Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään.
Tuo sana 'pakotettu' ilmaisee riittävästi, minkälaatuinen oli keskustelu ja sen tulos. Tällainenhan se oli: pakanoita älköön raskautettako ympärileikkauksella, mutta se olkoon toistaiseksi sallittu juutalaisille, ei tosin vanhurskauden saavuttamiseksi välttämättömänä, vaan kunnioituksesta isiä kohtaan, sekä vielä rakkaudenkin tähden, jottei loukattaisi heikkoja enne kun ehtivät uskossa vahvistua. Kaikkea muuta kuin hienotuntoista näet olisi ollut heti kohta hylätä laki ja isiltäperitty jumalanpalvelus, jotka Jumala niin juhlallisesti oli tälle kansalle antanut.
Paavali ei siis hylkää ympärileikkausta paheksuttavana asiana, eikä hän sanoin eikä teoin pakota juutalaisia siitä luopumaan. Hän näet sanoo 1: Korinttolaiskirjeen 7. luvussa (18. jakeessa): "Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän tekeytykö ympärileikkaamattomaksi". Mutta hän hylkäsi ympärileikkauksen vanhurskauden saavuttamiseksi tarpeettomana asiana, koska sen nojalla ei isiäkään oltu vanhurskautettu, vaan oli se ollut heille vanhurskauden sinettinä - Roomalaiskirjeen 4. luku (11. jae) - jolla he saivat todistuksen ja jota toteuttamalla he harjoittivat uskoaan.
jatkuu...