Kirjoittaja O.M » 12 Joulu 2008, 19:08
Saarnoja ja selityksiä Suomen kirkon uusille evankeliumi-teksteille.
KSAARNOJ2 Tohtori Martti Lutherin saarnoja ja selityksiä Suomen kirkon uusille evankeliumi-teksteille. Toim. B. ja R. Sarlin. Toinen vuosikerta. Helsinki 1892 (SLEY).
"22 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDENPÄIVÄSTÄ.
Matt. 18:15 - 22. (S. 45:78).
Sisällys: Mitä synti on, 1. Miten julkisyntistä on kohdeltava, 2. Paavilaisten kahdenlaisesta pannasta, 3-6. On vain yksi kirkollinen eli hengellinen panna ja yksi maallinen eikä näitä saa millään ehdolla sekottaa. 7. Mistä kirkolla on valtansa, 8-13. Avaimet ovat kaikilla kristityillä, 14, 15. Siinä on minun etsiminen lohdutusta eikä juokseminen pois sanasta ja veljistä etsimään erityisiä ilmestyksiä, 16-18. Syntien anteeksi saaminen ei ole supistettu mihinkään määrättyyn lukuun 19-22.
Jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä; jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa kuule, niin pidä häntä pakanana ja publikanina.
1. Tässä tekstissä rientää Herra Kristus opetuslastensa edelle ja vastaa erääseen salaseen kysymykseen, jota eivät he vielä olleet tehneet. Sillä edellisen saarnan johdosta Hänen opetuslapsensa ja kuulijansa olisivat kyllä voineet tehdä tällaisen kysymyksen ja sanoa: Rakas Mestari, jos ken kristittyin joukossa olisi niin itsepäinen, ettei hän sallisi itseänsä etsiä eikä löytää, vaan katsosi evankeliumin ylön, tahtosi olla vapaa ja kulkisi eksyksissä, mikä siinä tulisi neuvoksi? Siihen Herra vastaa, sillä Hän tahtoo seurakuntansa hyvin suojelluksi, ja kaikki asiat tarkkaan neuvotuiksi, ja sanoo: "Jos hän sinua kuulee, niin olet sinä veljes voittanut", se on, jos hän tahtoo olla syntinen, niin nuhtele häntä kahden kesken yksinäsi. Nyt on teidän tarkkaaminen, mitä on synti. Sillä jos ken on syntinen, niin ei hän tee syntiä vain minua vastaan, vaan hänen täytyy Jumalaa ja Häneen sanaansakin vastaan syntiä tehdä. Sillä jokaikinen kristitty on velkapää jumalallista sanaa kuulemaan. Mutta ellei hän ole rikkonut Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan, niin ei hän ole minuakaan vastaan rikkonut. Sen vuoksi ovatkin isät, kuten esim. Augustinus ja muut synnin oikein kuvanneet sanoessaan: Synniksi sanotaan Jumalan käskyä vastaan ajatteleminen, puhuminen ja tekeminen.
2. Niin Kristus sanoo nyt: Jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, se on, jos hän käyttäytyy niin, että hän julkisesti Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan elää. Sillä sitä täytyy sanoa sekä sinua, että kaikkia kristityitä vastaan rikkomiseksi, mitä kerran on rikottu Jumalan kunniaa vastaan, tai mitä on tehty ja rikottu Jumalaa vastaan kun esim. ken katsoo Jumalan ylen, parjaa Hänen sanaansa, tai rikkoo toista taulua vastaan, varastaa, ryöstää, tekee huorin, valhettelee ja pettää. Jos nyt tämä tulee tietoosi, tai sinä sen huomaat, niin nuhtele häntä kahden kesken. Ei sinun pidä julkisesti torilla, tai missä muualla satut olemaan, hänestä kaikille huutaa, vaan toki muistaa hänen olevan veljesi, ja pitää muille hänestä suusi kiinni, mennä hänen luokseen, ottaa hänet kahdenkesken, ystävällisesti häntä muistuttaa ja nuhdella sanoen: Niin olen sinusta kuullut, kavahda itseäs ja luovu siitä, ettei Jumala sinua rankaseisi. Silloin saattaa niinkin käydä, että hän sinua mielellään kuulee ja sinä voitat hänet ja saatat hänet taas oikealle tielle. Jollei hän nyt tahdo tätä lohdutuksen sanaa kärsiä, niin on sinun vieläkin kärsivällisyyttä häntä kohtaan osotettava, ja otettava yksi tai pari todistajaa mukaasi, jotka voivat todistaa sinun häntä varottaneen ja nuhdelleen ja sen hänelle sanoneen. Ja jollei hän sittekään tahdo sinua kuulla eikä tämäkään varotus hänessä mitään vaikuta, niin sano: Nyt minä olen viaton ja minun täytyy julkisesti (sarnastuolilta) tehdä velvollisuuteni ja hänet kaikille mainita, että koko seurakunta tietäisi, millaisena heidän tulee häntä pitää ja hän itsekin saisi tietää, ettei hän kuulu siihen vähäseen joukkoon, jota sanotaan kristilliseksi seurakunnaksi, joka, vaikka vielä siinä on heikkouttakin, ei kumminkaan tieten eikä ilkeydestä riko Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan. Niin on siis sanottava: Sen ja sen synnin on hän tehnyt eikä sen lisäksi vielä tahdo ketään kuulla. Ja sillon on kukin tuomitseva tämän rikoksen ja julistava sen päätöksen, ettei se ollut häneltä oikein tehty, ettei sellainen julkinen syntinen tulisi petetyksi eikä arvelisi voivansa vielä olla kristitty, vaikkapa jääkin synnissään olemaan. Jollei hän sittekään kuule, niin on hän julistettava pannaan, laskettava menemään ja pidettävä pakanana ja publikanina, joka ei enää ole oikeassa eikä tahdo tulla etsityksi, vaan joutuu suorastaan kadotukseen. Ensin on minun saarnattava, anteeksi annettava, etsittävä. Ellei hän tahdo, niin on minulla tämä määräys: ken tahtoo olla kadotettu, niin olkoon; pidä häntä pakanana, se on, kirottuna.
3. Sitä, mitä Kristus tässä tarkoittaa, sanotaan pienemmäksi pannaksi ja sen on Hän itse asettanut, että sinun, näet, tulee julkista syntistä pitää publikanina ja pakanana, jolta taivas on suljettu ja jolle helvetti on avattu ja hän menee sinne sen tavoin, joka ei enää kuulu pyhäin ihmisten yhteyteen, sillä hän ei tahdo enää kuulla. Häntä pitää kristillinen seurakunta sellaisena, ettei hän enää ole Jumalan armossa eikä pyhien ihmisten yhteydessä, vaan on Jumalan vihan ja tuomion alainen, kuuluu perkeleen vallan alle, hänen valtakuntaansa.
4. Sitä sanotaan pienemmäksi pannaksi, mutta on kai raskain ja suurin, kun se turmelee sielun: kun minä jotakuta kiellän kasteessa kummina läsnäolemasta ja lapsia kasteelle tuomasta, tai pääsemästä Herran ehtoolliselle tai nauttimasta seurakunnan osallisuutta rukouksessa kirkossa, tai muutoin saamasta mitäkään seurakunnallista virkapalvelusta. Mutta toki saakoon hän käydä kirkossa saarnaa kuulemassa, mitämaks hän kääntysi. Mutta ellei hän sitä tee, niin kiellän minä häneltä kaikki, mitä pyhällä ja kristillisellä kirkolla on, kuten syntein anteeksi saamisen samoin osallisuuden Kristuksen kärsimisessä, kuolemassa ja veren vuodatuksessa, katkasen kaiken pääsön häneltä pyhäin ihmisten yhteyteen ja iankaikkiseen elämään, niin että hänen täytyy luopua taivaasta ja kristikunnasta ja jäädä ilman kaikkia Pyhän Hengen armolahjoja, jota kaikkia Paavali ankarin sanoin korinttilaisille sanoo perkeleen haltuun jättämiseksi. Sillä tälle kirotulle on sanottava, ettei hän enää kuulu siihen joukkoon, jossa Kristus sanallaan ja sakramentillaan on Herrana, vaan on eronnut kristityistä tuohon joukkoon, jonka herrana perkele on.
5. Näin on meidän siis kohdeltava kovia, paatuneita syntisiä, että he syntiensä vuoksi ovat Jumalan ja seurakunnan edessä tuomitut ja perkeleen omat ja helvetin kekäleet. Tämä on kristillisen kirkon panna, jonka Kristus itse on asettanut, ja josta Matteuksen 16. luvussakin (Matt. 16) puhutaan. Sitä sanotaan kyllä vähemmäksi pannaksi. Mutta itseteossa on se suurin ja iankaikkinen panna, sillä ken siihen joutuu, se on kasteen ja ehtoollisen turhaan saanut eikä ole Kristuksen veren kautta saanut lunastusta synnistä ja kuolemasta. Jumala varjelkoon itsekutakin sellaisesta pannasta.
6. Missä nyt ahdistettuja omiatuntoja on, niitä voidaan vielä hengellisellä pannalla pelottaa, niin että heille sanotaan: Tällainen vaara uhkaa sinua; niin arvelee ehkä joku: O, olenko minä iankaikkisen tuomion alla? Minä tahdon tehdä parannuksen enkä enää koskaan niin käyttäytyä.
7. Sen vuoksi sanoo Herra Kristus: Pidä häntä pakanana. Sano hänelle tämä julistus ja tuomio, että hän, näet, on erotettu kirkosta ja kaikesta armosta, jonka Jumala kirkolle on antanut, ja mitä muuta kristityillä on. Mutta jos hän katsoo tämän ylen eikä pane siihen mitään arvoa, onko minun käytävä sitte häneen käsiksi? Ei, se on keisarin tehtävä. Mutta jos keisari on hänestä huolimaton, niin pidä sinä nyrkkisi alallaan ja anna keisarin hallita vatsaa ja hallitse sinä, saarnamies, sielua. Jollei nyt keisari tee mitään, niin ei minunkaan ole sitä kyseltävä, vaan jätettävä se hänen vastattavakseen; kumminkin on minun häntä muistutettava, missä virkani sitä vaatii.
8. Mistä on sitte kirkolla tämä valta? Näistä sanoista, jotka tekstissä seuraavat:
Totisesti sanon minä teille; Kaikki mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa; ja kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös päästetyt oleman taivaassa.
9. Ikäänkuin Hän tahtosi sanoa: Teidän sitomisenne maan päällä ja minun sitomiseni taivaassa ovat samallansa. Mitä te sidotte maan päällä, sitä en minä tahdo päästää taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, sitä ei myöskään koskaan sidota tuolla ylhäällä minun luonani taivaassa. Tämän tulee tuon paatuneen tietää, joka ei pane pannaan mitään arvoa, vaan sanoo: Luuletko sinä voivasi ottaa minut Herralta Jumalalta ja antaa perkeleelle? Sanot minun olevan perkeleen oma, kuka sinulle on antanut vallan minua tuomitsemaan? Ei sinulla ole oikeutta minusta niin päättämään. Mutta sano sinä: Rakas ystävä, en minä ota sinua Herralta Jumalalta, vaan julistan sinulle Kristuksen sanasta sen tuomion, että sinä syntiesi kautta olet Jumalalta otettu ja perkeleen haltuun annettu. Juuri nämä synnit tekevät sinusta pakanan ja publikanin. Syy on sinussa. Ja kuule, minkä vallan Kristus on antanut seurakunnalleen ja saarnaviralle, kun Hän sanoo: "Totisesti mitä te maan päällä sidotte, se on sidottu taivaassakin"; kuin sanoisi Hän: Jos te kerran ketä olette nuhdelleet ja hän ei ota siitä vaaria, vaan nurkuu sitä vastaan ja sanoo: Ken on papeille antanut vallan minua sitomaan ja pannaan julistamaan? ja vaikka he sen tekisivätkin, niin eipä Jumala taivaassa taida minulta heidän vuokseen armoa kieltää; jos minä Hänen kanssaan sovin, niin en minä pannaan suurta arvoa pane? niin vastaa Kristus siihen ja sanoo: Niitä, joita te maan päällä pidätte kirottuina ja perkeleen omina, niitä minä taivaassa pidän aivan samallaisina. Sillä mitä te olette maan päällä sitoneet, sen minäkin sidon taivaassa. Sillä sellainen luottamus on minulla seurakuntaan, että kaikki, mitä teidän luonanne on sidottua, se on minunkin luonani sidottua. Siteet ovat samat alhaalla maan päällä ja ylhäällä taivaassa. Täällä sitoutuu Jumala pyhän kristillisen seurakuntansa tuomioon, jos se sitä oikein käyttää, niin että kirkon tuomio silloin on Jumalan oma tuomio. -- Sinä kuulet tässä Herran Kristuksen asettavan niin jalon järjestyksen kirkkoonsa, että Hänellä ja sillä on voima julkisissa synneissä ja paheissa sitomaan ja ihmisiä pannaan panemaan. Eikä Hän sano tässä pidättävän itselleen mitään etuoikeutta, vaan mitä kirkko päättää, se on Hänenkin luonaan päätettyä. Näin, eikä millään muulla tavalla. Mitä te puhutte, sitä minäkin puhun; mitä te päästätte, sen minäkin päästän; mitä te sidotte, sen minäkin sidon, sillä teidän sananne on minun sanani. Senvuoksi ei Hän myöskään sano: Mitä minä ylhäällä taivaassa sidon tai päästän, sen pitää teidänkin luonanne sidotun, tai päästetyn oleman; sillä sillon emme me tietäisi mitä ja ketä Hän siellä sitoo. Mutta me tiedämme kristillisen kirkon olevan Hänen luonaan sellaisessa arvossa, että sen sitominen on sama kuin jos Jumala taivaassa itse olisi sen julistanut. Sillä toisessa paikassa Hän sanoo: Joka teitä kuulee, hän kuulee minua. Mitä minä puhun, sen puhuu Jumala taivaassa; ja tässä sanoo Hän: Mitä te maan päällä sidotte ja päästätte, se on minun luonani taivaassa sidottua tai päästettyä. Älköön paatunut syntinen luottako siihen, ettei hän ole hyljätty, jos kirkko olisikin hänet pannaan julistanut kuten vielä tänäpäivänä moni sanoo: Eipä minulle tarvitse sanoa, mitä minun tulee uskoa. Minä olen siksi oppinut, että minä sydämessäni kyllin tiedän, kuinka minä tahdon autuaaksi tulla, vaikkapa sielunpaimeneni olisi minut pannaan pannutkin. Mutta luota sinä siihen, ettei Herra Kristus toisenlaista tuomiota julista kuin Hänen kirkkonsakaan.
10. Tämä käy nyt niitä pölkkypäitä vastaan, jotka eivät ota mitään nuhdetta eikä kuritusta varteen, vaan katsovat kaikkia ylen. Heille on julistettava Kristuksen tämän tuomion vahvistaneen. Ja se nähdään vielä tänäkin päivänä esimerkeistä, joita esimerkkejä, vaikka ne ovatkin harmillisia, ei saa hylkiä. Sillä moni niistä, jotka pannaa ovat katsoneet ylön, ovat saaneet kauhean lopun; sillä Kristus pitää kiinni sanastaan ja siteistään. Tietäkää senvuoksi, kuinka niitä on kohdeltava, jotka eivät tahdo millään tavalla antaa löytää itseänsä, vaan vielä sanoilla uhottelevat ja uhmailevat, jos heitä pannaan sidotaan.
11. Toinen kappale on päästöstä: jos syntinen peljästyy pannaa ja kääntyy, onko hän jälleen otettava vastaan? Siitä kysyy Pietari jäljempänä kun hän sanoo: "Kuinka usein pitää minun veljelleni antaman anteeksi? Onko seitsemässä kerrassa kyllä?" Ja on tämä kappale sanomattoman lohdullinen, kun Kristus opettaa sitä, ettei Hän eikä Hänen kirkkonsa niin sido eikä pannaan pane, että se kestäisi iankaikkisesti, vaan missä ihminen sellaisen kauhean pannan ja tuomion kautta kääntyy, synti käy hänelle vastenmieliseksi ja hän etsii syntein anteeksisaamista Kristuksen kautta ja haluaa toisenlaista päätöstä ja tuomiota; niin on hän taas otettava perkeleeltä pois. Hän ei ole niin kokonaan hylättävä, ettei hän enää saattaisi palata, vaan hänelle on avattava ovi ja hän julistettava synnistään vapaaksi. Ja jos tämä on tapahtunut ja hän on päästetty maan päällä, niin pääsee hän irti taivaassakin. Sillä kenen kirkko on vapaaksi julistanut, hän on myös aivan varmaan Jumalan edessä taivaissa vapaaksi julistettu.
12. Näin on Herra Kristus kristillisen kirkon perin oivallisesti järjestänyt, niin että mitä ikinä se tekeekin sitomisella ja päästämisellä maan päällä, siihen julistaa Hän suostuvansa ylhäällä taivaissa. Senvuoksi on tämä sanomattoman ihana ja lohdullinen luku kaikille särjetyille sydämille, joita syntinsä vaivaavat, tietääkseen sen, että kaikkinäkevä Jumala taivaissa suostuu ja oikeaksi ottaa kirkkonsa tuomion ja päästöpäätöksen viheliäisen syntisen yli. Mikäpä voisi olla sen lohdullisempaa kuin se, että Jumala julistaa suostuvansa ihmisen lausumaan päästöön? Ja Jumala tahtoo, että ihmiset lausuvat päästön. Jos se tapahtuu niin olet sinä syntinen taas osallinen koko Jumalan armosta ja Hänen sakramenteistaan. - - Tässä kuulemme me, kuinka Herra Kristus jättää päästön ja syntein anteeksi antamisen veljelleni, josta saan ja josta minun tulee se noutaa. Ja jos minä sen kuulen, niin saan minä olla vakuuttunut siitä, että Jumala on minulle ylhäällä taivaassa antanut syntini anteeksi eikä tahdo niitä enää muistaa, jopa hymyilee minulle.
13. Niin tulee meidän siis ahkeroida sitä, ettei kenkään syntinen joutuisi kadotukseen, vaan tekisi parannuksen. Mutta jos he sen katsovat ylön, niin tehtäköön kuten Herra Kristus on opettanut, mutta katso vain, että hän kadottaa Jumalan valtakunnan ilman sinun syytäsi. Sinä olet häntä etsinyt, varoittanut, nuhdellut ja julistanut hänelle tuomion. Ja taas, jos hän tekee parannuksen ja etsii armoa ja syntein anteeksi saamista, niin käskee Kristus antamaan hänelle synnit anteeksi. Ja ken syntinsä saa anteeksi, olkoon samalla vakuuttunut saaneensa syntinsä taivaissakin anteeksi.
14. Nyt jakaa Hän avaimet jokaiseen taloon ja sanoo:
Taas sanon minä teille: Missä ikinä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä, jota he rukoilevat, se heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.
15. Tässä Herra laajentaa tämän lohdutuksen sangen laajalle, mutta kumminkin niin, ettei Hän astu ulos kristittyjen yhteydestä. Sillä ennen on Hän käskenyt kirkon piirissä nuhtelemaan syntiä ja niitä pannaan panemaan, ja julistamaan myöskin syntein anteeksi antamista, tietääksemme, mitä synti on. Nyt Hän sanoo, ettei Hän tahdo sitä vain kirkossa niin olemaan, vaan tämän oikeuden ja vapauden tulee olla siinä, missä kaksi taikka kolme tulevat kokoon Hänen nimeensä, että he keskenänsä julistaisivat ja toisilleen ilmoittaisivat lohdutusta ja syntien anteeksi saamista. Näin Hän valaa sen kristittyinsä yli vielä runsaammassa määrässä ja täyttää kaikki nurkat syntein anteeksi saamisella, etteivät he saisi syntein anteeksi saamista vain seurakunnassa, vaan vielä kotonaankin, kedolla, pellolla ja missä toinen vain toisensa luo tulee, siinä on heillä lohdutus ja pelastus saapuvilla. Ja on tämä minulle hyödyksi siinä, että jos minä olen ahdistuksessa ja murheessa, huolissa ja heikkoudessa, niin että minulta jotakin puuttuu, olkoonpa mikä aika hyvänsä eikä kaikkina aikoina kirkossa ole julkista saarnaa saatavissa ja veljeni tai lähimmäiseni tulee luokseni, niin on minun lähimmälleni (uskotulle) valitettava ja häneltä lohdutusta anottava. Minkä lohdutuksen hän sitte minulle antaa ja julistaa, se on Jumalankin luona taivaassa minulle myönnetty. Ja päinvastoin on minunkin muita lohdutettava ja sanottava: Rakas ystävä, rakas veli, miksi et heitä huoliasi? Eihän se ole Jumalan tahto, että jotakin pahaa sinulle tapahtuisi. Jumala on antanut Poikansa sinun edestäsi kuolemaan, ei senvuoksi, että sinä surisit vaan että olisit iloinen. Rohkaise siis mielesi, äläkä murehdi, niin sinä palvelet sillä Jumalaa ja teet Hänelle mieliksi. Ja laskeutukaa sitte toistenne kanssa polvillenne ja rukoilkaa "Isämeidän", niin se varmaan taivaaseen kuuluu, sillä Kristus sanoo: Minä olen siinä heidän keskellänsä. Hän ei sano: Minä näen sen, minä kuulen sen, tai: Minä tahdon heidän tykönsä tulla, vaan: Minä olen jo siinä. Jos siis sinä lohdutat minua, tai minä sinua ja teemme sen molemmat itsellemme parannukseksi ja autuudeksi, niin on minun uskominen sinua ja sinun minua, että Jumala, taivaallinen Isä, tahtoo meille antaa, mitä rukoilemme ja mitä meiltä puuttuu. Kuinka olisi Herra Kristus voinut yltäkylläisemmin meille antaa ja parempaa huolta meistä pitää.
16. Meillä on oikea valkeus, se näette, että me tulemme Jumalan nimessä yhteen Hänen sanaansa etsimään, samoin, että minä menen lähimmäiseni luokse, hänelle hätääni valittamaan ja häneltä lohdutusta etsimään. Ken sillon minua lohduttaa, vaikkei hänellä olisi sormenkaan leveydeltä sitä oppia kuin minulla tai muilla oppineilla, niin lohduttaa hän minua Jumalan puolesta ja Jumala itse puhuttelee minua hänen kauttaan. Ja usein tapahtuu niin, että lähimmäiseni sattuu löytämään lauseen ja lausuu sen minulle lohdutukseksi, jota muutoin ei olisi mieleeni juolahtanutkaan. Senvuoksi on kuolevan lähimmäisenkin luokse mielellään mentävä; meidän ei pidä ruveta erakoksi tai erämaita ja nurkkia etsiä, vaan kuolevia kehottaa mielellään kuolemaan menemään ja sielunsa Kristukselle uskomaan. Tätä sanotaan Jumalan kunnian ja Kristuksen ylistyksen etsimiseksi. Mutta jos kuolevan luokse tullaan ja kysytään testamenttia ja sanotaan: Mitä tahdot meille antaa, niin on se perkeleen nimeen tulemista.
17. Sen vuoksi on Jumala kaikkialla runsaasti pitänyt huolen vahvistuksestamme ja lohdutuksestamme. Vieläpä jos olemme kotonamme, niin saa hätätilassa mies vaimoltaan ja vaimo mieheltään lohdutuksen. Sillä näin seisoo tekstissä: Kussa kaksi tulevat yhteen ja jotakin rukoilevat, niin se varmaan taivaassa kuullaan; erittäinkin jos olemme seurakunnassa tai kokouksissa ja seuroissa, joissa voimme papilta julkisesti tai yksityisesti saada lohdutusta. Niiden seassa, jotka ovat samassa kaupungissa ja talossa, joilla on kaste ja kuulevat Jumalan sanaa ja viljelevät ehtoollista, löydämme me oikeat kristityt.
18. Ota senvuoksi synnin päästö ja jos sen olet saanut, niin sanoo Kristus: Teillä ei ole enää minun edessäni syntiä; ja kuten kristillinen kirkko sanoo: Minä päästän sinut, niin sanoo Kristuskin taivaassa. Mene siis lähimmäises luo, ja etsi häneltä neuvoa ja lohdutusta, niin se on Kristuksen luonakin saavutettu, sillä Hän sanoo: Kussa kaksi tai kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä olen minä heidän keskellään. Siinä olen minä, siinä tahdon minä olla ja asustaa. Ja mikä vielä enempi on: kukin kristitty sielu on Jumalan Isän, Herran Kristuksen ja Pyhän Hengen asunto, hovi ja temppeli kuten Paavali 2. Kor. 6:16 sanoo: "Te olette elävän Jumalan temppeli", siksi vihityt ja pyhitetyt, että Jumala meissä tahtoo asua. Hän tahtoo olla uskovien perheenisänä, opettaa, käskeä, toimia ja kieltää. Kun meillä nyt on Hänen sanansa ja sakramenttinsa, niin on Hän meidän Isämme ja me Hänen lapsensa.
Silloin tuli Pietari Hänen tykönsä ja sanoi: Herra, kuinka usein pitää minun veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? Onko seitsemässä kerrassa kyllä? Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
19. Kristus on tähän asti antanut sen tavan ja mittakaavan, jonka mukaan kirkon tulee päästämistä ja sitomista pidellä, ja syntisiä kohdella; ja kirkon tässä opinkappaleessa yltäkyllin varustanut ja holhonnut. Sillä Hän näki kyllä, että niin kauan kuin me täällä maan päällä lihassa vaellamme, myöskin synti kulkisi mukana, ja etteivät kristityt koskaan täällä eläissään voisi tulla niin puhtaiksi, etteivät he tarvitsisi syntein anteeksisaamista. Eikä perkelekään lakkaa meitä uskosta ja autuudesta kiskomasta. Siis Herra Kristus sen hyvin tietää, ettei meidän elämämme mene ilman syntiä. Sen vuoksi on Hän valtakuntansakin niin järjestänyt, että kristillinen kirkko tietäisi, millainen se on ja että mitä se sitoo tai päästää, sen Kristuskin tahtoo taivaassa sidotuksi tai päästetyksi jättää. Ja olenpa ennen kaikella ahkeruudella teitä muistuttanut tätä evankelista tekstiä oikein käsittämään, että se, näet, on ymmärrettävä siitä synnistä, joka tapahtuu Jumalan lakia vastaan. Sillä paavi on tehnyt syntiä, missä ei syntiä ole, kun hän esim. kieltää ruuat ja sitte taas antaa luvan ja sallii lihaa syödä. Sen vuoksi on tietäminen, mikä synti on ja mitä synnin sitomiseksi ja päästämiseksi sanotaan.
20. Nyt Herra jatkaa ja selittää laveammalta syntien anteeksiantamusta, tekee sen vielä laajemmaksi, ei supista sitä mihinkään lopulliseen lukumäärään kuten Hän sen ylempänäkin laajensi yli koko maailman eikä tahdo sitoa sitä mihinkään määrättyyn paikkaan kuten Paavi on tehnyt, vaan jokikisestä nurkasta ja paikasta, jossa vain kastettuja ihmisiä on, siellä on myös syntien anteeksiantamus saavutettavissa. Niin tahtoo nyt Pietarikin käyttäytyä aivan viisaasti, saada tässä jokin määrätty lukumäärä, esiintyy ja sanoo: Minä kuulen, että on anteeksi anettava, syntiä päästettävä ja sidottava. Jos nyt ken kolmesti tai neljästi päivässä rikkoo, onko hänelle sittekin yhä anteeksi annettava? Eikö olisi ennemmin sanottava: Minä en tahdo enää sinua päästää, tai sinulle anteeksiantaa, sillä sinä lankeet yhä ja teet yhä enemmän ja enemmän syntiä! Hän arveli: Jos ken lakkaamatta tahtoo syntiä tehdä, onko sitte ovi lakkaamatta pidettävä auki, ja oltava valmis syntiä antamaan anteeksi? Pietari on siis viisas mies ja tahtoo ruveta Herran Kristuksen mestariksi, tahtoo sen supistaa ja määrättyyn lukumäärään rajottaa, niin että siinä jo riittäisi, jos hän kolmesti tai seitsemästi antaisi anteeksi. Silloin Kristus vastaa: Se on sinun tehtävä ja annettava hänelle anteeksi niin usein kuin hän synnin tehtyään palaa anteeksi antamusta etsimään. Sillä seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa synnit anteeksi antaa on samaa kuin sanottaisi: lakkaamatta. Niin usein kuin veljesi anoo, tulee sinun olla valmis antamaan hänelle anteeksi.
21. Kuvaa siis Kristus itsellesi armollisena ja laupiaana syntien anteeksiantajana, jos sinä muutoin sitä haluat. Samoin jos veljesi lankee ja nousee jälleen ja etsii armoa, niin on Herra Kristus hänellekin kuvattava kadonnutta lammasta kantavana ja kadonnutta rahaa etsivänä. Sillä Kristus on asettanut syntien anteeksisaamisen kirkkoonsa ja järjestänyt sellaisen valtakunnan, jonka nimi on syntien anteeksiantamus. Sellainen joukkokunta on kirkko, että missä ken syntinen ottaa hänelle sanotusta vaarin ja ottaa nuhteen vastaan, niin hän saa syntien anteeksisaamisen ja tämä anteeksiantaminen on niin usein voimassa kuin sitä siltä vain anotaan ja etsitään.
22. Mutta nyt sanotaan: Eikö sitte mitään muuta ole tehtävänä kuin lakkaamatta vain annettava syntiä anteeksi ja vuodatettava syntien anteeksiantamusta ihmisten yli. Silloinpa tulee maailma täyteen ilkiöitä ja pahuutta eikä maailmassa enää lopuksi ole minkäänlaista kuria. Tarvinneeko noiden viisasten ihmisten tästä huolehtia?!"