyt oman valintani tai oman päätökseni perusteella, vaan Isä on minut sitä varten lähettänyt. Saman käskyn minäkin annan teille hamaan maailman loppuun, että te ja koko maailma tietäisitte, ettei syntien anteeksiantamista tai pidättämistä toteuteta inhimillisen voiman ja vallan mukaisesti, vaan hänen käskynsä mukaan, joka teidät lähettää."
34. Tämä ei ole sanottu ainoastaan niistä, jotka ovat seurakunnanpaimenia tai seurakunnanpalvelijoita, vaan myös kaikista kristityistä: jokainen saattaa kuoleman korvalla tai muulloinkin, tarpeen vaatiessa, lohduttaa toista ja lausua hänelle synninpäästön. Kuullessasi siis minulta tämän sanan: »Sinun kaikki syntisi ovat anteeksiannetut», kuulet Jumalan tahtovan olla itsellesi armollinen, auttaa sinut synnistä ja kuolemasta ja tehdä sinut vanhurskaaksi ja autuaaksi.
35. Niinpä niin, sinä sanot, kyllähän sinä olet minulle synninpäästön lausunut, mutta kenpä tietää, onko Jumalan edessä totta ja varmaa, että syntini ovat anteeksiannetut? Minä vastaan: Jos minä olen puhunut ja toiminut ihmisenä, saatat hyvinkin sanoa: Enpä tiedä, onko sinun lausumasi päästö pätevä ja tehokas vaiko ei; mutta sinulla täytyykin, ollaksesi tästä asiasta varma, olla sellainen tieto Jumalan sanasta, että voit sanoa: Synneistäni ei minua ole päästänyt saarnaaja eikä kukaan muukaan ihminen, ei seurakunnanpaimenkaan ole minua käskenyt näin uskomaan, vaan sen on tehnyt Jumala; siitä minä olen varma, sillä minun Herrani Kristus on siitä antanut käskyn sanoessaan: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät", näin kaikessa, mikä koskee lähettämisen asiaa, tehden ne, joille hän tuon käskyn antaa, täysin itsensä veroisiksi: hänen lähettäminänsä heidän on tehtävä ja suoritettava samaa, jota varten Isä hänet on lähettänyt, nimittäin päästettävä synneistä ja pidätettävä syntejä. Silloin se vaikuttaa, ja se sen tekeepi; ilman tuota käskyä synninpäästö on mitätön.
36. Ollessasi siis suruissasi ja murheellinen syntisi tähden ja kauhistuessasi kuolemaa, jolla Jumala tahtoo synnin iankaikkisesti rangaista, ja kuullessasi sielunhoitajasi tai kristityn naapurisi lohduttavan itseäsi tällä tai tämäntapaisilla sanoilla: Rakas veli tai sisar, minä huomaan, että olet arka ja alakuloinen, että pelkäät Jumalan vihaa ja tuomiota syntisi tähden. Kuulehan toki ja raitistu! Ole turvassa ja pelkäämätön, sillä Kristus, sinun Herrasi ja Vapahtajasi, joka on tullut syntisten tähden, heitä autuaiksi tekemään, on käskenyt sekä julkisen viran kautta kutsutuita palvelijoita että tarpeen tullen ketä tahansa hänen puolestansa toista lohduttamaan ja hänen nimessänsä synneistä vapaaksi julistamaan. Kuullessasi, minä sanon, tällaista lohdutusta omaksu se ilolla ja kiitoksella, aivan kuin kuulisit sen itse Kristukselta. Silloin sydämesi varmasti rauhoittuu, saa hoivan ja lohdutuksen, ja sinä saatat iloisena sanoa: Olen kuullut ihmisen puhuvan kanssani ja itseäni lohduttavan; sellaisenaan minä en ota uskoakseni ainoatakaan hänen sanaansa, mutta minä uskon Herraani Kristusta, joka on säätänyt sellaisen armon ja syntien anteeksiantamuksen valtakunnan ja antanut ihmisille sellaisen käskyn ja vallan, että heidän on hänen nimessänsä joko päästettävä synneistä tai pidätettävä ne.
37. Niinpä jokaisen kristityn on siis totuttauduttava siihen, että kun perkele häntä ahdistelee, kuiskutellen, että hän on suuri syntinen, ja että hänen kelvottomana täytyy mennä kadotukseen, ei pitkittyvästi rimpuile hänen kanssaan, yksin jääden, vaan lähtee sielunhoitajan tai jonkun hyvän ystävän luo tai kutsuttaa heidät luokseen, valittaa hänelle hätäänsä ja anoo häneltä neuvoa ja lohdutusta; ja perustakoon siihen, minkä Kristus tässä sanoo: »Joiden synnit te anteeksiannatte» jne., ja toisaalla: "Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, Siinä minä olen heidän keskellänsä». Uskokoon myös sen, minkä tämä Kristuksen nimessä hänelle sanoo, ja niinkuin hän uskoo, niin hänelle tapahtuu. Mutta silloin »kaksi tai kolme kokoontuu Kristuksen nimessä», kun nämä eivät keskenään käsittele ulkonaisia asioita, kuinka hankitaan ja omaksi voitetaan rahaa ja omaisuutta, taikka muita ulkonaisia, tämän ajallisen elämän piiriin kuuluvia asioita, vaan sellaista, mikä edistää sielujen menestystä ja autuutta. Näin käypi, kun sinä esimerkiksi ripillä ollessasi tai muutoin ilmaiset heikkoutesi ja kiusauksesi, ja hän, jolle sinä tilaasi valitat, huomaa Mooseksen laillansa panneen sinut kannuksiensa väliin, niin että synti sinua pistää ja ahdistaa, kuolema tekee sinut levottomaksi ja kauhistaa sinua, ja sinä huokaillen valittelet elämääsi ja tällaiset sanat useinkin purkautuvat esiin: "Oi, etten koskaan olisi syntynytkään!", ja: "Jospa Jumala jatkaisi elämääni, kyllä minä sitten itseni parantaisin" —.
38. Kun seurakunnanpaimenesi tai kuka muu tahansa alkaa lohduttaa sinua, ei maallisella tavalla eikä myöskään rahan tähden, vaan koska näkee sinun olevan synnin ja kuoleman kauhistumisen tähden tuskassa ja hädässä, ja kun hän sanoo sinulle: Heitä siksensä kaikki tämä maallinen, raha, tavara ja kaikkien ihmisten puuha ja touhu ja kiinnitä mielesi nyt vain tähän; sydämesi on suuressa levottomuudessa, ja se miettii: kuinka pääsen eroon onnettomuudestani, surkeudestani ja pahasta omastatunnostani, kuinka pääsen pakoon Moosesta ja hänen puskevia sarviansa, niin, minä sanon, kuuntele häntä, kun hän näin tai samaan tapaan puhelee sinulle: Minä opastan sinua Herran Kristuksen nimessä, hänen, joka on kuollut sinun syntiesi tähden: Anna lohduttaa itseäsi, usko ja ole varma siitä, että syntisi ovat anteeksiannetut ja että kuolema ei ole sinua vahingoittava.
39. Niinpä niin, ystäväni, sinä sanot, mutta kuinka sinä voit todistaa sen juuri niin olevan? Minä vastaan: Kristus, meidän Herramme, on opetuslapsillensa ja koko seurakunnallensa sanonut: »Minä määrään ja käsken teitä antamaan syntejä anteeksi ja pidättämään niitä. Sitä, minkä te näin teette, te ette tee itsestänne. Koska te teette sen minun määräyksestäni ja käskystäni, sen teenkin minä itse». Seurakunnanpaimen tai saarnaaja tai ken hyvänsä kristitty on onnettomuudessasi velvoitettu ja lähetetty lohduttamaan sinua, ja sen tähden sinäkin olet velvollinen, koska hän ei etsi mitään muuta kuin sielusi autuutta, uskomaan häntä, aivan kuin itse Kristus seisoisi vierelläsi, laskisi kätensä sinun päällesi ja lausuisi sinulle synninpäästön.
40. Katsohan, tämä on oikea syntien käsittelemisen tapa, kun niistä on päästettävä ja ne on anteeksiannettava. Muutoin ei ole olemassa mitään kirvoitusta niistä eikä apua niitä vastaan, niinkuin paavi valheoppeineen väittää, ohjaten ihmiset heidän omiin tekoihinsa ja hyvityksiinsä ja käskien heidän rientää luostariin, Roomaan, pyhimysten turviin, kiduttaa itseään, rakentaa kirkkoja, perustaa mahtavia pappislaitoksia ja luostareita, pitää messuja, lunastaa anteita jne. Nämä tiet eivät perille johda. Käytä rientämisesi, rahasi ja vaivannäkösi toisin ja paremmin! Tässä käypi näin: kun Mooses panee sarvet päähänsä ja niillä puskee sinua, toisin sanoen, kun hän lain kautta paljastaa ja ilmoittaa syntisi, niiden suuruuden ja paljouden, ja siten vie sinut suureen kauhistukseen ja epätoivoon, jolloin et ole enää tuossa suuressa, suruttomassa, paatuneessa joukossa, vaan siinä vähäisessä joukossa, joka tuntee kurjuutensa ja surkeutensa ja sen tähden pelästyy jopa kahisevaa lehteäkin, silloin jääpi jäljelle ainoastaan tämä apu: Minä, minä olen, Kristus sanoo, perustanut armon valtakunnan, joka on syövä ja surmaava synnin ja kuoleman, nielevä ne molemmat ja tuova esiin vanhurskauden ja elämän.
41. Ällös siis sano: »Mistäpä minä sen tapaan? Pitääkö minun Roomaan tai Jerusalemiin, sen saavuttaakseni?» Kaukana siitä! Jopa et niin saa mitään toimeksi, vaikka saisit, jos se olisi mahdollista, kultatikapuita nousta taivaaseen. Sen täytyy päinvastoin toteutua siten, että tarkkaat hänen sanaansa ja käskyänsä, kun hän sanoo: "Minä lähetän teidät». On kuin hän sanoisi: »Minun täytyy ensiksi tulla teidän tykönne, evankeliumin kautta teille ilmoittamaan minun Isäni tahtoa, säätämään pyhät sakramentit ja synninpäästön, jos muutoin mieli teidän tulla minun tyköni. Mutta enpä minä voi ruumiillisella tavalla olla koko maailman kaikilla kolkilla enkä minä aina ole näkyvällä tavalla oleva teidän tykönänne. Niinpä minä teen samoin kuin Isäni teki: hän valitsi maailmasta vähäisen kulmakunnan, nimittäin Juudanmaan. Sinne hän lähetti minut, siellä saarnatakseni, ja siellä minä vaeltelin Galileat ja Juudeat: siellä minä kaikkialla suoritin tehtäväni loppuun asti, julistin evankeliumia Juudan kansan keskuudessa syntiskurjien lohdutukseksi, tein sairaat terveiksi, herätin kuolleita—». Katsohan, tämä oli se hänelle uskottu tehtävä, jota varten Isä oli hänet lähettänyt. Hän mukautui siihen, ei hoviloihin, mässääjien ja sikojen seuraan eikä Hannaan, Kaifaan ja muiden pyhien, äveriäitten, viisaitten ihmisten seuraan, vaan sokeiden, halvattujen, pitalisten, kuurojen, kuolleiden ja vieteltyjen, murheellisten karitsaisten, — heidän ruumistaan ja sieluaan hän auttaa; ja hän viepi heille aarteista kalleimman, sen, jota ei kenelläkään ole ja jota siis kukaan ei ensinkään voi antaa, häneltä sitä saamatta: vanhurskauden ja autuuden. — Tällaista, hän tässä sanoo, teidänkin pitää viljelemän kaikkialla,minne tulette. Ja minä lähetän teidät juuri sitä varten, että te — minun lähettiläinäni — rientäisitte kautta kaiken maailman, ja sitä paitsi minä asetan ja määrään teidän rinnallenne ja jälkeenne vielä muitakin, ja ne rientävät ja saarnallansa toimittavat juuri sitä, mitä varten Isä on lähettänyt minut ja minä olen lähettänyt teidät, aina maailman loppuun asti; ja minä tahdon aina olla luonanne, että tietäisitte, että te itse ette näitä toimita, vaan minä teidän kauttanne.
42. Meilläkin on tämän käskyn nojalla oikeus lohduttaa murheellisia omiatuntoja, julistaa ne vapaiksi synneistä ja tällaista virkaa hoitaessamme olla vakuuttuneita siitä, että me emme siinä toimi, vaan Kristus itse. Niinpä kukaan kristitty älköön tässä tapauksessa älköönkä saarnastuolista kuunnelko seurakunnanpaimenta tai saarnaajaa ikäänkuin tämä olisi ihminen, vaan itse Jumala. Silloin hän voi olla varma siitä eikä hänen tarvitse rahtuistakaan epäillä sitä, että hänellä on syntien anteeksiantamus. Kristus on näet ylösnousemisensa kautta järjestänyt niin, että, kun kutsuttu seurakunnanpalvelija tai hätätilassa ken muu tahansa ahdistetulle ja lohdutusta anovalle lähimmäisellensä lausuu synninpäästön, se on yhtä pätevä kuin jos hän itse olisi sen tehnyt, sillä se tehdään hänen käskystään ja hänen nimessään.
43. Kun siis kaksi on tällä tavalla tekemisissä keskenään, he ovat kokoontuneina Kristuksen nimeen; eihän siinä kumpikaan, niinkuin jo tässä edellä sanottiin, etsi toisen rahaa ja tavaraa, niinkuin etsivät paavin kaljupääpapit, jotka puhuttelevat sairasta näin: »Oi, ihminen, aika on tullut sinun kuolla. Mihin joutuu omaisuutesi? Ajattele sieluparkaasi ja anna meille omaisuudestasi osa, niin me kyllä rukoilemme Jumalaa puolestasi ja teemme paljon hyvää kuolemasi jälkeen —», vaan hän puhuttelee sairasta näin: »Nyt ei ole aika puhella rahasta ja omaisuuksista, toiset puolestasi niistä huolehtikoot. Minä huomaan, että sydämesi on arkamielinen ja pelonalainen, että sinä kamppailet epätoivon kanssa, voimatta auttaa itseäsi tai kirvoittaa itseäsi siitä. Mutta Kristus on asettanut tänne maan päälle sellaisen lohdullisen ja autuaallisen valtakunnan ja siinä hän sanoo: ’Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät‘. Näin hän on vihkinyt papeiksi meidät kaikki sitä varten, että toinen toiselle julistaisi syntien anteeksiantamusta. Minä siis tulen sinun luoksesi juuri tämän Herramme Kristuksen nimessä ja sanon sinulle: Ällös noin vapisko, väriskö, arkailko, aivan kuin ei enää olisi olemassakaan mitään lohdutusta, mitään apua, mitään keinoa! Kuulehan: Kristus sanoo tulleensa syntisten tähden eikä vanhurskasten, heitä tekemään autuaiksi. Rauhoitu siis ja ota riemuiten vastaan tämä ilosanoma ja kiitä häntä sydämestäsi siitä, että hän minun kauttani julistuttaa sitä sinulle ilman omia vaivannäköjäsi ja ponnistuksiasi, ja lisäksi käskee päästämään sinut synneistäsi. Niinpä minä julistan sinutkin täydellisesti vapaaksi kaikista synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sano sinä tähän vain iloisena: Minä kiitän sinua, laupeas Jumala, sinä taivaallinen Isä, antamastasi minulle syntini anteeksi rakkaan Poikasi, Kristuksen, kautta, äläkä epäile, että varmasti olet itse Jumalan, Isän, synneistä päästämä".
44. Tästä huomaat: avainten virkaa käsittelevä raamatunkohta ei rahtuistakaan vahvista paavin hirmuhallitusta; sitä ei näet ole asetettu sitä varten, että sinä tekisit minut tai minä tekisin sinut rikkaaksi, tai että minä olisin sinun herranasi ja sinun täytyisi olla minun alamaisenani — paavihan, tuo pääkonna ja Jumalan kavaltaja, tahtoo vääntää tämän maalliseksi mahtailuksi —, vaan sen tarkoitus on seuraava. Jos minä, sinun ollessasi hädässä ja omantunnon ahdistuksissa, tulen luoksesi, sinua valmistamaan ja auttamaan viimeisen hetkesi varalle tai muutoinkin, ja sanon: Nyt syrjään kaikki valta, raha, kunnia ja tavara! Ne kaukana aatoksistasi olkoot! Nyt meidän on puhuttava Kristuksen valtakunnasta; sen, eikä minkään muun voimasta, sinut autetaan synnistä ja kuolemasta.
45. Eihän tällainen todellakaan tiedä mitään ulkonaista, maallista hallitusta ja valtaa, vaan palvelusta. Enhän minä täten etsi sinulta mitään, vaan minä palvelen sinua, tuomalla sinulle suuren, kallisarvoisen aarteen, en kultaa ja hopeaa, vaan minä, koska sydämesi halajaa saada varmuutta ja lohdutusta ja omistaa armollisen Jumalan taivaassa, tulen sinun tykösi tuomaan sinulle iloisen sanoman, en oman mielivaltaisen harkintani mukaan, vaan Kristuksen käskystä ja hänen lähettämänään, joka sanoo: »Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon» (Matt. 11:28), ja: »Kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaissa» (Matt. 18:18), tai, niinkuin hän tässä sanoo: »Joiden synnit te anteeksiannatte, niille ne ovat anteeksiannetut».
46. Jos mikään, niin tämä on palvelemista, sellaisen sanomattoman, taivaallisen, iankaikkisen aarteen ilmaiseksi tuomista, jota et sinä eikä koko maailma kaikella omaisuudellaan ja rikkauksillaan voi korvata. Mitä näet ovat koko maailman aarteet ja kaikki kuninkaalliset kruunut, kulta, hopea, jalokivet ja kaikki muu, millä maailman silmissä on suuri arvo, rinnalla tämän aarteen, jota nimitetään syntien anteeksiantamukseksi, ja jolla sinut vapahdetaan perkeleen, kuoleman ja helvetin vallasta ja sinulle vakuutetaan, että taivaan Jumala nyt tahtoo olla sinulle armollinen, niin armollinen, että sinä Kristuksen tähden saat olla hänen lapsensa ja perillisensä ja Kristuksen veli ja kanssaperillinen? Siitä syystä ei ole mahdollista rahalla ostaa tai rahalla korvata tätä kallista aarretta, niinkuin on tehnyt Juudas Iskariotimme, paavi. Se täytyy tulla sekä annetuksi että vastaanotetuksi täysin ilmaiseksi, muutoin sinulla ei ole siitä mitään hyötyä; sillä »Jumalan lahja ei ole rahalla saatavissa» (Ap. t. 8:20).
47. Tätä minä en sano siinä tarkoituksessa, ettei seurakunnanpalvelijoille, jotka puhtaasti ja uskollisesti opettavat Jumalan sanaa, ole mitään annettava. Näinhän valitettavasti nykyään mielellään tehtäisiin; moni tarkkailee jokaista seurakunnanpaimenensa suupalaa ja valmistuu ryöstämään seurakunnan ja sen paimenen omaisuudet itsellensä, näin itse teossa osoittaen, että mielellään antaisi seurakunnanpaimenensa kuolla nälkään ja pääsisi hänestä irti. Pian kuitenkin saataisiin havaita, mikä hillitön elämä siitä olisi seurauksena, ellei esivalta huolehtisi asioista. Ei, se ei suinkaan ole tarkoitus. Kyllä heille on annettava heidän elatuksensa; ellei heillä näet ole ruokaa, juomaa, vaatteita, kotia ja kontua ja muita välttämättömyyksiä, he eivät kauan kykene hoitamaan virkaansa, vaan heidän täytyy ruveta suunnittelemaan muuta toimeentuloa. Näissä olosuhteissa ei evankeliumi kauaksi jää voimaan, ja siihenhän perkele kaikella tällä pyrkiikin.
48. Kristus itsepä opettaa, että olemme velvolliset huolehtimaan heidän toimeentulostaan, sanoessaan Luukkaan Evankeliumin 10. luvussa (Luuk. 10:7. jakeessa): »Työmies on palkkansa ansainnut». Ja pyhä Paavali sanoo Galatalaiskirjeen 6. luvussa (Gal. 6:6. jakeessa): »Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa», ja hän liittää tähän ankaran sanan: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata»; ja 1. Timoteuskirjeen 5. luvussa (1. Tim. 5:17. jakeessa): »Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät». Jos siis huolehditaan muista, niistä, jotka ovat sellaisissa maallisissa viroissa, joissa he palvelevat seurakuntaa, että he voisivat hoitaa virkansa, paljon suuremmalla syyllä ollaan velkapäitä tekemään näin sanan palvelijoille, joita pyhä Paavali sanoo kahdenkertaisen kunnian ansainneiksi.
49. Mikäli siis evankeliumin oppi jatkuvasti on puhtaana pysyvä saarnastuolissa, niin että jälkeentulevaisemmekin saavat sen pitää ja sitä kuulla, emme ainoastaan ole velvolliset huolehtimaan seurakunnanpalvelijoista, vaan meidän pitää mitä huolellisimmin järjestää niin, että kouluihin asetetaan kykeneviä henkilöitä, joiden toimeentulosta myöskin vakaasti pidetään huolta, niin että tulee kasvatetuksi henkilöitä, jotka eivät ainoastaan ole tavallisia saarnaajia, taitavia sanalla opettamaan kristillistä seurakuntaa, vaan myöskin erikoisia, oppineita miehiä, jotka myös kykenevät pitämään aisoissa ja torjumaan lahkot ja väärät henget. Ei ainoastaan ruhtinasten ja valtaherrojen, vaan myöskin porvarien ja talonpoikien pitäisi tässä olla tukemassa ja halulla ja kernaasti antamassa —.
50. Sanotun johdosta jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, kuinka suuri ja kallis aarre on se, että saa kuulla oikein käsitetyn evankeliumin eli synninpäästön seurakunnanpaimenen tai saarnaajan suusta. Kun hän saapuu sinun tykösi, silloin kun sairastat, ja lohduttaa sinua, niin ollos aivan varma siitä, että Kristus, Herra, tuli sinua katsomaan ja lohduttamaan. Ilman hänen jumalallista käskyänsä ei näet kukaan milloinkaan uskalla näin saapua luoksesi, eikä liioin osaakaan sinua auttaa ja opastaa. Mutta kuullessasi, että hän itse näin käskee, voit varmana ja iloisena sanoa: Tuossa tulee itse Kristus minun tyköni, minun rippi-isässäni; hänpä ei puhukaan omaa sanaansa, vaan Jumalan, ja sitä varten hän on lähetettykin ja siihen hänellä on käsky.
51. Tästä siis saat varman lohdutuksen omantunnon kauhistusta ja arkuutta vastaan. Sinun ei tarvitse häilyä epävarmuudessa; siihen paavin oppi meidät ohjasi, eikä se päästä synneistä ketään, ellei tämä ole tarpeeksi katunut ja täydellisesti ripittäytynyt. Ei siinä vähäisimmälläkään sanasella mainittu uskoa ja Kristuksen asettamien avainten valtaa, sillä se oppi ja tieto oli tullut niin täydelleen tuntemattomaksi, että en edes minä, tohtori, jonka olisi pitänyt paremmin tuntea nämä asiat, osannut muuta käsittää ja muulla tavalla opettaa, kuin siten, että tarpeeksi kaduttuani ja tehtyäni parannusta minä saan synnit anteeksi. Mutta ellei syntiä anneta anteeksi ennen, kuin meidän katumuksemme, parannuksemme ja hyvät tekomme painavat enemmän kuin se, meidän ei sovi toivoa mitään syntien anteeksiantamusta; minä en näet milloinkaan voi tulla siihen varmuuteen, että katumukseni ja parannukseni on riittävä, ja sen tähden ei myöskään kukaan voi minulle sen perusteella antaa synninpäästöä ja julistaa minua vapaaksi, ei paavi eikä kukaan muukaan.
52. Paavin valheitten ansiosta siis omattunnot ovat surkuteltavalla tavalla tulleet vietellyiksi uskon sanasta ja Jumalan käskystä niiden omaan, epävarmaan katumukseen ja parannukseen. Se on tuottanut rahaa kasoittain, ja sen avulla on niin moni kirkko, luostari, säätiölaitos, kappeli ja alttari rakennettu ja hukkunut lahjoihin. Vielä nytkin ovat tallessa ne paavin bullat ja kirjeet, jotka viittaavat siihen ja todistavat sen. Ja näin hän on niin surkeasti pettänyt koko maailman, ettei kukaan voi tarpeeksi ajatuksissaan aavistella, vielä vähemmän sanoiksi saada sitä surkeaa vauriota, jonka se on aiheuttanut. Me sen tähden vakaasti ja alituisesti kehoitamme: huolehtikoot kaikki, jotka voivat huolehtia, siitä, että säilyisivät koulut, seurakunnanpaimenentoimet ja saarnastuolit, ettei jälleen tulisi entistä, jopa entistä vielä vaikeampaa erhettä; sitä perkele varmasti kyllä hautoo.
53. Katsohan, näin opetetaan ja uskotaan oikein Kristuksen valtakuntaa ja avainten virkaa. Jos sen mukaan ojentaudumme, me pysymme kristittyinä ja me osaamme suhtautua oikein kaikkeen, mikä koskee Jumalaa ja ihmistä, ja me kiitämme sydämestämme Jumalaa siitä, että hän on vapauttanut meidät paavin pakko- ja hirmuvallasta, hänen, joka avainten vallasta on tehnyt pelkän maallisen mahtihallituksen, vaikka Kristus sen perusti ja asetti koko maailman saattamiseksi sellaisen aarteen yhteyteen, jota ei voida ostaa millään rahalla ja omaisuuksilla.
54. Olkaamme siis kiitolliset rakkaalle Herrallemme, Kristukselle, joka ylösnousemisellansa on perustanut sen luontoisen armovaltakunnan, että me siitä lakkaamatta löydämme varman avun ja lohdutuksen kaikkeen hätäämme ja ahdistukseemme. Meidän ei myöskään ole tarvis tätä kallista aarretta kaukaa hakea eikä suurta vaivaa nähden ja suurin kustannuksin sitä tavoitella, sillä hän on käskenyt ja valtuuttanut apostolinsa ja kaikki heidän seuraajansa ja hätätilassa jokaisen kristityn aina maailman loppuun asti lohduttamaan ja vahvistamaan heikkoja ja alakuloisia ja hänen nimessään antamaan syntejä anteeksi."
--> Ymmärtääkseni Lutherin näkemys on, että koska seurakunnassa kaiken on tapahduttava järjestyksessä, haettaisiin synninpäästöäkin ensisijaisesti niiltä, jotka on erityisesti asetettu sielunhoidollisia tehtäviä varten eli erityisen kutsumuksen saaneilta seurakunnan paimenilta. Tuon perusteella Lutherille "hätätilassa" muiltakin kristityiltä tarkoittaa kuitenkin "milloin tahansa tarpeen vaatiessa" eikä "vain äärimmäisessä hädässä", kuten erityisesti tästä tulee esille: "Tämä ei ole sanottu ainoastaan niistä, jotka ovat seurakunnanpaimenia tai seurakunnanpalvelijoita, vaan myös kaikista kristityistä: jokainen saattaa kuoleman korvalla tai muulloinkin, tarpeen vaatiessa, lohduttaa toista ja lausua hänelle synninpäästön."