m@mi kirjoitti:Voisiko joku tarkistaa, onko tämä kirjasta Mannaa Jumalan lapsille? Ja jos on niin mikä on asiayhteys ja mitä lihavoiduilla teksteillä tarkoitetaan? Kuulostaa hiukan oudolta Lutherilta siinä, että Lutherhan on hyvin painokkaasti sillä kannalla ettei ihminen tule uskoon muuten kuin suusanallisen evankeliumin saarnan myötä. Tällaista joku minulle yritti väittää, joka ajattelee saavansa synnit anteeksi ihan itsekseen...
Tarkastin myös asiayhteyden ja siinä ei ole huomautettavaa. Korostaisin tekstistä vähän lisää (ks. punaiseksi värjätyt sanat).
Joh. 7:38
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elämän veden virrat.
Herra Kristus ei tahdo vain virvoittaa sitä, joka tulee hänen luokseen, sammuttamalla hänen janonsa. Kristus tahtoo tehdä hänestä myös kumpuavan lähteen antamalla hänelle Pyhän Hengen lahjoineen, niin että hän voisi toisiakin virvoittaa. Samoin kun Kristus on auttanut häntä, hänkin lohduttaa, vahvistaa ja palvelee muita.
Herra Kristus voi tehdä luokseen tulevasta toisenlaisen kuin laki voi. Hurskas kristitty lohduttaa jokaista synneissä olevaa sillä, että Kristus poistaa synnit. Yksi ainoa Raamatun lause puhaltaa ne pois, olkoot ne kuinka suuret hyvänsä. Kuolemankin lähestyessä hän voi lohduttaa heitä, niin etteivät sitä pelästy. Miten? Elämän vedellä eli evankeliumilla.
--> Jos hurskas kristitty lukee Pyhän Hengen voimasta epäilevälle Raamattua, toki yksi ainoa Raamatun lause Pyhän Hengen voimalla saarnattuna riittää pyyhkimään synnit pois. Se riittää jopa synnyttämään hengellisesti kuolleen ihmisen sanan voimasta uudelleen.
Kaikki tapahtuu aivan yksinkertaisesti. Sinun on vain kuultava, luettava tai saarnattava evankeliumia. Kuullaan vain äänen kajahdus, on vain vähäisiä kirjaimia kirjassa ja mietitään niitä sydämessä. Tällä sanalla on kuitenkin salainen suuri voima huuhtoa sydämestä kaikki se, mikä on perkeleestä.
Niiden osaksi, jotka tulevat Kristuksen luo, tulee se kunnia, että he voivat saada aikaan näin suuria.
Minusta tuossa Luther puhuu siitä, miten jo uskova voisi vakuuttua syntien olevan anteeksi. Kuulemalla armovakuutuksen, lukemalla armovakuutuksen, jopa saarnaamalla armovakuutuksen. Jumala antaa uskovilleen synnit anteeksi joka hetki, koska kristikunnassa kaikki on syntien anteeksiantamusta. Tämän hedelmänä uskovainen ei tietenkään halua halveksua Pyhän Hengen aarteita kuten rippiä, sanan kuulemista, sakramentteja, rukousta, sanan lukemista, elävää seurakuntayhteyttä. Luther ei ymmärtääkseni puhu tuossa uskoontulosta. Uskoontulosta Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa näin:
"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä."http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religio ... us.html#33--> Jos epäuskoisella lukijalla on Raamattu, mutta ei uskovaista ihmistä selittämässä Raamattua, hänellä on Jumalan sana, mutta ei Pyhää Henkeä, joka seurakuntansa kautta avaisi sanaa. Henki tekee eläväksi, mutta kirjain kuolettaa. Sen sijaan jos paikalla on uskovainen ihminen - edes yksi -, on läsnä seurakunta, jonka kautta Pyhä Henki voi Jumalan sanalla synnyttää uuden kristityn. Pyhä Henki näet asuu seurakunnassaan eli uskovaisten sydämissä. Jos epäuskoinen ihminen selittää Raamattua, ei ole Pyhää Henkeä, on pelkkä liha ja sana. Henki tekee eläväksi, ei liha mitään auta.